Lue keskustelun säännöt.
Nainen: Moneenko pelimieheen olet haksahtanut?
Kommentit (138)
Käyttäjä34749 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis pelinaiset ja pelimiehet ovat jonkin sortin psykopaatteja hekin. Eli psykopaatin lapsi ja pelaaja ymmärtävät ja puhuvat pohjimmiltaan samaa kylmäveristä yhteistä kieltä. Toinen haluaa vahingoittaa, toinen ei. Tai kumpikin haluaa vahingoittaa. He eivät usko ihmisten väliseen rakkauteen, joten aivan samantekevää. Tunteista viis.
Eivätkä ole. Olet kehittänyt ihan outoja kuvitelmia keittiöpsykologiallasi. Lopeta sitä paitsi muuten kiinnostavan ketjun spämmääminen.
Itse olen psykopaatin lapsi ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta kylmäverisestä pelailusta puolin eikä toisin. Kevyt ja harmiton flirttailu ei ole pelaamista. Siinä kun nyt ei edes pyritä kusettamaan. Jotkut ottavat pikku flirttailun turhan vakavasti. Kuulutko niihin?
Erotan heti tästä ketjusta ne viestit jotka ovat pelkkää mielikuviruuksen tuotetta ilman mitään omaa kokemusta.
Hu.llu olet kuin pullosta tullut. Kannattaisiko googlata vaikka psykopaatin ja sosiopaatin ero, ja myös tutustua siihen kuinka yleistä ne ovat. Harhaisessa paasauksessasi puhut kuin joka toinen täyttäisi nämä kriteerit. Joka tapauksessa sinun on aika lopettaa spämmi, sillä pleijereihin ei liity dark triadi -persoonat kuin aniharvoin.
Mene pois. Olet lapsellinen äärioikeistolainen, täysin kokematon jonne joka puhuu mitä sylki suuhun tuo. Ei teitä jaksa. Mee takas sinne Ylikselle, aikuiset ei jaksa kuunnella sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ketjussa on naisia jotka tieten tahtoen ovat rikkoneet sydämiä, nosta peukku.
Eipä siihen tarvittu kuin yksi. Sen jälkeen opin olemaan todella varuillani miesten suhteen.
Toista kertaa mua ei takuulla vedätetä, olen sen verran vaativa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen tarvittu kuin yksi. Sen jälkeen opin olemaan todella varuillani miesten suhteen.
Toista kertaa mua ei takuulla vedätetä, olen sen verran vaativa nykyään.
Niinhän sinä luulet... ;-)
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen tarvittu kuin yksi. Sen jälkeen opin olemaan todella varuillani miesten suhteen.
Toista kertaa mua ei takuulla vedätetä, olen sen verran vaativa nykyään.
Sama. Nyt on "pikkasen" korkeammat vaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatin lapsena kiinnostaa, mitä tai mikä on rakkaus?
Mitä ihmiset tarkoittavat sillä?
Itselleni (romanttinen rakkaus) on esimerkiksi sitä, että näkee toinen sisimpään ja pitää siitä valtavan paljon vikoineen kaikkineen. Toiselle haluaa hyvää ja on valmis tekemään paljon se eteen. Se on syvä yhteys minun ja toisen välillä. Se on iloa olemassaolosta. Itselläni rakkaus tuntuu toisiaan myös fyysisesti lämpimänä tunteena rinnan alueella. Tai jos siihen liittyy jännitystä, niin vatsassa.
Rakkaus on pehmeys katseessa. Lempeyttä. Toisen lähellä on hyvä olla ja jakaa ja kokea tätä maailmaan. Itselleni rakkaus on myös värejä. Kun menettää rakkauden, maailman värit muuttuvat ja tummat sävyt piirtyvät esiin.
Kun rakkaus on kaukana pitempään, tulee syvä kaipaus.
Rakkaus on myös kärsimys, kun asiat menevät pieleen tai rakkaalle sattuu jotakin ikävää. Silllin on tuska, viiltävä tuska. Rakkaus on inhimillisyyttä, siinä tulee esille omat heikkoudet ja vahvuudet. Rakkaus voi olla myös suuri onnen tunne. Telkee mieli hypellä ja hyräillä. Rakkaus on syvää välittämistä silloinkin kun tulee vaikeuksia vastaan.
Rakkaus on inhimillisyyttä, siinä tulee esille omat heikkoudet ja vahvuudet.
Yhden kerran erehdyin pitkittämään kohtalolta tuntuvaa juttua erään "eronneen" merimiehen kanssa ja tunteet sitten vaan vahvistuivat vaikka kärsinkin odottelusta ja ohareista. Vaikka välillä tapahtui suorastaan yliluonnollisia välillämme pitämään meidät yhdessä, en kuitenkaan ollut ihan toope vaan tapailin muitakin ja pidin pääni kylmänä. Halusin olla heti onnellinen enkä odotella milloin herralle sattuu sopiva aika.
Silloinen fwb/keittiöpsykologini auttoi minua kuuntelemalla ja kertomalla minulle päin naamaa sen minkä tiesinkin sisimmässäni..
Tapasinkin sitten uuden, sopivan tyypin jonka kanssa ystävystyin ja hiljakseen seksin ja muiden harrastusten lomassa tutustuimme ja rakastuimme toisiimme. Nyt onnellisesti yhdessä ja muuttoa yhteen tekemässä♥️
Hyvästelin ystävällisesti pelimiehen, mutta hän jätti kyllä jäljen sydämeeni ja mieleeni. Oh well, sellaista elämä ja kohtalo on 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille vinkkinä että kannattaa luottaa omaan tunteeseen mikä miehestä tulee. Yleensä tunteet eivät tule tyhjästä joten jos sulla on fiilis että mies ei ole tosissaan kanssasi, sillekin lienee syynsä. Mies voi kyllä puhua ihan mitä tahansa mutta jos sun tunne sanoo muuta, suosittelen kuuntelemaan ennemmin sitä.
Kukaan mies ei koskaan ole pohjimmiltaan tosissaan kenenkään suhteen :)
Miehillä ei ole mitään tunteita. Koska niitä ei ole, heitä ei voi satuttaa.
Miehet ovat vampyyreja siinä missä naisetkin.
Kyllä meitä aidosti tuntevia, toisista välittäviä ihmisiäkin on aika paljon. Niin naisia kuin miehiä. Jolla tällaisia tunteita ei löydy, niin psykolgiselta kannalta katsottuna asiassa on silloin jotakin vikaa.
"Tavallisesti tunteville" elämä ei ole mitään peliä, vaan aitoja asioita ja tunteita. Välittämistä, huolta, rakkautta, murhetta. Ainakin pääasiassa näin. Välimaastoon toki mahtuu paljon kaikenlaista.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla suomalaisilla naisilla on takanaan niin huono isäsuhde, että meille pelimiehille riittää naisia vaikka kuinka paljon. Ne hyväitsetuntoiset naiset eivät meihin koske.
T:Pelimies
Vain aloitteleva, taito-tasoltaan heikko pelimies voi ajatella noin.
Kun kokemus karttuu, ei "paistit" enää tuota tyydytystä, vaan haastetta haetaan juuri noista hyvällä itsetunnolla varustetuista! ;-P
Sulla on tosiaan jotain pielessä tunnetasolla ja persoonassa, kun tuntevia ihmisiä kutsutaan "paisteiksi" ja hyväksikäytetään ilmeisesti ilman tunnontuskia siitä, mitä kärsimystä oma toiminta voi aiheuttaa. Toivottavasti karma potkii jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaattien lapset eivät itke ihmisiä. He todellakin unohtavat ihmiset nopeasti, jättävät kaikki hankalat tyypit nopeasti taakseen. Selviämisvietti ja taistelutahto on sisäänrakennettu jo pienenä.
Myötätuntoa ja armoa he eivät odota, eivätkä tunne itsesääliä.
Vain psykopaatin lapsi voi ymmärtää ihmisiä, jotka kaipaavat ja itkevät lohduttomasti lemmikkejään.
Eläimet ovat opettaneet heille, mitä on pyyteetön rakkaus ja myötätunto.
Ihmiset ovat psykopaatin lapsille eri kategoriassa. Siitä tosin ei voi heitä syyttää.
Pelimies ja pelinainen: älä tuhlaa aikaasi psykopaatin lapsiin. Teet täysin turhaa työtä yrittäessäsi satuttaa heitä. He kovettuvat entistä enemmän ja heidän taistelutahtonsa vain kasvaa. Sinut on hyvin pian unohdettu.
Olen psykopaatin lapsi. Mitä tai mikä on rakkaus?
Tarkoitatko, että tällaiselle lapselle on siis itselleenkin tullut empatiakyvyttömyyttä ja tunteettomuutta, psykopaatin piirteitä? Ei kuitenkaa itse ole psykopaatti? Vai onko kyse vain itsensä kovettamisesta ja normaalit empatian ja rakkauden tunteet ovat jossain kuitenkin tallella siellä pohjalla ainakinjossain määrin?
Oletko itse tällainen? Osaisitko valaista tällaista kokemusta/ajatusmaailmaa enemmänkin minulle?
Olen tuntenut läheisesti yhden tämäntyyppisen henkilön, joka käyttäytyy ainakin osin kuvaamallasi tavalla suurelta osin lapsuuden kotioloista ja kamaluuksista johtuen. En ole päässyt koskaan perille siitä, kuka hän lopulta kokonaisuudessaan oikeastaan on. Selviytyessään kovalla tavallaan tässä maailmassaa hän kuintenkin satuttaa omia läheisiään kerta toisensa jälkeen. Oma lapsuuden lemmikkinsä oli rakas. Emme ole olleet tekemisissä enää, kuin sattuman kaupalla aniharvoin.
Esim. erittäin huono tuuri se, jos on ollut hyvä isä, mutta tämä on kuollut nuorena tai on tullut avioero. Jos toinen vanhempi on ollut inhimillinen ja hyvä, olen sitä mieltä, että paljon mahdollista että lapsesta ei tule psykopaattia. Eli hän ei halua tehdä pahaa muille ja tuntee myötätuntoa.
En usko, että psykopaatin lapsi voi kuitenkin koskaan luottaa kenenkään ihmiseen.
Elämän kulku ratkaisee. Pahinta jos vastaan tulee juuri esim. ihmisillä leikkijöitä.Psykopaatin lapsi tajuaa heti, milloin on lähdettävä.Hän ei edes yritä sen enempää. Hän voi todeta lyhyesti ja karusti asiat. Silloin kannattaisi uskoa häntä. Koska nämä ihmiset eivät itke eivätkä anele myötätuntoa. He luovuttavat hankalien ihmisten kanssa heti. Heittävät heidät ns. olkapäänsä taakse ja unohtavat hetkessä.
Tässä jotain, tuossa tuli esiin muutama asia. Ei tosiaankaan kannata leikkiä psykopaatin lasten kanssa. Maailma ei tarvitse enempää kovaksikeitettyjä ihmisiä jotka eivät ikinä tule luottamaan kenenään. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ei pelaajille, ei psykopaatin lapsille, ei kenellekään muillekaan. Maailmassa vallitsee vain viidakon laki. Ihmiset ovat vampyyreja.
Niin. Psykopaatin lapsi ajattelee, että muutkaan ihmiset eivät luota keneenkään. Muutkin ihmiset unohtavat yhtä nopeasti. Muillekin maailma on vain viidakko ilman mitään armoa.
Hän ei tietoisesti halua tehdä pahaa. Hänen luottamustaan on mahdoton saavuttaa jos hän on jo aikuinen. Pitäisi pyrkiä pitämään asialliset ja kohteliaat välit. Muuta ei psykopaatin lapsi odota keneltäkään. Itse asiassa peli menetettiin tällaisen ihmisen kohdalla jo varhain.
Kiitos vastauksesta. Omakohtaista kokemusta sulla taitaa olla asiasta tavalla tai toisella.
Tuo on jännä, että ajattelee, ettei muutkaan luota keneenkään. Näinhän ei kuitenkaan ole. Itse taidan alkaa vieläkin luottaa liian helposti.
Miten tällainen henkilö kokee rakkauden?
Jonkun pitäisi ensin määritellä mitä tarkoittaa rakkaus. Ei voi kertoa kokemuksestaan, jos asiasta ei oikein mitään tiedä. Asia pitää määritellä.
Rakkaus taitaa olla enemmän kokemus kuin tietyy määritelmä. Rakkautta voi kokea monella tavalla. Siellä pohjalla on kuitenkin tämä rakkaudeksi nimetty tunne. Osaako joku sen määritellä? Miten tunne määritellään, miten määritellään esim. viha? tai onni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis pelinaiset ja pelimiehet ovat jonkin sortin psykopaatteja hekin. Eli psykopaatin lapsi ja pelaaja ymmärtävät ja puhuvat pohjimmiltaan samaa kylmäveristä yhteistä kieltä. Toinen haluaa vahingoittaa, toinen ei. Tai kumpikin haluaa vahingoittaa. He eivät usko ihmisten väliseen rakkauteen, joten aivan samantekevää. Tunteista viis.
Eivätkä ole. Olet kehittänyt ihan outoja kuvitelmia keittiöpsykologiallasi. Lopeta sitä paitsi muuten kiinnostavan ketjun spämmääminen.
Itse olen psykopaatin lapsi ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta kylmäverisestä pelailusta puolin eikä toisin. Kevyt ja harmiton flirttailu ei ole pelaamista. Siinä kun nyt ei edes pyritä kusettamaan. Jotkut ottavat pikku flirttailun turhan vakavasti. Kuulutko niihin?
Erotan heti tästä ketjusta ne viestit jotka ovat pelkkää mielikuviruuksen tuotetta ilman mitään omaa kokemusta.
Se, että sulle on tehty raskasta henkistä väkivltaa koko lapsuutesi, mikä on kammottavaa, ei tarkoita, että kaikki sitä vähempi kamaluus tai ikävyys olisi ok, tai niin voisi tehdä. Pelimiehen tai pelinaisen pelailu voi rikkoa ihmistä toisinaan aika pahoinkin.
Tavallinen flirttailu ja tapailu / tietoinen ja järjestelmällinen pelimiestoiminta ovat myös eri asioita.
Tarkoitatko että joku pelimies/ nainen, on pelaillut kustannuksellasi?
No ei oikeastaan, ehkä kerran yksi tapaulukumppani osoittautui vähän pelimiehen suuntaiseksi, muttei se ollut mikään paha juttu. Tuntui hetken ikävältä ja vähän huijatulta ja pidin typpiä aika ymmärtämättömänä ja itsekeskeisenä, mutta pientä ihastusta suurempia tunteita ollut ehtinyt onneksi muodostua.
Kyllä ne sydänsurut on olleet joissain muissa suhteissa. Ymmärrän silti oikein hyvin sen vahingon, mitä tuollainen pelailu voi pahimmillaan aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0. Eka poikaystävä 18-vuotiaana. Yhteensä niitä kertyi viisi. Nyt naimisissa. Jokaisen kanssa erinomaisissa väleissä, toisten kanssa läheisempi kuin toisten. Fiksuja miehiä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla suomalaisilla naisilla on takanaan niin huono isäsuhde, että meille pelimiehille riittää naisia vaikka kuinka paljon. Ne hyväitsetuntoiset naiset eivät meihin koske.
T:Pelimies
Vain aloitteleva, taito-tasoltaan heikko pelimies voi ajatella noin.
Kun kokemus karttuu, ei "paistit" enää tuota tyydytystä, vaan haastetta haetaan juuri noista hyvällä itsetunnolla varustetuista! ;-PSulla on tosiaan jotain pielessä tunnetasolla ja persoonassa, kun tuntevia ihmisiä kutsutaan "paisteiksi" ja hyväksikäytetään ilmeisesti ilman tunnontuskia siitä, mitä kärsimystä oma toiminta voi aiheuttaa. Toivottavasti karma potkii jossain vaiheessa.
Ehkä.
Toisaalta kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on enemmän tai vähemmän peliä.
Jos menee ns. "liian helppoon", ei voi kuin syyttää itseään, liian sinisilmäinen ei kannata olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis pelinaiset ja pelimiehet ovat jonkin sortin psykopaatteja hekin. Eli psykopaatin lapsi ja pelaaja ymmärtävät ja puhuvat pohjimmiltaan samaa kylmäveristä yhteistä kieltä. Toinen haluaa vahingoittaa, toinen ei. Tai kumpikin haluaa vahingoittaa. He eivät usko ihmisten väliseen rakkauteen, joten aivan samantekevää. Tunteista viis.
Eivätkä ole. Olet kehittänyt ihan outoja kuvitelmia keittiöpsykologiallasi. Lopeta sitä paitsi muuten kiinnostavan ketjun spämmääminen.
Itse olen psykopaatin lapsi ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun. Sulla ei selvästikään ole mitään kokemusta kylmäverisestä pelailusta puolin eikä toisin. Kevyt ja harmiton flirttailu ei ole pelaamista. Siinä kun nyt ei edes pyritä kusettamaan. Jotkut ottavat pikku flirttailun turhan vakavasti. Kuulutko niihin?
Erotan heti tästä ketjusta ne viestit jotka ovat pelkkää mielikuviruuksen tuotetta ilman mitään omaa kokemusta.
Se, että sulle on tehty raskasta henkistä väkivltaa koko lapsuutesi, mikä on kammottavaa, ei tarkoita, että kaikki sitä vähempi kamaluus tai ikävyys olisi ok, tai niin voisi tehdä. Pelimiehen tai pelinaisen pelailu voi rikkoa ihmistä toisinaan aika pahoinkin.
Tavallinen flirttailu ja tapailu / tietoinen ja järjestelmällinen pelimiestoiminta ovat myös eri asioita.
Erittäin hienostunutta ja pirullista henkistä väkivaltaa. Älä tee psykopaatin lapsista mitään reppanoita. Me emme ole sellaisia emmekä tarvitse mitään myötätuntoa keneltäkään.
En ole pitänyt ketään reppanana. En oikeastaan yleisestikään pidä ketään reppanana. Mielestäni huono lähestymissuunta mihin tahansa asiaan. Myöntätuntoa sen sijaan kyllä koen ihmisiä ja eläimiä kohtaan, jotka ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi. Lapsilla ja eläimillä ei ole valmiuksia puolustautua. Se on sitä ihmisyyttä.
Myötätunto ei ole sääliä. Ne on eri asioita. Sääli on alentavaa, myötätunto ei. Myuötätuntoa voi kokea myös itseään kohtaan.
Mikään ei kuitenkaan oikeuta jatkamaan toisen loukkaamisen kierrettä muille eteenpäin. Näin monesti valitettavasti tapahtuu, että kaltoinkohdelusta tulee se kaltoinkohtelija itse. Kierteen voisi koittaa myös katkaista omalta kohdaltaan, jotta saadaan vähennettyä kärsimystä tässä maailmassa ja lisättyä hvyinvointia ja rakkautta.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla suomalaisilla naisilla on takanaan niin huono isäsuhde, että meille pelimiehille riittää naisia vaikka kuinka paljon. Ne hyväitsetuntoiset naiset eivät meihin koske.
T:Pelimies
Vain aloitteleva, taito-tasoltaan heikko pelimies voi ajatella noin.
Kun kokemus karttuu, ei "paistit" enää tuota tyydytystä, vaan haastetta haetaan juuri noista hyvällä itsetunnolla varustetuista! ;-PSulla on tosiaan jotain pielessä tunnetasolla ja persoonassa, kun tuntevia ihmisiä kutsutaan "paisteiksi" ja hyväksikäytetään ilmeisesti ilman tunnontuskia siitä, mitä kärsimystä oma toiminta voi aiheuttaa. Toivottavasti karma potkii jossain vaiheessa.
Ehkä.
Toisaalta kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on enemmän tai vähemmän peliä.
Jos menee ns. "liian helppoon", ei voi kuin syyttää itseään, liian sinisilmäinen ei kannata olla.
Toi on kyllä aika säälittävää, jos ihmissuhteet on vaan peliä. Silloin jää kyllä elämässä paljosta hienosta ja oleellisesta, siitä aidosta, paitsi. Ja helposti satuttaa lisäksi muita. Mitään aitoa ei noilla peleillä saavuteta. Jotakin pinnallista voittamisen tunnetta ehkä hetkellisesti egolle? Mitä todellista iloa on sellaisesta? ei mitään.
Ja jos joku tekee sulle ikävästi, niin kyllä se on sen ikävästitekijän vika ennen kaikkea. Toki on hyvä pitää myös varansa, muttei se poista tekijän vastuuta, vaikka itse olisi varomaton.
Vierailija kirjoitti:
Toi on kyllä aika säälittävää, jos ihmissuhteet on vaan peliä. Silloin jää kyllä elämässä paljosta hienosta ja oleellisesta, siitä aidosta, paitsi. Ja helposti satuttaa lisäksi muita. Mitään aitoa ei noilla peleillä saavuteta. Jotakin pinnallista voittamisen tunnetta ehkä hetkellisesti egolle? Mitä todellista iloa on sellaisesta? ei mitään.
Ja jos joku tekee sulle ikävästi, niin kyllä se on sen ikävästitekijän vika ennen kaikkea. Toki on hyvä pitää myös varansa, muttei se poista tekijän vastuuta, vaikka itse olisi varomaton.
Höpö höpö.
Itse olen aina pelaillut, enkä koe jääneeni mistään oleellisesta paitsi.
Älä odota rehellisiä vastauksia.
Useimmissa tapauksissa naiset uskottelevat itselleen ettei kyse ollut pelimiehestä, koska eivät halua myöntää olleensa miehelle vain panoja.
Siksi ne "vika ei ole sinussa vaan minussa"-vakiselitykset menevät niin helposti läpi.
Naiset tietävät kyllä vähintäänkin alitajuisesti että vain pano on vähemmän tasokas miesten silmissä kuin vaimomatsku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatin lapsena kiinnostaa, mitä tai mikä on rakkaus?
Mitä ihmiset tarkoittavat sillä?
Itselleni (romanttinen rakkaus) on esimerkiksi sitä, että näkee toinen sisimpään ja pitää siitä valtavan paljon vikoineen kaikkineen. Toiselle haluaa hyvää ja on valmis tekemään paljon se eteen. Se on syvä yhteys minun ja toisen välillä. Se on iloa olemassaolosta. Itselläni rakkaus tuntuu toisiaan myös fyysisesti lämpimänä tunteena rinnan alueella. Tai jos siihen liittyy jännitystä, niin vatsassa.
Rakkaus on pehmeys katseessa. Lempeyttä. Toisen lähellä on hyvä olla ja jakaa ja kokea tätä maailmaan. Itselleni rakkaus on myös värejä. Kun menettää rakkauden, maailman värit muuttuvat ja tummat sävyt piirtyvät esiin.
Kun rakkaus on kaukana pitempään, tulee syvä kaipaus.
Rakkaus on myös kärsimys, kun asiat menevät pieleen tai rakkaalle sattuu jotakin ikävää. Silllin on tuska, viiltävä tuska. Rakkaus on inhimillisyyttä, siinä tulee esille omat heikkoudet ja vahvuudet. Rakkaus voi olla myös suuri onnen tunne. Telkee mieli hypellä ja hyräillä. Rakkaus on syvää välittämistä silloinkin kun tulee vaikeuksia vastaan.
Rakkaus on inhimillisyyttä, siinä tulee esille omat heikkoudet ja vahvuudet.
Kuulostaa aika hienolta.
Välitätkö oikeasti jos rakkaallesi sattuu jotain ikävää? Siis ihan rehellisesti oikeasti?
T. Psykopaatin lapsi
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on kyllä aika säälittävää, jos ihmissuhteet on vaan peliä. Silloin jää kyllä elämässä paljosta hienosta ja oleellisesta, siitä aidosta, paitsi. Ja helposti satuttaa lisäksi muita. Mitään aitoa ei noilla peleillä saavuteta. Jotakin pinnallista voittamisen tunnetta ehkä hetkellisesti egolle? Mitä todellista iloa on sellaisesta? ei mitään.
Ja jos joku tekee sulle ikävästi, niin kyllä se on sen ikävästitekijän vika ennen kaikkea. Toki on hyvä pitää myös varansa, muttei se poista tekijän vastuuta, vaikka itse olisi varomaton.
Höpö höpö.
Itse olen aina pelaillut, enkä koe jääneeni mistään oleellisesta paitsi.
Saa rusinat pullasta eikä tarvitse oikeasti piitata mistään, eikä vaivautua kenenkään vuoksi.
Erittäin hienostunutta ja pirullista henkistä väkivaltaa. Älä tee psykopaatin lapsista mitään reppanoita. Me emme ole sellaisia emmekä tarvitse mitään myötätuntoa keneltäkään.