Lue keskustelun säännöt.
Nyt ollaan kusessa. Auttakaa todella pyydän.
20.05.2013 |
Meillä on tilanne aivan solmussa: ongelma parisuhteessa ollut jo pitkään. Tänään kärjistyi niin, että mies katsoi silmiin ja sanoi tiukasti, lopeta, hiljene heti tai vedän sua turpaan. Mene heti pois minun silmistäni.
Meillä on pieniä lapsia ja olemme miehen kanssa kaikessa mahdollisessa erilaisia. Minä koen hyvin raskaaksi, että mies on todella huolimaton lasten suhteen. Kun lehdessä oli juttu, että lapsi pudonnut kerrostalon ikkunasta, eka ajatus oli että se olisi voinut käydä mun mieheni kanssa. Hän unohtelee ikkunoita auki mm. sängyn vierestä, vaikka pienet villit lapset ja olen sanonut ettei laiteta sitten ollenkaan jos ei viitsi vahtia. Hän unohtaa perusrutiinit joita pitänyt tehdä jo vuosikausia: lapsen iltalääkkeen antaminen, pyörässä turvavoitten kiinnittäminen lapselta jne. Tokaisee että no voi voi, ei nyt vaan sellaista tullut muistettua. Kuitenkin hän on omissa asioissaan todella tarkka ja pikkumainen, ja mitättömistä asioista huoömauttelee meille.
Minä nalkutan asiasta. Nalkutan ja paljon, ja tiedostan että sekin menee yli ja haukun miestä rumasti. Sanoin tänään, että kaiken muun voisin ymmärtää mutten holtittomuuden lasten suhteen, siihen en vaan voi suhtautua lungisti! Mutta mun nalkuttaminen asiasta meni yli ja tiedän sen, en taas tiedä miksi mä olen niin pikkutarkka ja hysteerinen. No, mies oli rauhallinen ja sanoi vaan että minkä hän sille voi ettei muista, ole sinä tarkempi ja muistuttele häntä enemmän. Ja kuitenkin valittaa minulle, että olen liian tarkka ja huomauttelen - mielestäni todella epäloogista!! Haluaisin olla rennompi, mutta kun tuntuu että vastuunkantaja olen minä, niin miten rentoutua...
Tilanne siis kärjistyi tuohon miehen kommenttiin mitä alussa kirjoitin. Sen jälkeen lähdin makuuhuoneeseen, mies meni sohvalle ja kuulin kun huokaili. Sitten hoiti lasten iltatoimet lempeästi. Mutta no, unohti sen tärkeän iltalääkkeen taas, menin lapsen perään vielä ennen kuin lähti nukkumaan.
Nyt muut nukkuvan, mä olen aivan.. en tiedä. En tiedä mistää mitään. Mitä tässä tehdä?! Apua. En usko että voidaan olla tässä tilanteessa.
Kommentit (95)
Hei!
En jaksanut kaikkia vastauksia lukea, mutta valtaosan kuitenkin.
Minä luulen, että te molemmat koko ajan omalla toiminnallanne pahennatte tilanteen syöksykierrettä.
Esimerkki meiltä: Minä on huolimaton emäntä ja mieheni on pikkutarkka ja siisti tyyppi, joka kerää koko perheen sotkut yhdessä hujauksessa ja sitten siinä siivellä aina vähän "kasvattaa" laiskaa vaimoaan. Se on välillä aika raivostuttavaa. Olen hänelle moneen kertaan viimeisen 20 vuoden aikana sanonut, että hän tekee minusta omalla toiminnallaan laiskemman ja huolimattomamman kuin alunperin olen. Hänelle ei riitä se minun tahtini ja tapani - eli että siivoan kyllä jälkeni, mutta en tee sitä samalla räjähtävällä nopeudella kuin hän. Niinpä yleensä käy niin, että minä en ole ehtinyt vielä tarttua toimeen, kun hän on hoitanut homman siinä sivussa hieman paheksuvasti puhisten. Eli käytännössä olen oppinut, että kunhan hetken hidastelen, niin minun ei tarvikaan tehdä yhtään mitään.
Luulen että sama pätee teillä: mies on tottunut siihen, että sinä huolehdit ja mäkätät, eli hänellä on varaa olla huolehtimatta asioista, kun sinä kuitenkin tulet perässä ja hoidat homman. Samalla hän saa suurpiirteisyydellää aikaan sen, että sinä nipotat ja niuhotat jatkuvasti yhä enemmän. Uskon, että hän todennäköisesti huolehtii ihan kunnialla lääkkeet ym. tärkeät asiat siinä tilanteessa, kun sinä et ole paikalla. Silloin hän tietäiä, että homma on hänen vastuullaan etkä sinä kulje perässä korjaamassa puutteita.
No niin. Menenpäs tästä siivoamaan epämääräisen vaatemyttyni makkarin lattialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entä jos mies vaan ei osaa tuon paremmin? Jospa hän mielestään tekee parhaansa ja tulee kuraa niskaan.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:48"]
No eroa ei tuossa ole järkeä ja yksinhuoltajuutta hae.
[/quote]
Ja millähän perusteella yksinhuoltajuutta? Ai niin, av-palstan mukaanhan mies on aina syypää eroon.
Tuossa tapauksessa saattaa mies ehtiä hakea ero ennemmin, jos ap vielä nalkutustaan tarpeeksi jatkaa. Ei kukaan sellaista vuosikausia jaksa kuunnella.
[/quote]
Aika hyvät perusteet on, jos mies laiminlyö lapsen lääkityksen ja turvallisuuden. Sitten, kun vielä lastenvalvojalla kysellään, että kukas niistä lapsen lääkäreissä käynneistä huolehtii, kuka käyttää kontrolleissa, kuka uusii reseptit, kuka hakee lääkkeet ajoissa apteekista, jne. Hupsis vain. Mies ei tiedä, kun ne on aina vain tupsahtaneet jostakin.
Niinpä.
Kun se keskinäinen kunnioitus on mennyt, molemmin puolin, niin pelimerkit ovat silloin jo vähän vähissä. Saatte paremman elämän kumpikin, kun eroatte. Minä itse en miehenä ap:tä katselisi enkä kuuntelisi, ja se olisi sitten siinä sen asia. Piste.
Kysymys kuuluu, miksi kaksi noin erilaista ihmistä on päätynyt yhteen ja naimisiin ? Tuskin miehen aloitteesta, vaan ap on ollut asian moottori ja lasten tekemisestä yksin se asiasta päättävä taho. Mies on tuollaisessa tilanteessa vain se siihen vaadittava rekvisiitta, ja mies kyllä muuten sydämessään aina silloin tietää sen. - Vaikkei siitä välttämättä puhukaan. Mitäpä sitä itselleen kipiää asia jatkuvasti kepillä tökkimään, tietäähän sen asian oikean laidan ilman jatkuvaa siitä puhumistakin.
Evoluutio on kehittänyt miehille vittumaiset sisäkalut, jos ei ole ollut aggressiivinen on jäänyt soidintilanteessa mopen osille. Siitä se isompi kokokin ja vahvemmat lihakset ovat tulleet. Valintapaineesta. Fiksumpi mies osaa tuota aggressiota itse ja omatoimisesti rajoittaa, ne tyhmemmät sitten eivät niinkään. Mielestäni miehesi kuitenkin osasi sitä tuossakin tilanteessa tehdä, koska hän ei ole sinuun kajonnut. Eihän se tietty nättiä ole, jos väkivallalla edes uhkaa, mutta se uhkaus ei nyt kuitenkaan ole vielä sitä väkivaltaa. Älykkäämmät kyllä ymmärtävät tämänkin asian eron. Siinä nimittäin on kuitenkin eroa. Yritys hämärtää tuo ero on tyhmyyttä sekin, ja kertoo myös siitä tarkoitushakuisesta valinnasta, että asian haluaa nähdä noin.
Jos muuten pikkutarkka mies jatkuvasti "unohtaa" asioita, hän tekee sen joko vittuillakseen (=vihaa jo vaimoaan) tai kyseinen vittuilu johtuu miehen alitajunnasta, jolloin se miehen alitajunta vihaa jo sitä vaimoa. Molemmissa tapauksissa se avioliitto on jo lopussa, eikä se selittelemällä tuosta miksikään muutu. Yleensäkin mies voi olla puhumaton vaimonsa kanssa ihan siitä syystä, että hän suoraan sanoen halveksii vaimonsa älyä ja sitä jatkuvaa mitään mihinkään johtamatonta jatkuvaa jaanausta itsestään selvistä asioista. Jos mies ei viitsi eikä halua puhua, ne jotka tänne kirjoittavat siitäkin aiheesta, kannattaisi ehkä katsoa peiliin jos uskallusta on. Tosiasia nimittäin on, että osa miehistä pitää naisia täysin vajaa älyisinä ja tuollekin ajatukselle voi kyllä olla joskus perusteita. Onhan niitä oikeasti tyhmiä miehiäkin olemassa, mikseipä siis naisiakin. Naisiltä tämä toisten naisten mahdollinen tyhmyys asia joskus tuppaa unohtumaan, ja kaikki aina kilvan haukkuvat miehiä noin niin kuin yleisellä tasolla aivan kuin he olisivat jokin homogeeninen ryhmä eivätkä yksilöitä.
En minä ap:tä nyt ihan tyhmäksi mene sanomaan, mutta ihan ilmeistä on, ettei hän ole tajunnut ollenkaan sitä, mihin hänen oma käyttäytymisensä on nyt mitä ilmeisemmin johtamassa, ja on jo luultavasti johtanut jo. Puhumaton mies on jo ottanut etäisyyttä vaimoonsa, jota hän pitää täystyhmänä hysteerikkona. Siinä silloin enää mikään puhuminen (=olla vaimon kanssa aina kaikesta täysin samaa mieltän niinkö ? Sitäkö se puhuminen muka on ?) enää auta. Se avioliitto meni jo, kun se meni hengessä. Sen loppuosan eli sen eron hoitaminen vain on niin työlästä, että osalta se jää jo siksikin tekemättä. Ihminen on luonteeltaan laiska ja toiveikas, vaikka äly sanoisikin jo jotain aivan muuta.
Koko kirjoituksesta on käynyt täysin selväksi se tosiasia, että olette keskenänne täysin eriparia. Tuota asiaa ei mikään perheneuvola voi muuttaa yhtään miksikään. Hommasta ei taida enää tulla edes välttävää, joten ainakin minä suosittelen avioeroa. Onnellisempia olette molemmat jatkossa.
Kuten sanoin, kun keskinäinen kunnioitus on mennyt, sen mukana on mennyt sitten se kaikki muu, mitä sen päälle voisi yrittää rakentaa. Yhdessä jatkamisen edellytyksiä ei enää mielestäni ole.
Se on lapsille vähän sääli asia. Ne vioittuvat erossa aina, eikä sillekään asialle voi yhtään mitään. Sekin asia olisi pitänyt miettiä etukäteen, siis se että kenen kanssa menee naimisiin ja tekee niitä lapsia, eikä siivoilla sitä sotkua sitten näin jälkikäteen. Se menee nyt niin kuin se menee. Tehkää lapsille selväksi, ettei se ero heistä johdu. Eipä siinä paljoa muuta voi.
Jos käytät tulevassa avioerotilanteessa hyväksesi väitettä siitä väkivaltaisuudesta, niin se on oma valintasi. Lapsesi menettävät vain silloin sen isänsä. Siinäpä se lyhykäisesti.
-.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tästä keskustelusta enää mitään hyötyä ap:lle, mutta joitan huomioita:
-älä tosiaan jätä tilannetta tuohon. Pyydä miehesi perheneuvolaan tai pariterapiaan keskustelemaan.
-unohda nuo "miehesi uhkaili, koska menit liian pitkälle" ja "ehkä osaat ensi kerralla lopettaa nalkutuksen aiemmin" -jutut. Ne vievät tilannetta aivan väärään suuntaan. Esim. mä voisin nalkuttaa miehelleni vaikka taivaan tappiin saakka, eikä hänelle tulisi mieleenkää uhkailla väkivallalla (tämä on siis koettu vauvavaiheen hormoneissa ja yliväsymyksessä, eikä miehen puolelta tullut mitään edes etäisesti uhkaavaa, pikemminkin huolenpitoa minun jaksamisestani). Sama koskee havaintojen perusteella lähipiirin miehiä ja omaa isääni. Normaali ihminen ei koe nalkutusta uhkaavana (ärsyttävänä ja stressaavana varmaan kyllä).
-Se, että nalkutus kannattaa lopettaa, on totta, mutta aivan eri asia. Se saattaa vaatia miehen käyttäytymisen muuttamista, tai sitten tilanteen muuttamista muulla tavalla, tai ap:n itsensä muuttamista, mutta se on eri prosessi kuin tuo väkivallalla uhkailu.
-Yritä arvioida konkreettisesti, minkä asioiden haluat perheessänne muuttuvan. Ilmeisesti ainakin sen, että mies huolehtisi tarkemmin lasten turvallisuudesta. Yritä arvioida kiihkottomasti, kuinka vakavia turvallisuusuhat lapsille ovat. Samoin miehen ja lasten vuorovaikutus, onko siinä lapsille vahingollisia piirteitä (tylyys, kärsimättömyys)?
-Miten näitä asioita voisi sitten muuttaa? Jos saat miehen perheneuvolaan tms.keskustelemaan, niin siellä voitte terapeutin avulla keskustella asiasta, ja mahdollisesti saada miehen muuttumaan. Kotona rauhallisesti ja järkevästi puhumista olet ilmeisesti jo yrittänyt.
-Jos lasten turvallisuus on oikeasti uhattuna, ja mies ei suostu terapiankaan avulla muuttamaan käytöstään, niin sitten vaihtoehdoiksi jää, että sinä otat vastuullesi kaikki nuo turvallisuusasiat, ja hoidat ne (ehkä joitain voi hoitaa mekaanisesti, kuten ikkunamekanismit), tai sitten ero, mutta siinä on tietty se, että lapset ovat valvomatta miehen vastuulla.
Yleisesti vielä näille nalkutuksen vastustajille: jos mies ei pidä ap:n nalkuttamisesta, niin eikö hänen kannattaisi miettiä, voisiko muuttaa käytöstään niin, että ap lopettaisi nalkuttamisen. Jos hänen ei mielestänne tarvitse tehdä näin niin millä perustelette sen, että ap:n pitäisi omaa käytöstään säätelemällä vaikuttaa miehen uhkailuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuspula on parisuhteen lopun alku. Riippumatta siitä minkä asian suhteen.
Tässä ei nyt toimita perheenä, on vaan kaksi eri maailmaa.
AP:n maailmaan kuuluu hän ja lapset, mies on yksin omassa maailmassaan. Mies ei kanna huolta lapsista, koska he eivät kuulu hänen maailmaansa. AP:n yksipuolinen mäkätys on omiaan vahvistamaan tätä asetelmaa, koska se vain korostaa hänen huolehtivaisuuttaan lapsista. Mies ajattelee tähän että ok, jos se on hänestä niin tärkeää, niin huolehtikoot lapsista. Hän menee katsomaan peliä.
Ero ei auta asiaa, koska sama perusongelma jää; AP on jo ylihuolehtivainen hermoraunio, ero olisi viimeinen piikki.
Nyt pitäisi saada lapset muualle, mummolaan tms. hoitoon, jotta AP rauhoittuisi ja pysyisi keskustelemaan asiasta järkevästi. Maailmoja pitäisi saada rauoitettua, miehen pitäisi ottaa vaimoa mukaan hänen maailmaansa ja toistepäin. Pienin askelein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä auttaako kommenttini enää, mutta minä en henk. koht. tässä vaiheessa kannata eroa. Voi olla, että miehesi on jossain sellaisessa "tilassa" henkisesti, että hän ei osaa kantaa huolta tarpeeksi. Tämä on jo ammoisista ajoista juontava asia, naiset hoitivat kodin ja lapset, miehet toivat ruuan pöytään.
Auttaisiko teillä, että sen itseäsikin kiusaavan nalkuttamisen sijaan keksisitte jotain muuta. Esim. iltapuuhat voisi järjestää niin, että mies hoitaa ne perusruutiinit ja sinä sitten odotat lääkkeen kanssa. Sitä voisi kysyä lapselta, että "antaako äiti lääkkeen vai isi?" Siitä muodostuu hyvinkin huomaamatta sellainen rutiini, joka ei enää unohdu. Sama pätee tuohon turvavyöhön; lähtiessä huikkaat, heippa ja muistakaa vyö! Voit vielä laittaa viestiä perään, ihan nätin sävyisesti, että muistitko vyön? Jos mies unohtaa, yritä olla nalkuttamatta, mieti jokin muu keino ilmaista pettymyksesi.
Olen itse 25 vuoden aikana huomannut, että se nalkuttaminen ei todellakaan auta. Se oli ihan kuin seinille puhuisi. Miehet ovat oikeasti kuin isoja lapsia, muista kehua, kun hän onnistuu. Jatkossa huomaat, että niitä kehuja tarvitsee antaa harvemmin ja harvemmin. En tarkoita, että kaikessa kokoajan kehuu, mutta voisi päivän päätteeksi sanoa, että olen ylpeä susta, kun niin hyvin muistit sen ja sen asian. Joku tuolla mainitsikin, että miehesi voi tehdä tuon tahallaankin. Eli haluaa ärsyttää sinua, on siinä onnistunutkin jo. Jatkossa et anna hänen onnistua, korjaatte vaikka yhdessä veitset yms. pois. Olen kohdannut samankaltaisia asioita aikoinaan, ratkaisin ne hoitamalla asiat itse. Saimme lopulta selkeän työnjaon huusholliimme, aluksi oli rankkaa, mutta se toimi.
Toivottavasti tästä oli jotakin apua ongelmaasi. Aurinkoista kevättä!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:53"]
Mihin voisin huomenna soittaa ja mistä "kehtaa" kysyä neuvoa? Jotenkin lasten neuvolaan soittaminen tuntuu ylivoimaiselta. ap
[/quote]
No, jos on noin ihana mies niin ehkä vain epätoivoisena lipsahti tuollainen uhkaus. Ei kukaan jaksa loputonta nalkutustakaan. Vaikka jokainen on vastuussa teostaan, moni väkivaltainen teko saa alkunsa siitä, että se toinen osapuoli on vetänyt pinnan ihan äärimmilleen ja sitten kun toisella napsahtaa niin ollaan niin uhria että. Oikeasti, teillä menee huonosti koska sinä nalkutat, Pitäskö sun hakea apua? Toista ei voi ikinä, koskaan muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, anna miehesi päteä niissä asioissa, jotka hän tekee hyvin lasten kanssa, ja ota itse päävastuu iltalääkkeistä ja muista, joisaa hän ei mielestäsi ole niin hyvä. Miksi ihmeessä miehen pitää huolehtia lääkkeestä, jos olet itse kotona antamassa sen? Minullakin on hyvä mies, joka kuitenkin on joissakin asioissa kyvyttömämpi ja joissakin taas todella näppärä. Ihan kuten me kaikki. En minä vaihda koskaan autoihin renkaita tai vaihda lamppuja tai pilko polttopuita tai korjaa pesukonetta. Mies tekee sen. Minä puolestani kannan päävastuun lapsista, lasten kouluhommeleista, takuulla kaikista lääkityksistä, koiran rokotuksista, tärkeistä aikatauluista, arjen yleisestä koordinoinnista. Koska tiedän, että olen siinä parempi kuin putkiaivoinen mieheni. Toisaalta mies on pikkutarkempi kuin minä, joka olen perusluonteeltani suurpiirteisempi ja saa mieluusti hoitaa kaikki pikkutarkkuutta vaativat jutut. Varmasti molempia ärsyttää joskus toistemme tekemiset tai tekemättä jättämiset, mutta minä ainakin ajattelen niin, että jos minua tarpeeksi ärsyttää, voin kai sitten hoitaa asian itse.
Olen itse eronnut jatkuvasti nalkuttavasta miehestä. Mikään mitä tein tai en tehnyt ei kelvannut. Lopulta ei huvittanut tehdä yhtään mitään ja päätin erota.
Anna miehellesi tilaa ottaa vastuuta niissä asioissa joissa hän on hyvä ja muista myös antaa kehuja. Lopeta hikeentymiset ja nalkutukset, ne saavat aikaan vain tuhoa. Maailma pyörii ilman sinun jatkuvaa kontrollointiakin! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:49"]
Ja se sama mies hoitaa lapsia niin paljon, on hellä ja lempeä heille, tekee ruokaa jne.
Ihan hirveä tilanne. ap
[/quote]
Ei sillä ole mitään väliä. Mies kuulostaa potentiaaliselta perhesurmaajalta. Lähtekää ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkopuolista apua ja pian. Molemmissa on vikaa: Mies ei kanna aikuisen vastuuta, syytää muistamisvelvollisuuden sinulle ja sinä taas kannat enemmän taakkaa kuin on tarpeen.
Ajattelepa että eroaisitte, lapset menisivät miehelle viikonlopuksi ja hän palauttaisi lapset ehjänä ja lukumääräkin täsmäisi. Mies varmasti hoitaisi hommansa jos sinä et olisi siinä säätämässä ja tekemässä kaikkea paremmin kuin hän.
Päätä särkee.. tuntuupa edelleen vaikealta lähteä selvittämään asiaa. Tuonne kirkon perheasiainkeskukseen aion soittaa ensimmäisenä. ap