Lue keskustelun säännöt.
Nyt ollaan kusessa. Auttakaa todella pyydän.
20.05.2013 |
Meillä on tilanne aivan solmussa: ongelma parisuhteessa ollut jo pitkään. Tänään kärjistyi niin, että mies katsoi silmiin ja sanoi tiukasti, lopeta, hiljene heti tai vedän sua turpaan. Mene heti pois minun silmistäni.
Meillä on pieniä lapsia ja olemme miehen kanssa kaikessa mahdollisessa erilaisia. Minä koen hyvin raskaaksi, että mies on todella huolimaton lasten suhteen. Kun lehdessä oli juttu, että lapsi pudonnut kerrostalon ikkunasta, eka ajatus oli että se olisi voinut käydä mun mieheni kanssa. Hän unohtelee ikkunoita auki mm. sängyn vierestä, vaikka pienet villit lapset ja olen sanonut ettei laiteta sitten ollenkaan jos ei viitsi vahtia. Hän unohtaa perusrutiinit joita pitänyt tehdä jo vuosikausia: lapsen iltalääkkeen antaminen, pyörässä turvavoitten kiinnittäminen lapselta jne. Tokaisee että no voi voi, ei nyt vaan sellaista tullut muistettua. Kuitenkin hän on omissa asioissaan todella tarkka ja pikkumainen, ja mitättömistä asioista huoömauttelee meille.
Minä nalkutan asiasta. Nalkutan ja paljon, ja tiedostan että sekin menee yli ja haukun miestä rumasti. Sanoin tänään, että kaiken muun voisin ymmärtää mutten holtittomuuden lasten suhteen, siihen en vaan voi suhtautua lungisti! Mutta mun nalkuttaminen asiasta meni yli ja tiedän sen, en taas tiedä miksi mä olen niin pikkutarkka ja hysteerinen. No, mies oli rauhallinen ja sanoi vaan että minkä hän sille voi ettei muista, ole sinä tarkempi ja muistuttele häntä enemmän. Ja kuitenkin valittaa minulle, että olen liian tarkka ja huomauttelen - mielestäni todella epäloogista!! Haluaisin olla rennompi, mutta kun tuntuu että vastuunkantaja olen minä, niin miten rentoutua...
Tilanne siis kärjistyi tuohon miehen kommenttiin mitä alussa kirjoitin. Sen jälkeen lähdin makuuhuoneeseen, mies meni sohvalle ja kuulin kun huokaili. Sitten hoiti lasten iltatoimet lempeästi. Mutta no, unohti sen tärkeän iltalääkkeen taas, menin lapsen perään vielä ennen kuin lähti nukkumaan.
Nyt muut nukkuvan, mä olen aivan.. en tiedä. En tiedä mistää mitään. Mitä tässä tehdä?! Apua. En usko että voidaan olla tässä tilanteessa.
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:27"]
Sinusta tuntuu varmaan tosi hyvältä idealta nyt rakentaa sitten oma pikku melodraama tuon "väkivallalla uhkailun" ympärille. Mutta valitettava tosiasia on se, että kuka tahansa jossain vaiheessa sanoo noin, jos eukko nalkuttaa ja nalkuttaa ja jäkättää. Semmominenkin ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia aikeita koskaan ketään lyödä, eikä minkäänlaisia väkivaltaisia taipumuksia. Jos et todella näe ollenkaan omaa osaasi tässä ongelmassanne, eroa miehen vuoksi. Saa hän edes sitten tulevaisuudessa kunnollisen, tyydyttävän parisuhteen.
P.S. Tuontyyppinen "väkivallalla uhkailu" ei sitten ole peruste yhtään mihinkään, jos sen perusteella olit ajatellut jotain huoltajuusjuttuja tai muuta väkisin vääntää.
[/quote]
Ei tunnu hyvätä mikään, surullinen ja tyhjä olo ja tiedän, että minussa paljon vikaa. Tahdon meidän perhetilanteen kuntoon. Tunnen surua myös miestä kohtaan, ja häpeän että aloin tänään jäkättämään noin. Mietin mitä tehdä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 21:48"]
No eroa ei tuossa ole järkeä ja yksinhuoltajuutta hae.
[/quote]
Ja millähän perusteella yksinhuoltajuutta?
[/quote]
mm. väkivallalla uhkailun takia? tai lasten turvallisuuden laiminlyönnin?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:30"]
Oma nalkutuksesi on suuri syy tähän. Mies on kuitenkin hyvä isä ja välillä unohtaa joskus pari juttua. Mitä sitten? Mitään ei ole tapahtunut. Vähemmästäkin haukkumisesta menee hermot. Itse tuskin olet täydellinen. Kukaan miestäni ole ja kaikki tekee virheitä. Sopikaa työnjaosta ja keskittykää nalkuttamisen sijasta elämiseen.
[/quote]
On mies myös lyhytpinnainen ja vetämätön lasten suhteen. Ei jaksa kärsivällisesti pitää rajoista kiinni, vaan tällainenkin jää aina minulle. Saattaa sanoa lapsille tylysti eikä jaksaisi nähdä vaivaa heidän eteen. Mutta kyllä, paljon myös antaa aikaa ja halailee. ap
Voi hitsi, ap! Eihän niiden lasten perässä tarvitse koko ajan juosta huolehtimassa. Kai teillä on pahimmat vaaranpaikat eliminoitu, ettei muksut pääse itseään kovin helposti vahingoittamaan.
Veitsestä pöydällä voi sanoa, että Oho, veitsi on unohtunut pöydälle - ja pistät veitsen pois. Ei se siitä nalkuttamisesta ja paasaamisesta muuksi muutu. Olethan huomannut!
Opeta lapselle iltaloru -iltapala, pesu, pusu ja lääkkeet (tms.) lapsi muistaa sitten itse lääkkeensä jos isältä unohtuu.
Meillä lapset myös kiljaisee, jos vanhemmilta unohtuu kiinnittää turvavyö. Itsekin saatan lähtötohinoissa joskus unohtaa.
Lopeta nalkutus, koska tiedät itsekin ettei siitä ole hyötyä. Katso sitten miten teidän suhteenne kehittyy ja pystytkö sietämään sitä ettei mies ole mielestäsi riittävän huolellinen lasten kanssa.
Oon 39 kanssa niin samaa mieltä, kaivat nyt myötätuntoa ja sympatiaa täältä itsellesi, kun olet melkein väkivallan uhri...Kun itsekkin tiedät että nalkutat, niin kuinkahan paljon nalkutat sitten ihan tosielämässä? Jos miehesi ei pärjää sinulle sanallisesti, ja vaan jatkat ja jatkat, niin ymmärrän että sanoi noin. Olisi täysin eri asiajos olisi lyönyt, mutta käsitin että eikoskaan ole lyönyt? Ihminen sanoo voimattomassa raivossa vaikka mitä kauheuksia, väitätkö ettet ole koskaan sanonut iehellesi mitään kiukuspäissäsi jota et oikeasti ole tarkoittanut? Tolla menolla sun ei tarvitse miettiä avioeroa tai perheneuvoloita, se onsun miehes joka sen eron ottaa susta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastustan ehdottomasti väkivaltaa, mutta minusta tuollaisessa uhkauksessa ei olla vielä oltu lähelläkään sitä. Jos kyse ei ole väkivaltaisesta miehestä, niin ei hän varmaan tarkoittanut sitä ihan niin. Ehkä oli vaan jo NIIN kypsä, että ei enää keksinyt mitään muuta millä saisi sinut hiljenemään. Ja hienoa, että vain sanoi eikä siis käynyt lyömään.
Jatkuva nalkuttaminen voi oikeasti olla ihan kauheaa! Miksi et juttele miehesi kanssa? Kysy häneltä, että olisiko hän todella voinut lyödä naista? Omaa vaimoaan? Ehkä mieskin häpeää sanomistaan ja osaa selittää tunteitaan? Puhukaa rauhallisella ilmapiirillä asiasta.
Ja kuten joku jo sanoikin, lapset kasvaa nopeasti eikä ole vahdittavia kuin hetken. Parin vuoden päästä ne osaa jo tehdä paljon itse eikä tarvitse enää jatkuvaa vahtimista. Että ei isän muistamattomuuden takia kannata eroa tehdä. Opetelkaa keskustelmaan asioista yhdessä, tiiminä ja perheenä. Lopeta sinä nalkutus ja ota käyttöön muut kommunikointikeinot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:07"]
Velvollisuutesi on erota tai teen lastensuojeluilmoituksen. Sinua voidaan syyttä heitteilejätöstä
[/quote]
Otan lasten asiat hyvin vakavasti enkä todellakaan jätä tilannetta tähän. Tulin tänne pyytämään apua ja neuvoja, mihin voisin heti huomisaamuna ottaa yhteyttä ja lähteä hoitamaan asiaa. ap
[/quote]Olet laiminlyönyt lasten turvallisuuden
Miksi sitä sanotaan nalkuttamiseksi, jos äiti on huolissaan lastensa turvallisuudesta? Kai sitä nyt voi sanoa asiasta ilman, että heti on ylihysteerinen tai ns. vauhko akka. Ja tuohan on ihan perusjuttua, että syyttää itseään ja omaa käytöstään, jos toinen uhkaa/käyttää väkivaltaa. Naiset on siinä suhteessa vähän kummajaisia, että ne kuvittelee vian olevan itsessään, jos mies lyö/uhkaa lyödä.
Mun mielestä ei ole yhtään outoa, että olet huolissasi noista asioista. Mies on kuitenkin aikuinen ja jotkut asiat täytyy vain kyetä hoitamaan. Kuten se iltalääke. Ei ole sinun tehtävä katsoa aikuisen miehen perään, että onko se tänään muistanut tehdä sen ja sen asian. Lasten kanssa kun TÄYTYY olla hieman varovainen tietyissä asioissa (kuten tuo ikkunajuttu tai veitset pöydällä). Unohduksia sattuu, mutta jos se on jatkuvaa, kai se nyt itse kutakin rupeaa ottamaan aivoon. Kyse on kuitenkin lasten turvallisuudesta.
Suosittelen kyllä jotakin keskusteluapua. Myös oman alueen neuvolapsykologille voi soittaa.
Ehkäpä mieskin vähän järkyttyi omista sanoistaa, jos niin lempeästi hoiti iltatoimensa. Tuolla keskustelemassa pääsisitte ymmärtämään paremmin toisianne; mies ei selvästi ymmärrä sinun huoltasi lapsista, etkä sinä sitä, miksi mies voi olla niin leväperäinen.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko juttu vaikuttaa tällä hetkellä sinusta ehkä suuremmalta kuin on. Mene nukkumaan ja ajattele asia uudestaan huomenna levänneenä. Aamulla moni riita tuntuukin aivan pieneltä ja mitättömältä yön jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:00"]
Älä aina nalkuta.
[/quote]
Mulla varmaan viiraa päässä kun en osaa ja kykene olla nalkuttamatta. Kun huomaan, että mies jättänyt terävän veitsen pöydälle ja pikkuinen säätää itsekseen sen ympärillä, en voi olla hikeentymättä miehelle! Ettekö te muut piittaisi asiasta?! ap
[/quote]
Mitäpä se hikeentyminen on tähän mennessä auttanut? Ihan oikeasti?
Kuinka tyhmä pitää olla, että hakkaa päätään koko ajan seinään, kun ei sitä seinää satu, omaa päätä sitäkin enemmän.
Ehkä se on vaan niin, että sun mies on huono pienten lasten kanssa. Sen sijaan hänellä on vaikka kuinka monia hyviä piirteitä, jotka tulevat vielä paremmin esiin, kun lapset kasvavat ja heitä ei tarvitse enää niin älyttömästi valvoa. Joten sinun varmaan kannattaa kuitenkin pysyä liitossa. Suhtautua asiaan niin, ettei miehesi tahallaan sitä tee, jotkut vain ovat tuollaisia.
Mä en tajua tuota iltalääkkeestä numeron tekemistä myöskään. Miksi ette laita vaikka miehen tai sun kännykkään joka ilta klo 20 00 hälytystä, ja silloin aina anna sitä lääkettä? Ei ole niin vaikeaa. Ja sen lääkkeen antaminenkaan tuskin on niin iso vaiva, ettetkö voisi sitä ottaa kontollesi.
Mä tiedän, että perhe-elämä on välillä tosi raskasta. Mutta kyllä se perhe kannattaa pitää kasassa.
Ja mitä tuohon miehesi sanomiseen tulee, tiedät selvästi itsekin, että ajoit miehen siihen pisteeseen.Ei se ole mikään häpeä myöntää.Mutta asiaa ei missään tapauksessa saa jättää tuohon, tuosta ei saa tulla toimintamallia. On oikeasti vakavan keskustelun EI NALKUTUKSEN JA MARTTYYRIELEIDEN paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kuulostaa ihan asperger-isältäni... Oli muuten myös väkivaltainen. Nyrkki heilui, kun ei kestänyt äidin nalkutusta, eikä osannut muuta.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:05"]
Miten te ette ota vakavammin miehen väkivallalla uhkailua?! ap
[/quote]
Kysytkö tosissaan?
Koska kilteimmälläkin tyypillä kiehahtaa lopulta yli, jos toinen ei ymmärrä millään lopettaa rätkätystään. Sinä olet ajanut käytökselläsi miehen ihan liian ahtaalle. Ja erityisesti vielä tuo lasten edessä toisen läksyttäminen ja nöyryyttäminen on niin ala-arvoista käytöstä, että mä ihmettelen, ettet itse ota vakavammin omaa törkeää käytöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että mies koki epätoivoa eikä osaa sanallisesti käydä asioita. Sehän se on, kun minä haluaisin yhteisiä keskusteluja ja että tätäkin asiaa puitaisiin yhdessä keskustellen läpi, mutta mies ei suostu/osaa/halua koskaan sitä. Katsoo vaikka telkkaria eikä suostu katsomaankaan minuun päin kun yritän jostain jutella. Sanoo aina vaan, ettei hän jaksa jutella mistään. Ja että hän on mikä on ei muuksi muutu koskaan. Silti hän vaatii minulta että minun pitäisi muuttua, olla valittamatta, muistutella häntä enemmän, antaa enemmän omaa aikaa ja rauhaa ja hoita lapset. ap
Kompromisseja.
Sun täytyis oikeastaan käydä tätä keskustelua miehesi kanssa: mitä ME voimme tehdä, että pysyisimme parempina toisillemme. Molempien täytyisi itse myöntää omat virheensä, ei osoitella toisen virheitä. Ja molempien täytyisi itse löytää itsestään tahtoa muuttua.
Sinun ilmeisesti pitäisi höllätä naruja ja lakata nalkuttamasta. Ei tarkoita sitä, etteikö asioista voisi sanoa. Mutta aina ei tarvi sanoa, eikä varsinkaan jauhaa jälkikäteen.
Miehesi pitäisi taas tiukentaa naruja ja ottaa itseään niskasta kiinni todella tärkeiden asioiden muistamisessa, mm. nuo iltalääkkeet ja turvavyöt. Ei sillä niin väliä, onko lasten vaatteet oikeinpäin tai sävy sävyyn, mutta turvallisuudesta pitäisi aikuisen ymmärtää huolehtia.
Jos miehesi kokee, että hänen on vaikea muistaa iltalääkkeitä, auttaisiko vaikka lappu vessan seinässä? Sinulle on vaikeampi keksiä apuvälineitä, sinun pitäisi vain pystyä hillitsemään itsesi.
Väkivallalla uhkailu on paha asia, mutta ehkä se oli nyt miehesi osalta saapuminen sille rajalle, jossa keinot ja jaksaminen loppuu pikemminkin kuin julistus väkivallan aloittamisesta. Itse kohtelin entistä poikaystävääni usein niin kaltoin, että hän itki, koska ei voinut lyödä minua. Sellainen käytös on sairasta, ei niin saa tehdä kenellekään. Kuka ystäväsi katselisi enää sellaisen kiusaamisen jälkeen? Ei kukaan. SWilti parisuhteessa kiusataan toista, jonka pitäisi olla se kaikkein rakkain.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:42"]
Miksi sitä sanotaan nalkuttamiseksi, jos äiti on huolissaan lastensa turvallisuudesta? Kai sitä nyt voi sanoa asiasta ilman, että heti on ylihysteerinen tai ns. vauhko akka. Ja tuohan on ihan perusjuttua, että syyttää itseään ja omaa käytöstään, jos toinen uhkaa/käyttää väkivaltaa. Naiset on siinä suhteessa vähän kummajaisia, että ne kuvittelee vian olevan itsessään, jos mies lyö/uhkaa lyödä.
Mun mielestä ei ole yhtään outoa, että olet huolissasi noista asioista. Mies on kuitenkin aikuinen ja jotkut asiat täytyy vain kyetä hoitamaan. Kuten se iltalääke. Ei ole sinun tehtävä katsoa aikuisen miehen perään, että onko se tänään muistanut tehdä sen ja sen asian. Lasten kanssa kun TÄYTYY olla hieman varovainen tietyissä asioissa (kuten tuo ikkunajuttu tai veitset pöydällä). Unohduksia sattuu, mutta jos se on jatkuvaa, kai se nyt itse kutakin rupeaa ottamaan aivoon. Kyse on kuitenkin lasten turvallisuudesta.
Suosittelen kyllä jotakin keskusteluapua. Myös oman alueen neuvolapsykologille voi soittaa.
Ehkäpä mieskin vähän järkyttyi omista sanoistaa, jos niin lempeästi hoiti iltatoimensa. Tuolla keskustelemassa pääsisitte ymmärtämään paremmin toisianne; mies ei selvästi ymmärrä sinun huoltasi lapsista, etkä sinä sitä, miksi mies voi olla niin leväperäinen.
Tsemppiä!
[/quote]
nalkuttamista tämä:
äiti: otitteko lääkkeen?
isä: ai ei otettu, unohtu.
äiti pomppaa sohvalta ja alkaa mäkättää: "onsenytkummakunsitälääkettäeiKOSKAANvoiottaailmanettäminäsitäkyselenjahuolehdinetyhtäänpiittaalapsista!"
sitten se asiasta sanominen:
äiti:otitteko lääkkeen?
isä: ai ei otettu, unohtu.
äiti: no ottakaapa sitten.
Niin, kumpi on parempi ja rakentavampi tapa?
Kiitos nro 56 pysäyttävästä kirjoituksesta. Ja kiitos ihan jokaiselle muullekin, kiitos kun jaatte tätä nyt kanssani. En vähättele omaa käytöstäni ja osuuttani, enkä toisaalta miehenkään. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi haluja ja kykyjä tehdä kanssani jotain parisuhteemme hyväksi. En hae täältä empatiaa itselleni, mutta olen teille kiitollinen kun kirjoitatte ajatuksianne. ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:42"]
Miksi sitä sanotaan nalkuttamiseksi, jos äiti on huolissaan lastensa turvallisuudesta? Kai sitä nyt voi sanoa asiasta ilman, että heti on ylihysteerinen tai ns. vauhko akka. Ja tuohan on ihan perusjuttua, että syyttää itseään ja omaa käytöstään, jos toinen uhkaa/käyttää väkivaltaa. Naiset on siinä suhteessa vähän kummajaisia, että ne kuvittelee vian olevan itsessään, jos mies lyö/uhkaa lyödä.
Mun mielestä ei ole yhtään outoa, että olet huolissasi noista asioista. Mies on kuitenkin aikuinen ja jotkut asiat täytyy vain kyetä hoitamaan. Kuten se iltalääke. Ei ole sinun tehtävä katsoa aikuisen miehen perään, että onko se tänään muistanut tehdä sen ja sen asian. Lasten kanssa kun TÄYTYY olla hieman varovainen tietyissä asioissa (kuten tuo ikkunajuttu tai veitset pöydällä). Unohduksia sattuu, mutta jos se on jatkuvaa, kai se nyt itse kutakin rupeaa ottamaan aivoon. Kyse on kuitenkin lasten turvallisuudesta.
Suosittelen kyllä jotakin keskusteluapua. Myös oman alueen neuvolapsykologille voi soittaa.
Ehkäpä mieskin vähän järkyttyi omista sanoistaa, jos niin lempeästi hoiti iltatoimensa. Tuolla keskustelemassa pääsisitte ymmärtämään paremmin toisianne; mies ei selvästi ymmärrä sinun huoltasi lapsista, etkä sinä sitä, miksi mies voi olla niin leväperäinen.
Tsemppiä!
[/quote]
nalkuttamista tämä:
äiti: otitteko lääkkeen?
isä: ai ei otettu, unohtu.
äiti pomppaa sohvalta ja alkaa mäkättää: "onsenytkummakunsitälääkettäeiKOSKAANvoiottaailmanettäminäsitäkyselenjahuolehdinetyhtäänpiittaalapsista!"
sitten se asiasta sanominen:
äiti:otitteko lääkkeen?
isä: ai ei otettu, unohtu.
äiti: no ottakaapa sitten.
Niin, kumpi on parempi ja rakentavampi tapa?
[/quote]
No, ulkopuolisena vastaan, että tietty tuo jälkimmäinen. MUTTA en minäkään olisi mieheni äiti, voin olla rakentava muutaman kerran, ja sitten en enää käsitä, jos ei normaalijärkisen aikuisen ihmisen päässä pysy mikään asiallinen.
Miksi naisten pitäisi aina olla niitä, jotka yksin pitävät langat käsissään, ja ukot ovat kuin ellun kanat?? Jos on aivot ja on aikuinen, pitäis niitä aivojakin viitsiä käyttää.
Ap: onko joskus sattunut oikeasti jotain vaarallista? rauhoitu nyt ensin! Rikkinäisiä perheitä tässä maassa on jo ihan riittävästi. Luuletko että olisit onnellinen erottuasi? Se mitä tässä kerrot, hakekaa apua ja jutelkaa, kyllä tuon liiton eteen kannattaa tehdä töitä. Viisutta, mutta tosiaan vedä henkeä ja keskustele miehesi kanssa niin paljon kuin voit.
Oma nalkutuksesi on suuri syy tähän. Mies on kuitenkin hyvä isä ja välillä unohtaa joskus pari juttua. Mitä sitten? Mitään ei ole tapahtunut. Vähemmästäkin haukkumisesta menee hermot. Itse tuskin olet täydellinen. Kukaan miestäni ole ja kaikki tekee virheitä. Sopikaa työnjaosta ja keskittykää nalkuttamisen sijasta elämiseen.