Lue keskustelun säännöt.
Nyt ollaan kusessa. Auttakaa todella pyydän.
20.05.2013 |
Meillä on tilanne aivan solmussa: ongelma parisuhteessa ollut jo pitkään. Tänään kärjistyi niin, että mies katsoi silmiin ja sanoi tiukasti, lopeta, hiljene heti tai vedän sua turpaan. Mene heti pois minun silmistäni.
Meillä on pieniä lapsia ja olemme miehen kanssa kaikessa mahdollisessa erilaisia. Minä koen hyvin raskaaksi, että mies on todella huolimaton lasten suhteen. Kun lehdessä oli juttu, että lapsi pudonnut kerrostalon ikkunasta, eka ajatus oli että se olisi voinut käydä mun mieheni kanssa. Hän unohtelee ikkunoita auki mm. sängyn vierestä, vaikka pienet villit lapset ja olen sanonut ettei laiteta sitten ollenkaan jos ei viitsi vahtia. Hän unohtaa perusrutiinit joita pitänyt tehdä jo vuosikausia: lapsen iltalääkkeen antaminen, pyörässä turvavoitten kiinnittäminen lapselta jne. Tokaisee että no voi voi, ei nyt vaan sellaista tullut muistettua. Kuitenkin hän on omissa asioissaan todella tarkka ja pikkumainen, ja mitättömistä asioista huoömauttelee meille.
Minä nalkutan asiasta. Nalkutan ja paljon, ja tiedostan että sekin menee yli ja haukun miestä rumasti. Sanoin tänään, että kaiken muun voisin ymmärtää mutten holtittomuuden lasten suhteen, siihen en vaan voi suhtautua lungisti! Mutta mun nalkuttaminen asiasta meni yli ja tiedän sen, en taas tiedä miksi mä olen niin pikkutarkka ja hysteerinen. No, mies oli rauhallinen ja sanoi vaan että minkä hän sille voi ettei muista, ole sinä tarkempi ja muistuttele häntä enemmän. Ja kuitenkin valittaa minulle, että olen liian tarkka ja huomauttelen - mielestäni todella epäloogista!! Haluaisin olla rennompi, mutta kun tuntuu että vastuunkantaja olen minä, niin miten rentoutua...
Tilanne siis kärjistyi tuohon miehen kommenttiin mitä alussa kirjoitin. Sen jälkeen lähdin makuuhuoneeseen, mies meni sohvalle ja kuulin kun huokaili. Sitten hoiti lasten iltatoimet lempeästi. Mutta no, unohti sen tärkeän iltalääkkeen taas, menin lapsen perään vielä ennen kuin lähti nukkumaan.
Nyt muut nukkuvan, mä olen aivan.. en tiedä. En tiedä mistää mitään. Mitä tässä tehdä?! Apua. En usko että voidaan olla tässä tilanteessa.
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:13"]
Kiva mies sulla, syyllistää SINUA siitä ettei paskaakaan piittaa mistään, edes lasten hyvinvoinnista. SINUN pitäisi muistutella enemmän, hahhah, aikuista, täysjärkistä ihmistä!
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Ja miehesi on täysin välinpitämätön, paitsi silloin kun pääsee pomottamaan sinua näille "mene pois silmistänitai vedän sinua turpaan" uhoamisilla. Tosi hieno suhde hei, eroa, pääset helpommalla kun eroat, silloin sulla on vain lapset, eikä jotain uhoavaa kakaraa, joka ei piittaa mistään mitään. Tosta ei tule mitään, ei paskaan suhteeseen ja paskaan mieheen mitkään parisuhdeterapiat ja neuvolat auta, kuten jotkut realiteeteista vieraantuneet kukkahatut tällä palstalla lässyttää.
EROA, vietä ihana loppuelämä ilman tuollasita ilmapiiriä OMASSA kodissasi.
[/quote]
Niin, tässä on puolia ja toisia. Onneksi huomasit myös tämän puolen. Koen hyvin loukkaavana, että mies toisaalta valittaa minua hysteeriseksi nipottajaksi ja toisaalta sanoo, että niin hän ei muistakaan kunnolla lasten juttuja, ala muistuttamaan häntä tarkemmin kaikesta. Miten minä voin relata, jos pitää kantaa huolta vielä aikuisestakin? Ja jännä kun minä olen paljon rennompi silloin, kun mies on poissa, vaikka lapset huolehdinikin.
Mies ei suostu lähtemään puimaan asioita minnekään ulkopuoliselle eikä toisaalta ole innokas keskustelemaan minunkaan kanssani. Sanoo vaan, että lopeta nalkuttaminen, muuta käytöstäs niin sitten on asiat hyvin. Ei ollenkaan ota vakavissaan sitä, mistä asiasta minä sanon hänelle, eli tuosta holtittomuudesta! Ja miten voi mies tutkia lompakkoaan, käydä läpi kuitteja ja laitella kotiin tulleita mainoksia huolellisiin pinoihin kun samaan aikaan jättää huolehtimatta lapset! ap
[/quote]
Ap ihan rehellisesti, mitä luulet, onkohan miehelläsikin rennompaa ja kivempaa kotona lasten kanssa silloin kun sinä et ole kireänä kyttäämässä?
Miesten vanhemmuus on keskimäärin erilaista ja rennompaa kuin meidän äitien. Se on asia, joka ärsyttää, mutta se pitää vaan oppia hyväksymään. Jos teillä on ongelma ikkunan kanssa, hommaa siihen lukitus, niin ettei se aukea kuin raolleen. Älä jää odottamaan, että miehestäsi tulisi Sinä II, vaan arvosta häntä omana persoonanaan, omanlaisenaan vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos listaisit miehesi hyvät puolet ja sitten viereen huonot. Ja antaisit niille jonkinlaisen kertoimen. Huomaat, että niitä hyviä asioita on loppujen lopuksi enemmän. Huolehdi sinä nuo lääkkeet ja muut asiat, anna miehesi viettää aikaa lasten kanssa.
Mitä jos miehesi istuisi ennemmin kapakassa ja tulisi kännissä kotiin? Olisi mahdollisesti oikeasti väkivaltainen ja kävisi vieraissa? Sulla on tosiaankin asiat hyvin. Toki saat olla huolissasi lapsistanne, mutta anna miehellesi aikaa ja mahdollisuus onnistua. Hänkin huomaa jossain vaiheessa itsekin miten palkitsevaa se on. Ei molemmilta voi vaatia samoja asioita. Ole sinä sinä ja miehesi on oma itsensä. Kumpikin teistä kuitenkin varmasti rakastaa lapsianne yhtä paljon ja omalla tavallaan.
Kuule ap, tässä ei tällä hetkellä perheneuvolat auta. Sun pitää saada henkilökohtaista apua kontrollimaniaasi. Olet nyt ajanut miehesi äärirajoille ja hän teki sen ainoan oikean eleen, kun pyysi sua poistumaan tilanteesta, ettei mitään pahempaa pääsisi tapahtumaan. Fiksu mies.
Vaikutat itsekin ihan fiksulta naiselta. Sinulla menee vaan nyt yli. Erittäin moni nainen on kontrollifriikki, mikä vaan pahenee lasten myötä. Nyt pitää saada stop asialle.
Ap, käy juttelemassa jonkun terapeutin kanssa. Hän osaa parhaiten avata sinulle perheesi tämän hetkisen tilanteen. Voit myöhemin ottaa miehesi mukaan keskusteluihin. Neuvolasta ei tässä kohden ole hyötyä.
Toivon teille kaikkea hyvää!
Moni mies on tuollainen eli ei muista, ei tajua. Luota itseesi ja vahdi itse lapsia. Koululaiset osaa pärjätä jo yksin ja laittaa sen turvavyönkin kiinni. Meillä tapahtui tapaturma miehen takia. Sen jälkeen en jättänyt vastuuta turvallisuudesta miehelle. Nyt se ei ole enää ongelma, kun nuorin on 9v. Älkää vaan tehkö lisää lapsia. Koti turvalliseksi. Ei tarvitse kun rautakaupassa käydä niin moni ongelma poistuu. Sinä annat lääkkeen päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:05"]
Miten te ette ota vakavammin miehen väkivallalla uhkailua?! ap
[/quote]
Se nyt taisi olla lähinnä ilmaisu siitä että nyt saa tätä osastoa jo riittää. Ei tietenkään mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Onko hän ollut sinua kohtaan joskus oikeasti pelottava tai tai peräti väkivaltainen?
Itse syyllistät miestä siitä että hänen valvonnassaan lapsi voisi pudota ikkunasta, eikö sekin ole väkivallalla pelottelua?
Onko teilla sattunut vakavia tapaturmia tai lähetäpititilanteita, jotka johtuisi miehen huolimattomuudesta? Mikä se iltalääke on joka meinaa unohtua, onko sen unohtaminen kuinka vaarallista.
En minäkään ymmärrä ihmisiä jotka "unohtaa" kiinnittää lapisen turvaistuimeen, siis säännöllisesti tehtynä se on piittaamattomuutta, mutta ainahan joskus voi oikeasti unohtua ihan mitä vain.
Tuo on kyllä paha juttu että nalkutat lapsiin liittyen lapsista miehelle. Lapset voivat tuntea turvattomuutta isän seurassa, jos kyseenalaistat hänen toimintansa. Riidelkää kahdenkesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:47"]
Tiedän, että mies koki epätoivoa eikä osaa sanallisesti käydä asioita. Sehän se on, kun minä haluaisin yhteisiä keskusteluja ja että tätäkin asiaa puitaisiin yhdessä keskustellen läpi, mutta mies ei suostu/osaa/halua koskaan sitä. Katsoo vaikka telkkaria eikä suostu katsomaankaan minuun päin kun yritän jostain jutella. Sanoo aina vaan, ettei hän jaksa jutella mistään. Ja että hän on mikä on ei muuksi muutu koskaan. Silti hän vaatii minulta että minun pitäisi muuttua, olla valittamatta, muistutella häntä enemmän, antaa enemmän omaa aikaa ja rauhaa ja hoita lapset. ap
[/quote]
Mies selvästi tiedostaa ongelmansa, eli sen että unohtaa asioita ja on valmis kyllä paikkailemaan virheitä ja pyytää sinulta apuakin siihen, eli muistuttamaan häntä asioista.
Ei mies tuota loputtomiin jaksa jos vahdit häntä ja nalkutat jos asioita ei tehdä kuten sinä haluat tai kuten sinä tekisisit.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:23"]
Hanki ap joskus oikeita ongelmia, niin et ole enää jokaikisen elämän pikku vastoinkäymisen edessä aivan hajalla ja ylidramaattisena täällä meuhkaamassa. Miestäsi käy kovasti sääliksi, vaikutat kunnon pirttihirmulta.
[/quote]
niinpä ja samalla pilaa lastensa elämän vouhkaamalla joka suuntaan. no minkäpä se narsisti itselleen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä miehen vastuunkannossa on jotain vikaa. On aivan normaalia, keneltä tahansa ihmiseltä, unohdella asioita. MUTTA, fiksu ihminen, joka tietää, että unohtelee asioita, varsinkin jos kyse tietyistä asioista, keksii ITSE muistisääntöjä ja erilaisia taktiikoita, joilla asiat tulee muistettua, eikä syydä vastuutta omasta muistamattomuudestaan toisen harteille!
Sinuna puhuisit nyt miehesi kanssa ja selitä sille apinalle esimerkein, mitä tarkoitat.
A) Mitä jos lapsi tippuu ikkunasta ihan vain niin yksinkertaisen syyn takia, että ikkuna on unohdettu auki? Pystyisikö mies antamaan sitä itselleen anteeksi?
B) Luottamus. Miltä miehestä tuntuisi joka päivä pelätä, että mitä sellaista sä olet unohtanut, joka vaikuttaa nimenomaan lasten turvallisuuteen.
C) Selitä, että vihaat itsekin nalkuttamista, mutta et keksi mitään muutakaan keinoa, koska kyse on LASTEN TURVALLISUUDESTA! Nyt ei ole kyse siitä, happaneeko maito pöydällä, kun se on unohdettu pöydälle, vaan LASTEN TURVALLISUUS. Sinun epätoivoisuus tilanteeseen johtaa nalkuttamiseen, joka taas johtaa miehen hermostumiseen ja kunnon riitaan. Nalkuttamisella ajattelet vain ja ainoastaan lasten parasta.
D) Mies voi itse keksiä, kuinka jatkossa muistaisi ajatella lasten turvallisuutta. Lääkkeet: auttaisiko, jos vessan peiliin laittaisi muistilapun "muista lääkkeet", jotta mies näkee sen ainakin viimeistään silloin, kun lasten hampaita pestään? Tai jokin muu vastaava. Ikkuna: ihan vain vaikka sellainen ajatus, että sitä ei yksinkertaisesti avata?! Pyöräistuimen turvavyö: kirjoittakaa vedenkestävällä tussilla istuimen selkänojaan "TURVAVYÖ". Mies näkee sen aina, kun laittaa lasta istuimeen. Unohtaminen yleisesti: yleensä asioita alkaa muistamaan, kun niistä kehittää rutiinin itselleen.
Tilanteessanne ei auta nyt syyttely laisinkaan, vaan ratkaisujen etsintä, jotta lapsilla on turvallista ja teidän välinen luottamus pelaa. Se on nyt tärkeämpää kuin nalkuttaminen. Jos mies ei ole valmis etsimään ratkaisuja, jätä se.
Niille joiden mielestä miehen uhkailut oli ihan ymmärrettäviä tai pikkujuttu:
Ei ole mitään sellaista syytä ("nalkutus"), jonka takia olisi ok edes alkaa uhkailemaan väkivallalla. Mites sitten jatkossa, voiko aina vaan sanoa että ole hiljaa tai mottaan? Aika hieno dynamiikka sellaisessa suhteessa.
Hae ap ihmeessä itsellesi ainakin jotain apua ja neuvoja, vaikkei mies lähtisikään mukaan. Saatat saada ideoita uusiin tapoihin kohdata näitä tilanteita, ja sinun muuttumisesi saattaa muuttaa myös miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tsiisus, mitä väkeä täällä on. Jos teidän mies jättäisi ikkunan auki, josta lapset voisi tippua, uskaltaisitteko jättää lapsenne tällaisen miehen hoiviin sillä perusteella, että miehet nyt vaan on rennompia kasvattajia?
Otetaan nyt se hemmetin esimerkki, jonka kaikki voisi kuvitella omalle kohdalleen:
Isä/äiti avaa aina lauantaisin ikkunan, eikä vahdi lapsia. Usein unohtaa se saman ikkunan auki, josta sinä sitten miestä/naista aina muistutat (rauhallisesti tai nalkuttamalla). Joku lauantai, sinä et olekaan sulkemassa sitä ikkunaa. Olet kaupoilla ja poliisi soittaa, että kotonanne on käynyt onnettomuus: lapsi on tippunut ikkunasta ja menehtynyt.
Kuinka moni tässä vaiheessa ajattelee, että no eihän tuolle voi mitään, kaikille sattuu noita samoja unohduksia viikosta toiseen, että onneksi en nalkuttanut ja pilannut toisen hermoja sillä. Toinen nyt vain on unohtelevaa sorttia ja kaipa se yritti sille asialle jotain tehdä. Onhan meillä lisää noita lapsia, yksi sinne tai tänne.
OIKEESTI????
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 23:25"]
Moni mies on tuollainen eli ei muista, ei tajua. Luota itseesi ja vahdi itse lapsia. Koululaiset osaa pärjätä jo yksin ja laittaa sen turvavyönkin kiinni. Meillä tapahtui tapaturma miehen takia. Sen jälkeen en jättänyt vastuuta turvallisuudesta miehelle. Nyt se ei ole enää ongelma, kun nuorin on 9v. Älkää vaan tehkö lisää lapsia. Koti turvalliseksi. Ei tarvitse kun rautakaupassa käydä niin moni ongelma poistuu. Sinä annat lääkkeen päivittäin.
[/quote]
Eikö se olisi vähän sama asia, kun asuisi yksin lasten kanssa - erona vain se, että lapsilla rennompi äiti ja kotona riidaton ilmapiiri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole tavannut nelikymppisen elämäni aikana yhtään äitiä joka olisi kaikessa täydellinen eikä koskaan tee mitään mikä VOI pahimmassa tapauksessa olla kuolemanvakava asia, vaikkapa veitsen unohtaminen pöydälle.
Mä ymmärrän ap sun miestä sillä minullakin joka en hiilly pienistä on tullut tämän ketjun aikana mieleen että etkö osaa ottaa huomioon muita ihmisiä ja heidän sanojaan, jatkat vaan sitä omaa mölinääsi, voisitko kerrankin sulkea suusi ja miettiä ennenkuin avaat sen taas. Mä epäilen että kontrollinhimossasi ja sairaalloisen kyttäilyn takia aiheutat itse vaaratilanteita lapsillesi. Vainoamisella on rajansa silläkin. Sulle pitäis määrätä lähestymiskielto viikoksi muuhun perheeseen nähden.
On se vaikeaa hyväksyä, että kaikkea ei voi kontrolloida. Silloin pitää myös hyväksyä, että mitä tahansa pahaa voi sattua milloin vain, minulle, lapsille tai muille rakkaille. Kun vahinkoja ja onnettomuuksia kuitenkin aina tapahtuu.
Mutta ei kai sentään tarvitse mennä toiseen ääripäähänkään ja ihan hälläväliä meininkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:08"]
Kyllähän kaikki varmaan ymmärtää sun motiivit siihen nalkuttamiseen mutta kuuntele nyt itseäsi, ensinnäkin sitä itse sanoit että nimenomaan nalkutat. Miksi ette keskustele ja puhu rakentavasti aiheesta. Ja oikeasti onko se nyt syy hajottaa perhe että teillä on erilaiset kasvatussysteemit, jotka ehkä yhdessä luo toimivan kokonaisuuden. Koita opettaa mieluummin miestäsi itse huomaamaan ne avoimet ikkunat ja veitset. Nalkuttamisella et saavuta mitään, se vaan kiristää tunnelmaa ja tekee rakoa teidän välille. Mies teki väärin kun uhkaili, se on selvää.
[/quote]
En ole ap, mutta eiköhän tuota ole varmasti yritetty jo monen monta kertaa?
Minulle hyppäsi ap:n kertomuksesta silmille se kohta, että mies on hyvin pikkutarkka omista asioistaan, mutta lasten asioissa piittaamaton. Jos tuo on totta, niin selvästihän siitä voi päätellä, että mies ei VÄLITÄ tarpeeksi, saako oma lapsi esim. lääkkeensä vai ei. Minun mielestäni tuo on aika vakava juttu. En itse kyllä tiedä miten voisin luottaa tuollaiseen mieheen lastenhoidossa.
En nyt ole tässä sanomassa "eroa, jätä se sika" jne. mutta ihmettelenpä vain miten tässä(kin) tapauksessa tällä palstalla syytetään heti ap:tä turhasta nalkuttamisesta.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 00:24"]
Mä en ole tavannut nelikymppisen elämäni aikana yhtään äitiä joka olisi kaikessa täydellinen eikä koskaan tee mitään mikä VOI pahimmassa tapauksessa olla kuolemanvakava asia, vaikkapa veitsen unohtaminen pöydälle.
Mä ymmärrän ap sun miestä sillä minullakin joka en hiilly pienistä on tullut tämän ketjun aikana mieleen että etkö osaa ottaa huomioon muita ihmisiä ja heidän sanojaan, jatkat vaan sitä omaa mölinääsi, voisitko kerrankin sulkea suusi ja miettiä ennenkuin avaat sen taas. Mä epäilen että kontrollinhimossasi ja sairaalloisen kyttäilyn takia aiheutat itse vaaratilanteita lapsillesi. Vainoamisella on rajansa silläkin. Sulle pitäis määrätä lähestymiskielto viikoksi muuhun perheeseen nähden.
[/quote]
Niin että säännöllisesti saman asian unohtaminen on sama asia, kuin että unohtaisi silloin tällöin eriasioita? Mikä järki tässä nyt on????
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:08"]
Kyllähän kaikki varmaan ymmärtää sun motiivit siihen nalkuttamiseen mutta kuuntele nyt itseäsi, ensinnäkin sitä itse sanoit että nimenomaan nalkutat. Miksi ette keskustele ja puhu rakentavasti aiheesta. Ja oikeasti onko se nyt syy hajottaa perhe että teillä on erilaiset kasvatussysteemit, jotka ehkä yhdessä luo toimivan kokonaisuuden. Koita opettaa mieluummin miestäsi itse huomaamaan ne avoimet ikkunat ja veitset. Nalkuttamisella et saavuta mitään, se vaan kiristää tunnelmaa ja tekee rakoa teidän välille. Mies teki väärin kun uhkaili, se on selvää.
[/quote]
En ole ap, mutta eiköhän tuota ole varmasti yritetty jo monen monta kertaa?
Minulle hyppäsi ap:n kertomuksesta silmille se kohta, että mies on hyvin pikkutarkka omista asioistaan, mutta lasten asioissa piittaamaton. Jos tuo on totta, niin selvästihän siitä voi päätellä, että mies ei VÄLITÄ tarpeeksi, saako oma lapsi esim. lääkkeensä vai ei. Minun mielestäni tuo on aika vakava juttu. En itse kyllä tiedä miten voisin luottaa tuollaiseen mieheen lastenhoidossa.
En nyt ole tässä sanomassa "eroa, jätä se sika" jne. mutta ihmettelenpä vain miten tässä(kin) tapauksessa tällä palstalla syytetään heti ap:tä turhasta nalkuttamisesta.
[/quote]
peesi
Arvatkaa mitä mä tein, kun mies oli aivan samanlainen?
No, sunnuntai on mun vuoro nukkua pitkään (lauantaisin miehen vuoro) ja mies harrasti monta sunnuntaita niin, että nukahti sohvalle, minä heräsin siihen kun lapsi leikkii veitsen kanssa tai menee ulko-ovesta ulos, kun mies unohti aina jättää lukitsematta. MIes luotti aina siihen, että minä herään kyllä sitten ja hän saa sunnuntainakin nukkua pitkään.
Tulipas sitten yksi sunnuntai. Ulkona oli -28,5 astetta pakkasta ja pojalla vain vaippa päällä. Mies nukahtanut taas tuttuun tapaansa sohvalle ja unohtanut lukita sen hemmetin ulko-oven edellisenä iltana käytyään illan viimeisellä tupakalla. Olin hereillä ja makasin sängyssä, kun kuulin ulko-oven. Aattelin, että "siinähän menee, turhia mä stressaan, ei ole mun vuoro nyt." Lapsellista ehkä. Mies oli sohvalta herännyt pari minuuttia sen jälkeen, kun kylmä ilma pääsi asuntoon ja lapsi kirkuu täyttä kurkkua ulkona (pääsi muuten kolme koiraakin siinä samalla ulos). Hirvee meteli ja mä tulin sitten rauhallisesti makuuhuoneesta muka unenpöpperössä, että mitä täällä tapahtuu. Siellä se oli ollut, 1,5-vuotias poika kaatuneena pelkällä vaipalla lumihankeen, jalka jumissa eikä itse päässyt ylös. Tais mies vähän pelästyä, kun sen jälkeen ei sohvalle nukahtanut ;) Tietysti tuo on ihan eriasia kuin että lapsi olisi tippunut ikkunasta.
Hyvän laitoit tämän päivän kahden uutisen johdattamana. Herätti hyvin keskustelua.
Ok, minun vuoro seuraavana...
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 22:02"]
Voi hemmetti... Miks pitää perheneuvolan resursseja käyttää tommoseen? "Moi, mä oon ap! Nalkutan liikaa ja tiiän sen, mutta silti tartteisin ulkopuolista apua!"
Ei mitään järkee.
[/quote]
Siksi pitää käyttää perheneuvolan resursseja, kun se on tarkoitettu perheiden ongelmatilanteisiin.
"Perheneuvolasta saa apua lapsen tai nuoren kehitykseen ja kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä, pulmallisissa perhetilanteissa sekä lasta tai perhettä kohdanneissa kriiseissä."
Tämä löytyy ihan minkä tahansa perheneuvolan sivuilta. Sieltä tosiaankin saa ulkopuolista apua.
Toinen hyvä paikka on seurakunnan perheasiainkeskus. Minusta vaikuttaa siltä, että, ap, sinulla ja sinun miehelläsi on paha kommunikaatiopulma. Puhutte toisillenne epäkunnioittavasti. Pariterapiassa neuvotaan ihan konkreettisesti, miten asioista voi puhua asiallisemmin.
Muuhun puttumatta, mutta nalkutus on todella kamalaa. Mun mies on nalkuttaja ja syyllistäjä. Kun se homma meni liian pitkälle aloin saada todellisia berserkkiraivareita. Huusin että tapan hänet ja oikeasti myös tarkoitin sitä. Nykyään asumme erillämme ja hyvä niin, sillä joku päivä olisin luultavasti ajautunut siihen murhaan.
Lapset oli yli vuoden ensin miehellä kun mun piti saada pääni kuntoon. Nykyään ne on mulla kun mies väsyi. Ei osannut olla niin täydellinen vanhempi kuin multa vaati. Hah!
Minusta tämä kuulostaa ihan maailmaa hysteerisesti pelkäävän naisen kertomuksesta miehestä, joka on kyllästynyt lastensa äidin sekoiluun. Rauhotu, se pentus kuolee jos on kuollakseen.