Opettajat! Rehellisesti, mitä ajattelet oppilaista/vanhemmista, jotka ei..

Ihan pelkkä: 'Kiitos ja hyvää kesää!' riittää minulle, joko sanottuna, Wilman kautta tai korttina. En tarvi kippoja ja kuppeja (muutenkin on liikaa tavaraa, hih!) ja lisäksi olen maailman surkein kukkien hoitaja (joko oppivat uimaan tai selviytyvät aavikko-olosuhteissa) . Mielestäni teidän vanhempien ei tarvitse yhtään stressata meidän opettajien 'lahjomisesta'! Se,ettei mitään lahjaa tule, ei vaikuta numeroon tai lapsenne kohteluun mitenkään. Jos ihan välttämättä haluatte jotakin antaa, laittakaa vaikka vanhempainyhdistyksen kautta kimppalahja koko koulun hyödyksi esim. sulkapallomailat, pari välituntijalkapalloa tms. Paras lahja opelle olisi se, että saisimme kerrankin myös ne vanhemmat, jotka eivät yleensä vanhempainilloissa käy, mukaan. t. Liiksamaikka

Opettajat on ahneita. Muissa ammateissa ei tulisi mieleenkään toivoa hajusaippuoita ja hierontalahjakortteja ja viinipulloja.

Mutta ehkä palkka on niin pieni, ettei ole varaa ostaa näitä itse.

Itse en ole lahjoja ostellut. Mutta hyville opettajille olen antanut palautetta siitä, että hyvin tekevät työnsä.

Monissakin ammateissa annetaan kovahintaisia lahjoja, yrityslahjoja jne. Opettajan saama kukka on aika halpa tähän verrattuna. Kuitenkin itse opettajana olen sitä mieltä, ettei opettajan tarvitse saada mitään, koska hän on julkisessa virassa. Korkeintaan usean vuoden luokanvalvojuuden päätteeksi voi kiittää menneiden vuosien yhteistyöstä vaikkapa sillä Wilma-viestillä, se on oikein mukava tapa.

Minusta on kieltämättä vähän kurjaa, jos on ollut joku tosi hankala oppilas, jota olen kolmen vuoden ajan monin eri tavoin tukenut, auttanut, antanut lisätehtäviä ja tukiopetusta, tekohengittänyt luokalta toiselle, nähnyt vaivaa tuhat kertaa enemmän kuin muiden takia, yrittänyt antaa positiivistakin palautetta sen ainaisen negatiivisenkin ohessa - ja kotoa ei tule mitään viestiä tai kiitosta, kun peruskoulu päättyy ja lapsi saa päättötodistuksen kouraansa. Mutta toisaalta, tässä ammatissa on otettava vähän itsestään selvänä se tosiseikka, että paskaa tulee niskaan joka tapauksessa aina joltain suunnalta.

Aika harvoin asiakkaan minuakaan muistaa lahjoilla, saan työstäni palkkaa ja yleisesti sen katsotaan riittävän.

Tosin viime viikolla sain asiakkaalta konjakkipullon kiitokseksi, kun säästin ripeällä toiminalla muutaman kymmentuhatta euroa heidän rahojaan.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:43"]

Jatkokysymys: onko tökeröä lähettää lukuvuoden lopulla opettajalle Wilma-viesti, jossa kiittää kuluneesta lukuvuodesta, ja jostain erityisistä, lapseen liittyvistä seikoista?

[/quote]

Mikä siinä muka olisi tökeröä? Jos on aihetta kiittää, niin tietysti voi kiittää ja toivottaa hyvää kesää.

Uskoisin että harmpi opettaja on aidosti ilahtunut jos saa päättäjäisjuhlassa 22 hajukynttilää.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 11:54"]

Opettajat on ahneita. Muissa ammateissa ei tulisi mieleenkään toivoa hajusaippuoita ja hierontalahjakortteja ja viinipulloja.

Mutta ehkä palkka on niin pieni, ettei ole varaa ostaa näitä itse.

Itse en ole lahjoja ostellut. Mutta hyville opettajille olen antanut palautetta siitä, että hyvin tekevät työnsä.

[/quote]

No höpö höpö. Opettajat saavat usein pieniä lahjoja ihan pyytämättä ja ilman että mitenkään erityisesti niitä odottavat. Jos he sitten KYSYTTÄESSÄ sanovat, että ne tuntuvat ihan mukavilta, niin miten siitä voi vetää sen johtopäätöksen että opettajat ovat erityisen ahnetta porukkaa?

Itse en ole lahjoja enkä kortteja saanut, mikä johtuu siitä, että olen opettanut ammattikoulussa. Nyt siirryin yläkouluun, mutta en ole luokanvalvoja, joten edelleenkään en oleta kenenkään minua mitenkään muistavan. Ja minulle käy tämä muistamattomuus oikein mainiosti.

Kuitenkin mieleen on jääneet ne muutamat ammattikoulun oppilaat, jotka ovat antaneet aidon hyvää palautetta. Ei mitään mielistelyä, vaan sellaista, että jää keväällä siihen jonkun tunnin jälkeen juttelemaan ja sanoo, että minä olen ollut paras opettaja ikinä tai että minä olen ainoa opettaja, joka on ymmärtänyt hänen tilanteensa. Nuo on niin hienoja hetkiä, että ne jäävät mieleen vuosiksi.

Väkisin ei tarvi kiitoksia keksiä. Samaahan tuo on kuin missä tahansa työssä, että jos onnistuu hommassaan hyvin ja siitä saa kiitosta, niin kyllä se mieltä lämmittää.

Omat lapset eivät ole opettajalle kiitoskortteja väsänneet. Ovat sellaisia poikia, joita ei askartelemiset kiinnosta. En ole nähnyt tarpeelliseksi pakottaa lapsia tekemään korttia opettajalle. Sellaisen kortin pitää olla aidolla halulla tehty, ei pakolla askarreltu.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä lahjomisperinnettä. 

Alakoulun luokanvalvojaa lahjotaan aina, mukilla ja erikoisteellä. Ikinä en olisi vienyt viiniä, en haluaisi open tissuttelevan. Minä en ole enää ostanut lahjaa yläkoululaisen luokanvalvojalle, koska hän opettaa lastani vain yhdessä aineessa jota ei ole ollut edes joka jaksolla. 

Jos lahjan ostaisin, niin sen saisi aivan ihana historian ope, joka on saanut pojan innostumaan historiasta ja yhteiskunnasta. Tiedä vaikka innotuisi opiskelemaan ainetta vielä yliopistossa (tosin lukio pitää kai hoitaa alta pois).

Todella ilahtuisin Wilma-viestistä, jossa jotkut kiitokset ja kesäntoivottelut saisin!

Muuten olen tismalleen samaa mieltä kuin kolmonen.

Lääkärinä ilahdun eniten siitä, että potilas tai potilaan vanhempi (hoidan lapsia) ilmaisee olevansa kuultu, ymmäretty ja tyytyväinen jatkosuunnitelmaan. Eli veikkaisin, että tuo Wilma-viesti olisi opettajalle se kaikken mieluisin. Varsinkin, jos kiität jostain ihan konkreettisesta juuri omaan opettajaan / omaan lapseen liittyvästä asiasta.

ajattelen että en ollut kiitoksen arvoinen

Lahjominen ei ole tapana kaikkialla Suomessa. En ole saanut yleensä mitään, edes sitä viestiä.

totta puhuen en kotiini tullessa muista kuka on antanut ja kuka ei ja jos ei ole paketeissa tms. kortteja kiinni, niin ei se selviä koskaan. Jos on joku lapsi, jonka kanssa on erityisen paljon tehnyt töitä niin hänen antaman lahjan saattaa muistaa. Paljon mielummin se wilmaviesti, jossa kerrotaan arvostuksesta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:46"]

En ole ikinä ymmärtänyt tätä lahjomisperinnettä. 

[/quote]

Kaikki ei ymmärrä. 

Kaikki ei ymmärrä kiittämisperinnettäkään eikä anteeksipyyntöperinnettä. Puhumattakaan muista perinteistä...

Ihan sama tuli mietlle, joka sitten lopulta täällä oli jo vastattukin. Eli en minäkään eina tiedä läheskään kaikkien lahjojen antajaa. EIkä sillä ole niin väliäkään. Esim. kukkia on pöydälläni jo aamulla ja niissä ei ole nimeä, niin mistäpä niitä teitää. Toisaalta ei muistakaan ulkoa, vaikka olisi annettu läsnäollessani.

Itselläni on jokunen lahja, mikä on jäänyt mieleen vuosien varrella. Yksi erityinen on peräti reilun parinkymmenen vuoden takaa aleva oppilaan askartelu, jonka laitan esille joka vuosi. Lämmöllä samalla ajattelen tuota oppilasta ja sitä luokkaa :)

Hmm... Joidenkin oppilaiden kanssa teen enemmän töitä kuin muiden. Esim. annan henk.koht. tukiopetusta, räätälöin heille eri tehtävät tunneille jne. Toivon salaa, että he muistaisivat jotenkin. Ei sen tarvitse olla kuin tekstiviesti, kortti tai ruusu.. Ei mitään suurta, mutta kuitenkin että jotenkin osoittaisi, että arvostaa tekemääni työtä jota teen täydestä sydämestäni. Perusopetuksesta ei tarvitse muistaa, en odota mitään, joskus jopa nolottaa ottaa vastaan arvokkaita lahjoja normityöstä.

Mä olen "apuope" ja olen joka vuosi saanut muistamisia. Nämä ovat tulleet yleensä oppilailta joita olen ohjannut viikoittain. Minulla on mm. oppilaita jotka haen luokasta matikan tunnin ajaksi muutaman kerran viikossa ja pohdimme tehtäviä kahdestaan muissa tiloissa. Vedet tulee väkisinkin silmiin kun heiltä tulee muistaminen <3. Normaalista luokassa avustamisesta en odota todellakaan mitään. Olisi kuitenkin kiva jos oppilaat toivottaisivat vaikka mukavaa kesää, mutta eihän sellaista siinä kiireessä aina muista ja se on ihan ok :).

Wilmassa tulee luokanvalvojalle/luokanopettajalle noottia asiasta kuin asiasta, eli vastavuoroiseksi tarkoitetusta yhteydenpitovälineestä on tullut helppo ja kasvoton keino kielteisen palautteen antamiseen, kun vanhemmat luulevat tietävänsä asioiden tilan paremmin kuin opettajat ja koulujen muu kasvatukseen ja koulutukseen osallistuva henkilökunta. On todella kiitettävää huomata, että jotkut vanhemmat osaavat ajatella, että kiitostakin voi välittää Wilman kautta. Kunpa tuo ajatusmalli kantaisi muillekin Wilman käyttäjille, koska kiitosta opettajat toivovat saavansa edes vanhemmilta, kun oppilailta sitä harvemmin saa. Tai saa, mutta sitten joskus vuosien päästä, kun kuohut on kuohuiltu ja tajuttu, että oppilaan parasta opettaja kuitenkin ajatteli. Eli lyhyesti: kiittäkkää ihmeessä, jos siltä tuntuu!

Minusta opettajat tekee vain työtään ja saavat siitä kyllä todella hyvät edut pitkine lomineen sekä ihan hyvän palkan päälle. Joku mainitsi asiakaslahjat mutta nehän on aivan eri asia.