Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Toiminko väärin?
20.05.2013 |
Meillä on 3 vuotias poika. Anoppi ja mies olivat menneet sopimaan, ilman minulta kysymättä, että poika viettää siellä 1 viikon kesän aikana.
Näin alkuun, mielestäni poika on vielä liian nuori tollaiseen. Lisäksi itse en henkilökohtaisesti halua olla pojasta erossa viikkoa, mulle tulee hirveä ikävä ja se viikko menee varmasti perseelleen meikäläisen kohdalla, kun murehdin koko ajan. Toiseksi, anoppi asuu 400 kilometrin päässä. Eli jos jotain sattuisi me ei päästäisi millään salamana paikalle ja sekin asia ahdistaa minua. Omat vanhempani asuvat 30 kilometrin päässä ja sinnekkään en päästäisi poikaa vielä noin pitkäksi aikaa.
No nyt sitten mies suuttui minulle. Mököttää asiasta ja kertoo miten hänkin on tuon ikäisenä ollut sukulaisillaan monta viikkoa ja jne.
Mä olen itse sellainen, että poika on mulle niin rakas, että hän on maksimissaan ollut yhden yön yli kylässä isovanhemmilla ja seuraavana aamuna ollaan jo menty hakemaan, tai jääty vaikka päiväksi sinne.
Reagoinko liikaa, vai mitä mieltä olette? Miehen mielestä mulla on jotain vastaan hänen äitiään ja en kuulemma luota häneen äitiinsä. En tiedä, mua ahdistaa olla erossa 3-vuotiaasta viikon verran, lapsi ei itekkään ole niin kauan ollut meistä erossa. Lisäksi näkee niitä isovanhempia erittäin harvoin, tai jos jotain sattuu niin se on niin kaukana.
Kommentit (97)
Lapsi voi olla erossa niin monta vuorokautta kun on vanha, eli 3 päivää. Itselläni oli tuon ikäinen lapsi viikon mummolassa ja se OLI virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:51"]
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: KYLLÄ. Olet ripustautuva ja yliherkkä ja viivästytät lapsesi kehitystä tukahduttamalla hänet omaan tärkeyteesi.
[/quote]
Lisäksi ap:n avioliitto on kovaa vauhtia menossa karille sen vuoksi ettei ap millään tasolla kunnioita miehensä vanhemmuutta ja asemaa aikuisena miehenä.
Toisaalla hän ruikutaa kuinka mies ei osaa itsenäisesti hoitaa lasta ja sitten kun mies tekee itsenäisen päätöksen, hän ryntää sabotoimaan sitä.
[/quote]
On eri asia tehdä isoja päätöksiä yksinään, kun päättää että mitkä vaatteet mies laittaa lapselle päälle. Hän ei osaa edes tätä päätöstä tehdä ilman, että soittaisi minulle, vaikka mulle nyt on iha sama mitkä vaatteet hän kaapista lapselle päälle pukee. Miten ihmeessä miehellä on oikeus tehdä yökyläilyjä koskevia päätöksiä ilman minua, mutta minulla ei oikeutta tehdä sellaisia päätöksiä ilman miestä? Lukekaa nyt hyvät ihmiset teksti kunnolla. Mä en aio morkata miestä enemmän, mutta jos alettaisiin tasa-arvoa meidän perheessä vetämään jokaiselta kantilta (esim. kotihommat) niin tälleen voi sanoa, että mies ei tee pätkääkään kotihommia, onko se sitten tasa-arvoista? Ja ei, mä en valita siitä, että mies ei tee niitä. Tottakai se ärsyttää, mutta nyt pohditaan tätä asiaa. Kotityöt on sitten asia erikseen.
Jos koko ajan hölötetään siitä tasa-arvoisesti niin missä mä nyt sitten teen väärin, esim. noissa vaatteissa, kun mies soittaa mulle ja sanon, että päätä itse.
Ja siinä vaiheessa, kun lapsi sanoo, että haluan mennä mummolaan viikoksi, niin vaikka mulle tulis kuinka ikävä niin tottakai päästäisin. Nyt lapsi puolestaan kysyy, kun menee omien vanhempieni luoksi, että tuleeko isi ja äiti huomenna hakemaan. Totean, että tulee ja lapsi toteaa, että hyvä. Pitääkö mun nyt sitten pakottaa lapsi olemaan viikon verran mummolassa, vaikka ei välttämättä halua, vain ja ainoastaan sen takia, että mies ja anoppi on sen saanut päättää, että oltaisiin tasa-arvoisia? Ette voi olla tosissanne..
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:01"]
Sitä jotenkin toivoisi, että nämä isien oikeuksien kannattajat tms. aidosti harkitsisivat sitä mahdollisuutta, että oikeasti voisi olla niin, että pienelle lapselle ei ole hyväksi olla pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan. Siis ihan empiirisenä faktana, ei ideologisena asenteena.
Eli syy nihkeään suhtautumiseen voi olla tuo, ei suinkaan se, että joku olisi epäterveesti ripustautunut lapseensa tai vihaisi anoppiaan tai. (esim. ap:n vastauksissa ei ole mitään anoppivihaa).
(myös tuntuu ikävältä, kun itse kannatan täysillä tasa-arvoista vanhemmuutta, mikä omassa ja lähipiirin perheissä toteutuukin, mutta näiden vastausten perusteella alkaa kuulostaa siltä, että monet isät eivät ymmärräkään kovin hyvin pienten lasten tarpeita. Tulee ikävästi sellainen vanhanaikanen fiilis, että ehkä isien ei pitäisi kaikissa perheissä päättää pikkulasten asioista. Noin en siis haluaisi todellakaan ajatella, mutta jos jonkun mielestä äiti, joka ei halua 3-vuotiasta viikoksi hoitoon, on epäterve ja tuhoaa lapsensa, niin väkisin tulee tunne, että tämä joku ei kovin paljon lapsiperhe-elämästä tiedä.)
[/quote]
Sen verran näyttäisi tässä ketjussa löytyvän voipas-eipäs-hajontaa 3-vuotiaan potentiaalisesta viikon mittaisesta kyläilystä isovanhempiensa luona, että turha sun on ruveta vetämään johtopäätöksiä kenenkään kyvystä ymmärtää lapsensa ja ylipäätään perhe-elämän tarpeita. Se on pelkkää alentuvaa suhtautumista, jonka tarkoitus lienee vain ylentää itsensä.
Mun 3-vuotiaani rakasti isovanhempiaan yli kaiken eikä mistään nauttinut kuin siitä, että sai olla mökillä kalastamassa ukin kanssa. Tuskin edes muisti, että sillä on vanhemmatkin. Nyt se lähestyy täysi-ikää ja edelleen kalastaa ukkinsa kanssa tuntikausia putkeen. Eipä jäänyt traumoja, ei. Eli ihan aidosti voisi ottaa huomioon senkin mahdollisuuden, että lapsi kokee olonsa luottavaiseksi ja turvalliseksi ja, uskokaa tai älkää, jopa onnelliseksi muidenkin kuin mammansa kanssa.
Mies on siis röyhkeä paskiainen, koska on tehnyt päätöksen kysymättä lapsen äidiltä LUPAA tähän.
Käännetääs toisinpäin;
äiti itkee palstalla kun mies on suuttunut ja vaatii vaimoaan soittamaan äidilleen, että ei, lapsi 3v ei ole tulossa viikoksi mummulaan vaikka äiti on jo kysymättä lapsen isältä, niin sopinut.
-> ja kas kummaa, tuossakin olisi se mies kusipää.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:48"]
Mies on siis röyhkeä paskiainen, koska on tehnyt päätöksen kysymättä lapsen äidiltä LUPAA tähän.
Käännetääs toisinpäin;
äiti itkee palstalla kun mies on suuttunut ja vaatii vaimoaan soittamaan äidilleen, että ei, lapsi 3v ei ole tulossa viikoksi mummulaan vaikka äiti on jo kysymättä lapsen isältä, niin sopinut.
-> ja kas kummaa, tuossakin olisi se mies kusipää.
[/quote]
No ei mulle tulis mieleenkään luvata äidilleni, että lapsi tulee viikoksi yökylään kysymättä mieheltä.
Ja vaikka mies noin tekikin, niin aion jatkossakin kysyä mieheltä lupaa yökyläilyihin liittyen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät isovanhemmat teille kahdeksi yöksi, lähdet heidän mukanaan kahdeksi yöksi heille ja mies tulee viikonlopuksi hakemaan teitä samalla kotiin. Kaikki joustavat ja lapsi ja mummo saavat viettää sen viikkonsa yhdessä.
No päästät sen sinne eka vaikka kahdeksiyöksi yksin, sen ajan vietät laatuaikaa miehes kanssa ja sitten liitytte seuraan isovanhemmille. JOS lapsi sielä tahtoo edes olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:52"]
Pyydät isovanhemmat teille kahdeksi yöksi, lähdet heidän mukanaan kahdeksi yöksi heille ja mies tulee viikonlopuksi hakemaan teitä samalla kotiin. Kaikki joustavat ja lapsi ja mummo saavat viettää sen viikkonsa yhdessä.
[/quote]
Kiitos tästä ideasta! Pistetään keskusteluun!
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:00"]
No päästät sen sinne eka vaikka kahdeksiyöksi yksin, sen ajan vietät laatuaikaa miehes kanssa ja sitten liitytte seuraan isovanhemmille. JOS lapsi sielä tahtoo edes olla?
[/quote]
Muuten ihan ok idea, mutta ei siinä pahemmin laatuaikaa vietetä, kun on puolivuotias kumminkin kotona. :) Ja häntä en nyt ainakaan halua 2 päiväksi päästää mihinkään!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä minäkään antaisi esikoista viikoksi johonkin hoitoon, voi haloo teitä ihmisiä! Puhutaan kuitenkin leikki-ikäisestä, joka vasta harjoittelee muutenkin sitä itsenäisyyttä. Jos se lapsi repäistään yhtäkkiä (vielä kaupanpäällisiksi ilman pienempää sisarustaan) jonnekin uppovieraan ihmisen luokse viikoksi niin johan on soppa valmis...
On mullakin esikoinen reipas, sosiaalinen, omatoiminen ja vaikka mitä, mutta kun hän oli kaksi yötä mummollaan kun minä olin synnyttämässä kuopusta ja mies työreissulla, järkyttyi hän siitä selvästi. Pakkotilannehan se oli, mutta silti. Poika alkoi itkemään heti kun jompikumpi meistä vanhemmistä lähti huoneesta ja hän selvästi pelkäsi että hänet jätetään jonnekin. Mummonsa luokse ei enää edes suostunut menemään kun pelkäsi että hänet jätetään sinne taas.
Ei kolmevuotiaan vielä tarvitse harjoitella mitään erkaantumista vanhemmistaan. Johan se lukee vaikka missä että se oikea erkaantumisikä on murrosikä, ihan jo kehityspsykologiankin mukaan.
Kuuntele vaan omaa sydäntäsi! Se on lapsenkin etu. Jos ei tunnu hyvältä päästää lasta vielä viikoksi yökylään niin sitten ei! Jos mies on selkäsi takana sopinut jotain äitinsä kanssa niin sitten myös vastaa perumisesta ja selittelyistäkin. Eihän sun tarvitse selitellä sellaisia asioita joita et ole ollut sopimassa ja järjestelemässäkään!
Tuttu tuo tunne ja tilanne minullekin ekan lapsen kanssa. Ulkopuoliset, varsinkin isovanhemmat sekaantumassa ja kertomassa aina kuinka lasta pitäis hoitaa ja syyllistetään liian läheisestä suhteesta. Ajat ovat kutenkin aika erilaiset kuin esim. 30v sitten, jolloin lapsia saatettiin pieninä laittaa pitkiksi ajoiksi hoitoon muualle. Lasten terveestä kasvusta ja kehityksestä tiedetään hiukka enemmän nykyisin. Jos et itse tunne tarvetta lapsen hoitoon laittamiselle, niin kenen etua tuo hoitoviikko palvelee? Ei ainakaan lapsen tarpeita. Vielä tulee aika kun haluat päästää lapsesi vaikka viikoksikin hoitoon isovanhemmille, ja lapsi haluaa myös mennä. Kyllä sitä ehtii ja toivottavasti isovanhemmat ovat silloin myös halukkaita olemaan lapsenlapsensa kanssa. Usein vaan tahtoo olla, että halutaan pieniä lapsia hoitoon, muttei enää jaksettaisi hoitaa isompia, kun vanhemmilla ja lapsellakin löytyisi tarvetta ja halua vierailuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnet lapsesi parhaiten. Omani oli 3 vuotiaana jo viikon reissun ulkomailla mummonsa kanssa, ei mitään ongelmaa. Mieleeni tulikin, josko mies on yrittänyt järkätä sulle jotain yllärilomaa tuoksi ajaksi ja nyt kuset koko homman. Hyvää se tekee teille kaikille. Ikävään ei kuole, joskus on vaan hyvä kokea se ikävä niin jaksaa taas rakastaa täysillä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:51"]
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: KYLLÄ. Olet ripustautuva ja yliherkkä ja viivästytät lapsesi kehitystä tukahduttamalla hänet omaan tärkeyteesi.
[/quote]
Lisäksi ap:n avioliitto on kovaa vauhtia menossa karille sen vuoksi ettei ap millään tasolla kunnioita miehensä vanhemmuutta ja asemaa aikuisena miehenä.
Toisaalla hän ruikutaa kuinka mies ei osaa itsenäisesti hoitaa lasta ja sitten kun mies tekee itsenäisen päätöksen, hän ryntää sabotoimaan sitä.
[/quote]
Voi luoja että olet typerä :D :D
Nyt voit ap heittää tuollaiset kommentit romukoppaan ja jättä lukematta :)
Eiköhän tasa-arvoisessa suhteessa kysytä myös toisen mielipidettä asioihin eikä jätetä huomiotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, minusta ja minulle ... entä lapsi sitten?
Onko lapsi oikeasti olemassa vain sinua varten, kun sinulla niin ikävä tulee? Ajattele nyt sitä, mikä on lapsen etu ja miten lapsesi siihen suhtautuu. Onko jotain järkevää syytä sille, ettei lapsi voi olla poissa SINUN luotasi, vaiko vain se, että SINULLA tulee niin hirveä ikävä.
Itsekästä, sanoisin. Entä sitten kun poikasi menee armeijaan? Tai ehkä tässä tapauksessa pitää käyttää sanaa jos.
Toisaalta sekä mies että anoppi ovat aika ajattelemattomia, jos todellakin sopivat asiasta keskenään keskustelematta sinun kanssasi. Entä lapsi itse, onko innoissaan mummolaan pääsystä? Kyllä normaalissa perheessä tehdään tuollaisia suunnitelmia yhdessä.
Jotenkin tilanne haiskahtaa vallankäytöltä ja kilpailulta siitä, kuka lapsen asioista saa määrätä.
Pöh, pöh ja pöh. Kyllä perheessä tällaiset asiat päätetään yhdessä. Ei siinä mitään valtakilpailua ole. Ei äiti tai isä päätä yksin lapsia koskevista, näin isoista, asioista.
Lapsi on liian pieni. Mitä järkeä on aiheuttaa lapselle ikävä olo???? Miettikääs nyt miltä siitä lapsesta tuntuu kun eihän se tajua että millonka se äiti taikka isä tulee hakemaan? Ei se tajua että montako yötä tarkottaa mitäkin aikaa sen elämästä. Tuon ikäinen lapsi alkaa tuntea ikävää jo ihan ensimmäisenä päivänä. Silloin kun vanhemmat poistuvat näköpiiristä. Mä en antaisi lastani kuin yhdeksi yöksi näin aluksi. Myöhemmin kun tuntee paremmin mummonsa niin eri asia. Tätä asiaa voi kysyä keneltä ns. ammattilaiselta tahansa ja vastaus olisi se että ei tosiaankaan viedä viikoksi mihinkään suht vieraaseen paikkaan!!!!! Ihan vain lapsen parasta ajatellen.
Meillä poika ymmärtää mitä tarkoittaa huomenna. Eli nukutaan yön yli ja sitten, hän ei todellakaan ymmärtäisi, että äiti ja isä tulee sitten hakemaan viikon päästä. Poika odottaisi varmasti koko ajan huomista ja joutuisi monesti pettymään. En sano, ettenkö voi olla väärässä, mutta mun mielestä mummo voi odottaa vallan mainiosti niin kauan, kun lapsi itse sinne haluaa mennä. Lapselta, kun kysyy, että olisko kiva mennä mummolaan, ei sieltä oikein tule kummoistakaan vastausta.
Olen sitte vaikka itsekäs, jos ajattelen sitä, että mulle tulee vain ikävä. Tiedän, että lapsellekkin tulee. Enkä halua kiusata toista tai aiheuttaa väkisin sitä ikävän olon tunnetta/hylkäämisen tunnetta. Kyllä lapsi kerkee olla vielä moneen otteeseen mummolassa viikkojakin hoidossa.
Ja niin, mies totesi, että eihän lähde 3:ksi viemään lasta mummolaan tai hakemaan, että kyllä se sitten on viikko tai ei mitään. Ehdotin myöskin tuota toista vaihtoehtoa, isovanhemmat tulevat tänne pariksi päiväksi, ottavat lapsen mukaan pariksi päiväksi ja me mentäisiin sitten perässä. On kuulemma liian monimutkaista suunnitelua, pitäisi kaikille sopia ja niin pois päin. Mä totesin siihen, että kyllä mulle sopii koska vaan, olen äitiyslomalla, mutta mies haluaa kuulemma tulla mukaan. Huokaus.
Ei se nyt sentään mökötä enään, mutta mikään vaihtoehto ei kelvannut.
ap
28 vielä jatkaa: en osannut ajatella, että mummi on noin nuori kun meillä on parkymmentä vuotta vanhempi ja vaarit lähempänä seitsemääkymppiä. Mutta muut syyt pätevät kyllä ja tuo turvallisuusasia on sellainen mikä laittaisi mulle stopin kokonaan. Isäni on tuollainen, että veisi lasta ilman turvaistuinta autossa ja syöttäisi vaan karkkia ja jätskiä ja antaa lapsen nuohota 7. kerroksen parvekkeella niin että lasitetun parvekkeen joku laseista on auki!!! :O en jättäisi lasta sinne ikinä hoitoon yksin. Toinen vaari jankkaa kuinka nykyään paapotaan lapsia liikaa ja ennen maalla sitäsuntätä. Joo, mutta sitten pitää hyväksyä myös korkeat lapsikuolleisuusluvut ja itse haluan pitää oman kullan turvassa! Oma äitini on tarkka turvallisuudessa ja pyynnöstäni on esim.Nostanut astianpesuaineet ylähyllylle. Isäni on sellainen että antaisi piruuttaan lapsen tutkia vaarallisia juttuja jos sanoisin jotain esim.syövyttävistä aineista. Kerran laittoi sytkärin käteen ja sanoi että opettaa tulitikkuleikkejä sitten vähän isompana.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 10:21"]
Eikös se nyrkkisääntö ole että ikävuosien mukainen aika erossa vanhemmista? Eli max 3 yötä tässä vaiheessa, ja huom.koskee tuttuja aikuisia! Itse en antaisi omaa 3-vuotiastani mihinkään viikoksi, en omalle äidilleni, joka asuu 10 km päässä enkä muillekaan sukulaisille. Vaareille en varsinkaan, en luota vanhan kansan jäärien hoitoon yhtään. Sen verran leväperäistä ja holtitonta touhua on nähty, mikä on tietty selvä kun eivät nuo jukuripäät ole omiakaan lapsiaan kasvattaneet vaan äidit ovat olleet 90% vastuussa.
Lapseni, myös 3v poika oli jokin aika sitten 2 yötä yökylässä mummilla, perjantai-illasta sunnuntai-aamuun. Tuntui pitkältä ajalta ja poika reagoi tuohon erossaoloon voimakkaasti. Vaikka mummin luona oli ollut kivaa, lapsi oli tosi takertuva koko sunnuntain ja sai kauheita itkukohtauksia. Ikävä purkautui siis. Yleensä eiole ripustauuvaa tyyppiä edes vaan sellainen rohkea peruspetteri. Lisäksi äitini oli ihan poikki tuon kahden yön hpidon jälkeen eiä siinä ollut kuin yksi kokonainen päivä välissä, lauantai... Riippuu tietty kuinka vilkas ap:n lapsi on mutta meidän muksun perässä saa tosissaan ravata joten vanhempi ihminen siinä kyllä uupuu.
Mä sanoisin suoraan anopille, että lapsi on vielä liian pieni noin pitkään kyläilyyn, mutta että olisi ihanaa jos olisi kunnolla kerrankin mummiaikaa, joten voisiko mummi tulla teille viikoksi, kun olet äitiyslomalla ja mieskin poissa paljon. Ja sanoisit että sinulla on menoja muutenkin niin mummi voisi olla pojan kanssa kahdestaan päivisin välillä. Saisivat omaa aikaa ilman että mummi olisi vaan kylässä. Jos ei suostu teille tulemaan niin sitten matkustakaa heille ja anna sitä yhteistä aikaa siellä häipymällä kuopuksen kanssa muualle mutta yöt olette kuotenkin anoppilassa. On hienoa, että mummi on kiinnostunut pojanpojastaan, mutta ymmärrän että tuo välimatka ja viikon pituus hermostuttaa.
[/quote]
Mä olen monesti sanonut, että ovat tervetulleita tänne päin, koska vain. Vaikka viikoksi tai viikonlopuksi ja me voidaan kyllä päivisin hilpasta pois kotoa, että anoppi saisi olla kahden lapsen kanssa. Eivät kuulemma jaksa lähteä ajamaan tänne päin. Ja sinne kun mennään viikoksi niin aika monesti käydään shoppailemassa tai muualla siten, että lapsi jää päiväksi mummon kanssa touhuskelemaan. Muutenkin vaikka siellä oltaisiin niin en ole pahemmin puuttunut mummon ja lapsen touhuihin, koska tiedän että he näkevät niin harvoin niin antaa touhuta. Mutta niin tuttu ja turvallinen ei mummo vielä ole, että lapsi häneen lohduttautuisi. Esim. omiin isovanhempiini lapsi lohduttautuu, jos jotain haaveria käy. Heitä tosin lapsi näkee vähintään kerran viikossa, kun asuvat niin lähelle. Silti sinnekkään en lasta antaisi viikoksi yökylään. Saati sitten 400 kilometrin päähän. 3:a päivää voisin harkitakkin, jos se saataisiin sumplittua, ainoa vain, että mies on nyt niin mukamas kiukkuinen, kun vähättelen hänen äitiään, enkä kuulemma ajattele miltä hänen äitistään tuntuu, niin miehen kanssa ei pysty nyt edes keskustelemaan asiasta.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:12"]
Mä jotenkin toivoinkin, että saisin tämän tyyppisiä vastauksia, etten ole turhan nipo äiti tai muuta vastaavaa, niinkuin mies väittää. Mielestäni lapsi kerkee vielä monet kerrat viettämään aikaa anoppilassa, kun kasvaa. 3-vuotias on aivan liian pieni siihen.
Mies vertaa sitä siihen, että hän on saattanut kuukaudenkin verran olla tätinsä luona kesäisin ja kuulemma on sitä mieltä, että meidänkin pojan täytyy siihen tottua ja mun täytyy päästää irti tästä liiallisesti äiti-poika suhteesta. Mistä liiallisesta äiti-poika suhteesta, poikahan on vasta 3-vuotta?! Ymmärtäisin, jos poika olisi esim. 18, mutta 3! Lisäksi mies vaatii mua nyt sitten ilmottamaan anopille, että miksi poika ei voi tulla. Kuulemma, kun minä olen kieltänyt niin mä saan sen myöskin anopille sanoa.
ap
[/quote]
Onpas sinulla röyhkeä mies. Otan osaa. Pidä vaan puolesi, se on lapsenkin etu. Isä tekee todella väärin käyttäessään lasta pelinappulana. Lapsi tajuaa pian, ettei hänellä ole rakastavaa isää, joten sitä enemmän hän tarvitsee rakastavan äidin.