Kummeiksi väärät valinnat

no voi kauhea ku kummit ei syydä rahaa teille joka kuukausi. siksi valittitte ne rikkaimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, olen kummi. Missä on kehotus pitää yhteyttä lapseen? En ole pitänyt sitten ristiäisten ja elojen synttäreiden.

Älä huoli, lapsen vanhemmat tuossa virheen teki, kun valitsi kummiksi henkilön johon eivät edes itse pidä yhteyttä (?).

Ellet sitten ole "virkakummi", niin kuin minä. En edes tuntenut perhettä, mutta jonkun piti leikkiä kummia että sai kasteen.

Useimmat eivät anna tuollaisia summia edes omille lapsilleen. Saati nyt kummilapsille, joille lahjat ovat n. 20-50 €.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää nähdä tällainen avaus:) Sain niskaani aikamoisen läjän kak kaa, kun mainitsin täällä antaneeni kummipojalleni 1000 euroa 1-vuotissynttärilahjaksi. Ja ennen kuin joku sanoo, että yhdessäolo on materiaa tärkeämpää, mulla on tapana viettää hänen kanssaan aikaa kaksistaan, koska hän on niin ihana tenava:)

N23

Olisit ihan unelma kummi lapselle mun mielestä. :D

Lähinnä vaivaannuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää nähdä tällainen avaus:) Sain niskaani aikamoisen läjän kak kaa, kun mainitsin täällä antaneeni kummipojalleni 1000 euroa 1-vuotissynttärilahjaksi. Ja ennen kuin joku sanoo, että yhdessäolo on materiaa tärkeämpää, mulla on tapana viettää hänen kanssaan aikaa kaksistaan, koska hän on niin ihana tenava:)

N23

Olisit ihan unelma kummi lapselle mun mielestä. :D

Voi kiitos:) Vaikka tämä onkin anonyymi keskustelupalsta, mulle tuli todella kurja olo kaikista saamistani haukuista. Mulle kummius on kunniatehtävä, eli tahdon mun ja mun kummipojan suhteen olevan niin läheinen, että hän voi aina halutessaan tukeutua minuun:)

N23

Meillä on yksi kummi joka riitaantui mieheni kanssa aivan naurettavasta asiasta eikä enää missään tekemisissä. Kaiketi saa poistettua kirkon kirjoista jos huvittaa vaivautua.

Olin isosena useamman vuoden ja surullisia oli ne tapakset joissa rippikoululaisen kummi mitään ilmoittamatta ei tule paikalle, ei siis kukaan. Pari kertaa pappi joitui hakemaan meitä isosia siunaukseen mukaan kun muuten olisi ollut tyhjää.

Mielestäni on tärkeää keskustella tulevien kummien kanssa siitä, miten itse kokee kummiuden. Jotkut näkevät sen uskonnollisena roolina, toiset niin, että kummi on se joka adoptoi lapsen jos vanhemmille käy huonosti (monessa kulttuurissa näin).

Itse koen kummiuden niin, ettei lahjoja tarvitse antaa, kunhan on lapsen elämässä turvallisena aikuisena "perheen ulkopuolelta". Esim. oman kummini kanssa tavattiin pari kertaa vuodessa, välillä kävin hänen isänsä maatilalla katsomassa eläimiä, useimmiten hän tuli vain leikkimään kanssani tai vei puistoon. Teininä käytiin kahvilla tai syömässä, oli kiva päästä ravintolaan ilman sisaruksia ja vanhempia, siitä tuli aikuinen olo! Eikä tosiaan mitään kallista, hyvin kelpasi joku perus Rosso.

Minulle on kummiudessa tärkeää juuri yhteydenpito ja se, että lapsi saa aikuiselta välillä erityistä huomiota ilman että sisarukset ja vanhemmat pörräävät mukana.

Toinen kummini syytääkin sitten lahjoja ja rahaa aina synttäreillä, mutten ole nähnyt häntä 20 vuoteen. Lempikummia kysyessä on vastaukseni aina se kummi, joka on ollut aktiivisesti elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on tärkeää keskustella tulevien kummien kanssa siitä, miten itse kokee kummiuden. Jotkut näkevät sen uskonnollisena roolina, toiset niin, että kummi on se joka adoptoi lapsen jos vanhemmille käy huonosti (monessa kulttuurissa näin).

Itse koen kummiuden niin, ettei lahjoja tarvitse antaa, kunhan on lapsen elämässä turvallisena aikuisena "perheen ulkopuolelta". Esim. oman kummini kanssa tavattiin pari kertaa vuodessa, välillä kävin hänen isänsä maatilalla katsomassa eläimiä, useimmiten hän tuli vain leikkimään kanssani tai vei puistoon. Teininä käytiin kahvilla tai syömässä, oli kiva päästä ravintolaan ilman sisaruksia ja vanhempia, siitä tuli aikuinen olo! Eikä tosiaan mitään kallista, hyvin kelpasi joku perus Rosso.

Minulle on kummiudessa tärkeää juuri yhteydenpito ja se, että lapsi saa aikuiselta välillä erityistä huomiota ilman että sisarukset ja vanhemmat pörräävät mukana.

Toinen kummini syytääkin sitten lahjoja ja rahaa aina synttäreillä, mutten ole nähnyt häntä 20 vuoteen. Lempikummia kysyessä on vastaukseni aina se kummi, joka on ollut aktiivisesti elämässäni.

Tuo on ihan totta, moni näkee kummina olemisen eri tavalla ja varmasti siksikin tulee väärinkäsityksiä ja erilaisia odotuksia. Ihan hyvä varmaan jutella kummien kanssa aluksi mitä heiltä odottaa ettei a) luule olevansa kummeja vaan rahan takia tai b) lyule ettei yhteydenpito oo tärkeää tms.

Me olemme varmaankin ne väärät valinnat. Kun kummilapsi oli pieni, kävimme häntä katsomassa, lukemassa iltasatuja ja askartelemassa jne. Nyt hän on jo teini eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin tietokone, kalliit puhelimet jne.

Me taas emme ymmärrä niistä mitään. Olemme joskus ehdottaneet, että lähtisikö hän meidän kanssamme vaikka museoon, johonkin näyttelyyn tai vaikka edes limulle.

Mutta ei. Kylässä käydessämme yritämme kysellä kuulumisia ja vastaukset ovat "Ei. Joo. Emmä. Emmä tiiä."

Meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään yhteistä kummilapsen kanssa. Kylässä käymme ja syntymäpäivilläkin oikeastaan sen vuoksi, että hänen vanhempansa ovat niin mukavia ja puheliaita.

Harmittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää nähdä tällainen avaus:) Sain niskaani aikamoisen läjän kak kaa, kun mainitsin täällä antaneeni kummipojalleni 1000 euroa 1-vuotissynttärilahjaksi. Ja ennen kuin joku sanoo, että yhdessäolo on materiaa tärkeämpää, mulla on tapana viettää hänen kanssaan aikaa kaksistaan, koska hän on niin ihana tenava:)

N23

Olisit ihan unelma kummi lapselle mun mielestä. :D

Voi kiitos:) Vaikka tämä onkin anonyymi keskustelupalsta, mulle tuli todella kurja olo kaikista saamistani haukuista. Mulle kummius on kunniatehtävä, eli tahdon mun ja mun kummipojan suhteen olevan niin läheinen, että hän voi aina halutessaan tukeutua minuun:)

N23

No ite en huolis tuommoista kummia vaikka maksettais. Ennemmin lapsi sais olla vaikka ilman.

1 on olemassa. toisen en.

Mä oon ollut yhdelle kummilapselleni huono kummi. Mutta kun lapsen vanhemmilla ei oo minkäänlaista kiinnostusta pitää yhtään mitään yhteyttä niin en yksipuolisesti yhteyttä pidä minäkään. 2 vuotiaaseen ei yhteydenpito onnistu ilman vanhempia, se ei oo yhteydenpitoa että laitan lahjat postiin.

Näin taakse päin katsoen, sukulaiset on varmoja kummeja. Käytännössä kaikki kummit, jotka valittiin lapsille ystävyyssuhteen perusteella ovat häipyneet ajan saatossa. Lapseni ovat siis aikuisia jo. Mutta sukulaiskummit ovat mukana vielä aikuisenakin.

Kummiutta ei muuten voi perua, eikä poistaa. Uuden voi ottaa, mutta... aika nolo juttu pyytää sijaiskummiksi, kun alunperinkään ei ole valittu.

Itseäni harmittaa kun suostuin kummiksi epäilystäni huolimatta.

Voin tukea rahallisesti kummilapsen elämää, mutta en ole kiinnostunut yhteydenpidosta muutoin. En koe mitään tunnesidettä lapseen enkä ole kiinnostunut juurikaan tutustumaan. En oikein voi tälle mitään, vaikka kuinka haluaisin ajatella toisin.

Taloudellinen tukeminen sopii, sillä perhe on vähävarainen.

Kummius on vanhakantainen perinne, joutaisivat lakkauttaa.

Minulla on vain kaksi kummilasta ja silti harmittaa, että suostuin.

Molempien perheet on muuttaneet. Lähetän lahjan jouluna ja synttäripäivänä. Kummaltaltakaan lapselta tai vanhemmilta ei tule KOSKAAN kiitosta. Ei edes lyhyesti tekstiviestillä.

Kummejahan voi pyytää ja ilmoittaa sitten seurakuntaan vielä jälkeen päin, joten siitä vaan! Uusi kummi saa saman kummitodistuksen ja pääsee ”pitämään yhteyttä ja olemaan lapsen elämässä mukana” eli maksamaan lahjoja.

Mun vanhemmat oli oikeasti hyviä kummeja, vähän liiankin hyviä. Eivät saaneet kuitenkaan kutsua kummilapsensa häihin, vaikka olivat vielä aikuistakin kummipoikaa muistaneet ihan riihikuivalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää nähdä tällainen avaus:) Sain niskaani aikamoisen läjän kak kaa, kun mainitsin täällä antaneeni kummipojalleni 1000 euroa 1-vuotissynttärilahjaksi. Ja ennen kuin joku sanoo, että yhdessäolo on materiaa tärkeämpää, mulla on tapana viettää hänen kanssaan aikaa kaksistaan, koska hän on niin ihana tenava:)

N23

Olisit ihan unelma kummi lapselle mun mielestä. :D

Lähinnä vaivaannuttava.

Ilman muuta olen sun mielestä vaivaannuttava, kun et mua tunne:) Mun kummipojan vanhemmat kuitenkin pyysivät mua kummiksi lapselleen ja samassa yhteydessä juttelimme siitä, millainen kummi tahtoisin hänelle olla. Kerroin haluavani osallistua aktiivisesti lapsen elämään ja se on myös toteutunut. Mun kummipoika on minuun tosi kiintynyt ja se hänen vanhempiensakin kannalta valtavan hyvä juttu. Tarpeen vaatiessa lapsi on helppo jättää mulle, mikäli heillä on menoja, joihin häntä ei voi ottaa mukaan:)

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännää nähdä tällainen avaus:) Sain niskaani aikamoisen läjän kak kaa, kun mainitsin täällä antaneeni kummipojalleni 1000 euroa 1-vuotissynttärilahjaksi. Ja ennen kuin joku sanoo, että yhdessäolo on materiaa tärkeämpää, mulla on tapana viettää hänen kanssaan aikaa kaksistaan, koska hän on niin ihana tenava:)

N23

Olisit ihan unelma kummi lapselle mun mielestä. :D

Lähinnä vaivaannuttava.

Ilman muuta olen sun mielestä vaivaannuttava, kun et mua tunne:) Mun kummipojan vanhemmat kuitenkin pyysivät mua kummiksi lapselleen ja samassa yhteydessä juttelimme siitä, millainen kummi tahtoisin hänelle olla. Kerroin haluavani osallistua aktiivisesti lapsen elämään ja se on myös toteutunut. Mun kummipoika on minuun tosi kiintynyt ja se hänen vanhempiensakin kannalta valtavan hyvä juttu. Tarpeen vaatiessa lapsi on helppo jättää mulle, mikäli heillä on menoja, joihin häntä ei voi ottaa mukaan:)

N23

Osaatkos lukea alapeukkuja? Varmaan ton pennun vanhemmat katuneet valintaansa sataan kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme varmaankin ne väärät valinnat. Kun kummilapsi oli pieni, kävimme häntä katsomassa, lukemassa iltasatuja ja askartelemassa jne. Nyt hän on jo teini eikä häntä kiinnosta mikään muu kuin tietokone, kalliit puhelimet jne.

Me taas emme ymmärrä niistä mitään. Olemme joskus ehdottaneet, että lähtisikö hän meidän kanssamme vaikka museoon, johonkin näyttelyyn tai vaikka edes limulle.

Mutta ei. Kylässä käydessämme yritämme kysellä kuulumisia ja vastaukset ovat "Ei. Joo. Emmä. Emmä tiiä."

Meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään yhteistä kummilapsen kanssa. Kylässä käymme ja syntymäpäivilläkin oikeastaan sen vuoksi, että hänen vanhempansa ovat niin mukavia ja puheliaita.

Harmittaa. 

Tuo vaihe menee kyllä nuorelta ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä ei ole olla lahjakone, eikä edes opettaa Raamattua, kuten aiemmin todettiin, vaan todistaa kaste.

Kun on kastetilaisuudessa sen tehnyt, niin viralliset velvollisuudet on ohi.

höpöhöpö

"Kummi on kristillisessä perinteessä kasteessa kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja, hengellinen vanhempi, jonka tulee pääsääntöisesti kuulua samaan kirkkokuntaan kastettavan kanssa. Kummiuden tarkoitus on toisin sanoen kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiminen."