Onko tyypillistä että ekstrovertit ihmiset karttaa, jopa vihaa introverttejä yksineläjiä?

Tämän palstan perusteella ja näistäkin kommenteista, vedän johtopäätöksen; introt vihaavat ekstroverttejä. Tosi elämässä asia ei onneksi ole näin mustavalkoinen. Tämän palstan introilla on ongelmia, introverttiys ei selitä näitä kommentteja. 

-ambi

"Omassa elämässä olen kokenut asian niin. Olen intro enkä juuri ihmisistä perusta."

En vihaa enkä karta. Eihän minun tarvitse, koska introvertit eivät minusta juuri perusta, eli emme juuri kohtaa.  Aivan kuin aloituksessasi kirjoitit.

Introverttiys tarkoittaa minulle sitä että tiedän niin selkeästi mitä haluan, etten koskaan ole kokenut mitään FOMO-juttuja, sanon ei juhlille kun haluan ja kyllä tilaisuuksille joihin haluan tarttua. Yksi parhaimpia ystäviäni on ekstrovertti ja vähän raskas. Ei osaa olla yksin, ei ymmärrä että ihmisellä on aito mielipide (no siis ootsä varma? siis voidaan kyl mennä/tehdä/olla tekemättä myös jos haluut? siis ymmärrän ihan täysin jos..? jne jne ihme härppäilyä). Vuokratussa huvilassa jossa ”kaikki siis todellakin saa tehä mitä haluaa” hän vääntelehtii kuuluvasti sängyssä keskellä päivää yksin ”äh. huoh! pyyh!” ja hiippailee mun huoneeseen ”ai sä et nukukaan päikkäreitä hei voix mä tulla...”

Sanoisin tämän perusteella että jotkut ekstrovertit on rajattomia ja introverttiys herättää heissä epävarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on vaikeus käydä keskustelua, en halua olla hänen kanssa missään tekemisissä. Valitettavasti nuo ovat taitoja joita ihan jokaisen pitäisi osata... Ei ole hirveen paljon vaadittu, että liikuttais vähäsen suutaan.

Tämä voi olla ujoutta. Ujo ihminen voi olla avautuessaan ekstrovertti. tunnen muutaman tällaisen, ei vaikene ja häslää koko ajan kaikkea sosiaalista kun tutustuu (rasittavuuteen asti). Introvertti ei mielestäni useinkaan ole ujo.

En ole omassa elämässäni huomannut, että juuri ekstrovertit minua karttelisivat, minua karttelevat ihmiset, jotka eivät pidä minusta, kyllä heissä introverttejäkin löytyy. Samoin kartan itsekin vain epämieluisia ihmisiä minulle, yleensä epämiellyttäviä omaan napaansa tuijottavia, ja niitäkin löytyy kaikista ihmisryhmistä.

Olenko siis se joku ambivertti, kun tutussa porukassa olen hyvinkin puhelias ja sosiaalinen, sitä vain ei kestä kauaa, kun on pakko päästä yksinäisyyteen lepäämään ja rauhoittumaan. Ihmiset kuormittavat mua todella paljon, enkä tajua miksi.

Kyllä introvertti voi keskustella hyvinkin sujuvasti. Ei vaan ehkä kiinnosta lätistä jonninjoutavuuksia.

Ihan niin mustavalkoista ei minulla ainakaan ole. Rakkain ihmiseni on täys introvertti ja minä täys ekstrovertti. Näen kyllä, että ihmiset vaivautuvat introvertin rakkaani seurassa, mutta sehän on vain epävarmuutta heidän taholtaan. Vastakohdat täydentävät toisiaan. Elämisen rikkautta?

Tämä on jo tosi vanha keskustelu, mutta pakko ottaa kantaa tähän. 

 

Olen itse tosi extrovertti ja olen tehnyt erillaisia psykologisia testejä mm. myers and briggs ja saan noista aina tulokseksi lähellä 100%. Yleensä jotain 97%.

En itse olisi niin mustavalkoinen tuon kanssa, että extrovertit eivät viihdy introverttienn kanssa. Mielestäni nämä myös tasapainottavat toisiaan. Mm. Edesmennyt vaimoni oli hieman introvertti ja olimme aivan parhaat kaverit! Hän kaipasi välillä omaa aikaa enemmän ja silloin lähdin hengaileen kavereiden kanssa (vaimoni sanoi, mene leikkiin kavereiden kanssa. 😂).

Nykyin puolisoehdokas on hieman extrovertti, mutta ei hänkään kovimmasta päästä. Jos olen rehellinen en ehkä jaksaisi yhtäextroverttiä, kuin itse olen. Olisi varmaan aika raskasta.

Eli pähkinän kuoressa. Älkää antako sanella tälläisen ystävyyssuhteita tai parisuhteita liikaa. Vastakohdat täydentää usein toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Introverttiys tarkoittaa minulle sitä että tiedän niin selkeästi mitä haluan, etten koskaan ole kokenut mitään FOMO-juttuja, sanon ei juhlille kun haluan ja kyllä tilaisuuksille joihin haluan tarttua. Yksi parhaimpia ystäviäni on ekstrovertti ja vähän raskas. Ei osaa olla yksin, ei ymmärrä että ihmisellä on aito mielipide (no siis ootsä varma? siis voidaan kyl mennä/tehdä/olla tekemättä myös jos haluut? siis ymmärrän ihan täysin jos..? jne jne ihme härppäilyä). Vuokratussa huvilassa jossa kaikki siis todellakin saa tehä mitä haluaa hän vääntelehtii kuuluvasti sängyssä keskellä päivää yksin äh. huoh! pyyh! ja hiippailee mun huoneeseen ai sä et nukukaan päikkäreitä hei voix mä tulla...

Sanoisin tämän perusteella että jotkut ekstrovertit on rajattomia ja introverttiys herättää heissä epävarmuutta.

Toki kannattaa huomioida, että persoona ja luonne ovat eriasioita. 

 

Se että ihminen on sosiaalinen tai levoton, ei tarkoita että ihminen on extrovertti. Kyseessä voi olla tällöin sangviininen luonne tai vaikka adhd. 

 

Extrovertti: latautuu ihmisten seurasta / ihmisjoukosta ja sosiaalista tilanteista. 

 

Introvertti: latautuu pienemmissä porukoissa, kuten oma perhe, paras kaveri jne. Ja väsyy helpommin isoissa massoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei sellaisia sairaita yksilöitä karttaisi ?

Zinc

Jotainhan niillä on päässä aina vikaa ..

 

Sinkkihuora paskaemakonvittu. Tuollainen kyrpäreikä pitää tappaa.

Minusta tuntuu kyllä välillä introverttina, että esimerkiksi työpaikalla ne ekstrovertit tuppaavat juuri minun kanssani väkisin jutulle. Mitä vähemmän annan vastakaikua ja mitä enemmän viestin, että nyt haluan olla yksin, niin sitä enemmän pyörii ympärilläni kuin kärpänen.