Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsytän työkavereita olemuksellani ja minusta ei pidetä - mikä neuvoksi?
12.07.2020 |
Olen nuori ja työskentelen oman alani työpaikalla, jossa lähes kaikki työkaverit ovat minua 10-20 vuotta vanhempia. Olen edennyt alallani hyvää vauhtia tämän ikäiseksi. Olen vaihtanut työpaikkoja edetäkseni ja minusta varmasti näkee sen, että "en kaipaa eläkevirkaa", vaikka vakituisessa paikassa olenkin. Olen kouluttautunut työn ohessa maisteriksi valmistumisen jälkeen. Haluan edetä uralla pitkälle, olen ahkera, innokas, hoidan työni hyvin ja panostan työhöni. Kehitän itseäni myös ammatillisesti työn ohessa ja hankin erityisosaamista, jota harvalla alallani on. Esimiehet kehuvat ja asiakkaat ovat hyvin tyytyväisiä. Työ merkitsee minulle paljon ja nautin työstäni. Kahvipöytäkeskustelun sijaan teen mieluummin intensiivisesti töitä työajan, jotta vapaalla voin olla rauhassa vapaalla. En ymmärrä kuppikuntajuoruilua tai turhia ylimääräisiä palavereita, jos työt voi tehdä tehokkaasti. Olen ystävällinen ja toisaalta melko kiltti, mutta en suostu sietämään työpaikalla mitä tahansa.
Olen erityisesti nyt nuorena halunnut edetä töissä ja satsata töihin, koska se on ollut minulle lapsettomana helppoa. En odota muilta samanlaista paloa/satsaamista työhön, koska kaikkien elämäntilanne ei ole sellainen, että satsaaminen olisi mahdollista. Eikä kaikki ole työn suhteen intohimoisia, eikä tarvitsekaan. Minulle työ on tosi tärkeä juttu, mutta ymmärrän, ettei kaikille ole. Suhtaudun muiden työntekoon kannustavasti, kehun työkavereita aina kun on aihetta ja kuuntelen toisia, mutta en ole mikään päällepäsmäri vaan enemmän hiljainen puurtaja.
Ongelmani on se, että ahkeruuteni, innokkuuteni, tavoitteellisuuteni ja kunnianhimoisuuteni vuoksi ärsytän osaa työkavereistani. Ärsytän heitä, jotka tekevät samassa tiimissä töitä, muut suhtautuvat yleensä hyvin, arvostavat ja kehuvat työtäni. Miehet eivät ole minulle ärsyyntyneitä, vaan ongelma on nimenomaan näiden itseäni vanhempien naisten kohdalla. 40-50 v naiset ovat minulle töissä todella ilkeitä, mutta +50 naisissa on todella mukavia ja ihania työkavereita. Työtäni vähätellään jatkuvasti, jopa asiakkaiden kuullen. Kun olen päätöksenteossa tehnyt johdon kanssa jonkun ratkaisun, niin päätökset kyseenalaistetaan ja kysytään, eikö vielä voisi palauttaa johdolle mietittäväksi. Kaikki tekemiseni kyseenalaistetaan ja paikoitellen työkaverien käytös menee jo kiusaamisen puolelle (epäilevät ääneen mielenterveyttäni, kuvailevat, kuinka ovat saaneet ihmisiä savustettua ulos tästä työpaikasta jne). Nämä ärsyyntyneet työkaverit jaksavat hokea, kuinka "sinulla ei ole tarpeeksi osaamista ja kokemusta, toisin kuin minulla on", vaikka olen ollut työelämässä jo vuosia. En vähättele toisten osaamista, mielelläni otan vastaan vinkkejä ja hyviä neuvoja vanhemmilta kollegoilta, mutta haluan tehdä työtä viimeisimmän koulutuksen mukaisella otteella. Kaipaankin nyt vinkkejä, mikä neuvoksi tällaisessa tilanteessa? Minulle on muussa yhteydessä kommentoitu, että ahkeruuteni ja innokkuuteni voi ärsyttää toisia, "koska se alleviivaa sitä, etteivät se halua/pysty/viitsi tehdä samalla tasolla töitä". En ymmärrä, miksi minun pitäisi "pienentää" itseäni tai tehdä vähemmän, jotta en ärsyttäisi? Miksi minun pitäisi pyydellä anteeksi, että nautin aidosti työstäni ja haluan edetä minulle tärkeän asian parissa?
Etsin koko ajan uutta työpaikkaa, mutta koronan vuoksi työtilanne alallani on jäissä toistaiseksi.
Ap
Kommentit (45)
Ala kirjoittaa johonkin word-tiedostoon ylös näitä kiusaamisiksi luokiteltavia kohtaamisia työkavereidesi kanssa: päivämäärät, kellonajat, mahd. todistajat... Ihan siltä varalta, että joudut joskus näiden ihmisten kampitusyrityksen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä vaikutat jo tekstisi perusteella ihmiseltä, josta ei taatusti pidetä töissä. Mutta jos kerran haluat edetä ja panostaa työhön, voit jättää kaveeraamiset ja ihmisten mielipiteet sikseen ja tehdä kuten haluat. Karavaani kulkee, koirat haukkuu. Eikä kestä tuolla asenteella kauaa että olet asemassa, jossa niiden tyyppien räksytyksellä ei ole enää mitään merkitystä sinulle, eivätkä he ehkä enää edes ole läheisiä työkavereitasi.
Mutta jos taas kaipaisit sitä että ihmiset sinusta pitää, niin tässä on joitain pointteja jotka aika monia ärsyttää, olipa se rationaalista tai ei:
-Kahvipöytäkeskustelun sijaan teen mieluummin intensiivisesti töitä työajan, jotta vapaalla voin olla rauhassa vapaalla
Valitettavaa meille introverteille mutta totta, monet ihmiset ei osaa työasioissakaan suhtautua asiallisesti, jos heidän kanssa ei kaveeraa kahvitauoilla ja muuten
"- Olen erityisesti nyt nuorena halunnut edetä töissä ja satsata töihin, koska se on ollut minulle lapsettomana helppoa. En odota muilta samanlaista paloa/satsaamista työhön, koska kaikkien elämäntilanne ei ole sellainen, että satsaaminen olisi mahdollista"
- Valitettavasti vaikka itse ajattelisit noin, niin pomojen silmissä siitä sinun tämänhetkisestä työn painamistahdistasi tulee normi myös muille. He eivät ota elämäntilanteita huomioon, vaan katsovat vaan, että miksi meillä on noita vanhoja tehottomia jääriä täällä, kun nuori on noin supertehokas. Ja jos aiheutat muille työtaakan lisääntymistä tai jopa potkujen uhkaa, ei sinusta pidetä.
- En vähättele toisten osaamista, mielelläni otan vastaan vinkkejä ja hyviä neuvoja vanhemmilta kollegoilta, mutta haluan tehdä työtä viimeisimmän koulutuksen mukaisella otteella
-> Nämä viimeisimmän koulutusten jutut tuntuvat usein (meistä) vanhoista tekijöistä järjettömältä hömpötykseltä. Miksi ne erittäin usein myös lyhyessä ajassa osoittautuvat. Eli tulee joku uusi hype, tehdään niin, sitten se olikin ihan paskaa kun tulee seuraava hype. Vanhat on nähneet sen kuvion niin monta kertaa ettei halua ollenkaan hyppiä viimeisimpien juttujen mukaan vaan mennä kokemuksella hyväksi havaitulla vanhalla tavalla.
"Suhtaudun muiden työntekoon kannustavasti, kehun työkavereita aina kun on aihetta ja kuuntelen toisia, mutta en ole mikään päällepäsmäri vaan enemmän hiljainen puurtaja."
- Oletko esimiesasemassa niihin toisiin nähden? Jos olet, on asialliista kuunnella, kehua jne. Mutta jos olet samalla tasolla oleva kollega, tuollainen käytös katsotaan ikään kuin itsensä yläpuolelle asettamiseksi, kun katsot että sinä olet toisten työn arvioija (vaikka arvioisit positiivisestikin).
Kahvihetken skippaaminen. Se antaa ylpeän kuvan susta.
Työntekijä on tietysti firmalle tärkein työpanoksensa kautta, mutta työntekijän on oltava myös ihminen.
Menestyminen ei poissulje ihmisten kanssa olemista, vaan ihmiset tukevat menestymistä.
Siellä ei ole tunteettomia robotteja töissä, vaan kahvihetkillä työkaverit vaihtavat usein kuulumisia, nauravat, rentoutuvat - kiintyvät toisiinsa.
Ei sun tartte olla niiden sydänystävä ja jakaa koko vapaa-aikaa heidän kanssaan. Mutta mitä enemmän tutustut heihin, sitä enemmän ne tykkäävät susta.
Neuvoisin menemään niille kahvihetkille. Jos niissä ei käy, niin se antaa sellaisen kuvan, että ei halua olla työkaverien kanssa missään tekemisissä. Tosiasia on, ettet ehkä haluakaan :) Silti suosittelisin sinne menemistä.
t. kahvihetkiä turhana pitänyt, mutta työpaikan hengen takia sinne mennyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää siltä, että olet asettanut itsesi muiden yläpuolelle. Edes kahvihetkeä et halua viettää heidän kanssaan. Koska suhtaudut muihin noin, niin minsi heidän pitäisi suhtautua sinuun paremmin kuin sinä heihin.
Jos työpaikan kahvihetket on p*skan jauhamista muista niin kuin voi hyvin aapeen työpaikasta kuvitella, niin miksi noihin kahvihetkiin pitäisi osallistua??
Omalla työpaikallani etenkin esimiehiä on kannustettu osallistumaan kahvihetkiin, koska niillä on tärkeä sosiaalinen merkitys. Porukan ulkopuolelle jättäytyminen tarkoituksella on huono asia. Etenkin uusilla työtekijöillä se on huono valinta, joka vaikuttaa ryhmäytymiseen negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse introverttina ymmärrän ap:ta todella hyvin. Minua ei kiinnosta kuunnella kahvitauolla muiden työkavereiden valituksia heidän kiireistään - kahvitauko on nimensä mukaan tauko, jonka aikana en halua keskustella työasioista. Olen kuitenkin huomannut, että viikonlopun lähestyessä perjantaisin on rennompi ilmapiiri, ja olenkin "solidaarisuudesta" alkanut viettämään kahvihetkeä muiden kanssa perjantaisin. Uutena työntekijänä olen kokenut tärkeäksi tutustua muihin, vaikka aina kahvitteluun ei oman työsarkani ohessa ole aikaa.
Oppimishalun, ahkeruuden ja työteliäisyyden taakse on helppo piiloutua. Joka ammatin oppii ja sitä voi viilata loputtomiin.
Paljon vaikeampaa tulla esiin ihmisenä. Ihmiset näkevät silloin SUT. Miten keskustelet, oletko huumorintajuinen, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin menemään niille kahvihetkille. Jos niissä ei käy, niin se antaa sellaisen kuvan, että ei halua olla työkaverien kanssa missään tekemisissä. Tosiasia on, ettet ehkä haluakaan :) Silti suosittelisin sinne menemistä.
t. kahvihetkiä turhana pitänyt, mutta työpaikan hengen takia sinne mennyt
jatkan kuitenkin, että minkäänlaista kiusaamista tai häiritsevää käyttäytymistä ei tarvitse sietää. Kuten joku jo sanoi, niin kirjoita ylös häiritsevät tapahtumat. Sitten käyt ne esimiehen kanssa lävitse.
Voit myös pyytää esimiestä, että teillä käytäisiin läpi asiallinen käytös työpaikalla, tai pyytää työterveyshoitjaa/lääkäriä käymään asioita läpi työpaikalla.
Samaa mieltä, että kahvihetkien skippaaminen antaa vähän ylpeän kuvan sinusta ja ettei muiden seura kiinnosta sinua "ylhäistä".
Itsekin pidän turhana kahvitaukoja, mutta yritän edes joskus osallistua niihin ihan ryhmähengen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman todisteita tai todistajia ei kannata kuitenkaan näistä vanhemmista alkaa motkottamaan, tai asia voi kääntyä itseäsi vastaan. Koita elää sovussa, kerää aineistoa, mutta pakon edessä läväytä kaikki pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei vaan tykkää kaikista, se pitää oppia hyväksymään. Tuollaisia ilonpilaajia on aina ja naisvaltaisilla työpaikoilla varsinkin.
Tarkoitatko ilonpilaajalla ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet työpaikalla, niin työnteon lisäksi olet myös osa työyhteisöä. Sillä, että jätät menemättä kahvitauolle, annat sanattoman viestin, ettet arvosta yhteisöä. Tämän vuoksi muut helposti pitävät sinua kenties omituisena ja voivat ajatella, ettet arvosta heidän seuraa. Olet ns. ulkopuolinen. Tästä koituu selkeä ristiriita siihen, että kehut heitä kuitenkin jne. Kuten kaikki tiedämme, erilaisuus herättää monissa tunteita ja erilaiset otetaan helposti silmätikuksi. Alasi kuulostaa naisvaltaiselta. Kouluttautuneena ihmisenä ymmärrät varmasti tämän. Myös se särähti hieman korvaan, että teet töitä viimeisimmän koulutuksen mukaisella otteella. Koska et käy kahvilla, edes hetkeä, osoitat arvostamattomuutta plus että erilainen työtapa otetaan helposti päsmäröintinä. Kuulostaa tosi typerältä, mutta monesti asiat ovat jostain tosi pienestä kiinni. Mitä jos ajattelisit niin, että menisit sinne kahville, kyselisit kuulumisia vaikka ei kiinnostaisikaan, mutta vastapainona saattaisit huomata, että ilmapiiri voisi parantua, sinua voisikin kiinnostaa muiden kuulumiset ja voisit huomata itsekin vaikka tykkääväsi siitä.
En mahda itselleni mitään, mutta voin jo kuvitella, kuinka ap:n työkaverit ovat tehneet samankaltaisen aloituksen toisesta näkövinkkelistä, jossa valitetaan kuinka uusi työntekijä, korkeakoulutettu ap:
- pätee tuoreemmalla tiedolla, vaikka on nuorempi
- on läpinäkyvä ja laskelmoiva, sillä mielistelee vain esimiehiä ja asiakkaita
- on niin kilpailuhenkinen, ettei vietä kokeneempien työkavereiden kanssa edes kahvihetkeä.
Nuorena korkeastikoulutettuna olen itse törmännyt tällaisiin asenteisiin. Ap:n ei auta tehdä muuta kuin yrittää olla muillekin työkavereille helpommin lähestyttävä, jotta he pääsevät tutustumaan paremmin. Mitä kauemmin tällaista kyräilyä jatkuu, sen vaikeampi muihin voi olla myöhemmin tutustua. Jos ajatus ei tunnu aivan vastenmieliselle, harkitsisin viettäväni edes osan kahvitauoista muiden kanssa ja yrittäisin vilpittömästi tutustua muihin ja oppia heiltä - omasta tuloksesta liikaa tinkimättä. Ap on saattanut tahattomasti herättää kilpailuhenkisten kilpailuvietin. Hölmöltähän tämä kuulostaa, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä:
Kun sanoin, etten välitä kahvitauoista, niin tarkoitin etten käy kahvitauoilla näiden minulle ilkeiden työkaverien kanssa. Pääsen välillä kahvittelemaan muiden kuin näiden työkaverien kanssa ja nuo kahvitauot on tosi mukavia ja ihmiset ystävällisiä.😊
Mun on ollut vaikea tutustua noiden ilkeiden työkaverien kanssa, koska minuun suhtauduttiin jo valmiiksi ikävästi. Nämä naiset olisivat halunneet tilalleni toisen työntekijän, mutta hän jäi varasijalle minun jälkeeni. Kun aloitin tuolla työpaikalla, minulle kerrottiin moneen otteeseen, kuinka nämä naiset olisivat halunneet tuon toisen henkilön sijastani tuonne töihin. Nämä naiset valittivat vielä kuukausia valintani jälkeen johdolle, miksi tulin valituksi eikä tuo varasijalle jäänyt. On vaikea tutustua ihmisten kanssa, jotka jo valmiiksi suhtautuvat sinuun penseästi.😔
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina ymmärrän ap:ta todella hyvin. Minua ei kiinnosta kuunnella kahvitauolla muiden työkavereiden valituksia heidän kiireistään - kahvitauko on nimensä mukaan tauko, jonka aikana en halua keskustella työasioista. Olen kuitenkin huomannut, että viikonlopun lähestyessä perjantaisin on rennompi ilmapiiri, ja olenkin "solidaarisuudesta" alkanut viettämään kahvihetkeä muiden kanssa perjantaisin. Uutena työntekijänä olen kokenut tärkeäksi tutustua muihin, vaikka aina kahvitteluun ei oman työsarkani ohessa ole aikaa.
Kahvitauoilla myös tutustuu ihmisiin paremmin ja tuttujen kanssa keskustelunaiheet ovat vaihtelevempia. Sellaisten kanssa, joita harvoin näkee, keskustelu ei ole niin luontevaa, mutta hiljaisuus halutaan täyttää jollain, niin puheenaiheena on yleensä sää tai työasiat.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Kun sanoin, etten välitä kahvitauoista, niin tarkoitin etten käy kahvitauoilla näiden minulle ilkeiden työkaverien kanssa. Pääsen välillä kahvittelemaan muiden kuin näiden työkaverien kanssa ja nuo kahvitauot on tosi mukavia ja ihmiset ystävällisiä.😊
Mun on ollut vaikea tutustua noiden ilkeiden työkaverien kanssa, koska minuun suhtauduttiin jo valmiiksi ikävästi. Nämä naiset olisivat halunneet tilalleni toisen työntekijän, mutta hän jäi varasijalle minun jälkeeni. Kun aloitin tuolla työpaikalla, minulle kerrottiin moneen otteeseen, kuinka nämä naiset olisivat halunneet tuon toisen henkilön sijastani tuonne töihin. Nämä naiset valittivat vielä kuukausia valintani jälkeen johdolle, miksi tulin valituksi eikä tuo varasijalle jäänyt. On vaikea tutustua ihmisten kanssa, jotka jo valmiiksi suhtautuvat sinuun penseästi.😔
Ap
Kuulostaa todella ikävälle käytökselle, johon esimiehen tulisi puuttua. Neuvoisin viettämään lounas- ja kahvitauot sinuun mukavasti suhtautuvien työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse introverttina ymmärrän ap:ta todella hyvin. Minua ei kiinnosta kuunnella kahvitauolla muiden työkavereiden valituksia heidän kiireistään - kahvitauko on nimensä mukaan tauko, jonka aikana en halua keskustella työasioista. Olen kuitenkin huomannut, että viikonlopun lähestyessä perjantaisin on rennompi ilmapiiri, ja olenkin "solidaarisuudesta" alkanut viettämään kahvihetkeä muiden kanssa perjantaisin. Uutena työntekijänä olen kokenut tärkeäksi tutustua muihin, vaikka aina kahvitteluun ei oman työsarkani ohessa ole aikaa.
Onpa ikävää kannaltasi tuo tilanne. Tuota minäkin aioin ehdottaa Sinulle harkittavaksi, että jos välillä piipahtaisit kahvitauolla, vaikka joka toinen päivä. Olisi myös positiivinen viesti työkavereillesi. Mutta mielistellä sinun ei tarvitse. Ja lakisääteisiin taukoihin sinulla on oikeus.
Mutta kaikki nuo epäasialliset viittaukset mielenterveyteen ym. kannattaa merkitä sitaatteina ylös päivämäärineen. Ja viedä eteenpäin esimiehelle, sitä kautta asia etenee ehkä työsuojeluun tms.
Tsemppiä, ap! Hienoa, että olet ahkera.
Ootteko te kahvitaukojen skippailijat sellaisissa hommissa että saatte itsellenne jotain lisäetua (palkkaa?) siitä että teette myös tauot töitä? Vai onko siinä ideana tehdä vaan mahd. paljon töitä ylennyksen toivossa?
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, etenkään jos siitä ei mitään hyödy. Miksi painaa duunia työnantajan hyväksi lakisääteisellä tauolla?
Alue: Aihe vapaa
Älä välitä niistä hyeenoista, antaa niiden räksyttää. Sillä ei ainakaan eteenpäin pääse. Älä missään nimessä suostu pienentämään itseäsi. Naisten pitäisi kannustaa toisiaan eikä lytistää...