Miksi joitakin ihmisiä kiusataan monessa eri paikassa? Onko tietyt ihmiset alttiimpia sille?

Te jotka tulette työpaikoissa helposti kiusatuiksi (itselläni autismin kirjo), otatteko työhaastatteluissa esiin tämän ongelman? Siis kun työkkäri esim. pakottaa hakemaan tai itse haluaisitte tutustua uuteen alaan.

Minulla olisi huomenna haastattelu oppisopimuskoulutukseen, mutta en pääse luultavasti enää yli siitä jos sielläkin ryhmässä alkaa ulkopuolelle jättäminen. Ikää ja pettymyksiä on liikaa ja ikä tekee sen että uuvun maskaamiseen jo viikossa 😪

Tarkkailisin ennemmin kiusaajia kuin kiusattua. Olen auttanut joskus kiusattua ja he ovat aina olleet niitä kiusaajia jotenkin edellä kaikessa ja etevämpiä. Kysymys kuuluukin kokeeko kiusaajat fiksut ihmiset uhkaksi itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäköni. Siitä on aina kommentoitu niin koulussa kuin töissä ja vapaa-ajalla. Nykyään on myös ylipainoa reippaasti, mutta pääkiusaamisasia on aivan muu piirre ulkonäössäni. Ihan synnynnäinen. En meikkaa, tai ole tatuointeja tms., vaan tuo on aina ollut. Ei ole ikinä ollut rahaa korjata. Maskiaikaan sain ekan kerran hyvää palvelua kaupoissakin. Olin nätti se naamalla ja gigantissakin niin kivoja myyjiä. Kokemusta kun on miten menin ostamaan pesukonetta niin eräässä liikkeessä kaksi myyjää alkoi nauraa ulkonäölleni kauempana. Ja oli mulle eli ei kuvitelmaa.

Mitä jos laihduttaisit, läski?

Mitä jos olisit hiljaa, tourette?

Ai siellä ollaan oikein kehopositiivisia.

Ei, mä kyllä inhoan kehoani, sekös sinua miellyttää. En vain vastaa sinulle yhtään sen kauniimmin kuin sinä räit asiattomuuksia muiden niskaan. Kannattaisiko nyt oikeasti aloittaa sivistynyt kanssakäynti, olisiko mitään?

Kateus.

Jokin sellainen ominaisuus ihmisessä jota kiusaajat eivät voi saada rahalla, opiskelulla, työllä, tavaralla ei siis millään tavalla.

Siitä kumpuaa sietämätön ja kestämätön kateus jota ei voi kiertää, koska ei ole kykyä käsitellä omaa kateuden tunnetta.

Kiusaaja on niin jumissa ja kuvittelee pääsevänsä eteenpäin kiusaamalla. Yrittää siirtää pahan olonsa kiusattuun.

Todellisuudessa hän vajoaa yhä syvemmälle onnettomassa tilassa. Joka on tietysti todella surullista kiusaajankin kannalta, että elämä valuu noin hukkaan.🤔

Vierailija kirjoitti:

Olette vammasia.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen. Onnellinen ihminen kunnioittaa jokaista ihmistä.🙏

Vierailija kirjoitti:

Valtapeliä. Jos joku on kiltti, herttainen ja hieman alistuva ja toisia myötäilevä, kiusaajatyypit yleensä iskevät kuin sika limppuun. Täytyy olla vähän narttu, ettei joudu kiusatuksi.

Usein myös ihmiset joilla on paljon kadehdittavia ominaisuuksia voi aiheuttaa kiusaamista: työelämässä menestyminen (esim. yleneminen, kehut esimieheltä ja asiakkailta jne), kauneus, on suosittu ja pidetty jne. Tällaisia olen naisvaltaisella alalla nähnyt ulos savustettavan työyhteisöistä.

Juuri näin. Ei kestetä toisen Onnea.

Ihmisillä on niin kovin erilainen kiusaamiskokemus. Toiset tutkivat kanssaihmisten jokaista tekoa, sanaa, elettä ja ilmettä etsien siinä merkkejä 'kiusaamisesta' ja mielestään myös löytävät niitä jokaisessa työpaikassaan. Valtaosa taas ei ole ikinä tavannut kiusaamista aikuisten ihmisten keskinäisessä kanssakäynnissä eikä osaa edes kuvitella millaista se voisi olla.

On myös ihmisiä jotka ovat sosiaalisesti lahjakkaita, myötätuntoisia ja empaattisia. Jos paikalle tulee uusi ihminen niin käyttäydytään ja puhutaan niin,että hän ei tunne itseään ulkopuoliseksi.

Huomattavasta empatiakyvystä kertoo myös se, että uskaltaa olla esimerkiksi kiusatun puolella vaikka ihan yksin.

Ei ole kiusatun syy. Täytyy muistaa, että kiusaajilla on huono omatunto jostain syystä.

Työpaikoilla ei uskalleta haastaa kiusaajaa, koska pelätään kiusaajan kostoa. Siksi harva puolustaa kiusattua. Sen sijaan teeskennellään, että kaikki on hyvin. Tai ohitetaan olankohautuksella.

Ihmiset eivät ole alttiina kiusaukselle, vaan tietyt ihmiset ovat alttiimpia heikolle itsetunnolle, ja kiusaavat muita tunteakseen itsensä paremmiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalla törmännyt tällaiseen, että monella työpaikalla on huono ilmapiiri ja juoruillaan selän takana. Varovasti tunnustellaan, lähteekö uusi työntekijä mukaan siihen negatiivisuuden kierteeseen. Jos ei lähde, joutuu silmätikuksi. "Mikä tuokin on olevinaan??"

Juoruringin hännystely, yleinen valittaminen ja negatiivisuus on niitä hyväksyttyjä toimintatapoja.

Maanpuolustusala on samanlainen. Siis ei vain armeija vaan myös alan enemmän-tai-vähemmän yksityiset firmat niinkuin vaikkapa Patria. Eli ne meidän Suomen "kovat äijät" jotka puolustaa meidän maata on luonteeltaan hoitotyöntekijöiden kaltaisia juoruakkoja sekä kiusaajapiiriläisiä. Hirveä jengidraamailu meneillään työpaikoilla kaiken aikaa. Se on sitä työpaikan "ah niin antoisaa sosiaalista elämää". Jos et sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä viihdy niin sussa on jotain vikaa, kaikkihan nyt siellä viihtyy!

Joudun tekemään töitä missä olen tekemisissä maanpuolustusalan ihmisten kanssa ja pitää kyllä sanoa että ovat töykeimpiä, ilkeimpiä ja törkeimpiä ihmisiä mitä olen elämässäni kohdannut. En ikinä olisi uskonut että jotkut natoasioiden ja  vastaavien korkean tason tehtävien parissa työskentelevät keski-ikäiset ukot olisivat niin lapsellisen ikäviä ihmisiä.

Opiskelupaikassani luokallani oli tällainen ikikiusattu. Hänestä oikein huokui epävarmuus ja huonot sosiaaliset taidot, ja se sai lopulta kaikki muutkin hänen ympärillään kiusaantuneiksi. Esimerkiksi kun hän tutustui ihmisiin, hän saman tien kertoi että häntä on aina kiusattu ja hän ei varmaan ikinä tule saamaan oikeita ystäviä. Ei ole normaalia paljastaa heti kättelyssä uusille luokkakavereille kipeimpiä haavojaan, eivät tavalliset ihmiset osaa reagoida tuollaiseen! jos koko luokka istui aulassa sohvilla ja tilaa olisi ollut hänellekin, hän laahusti jonnekin nurkkaan piirin ulkopuolelle. Syömään mennessä hän meni aina yksin vaikka olisi ihan hyvin voinut tulla isoon pöytään joka täynnä luokkakavereita, ei häntä olisi sieltä häädetty. ja sen yhden kerran kun hänet varta vasten maaniteltiin samaan pöytään, hän oli niin hermostunut että änkytti ja lopulta suolsi monologina kaikki perheensä ongelmat ja yksityisasiat! Toiset yrittävät puhua jotain hauskaa ja kepeää! Kyllä kavereille saa avautua ja puhua vaikeistakin asioista, mutta ensin kyllä luodaan vähän syvempi ihmissuhde pohjalle. Kerran hän tuli opiskelijabileisiin ja otti siellä vähän alkoholia ja arvatkaas mitä! Humalassa hän olikin sitten ihan normaali, uskalsi hymyillä, vitsailla, katsoa silmiin. Luulen että hänelle vain kävi paska mäihä elämän alkuvuosina ja häntä kiusattiin jo pienestä pitäen ja se esti häntä kehittymään vertaisten kanssa samaan aikaan ja oppimaan sosiaalisia taitoja :( Surullista että ihminen on tuolla tavalla oman menneisyytensä vanki. Jos hän olisi uskaltanut alusta asti tulla reippaasti meidän muiden mukaan niin kyllä hänet olisi hyväksytty porukkaan. Mutta jos alusta asti luimistelee, surkuttelee ja väheksyy itseään, niin lopulta muutkin alkavat tehdä niin ja ajatella, että tuo yksi on tuollainen ankeuttaja. Toki mekin olisimme voineet ottaa häntä hanakammin mukaan mutta eivät aikuiset ihmiset jaksa määränsä enempää paapoa toista kun kaikilla on elämässä omat surut ongelmat ja kiireet.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelupaikassani luokallani oli tällainen ikikiusattu... jos koko luokka istui aulassa sohvilla ja tilaa olisi ollut hänellekin, hän laahusti jonnekin nurkkaan piirin ulkopuolelle. Syömään mennessä hän meni aina yksin vaikka olisi ihan hyvin voinut tulla isoon pöytään ..

Introvertti EI PYSTY olla, istua, saati syödä hälyn keskellä. Se ei ole mitään esittämistä, aivot menee tilttiin. Sitäpaitsi mikä tarve ekstroverteilla on määräillä missä kukakin istuu?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Tässä on perää, tuttavani kertoi kohtelusta uudessa työpaikassa, mennen-tullen nälvimistä ja ikävää käytöstä. Hän sanoi heti että mitä tämä nyt on, työhaastattelussa minulle kerrottiin että tällä työpaikalla on kaikenlainen kiusaaminen ja syrjintä kielletty, täytyy ottaa asia esille seuraavassa palaverissa. Kummasti loppui huono kohtelu ennen palaveria eli tulisi rohkeasti puolustaa itseään, kaikkea ei pidä hyväksyä. Uuden työntekijän pelätään horjuttavan heidän asemaansa, saattaa vielä olla ammatissa pätevämpi.

Yksi kiusaamiskokemus aiheuttaa vainoharjoja ja epäluottamusta ihmisiä kohtaan.   Nämä puolestaan ovat tekijöitä, jotka altistavat kiusaamiselle.

Nokkimisjärjestys. Joillekin on vaan hupia ja ajanvietettä kiusata muita, kun omaa ilkeän luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelupaikassani luokallani oli tällainen ikikiusattu... jos koko luokka istui aulassa sohvilla ja tilaa olisi ollut hänellekin, hän laahusti jonnekin nurkkaan piirin ulkopuolelle. Syömään mennessä hän meni aina yksin vaikka olisi ihan hyvin voinut tulla isoon pöytään ..

Introvertti EI PYSTY olla, istua, saati syödä hälyn keskellä. Se ei ole mitään esittämistä, aivot menee tilttiin. Sitäpaitsi mikä tarve ekstroverteilla on määräillä missä kukakin istuu?

Sekoitatkohan nyt ujouden ja arkuuden introverttiyteen?

T. introvertti

En nyt sanoisi että itse kiusasin tätä henkilöä mutta halu siihen oli vahva, sellainen mitä en ole koskaan tuntenut aiemmin. Minuakin on kiusattu ja se tuntui pahalta, olen hyväntahtoinen ihminen, siksi tämä kiusaamisen halu tuntui niin oudolta.

Tämän uuden työntekijän piirteisiin kuului ensinnäkin huomattavasti vanhempi ikä kuin muilla, eli oli selvästi erilainen. Työtaidot olivat luokkaa esikoululainen silti ja sitä yritti paikata heittämällä jatkuvaa läppää asioista, vielä sellaista hänen ikäluokan läppää (90 luvun televisiosta tuttuja hokemia yms) että meistä kukaan ei edes tajunnut sitä.

Ei tietenkään saa kiusata mutta hänessä nämä ominaisuudet kyllä houkutti siihen kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Valtapeliä. Jos joku on kiltti, herttainen ja hieman alistuva ja toisia myötäilevä, kiusaajatyypit yleensä iskevät kuin sika limppuun. Täytyy olla vähän narttu, ettei joudu kiusatuksi.

Usein myös ihmiset joilla on paljon kadehdittavia ominaisuuksia voi aiheuttaa kiusaamista: työelämässä menestyminen (esim. yleneminen, kehut esimieheltä ja asiakkailta jne), kauneus, on suosittu ja pidetty jne. Tällaisia olen naisvaltaisella alalla nähnyt ulos savustettavan työyhteisöistä.

Tämän olen nyt itsekin tajunnut, vasta yli 40 vuoden iässä. Olen juuri kuvailemasilainen persoona.

Edellisessä työpaikassa oli yksi joka tätä teki, nykyisessä työpaikassa myös. En keksi syyksi muuta kuin kiusaajan huonon itsetunnon, hän kokee, että minulla on ominaisuuksia ja taitoja, joissa olen häntä vahvemmalla. Ja myös, että minulla on ihan konkreettisia asioita (yksityiselämässä), joista hän tuntee kateutta. Ja koska olen kiltti ja myötäilevä, olen helppoa riistaa.

Esimerkiksi huomaan, että häntä ärsyttää, kun muut pitää minusta ja kun minä tulen kaikkien kanssa toimeen. On kyllä yrittänyt lyödä kiilaa väliin ja nyt joutuu mielistelemään kaikkia, että ei ajautuisi minua heikompaan asemaan. Taukokeskusteluissa ei anna minulle suun vuoroa. Meillä on tällä hetkellä useita uusia työntekijöitä ja maalailee heille kuvaa elämästään ja ärsyyntyy, jos yritän kertoa jotain itsestäni. Ja lisäksi vielä kaikenlaista mitätöintiä, vääristelyä, silmätikkuna olemista...

Olen yrittänyt vain ajatella, että tuo on yksi ainoa ihminen koko maailmankaikkeudessa. Mitä väliä?!? Ei todellisuudessa pysty vaikuttamaan mihinkään, ei hänellä ole sellaisia naruja käsissä, vaikka ehkä niin kuvitteleekin. Hän ei voi viedä mun ammattitaitoa, ei kaikkea sitä kokemusta ja tietoa mitä minulla on. Voi kyllä härkkiä ja sörkkiä, mutta ei kuitenkaan lopulta pysty huonontamaan työsuorituksiani. Ja varsinkaan hän ei voi viedä mitään minulta yksityiselämästäni.