Miksi joitakin ihmisiä kiusataan monessa eri paikassa? Onko tietyt ihmiset alttiimpia sille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet sen ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti tullut kiusatuksi, jäänyt asian kanssa yksin, kukaan ei puolusta, kiusaajat saa puolelleen muita, häpeät, vihaat, muutut pessimistiseksi, toivottomaksi, masentuneeksi.

Olet ollut pitkään pelossa ja stressissä. Vaihdat uuten paikkaan, olet varovainen, pelkäät ihmisiä että alkaako se täälläkin. Olet muiden mielestä oudosti käyttäytyvä. Heitä alkaa ärsyttää ja se saattaa herättää joissakin halun kiusata. Se on noidankehä johon ei pitäisi kenenkään joutua. Yksin sieltä ei pääse ulos, ja parantavaa apua et luultavasti saa. Vaikka aivot yrittäisivät luoda uutta alkua uudelle toimintatavalle niin keho muistaa eikä jätä muistoilta rauhaan ja reagoi paniikilla, jännittämisellä, ahdistuneisuudella.

Tuo onkin kenkkua kun ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa reippaana puhtaalta pöydältä, mutta elekieli ja olemus kuitenkin tavallaan huutaa ihan päinvastaista ja sitten sitä vasta onkin outo ja epäaito hyypiö muiden silmissä..

Minä kritisoin tuota aloittaa puhtaalta pöydältä sanontaa koska sen määrittelijät ovat täällä kiusaamista harjoittavia aina. Mikä on se OMA teidän ns puhdas pöytä, jotka muka sellaisesta puhutte.? Olisko se narsistinen ylemmyys?

Vierailija kirjoitti:

Tosi rauhallista ja kärsivällistä ihmistä voidaan pitää arkana ja pelkäävänä, vaikka kyse on päinvastaisesta: mikään ulkopuolinen ei saa ihmistä järkkymään.

Tällaisesta kärsivällisestä pitkämielisyydestä jotkut ärsyyntyy ja olen havainnut joidenkin lopulta kiusaavan siitä, kun joku on niin "arka".

Nämä kärsivälliset kyllä kestävät senkin, kun näkevät kiusaajan tyhmyyden, mutta ei se mukavaa ole todeta, kuinka paljon on kiusaavia (eli tyhmiä) ihmisiä omassakin lähiympäristössä. Ja että monista niistä ei pääse olosuhteiden takia eroon. Täytyy sietää.

Totta. Moni kiusaajatyyppi pitää rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä ujoutena ja kyvyttömyytenä puolustaa itseään. Omahyväisimmät lienevät sitä mieltä, että tällainen ihminen ei muka edes tajuaisi sitä, kuinka hänelle kettuillaan. Jossain kohtaa sen rauhallisen ja kärsivällisenkin pinna pettää ja kun niin käy, se ei ole mikään pieni rusahdus. Ystäväni on tällainen pitkäpinnainen, jota keskenkasvuiset testaajatyypit pitävät hitaana ja tyhmänä, ja kerran hän lopulta suuttui kunnolla eräälle henkilölle, joka oli mm. jatkuvasti kommentoinut hänen sanomisiaan sarkastisesti ja tahallaan kertonut hänelle vääriä tietoja joihinkin sovittuihin menoihin liittyen. Siitä on nyt useampi vuosi aikaa ja edelleen tämä sarkastikko luimistelee marttyyrimaisesti, jos ystävääni jossain törmää. Ei puhu mitään mutta näyttää möksähtäneeltä koiranpennulta.

[/quote]Kommenttisi oli itse asiassa hyvä esimerkki siitä, miten kiusatut helposti alkavat tulkita maailmaa uhrin vinkkelistä. Kun kerron tarinan, missä luokkakaverit haluavat tehdä kivasti ja KUTSUVAT opiskelutoverinsa syömään yhdessä, sinä ajattelet että se on EKSTROVERTTIEN MÄÄRÄILYÄ siitä missä saa istua.[/quote]

Autisteilla toisten seurassa syöminen on vaikeaa. Teidän ryhmä piti käytöstä selvästi ongelmallisena ja olisitte halunneet muuttaa tämän yksinsyöjän käytöstä toiseksi, samanlaiseksi kuin teillä. Sen sijaan että olisitte vaikka googlanneet miksi jollakin seurassa istuminen on vaikeaa. Nämä introvertit autistit mitä ovatkaa, eivät pysty muuttaa itseään toisten mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Te mt-ongelmaiset luuserit ryvette 40 vuotta omassa paskassanne ja ravaatte Kelan piikkiin huuhaaterapiassa kun kouluaikana joku heitti penaalinne roskiin. Eutanasia todellakin tarvitaan Suomeen!

Ja näin, sitä koitetaan ivata toisten mielenterveysongelmista, kun itselläkin se on sillä asteella että ammattiapu olisi paikoillaan. Hyvinvoiva ihminen ei ole noin myrkyllinen kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te mt-ongelmaiset luuserit ryvette 40 vuotta omassa paskassanne ja ravaatte Kelan piikkiin huuhaaterapiassa kun kouluaikana joku heitti penaalinne roskiin. Eutanasia todellakin tarvitaan Suomeen!

Ja näin, sitä koitetaan ivata toisten mielenterveysongelmista, kun itselläkin se on sillä asteella että ammattiapu olisi paikoillaan. Hyvinvoiva ihminen ei ole noin myrkyllinen kuin sinä.

Kaikkein kipeimmin hoitoa mielenterveysongelmiinsa tarvitsisivat nämä toisia luusereiksi haukkuvat ja aggressioitaan muihin purkavat tapaukset. Suomessa hyväksytään pahan olon itsehoitokeinona kaikenlainen kiusaaminen ja heikompien rääkkääminen entistäkin heikommaksi. Toisaalta osa ammattiauttajista on joko itse samaa kiusaajatyyppiä tai muuten vain aivan kujalla, joilla eivät edes perustason sosiaaliset taidot ole hallussa. Liekö siis lopputulos yhtään sen parempi, jos aggressiivinen päänaukoja päätyisikin tällaisen ns. ammattilaisen vastaanotolle.

Sitä ihmettelen jos vuosia sietää toisten kiusaamista; se on joko näkyvää tai osin piilossa olevaa, niin jos siitä suuttuu ja joskus vaan sitten tokaisee että haista sinäkin nyt pas*a niin nämä kiusaajat loukkaantuvat. Se ihmetyttää kovasti. Että millä oikeudella kiusaavat mutta millä oikeudella sitten loukkaantuvat?

Jos samaa kiusaa eri ympäristöissä eri ihmiset, mistä se kertoo samaa aina kiusataan? Ei oo ainakaan juorunnu keskenään, ettei tienny he toiset kiusasivat mtös koska eri paikkojen kiusaajat ei tunne toisiaan

Työkaveriani on kuulemma kiusattu aina ja nytkin hän on vaihtamassa työpaikkaa. Kuulemma häneen suhtaudutaan meilläkin huonosti. Minulle kertoo näistä, koska minä kohtelen aivan silkkihansikkain ja varon kaikin tavoin loukkaamasta. Oman pään sisällä kuitenkin usein kiehuu ja tekisi vaan mieli sanoa, että yritä nyt tajuta, mä en vi**u jaksa enää selittää sulle asioita, jotka idioottikin tajuaisi.

Työkaveri on siis ihan kamalan epävarma ja varoo virheitä. Siksi kysyy, kysyy, kysyy ja tarkistaa niin kauan, että muut joutuvat lopulta raivon partaalle. Hänen ajattelunsa on myös jotenkin omituista, joten kyselee asioita, jotka muille ovat itsestään selviä. Sitten vaan jankkaa ja jankkaa sitä asiaa.

Työkaveri on korkeasti koulutettu, eli ei voi olla mitenkään tyhmä, vaikka antaa kyllä itsestään kovin tyhmän vaikutelman.

Luulen etta nuo kiusaajatyypit aina uuden ihmisen tavatessaan kokeilevat kepilla jaata jollain pienella tavalla ja katsovat etta miten uusi tuttavuus reagoi siihen. Useimmat ihmiset reagoivat tavalla joka viestittaa kiusaajalle ettei kiusaaminen tuon kanssa ole palkitsevaa. Pitkaan jo muualla kiusattu tunnistaa nuo pikku tonimiset mutta lamaantuu koska alitajuisesti ajattelee kauhuissaan etta voi ei, se alkaa taas. Hanella ei ole tyokaluja eika rohkeutta panna kiusaajalle luuta kurkkuun koska vastaanpanemisen onnistumisesta ei usein ole minkaanlaista kokemusta. Yleensahan kiusaajat saavat rauhassa kiusata. Kiusaajan tuntosarvet tunnistavat heti tuon lamaantumisen ja han riemastuu. Siita se kiusaaminen taas lahtee ja aina vaan pahenee.

Kaveriani kiusataan kaikkialla. Hän on erityisherkkä ja huomaa kiusaamisen herkästi. Tunnistaa kiusaamisen, vaikka kiusaaja ei olisi itse tietoinen kiusaamisestaan.

Joskus oli pitkään puhumatta minulle, koska olin alitajuisesti hänelle ilkeä kun en työpäivän aikana vastannut hänen puheluihinsa. Se, että puhelin oli äänettömällä kassissani,enkä katsonut sitä, koska tein töitä, ei ollut mikään selitys, vaan se, että halusin loukata häntä.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveriani on kuulemma kiusattu aina ja nytkin hän on vaihtamassa työpaikkaa. Kuulemma häneen suhtaudutaan meilläkin huonosti. Minulle kertoo näistä, koska minä kohtelen aivan silkkihansikkain ja varon kaikin tavoin loukkaamasta. Oman pään sisällä kuitenkin usein kiehuu ja tekisi vaan mieli sanoa, että yritä nyt tajuta, mä en vi**u jaksa enää selittää sulle asioita, jotka idioottikin tajuaisi.

Työkaveri on siis ihan kamalan epävarma ja varoo virheitä. Siksi kysyy, kysyy, kysyy ja tarkistaa niin kauan, että muut joutuvat lopulta raivon partaalle. Hänen ajattelunsa on myös jotenkin omituista, joten kyselee asioita, jotka muille ovat itsestään selviä. Sitten vaan jankkaa ja jankkaa sitä asiaa.

Työkaveri on korkeasti koulutettu, eli ei voi olla mitenkään tyhmä, vaikka antaa kyllä itsestään kovin tyhmän vaikutelman.

Puutun vain yhteen asiaan muuten fiksussa kirjoituksessasi: korkeakoulutus ja sen läpäisy ei ole mikään tae ihmisen älykkyydestä. Itse humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan tohtorintutkintoa suorittavana olen paikoin hyvin järkyttynyt, miten usein törmään yliopistolla ym. kollegoihin, jotka eivät oikeasti ole kovin älykkäitä. He eivät itse sitä tiedä, mikä tekee heidän "akateemisuudestaan" jotenkin tuplasti kamalaa. Heillä on toki jotain perustietoa syvempää tietoa omasta, kapeasta tutkimusalastaan, mutta heiltä saattaa puuttua laajempi kontekstualisointi jopa oman tieteenalansa sisällä, saati sen ulkopuolella. Väitöstilaisuudessa vastaväittelijä huomauttaa näistä asioista, mutta sillä ei ole vaikutusta siihen, etteikö väitöskirjaa hyväksyttyisi. (Usein nämä ei-niin-älykkäät joutuvat läpikäymään esitarkastuksen useaan kertaan, joskus niin, että esitarkastajat vaihdetaan moneen kertaan, että pääsevät läpi.)

Osa näistä tuntemistani tapauksista on siis jo väitellyt. He varmasti pitävät tohtorintutkintoaan lopullisena merkkinä omasta älykkyydestään, ja ehkä jotkut muutkin pitävät. Vaikutelmani on se, että yhtäältä yliopisto-opintojen vaatimustasoa on laskettu vuosien ajan merkittävästi, toisaalta jos suunnitellun väitöskirjan aihe on jonkun mielestä "merkittävä", maisteri voidaan ohjaajien suosituksella hyväksyä tohtorikoulutettavaksi. Yliopisto saa rahaa lähes yksinomaan maisterin- ja tohtorintutkintojen valmistumisista, mikä on johtanut siihen, että humanistis-yhteiskuntatieteellisilläkin aloilla tehdään artikkeliväitöskirjoja. 3-5 kappaletta parikymmensivuisia artikkeleita ja johdanto, ja se on siinä. Ihmisen ei tarvitse olla kovinkaan älykäs suorittaakseen tuontyyppisen tohtorintutkinnon, ja aika kamalaa on joidenkin maisterivaiheen opiskelijoidenkin yleinen ymmärrys.

Tämä oli off topic, mutta tuon kuvaamani oman kokemuksen ja näkemyksen nojalla voi olla aidosti mahdollista, että työtoverisi joko on tyhmä tai, kauniimmin ilmaistuna, ei ole kovin älykäs.

Totean vielä, että vaikka arvostankin akateemista koulutusta korkealle - ja yritän itse pitää siinä jotain tasoa - tunnen etenkin vanhemmissa ikäluokissa olevia erittäin älykkäitä ihmisiä, jotka ovat tehneet työuransa duunareina.

Ei liity kiusaamiseen ja/tai kiusatuksi tulemiseen, paitsi ehkä sen nojalla, että jokaiselle ihmiselle olisi tärkeää löytää oma paikkansa työelämässä ja ylipäänsä elämässä. Koulutus liittynee siihen, samoin älykkyys. Älykäs ihminen - joita suurin osa tähän keskusteluun osallistuneista on - tekee havaintoja ja pystyy jossain kohtaa arvioimaan myös omaa toimintaansa, omia reaktioitaan ja omaa itseään sellaisilla tavoilla, että hän pyrkii pois pitkäaikaisesti häntä kuormittavista tilanteista. Joskus tunnekuorma voi häiritä tuota älykkyyden toimintaa. Esim. älykäs ihminen alisuoriutuu tai suorastaan syrjäytyy kokonaan työelämästä ja yhteiskunnasta, jos asiat eivät suju sosiaalisessa mielessä esimerkiksi pitkäkestoisen peruskouluaikaisen kiusaamisen vuoksi. Ihminen ei pääse ilman apua omista traumoistaan, ei pääse kehittymään. Ja jos ei pärjää yksin eikä saa apua, silloinhan se on älykkyyden merkki, että jossain kohtaa lakkaa iskemästä päätään seinään. Eli vaikkapa "syrjäytyy". Se vain, että se on traagista sille ihmiselle itselleen että menetys myös muille potentiaalisille yhteisöille, toki myös taloudellisessa mielessä yhteiskunnalle. Sen sijaan ei-niin-älykkäät ihmiset saattavat porskuttaa menemään, toki havainnoida, että "heitä kiusataan", mutta viime kädessä eivät osaa katsoa omaa toimintaansa, joka aiheuttaa sen, että muut vieroksuvat heitä. 

Kiusaaminen riippuu aina kiusaajista sekä niistä ns. "hyvistä ihmisistä" , jotka eivät tee mitään

Vierailija kirjoitti:

Työkaveriani on kuulemma kiusattu aina ja nytkin hän on vaihtamassa työpaikkaa. Kuulemma häneen suhtaudutaan meilläkin huonosti. Minulle kertoo näistä, koska minä kohtelen aivan silkkihansikkain ja varon kaikin tavoin loukkaamasta. Oman pään sisällä kuitenkin usein kiehuu ja tekisi vaan mieli sanoa, että yritä nyt tajuta, mä en vi**u jaksa enää selittää sulle asioita, jotka idioottikin tajuaisi.

Työkaveri on siis ihan kamalan epävarma ja varoo virheitä. Siksi kysyy, kysyy, kysyy ja tarkistaa niin kauan, että muut joutuvat lopulta raivon partaalle. Hänen ajattelunsa on myös jotenkin omituista, joten kyselee asioita, jotka muille ovat itsestään selviä. Sitten vaan jankkaa ja jankkaa sitä asiaa.

Työkaveri on korkeasti koulutettu, eli ei voi olla mitenkään tyhmä, vaikka antaa kyllä itsestään kovin tyhmän vaikutelman.

Pari mahdollista selittävää tekijää tuli mieleen. Työkaverisi saattaa olla autismin kirjolla, mikä selittäisi mm. tiettyihin asioihin takertumisen ja kummalliselta vaikuttavan ajatuksenjuoksun. Älyssä hänellä ei välttämättä ole mitään vikaa mutta koska ei hahmota tilanteita samasta näkökulmasta kuin te, niin antaa sen vuoksi itsestään "tyhmän" vaikutelman. Aika moni autisminkirjolainen on joutunut elämänsä aikana kiusatuksi, koska ihmiset eivät keskimäärin ole kovin kärsivällisiä erilaisuuden suhteen ja osan mielestä kaikesta poikkeavuudesta vähän niin kuin kuuluukin kiusata. Toisaalta erilainen tapa tulkita sosiaalisia tilanteita ja epätasaiset vuorovaikutustaidot voivat johtaa siihen, että autismin kirjolla oleva kokee ja näkee kiusaamista sielläkin missä sitä ei ole.

Toinen mahdollisuus on se, että työkaverillasi ei ole mitään neurokirjon oireyhtymää, heikkolahjaisuutta tai muutakaan vastaavaa, vaan häntä on oikeasti kiusattu rankasti ja se on jättänyt häneen jälkensä. Jatkuva varmistelu, samojen asioiden jankkaaminen ja yleinen epävarmuus ovat normaaleja seurauksia silloin, jos häntä on esimerkiksi moitittu syyttä huonoksi työntekijäksi tai hänen työtään on jopa pyritty sabotoimaan. Tällainen kohtelu traumatisoi helposti ja traumaoireilu on helppo sekoittaa mm. autisminkirjoon tai älyllisiin haasteisiin. Ihminen on silloin ikään kuin sisältä lukossa, mikä heijastuu niin vuorovaikutukseen muiden kanssa kuin toiminnanohjauksen sujuvuuteen.

Kolmas vaihtoehto on se, että häntä ei ole perehdytetty kunnolla ja siksi on epävarma ja kyselee teidän muiden mielestä kummallisia asioita. Tämä on usein se yleisin syy sen takana, miksi joku työntekijä ei vaikuta oppivan työtehtäviään kohtuullisessa ajassa. On helpompi syyttää yksittäistä työntekijää kuin kääntää huomio työpaikan perehdyttämiskulttuuriin ja mahdollisiin ilmapiiriongelmiin. Liian monilla työpaikolla perehdyttäminen on vain sanahelinää ja todellisuudessa jokainen joutuu pärjäämään omillaan heti alusta lähtien.

Kysytään näin: miksi jotkut eivät kasva kiusaamisesta koskaan yli? Lapsilla voidaan laittaa kypsymättömyyden piikkiin, mutta miksi joillain jää kehitysvaiheet välistä ja apinatoiminta jatkuu? Kaikki tietää että kiusaamisen kohteeksi tulemiseen liittyy pelkkä erilaisuus ja kyvyttömyys puolustaa itseään.

Sen takia että he ovat erityisiä. Kadehdittavia.

Yhdellä kurssilla oli "erityisherkkä", hän puhui koko ajan itsestään miten on herkkä ja aina kiusataan. Kurssin aihe oli ihan joku muu. Enpä ihmettele miksi tätä muijaa aina kiusattiin, epämiellyttävä ja itsekeskeinen, muita huomioonottamaton.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä kurssilla oli "erityisherkkä", hän puhui koko ajan itsestään miten on herkkä ja aina kiusataan. Kurssin aihe oli ihan joku muu. Enpä ihmettele miksi tätä muijaa aina kiusattiin, epämiellyttävä ja itsekeskeinen, muita huomioonottamaton.

Voihan se olla ettei häntä oikeasti kiusata, mutta se on hyvä uhritarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä voidaan kiusata niin lukemattomista eri syistä että otsikon kysymys on aika turha. Rakentavampaa olisi kysyä, miksi jotkut kiusaavat aina jotain ihmistä, olivatpa sitten koulussa, työelämässä tai vapaalla.

Jos voi kiusata mistä vaan, niin miksi ne työpaikan kiusaajat aina osuvat siihen samaan ihmiseen? Jokaisesta ihmisestä keksii jotain kiusaamisen aihetta.

ap

Se on sosiaalista peliä. Kiusattu ei voi aloittaa helposti puhtaalta pöydältä, vaan hänellä on helposti rooli, joka mahdollistaa toisten kohdella häntä huonosti. Myös heikko itsetunto ja ehkä kykenemättömyys reagoida rennosti ja "läpällä" asioihin vanhojen kokemusten mukaan voi johtaa ulkolaidalle sosiaalisessa pelissä.

Kiusaamistaustan takia et luota ihmisiin, ja et tutustu. Voit torjua ihmisiä. Jäät yksin. Kiusaamistilanteessa olet silloin myös yksin.

Monilla työpaikoilla on huono henki ja se maalittuu helposti sosiaalisesti sinne huonoimmin pärjääviin.

Luulen, että yksi syy on tämä: kiusattu ei osaa sosiaqlista peliä eikä osaa vastata läppään läpällä.

Vanha ystäväni kertoi, että kiusaajat lopettivat, kun hän muuttui itse sanavalmiiksi ja vastasi kiusaamiseen jonkinlaisella huumorilla.

Luulen, että moni kiusattu hyytyy siinä tilanteessa ja on jotenkin niin tyrmistynyt, ettei osaa reagoida mitenkään. Sitä vaan jähmettyy ja käpertyy kuoreensa ja pyrkii välttelemään kiusaajia.

Mua on aina kiusattu eikä se näköjään lopu koskaan. Nuorena vielä luulin että kun ihmiset aikuistuu niin se loppuu mutta eipä vain loppunut. Ala-asteen ja yläasteen ymmärsin mutta että vielä lukiossa ja yliopistossa ja mikä pahinta: työpaikalla. Tarttee vaan koittaa kestää ja jaksaa, ehkä se sitten eläkkeellä loppuu tai sitte ei ainakaan ole pakko nähdä kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattuna vastaan. On kiusattu niin kouluissa, työpaikoilla kuin vapailla, koulutuksissa, kursseilla, kelan kuntoutuksissa jne. Kiusaaminen kohdistunut pääasiassa ulkonäköön, puhetyyliin ja paikoissa joissa pidempään eli kouluissa ja työpaikoilla kaikkeen mahdolliseen kävelytyylistä lähtien. Kommentit osin painoon liittyviä viime aikoina, mutta olen ollut normaalipainoinenkin ja hoikka ja kuullut kaikenlaista. On haukuttu huoraksi, vaikka neitsyyden menetin yli 10v tuosta juorujen levityksestä vasta. Pääasiassa kiusaaminen kohdistunut synnynnäiseen ulkonäkööni ja kasvoihin. Ei ole tatuointeja, en meikkaa lainkaan ja pukeudun neutraalisti, ettei siitä voisi ottaa lisää haukkumista. Kuntoutuksessa oli uintia niin yksi osallistuja mies keksi alkaa arvostella ties miksi tankiksi ja tukkijalaksi jne. Ei ollut ainoa maininta vaan kyllä kommentoi kasvojanikin. Sivumennen mainitsi miten tällekin kurssille otetaan sikoja. 

Olen eristäytynyt kaikilta ja työkyvytön. Ei ystäviä, ei elämää ovien ulkopuolella. Pelottaa poistua kotoa. Kaikki tietoni on salattu. Ei se kuitenkaan estä naapuruston lapsia tekemästä pilaa mm. ovella tai ikkunoiden takana. 

Ja sinä oikeasti uskot, että ne lapsetkin kiusaa? Ne on vaan lapsia, eikä osa mitään suurta salaliittoa. Uskon että iso osa näitä joita muka kaikkialla ja aina kiusataan, hyötyisi ihan mt-avusta, koska kyseessä on jonkinasteinen paranoia.

Nähdään salaliitto ja järjestelmällistä kiusaamista tilanteessa, jossa lapset on lapsia ja hölmöilee. Tai voi jo riittää, että lapset on siinä pihalla, että senkin joku kokee kiusaamiseksi.

Joo. Vähän kuin noi incel-miehet, jotka omasta mielestä ovat kivoja ja reiluja, mutta ympäristö onkin ihan toista mieltä. Toki oikeaakin kiusaamista on, mutta on yhä enemmän näitä oman elämänsä Kareneita, jotka ei vaan suostu hyväksymään ettei kaikessa ole aina kyse heistä.