Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen ja inhoan sukupuoltani
12.07.2020 |
En pidä niistä asioista, mitä naiseus edustaa pahimmillaan. En pidä keskivertonaisille tyypillisestä tavasta ajatella (sekavaa, epäloogista, pieniin yksityiskohtiin takertuvaa). Minua inhottaa kateellisuus ja liiallinen riippuvaisuus muiden naisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta lainkaan itseni laittaminen ja kaunistautuminen. Laittelen itseäni vain sen minimimäärän, mitä tarvitaan siihen, etten juurikaan erotu katukuvasta.
Haluaisin olla itse heteromies ja olisin aika sovinistinen sellainen. Haluaisin vaimon, joka tekisi minulle ruoat, siivoaisi asuntoni ja antaisi hellyyttä ja seksiä. Itse tekisin raskaammat hommat ja toisin leivän taloon. Nyt en voi olla kuin yksin, kun olen syntynyt naiseksi.
Tiedän, että osa naisista on erilaisia, mutta haluaisin olla se elokuvien sankari, joka sitten saisi palkinnokseen lopussa kauniin naisen. Haluan olla itse se tekijä, en se vikisijä. Mitä ajatuksia aloitukseni herättää? Voivatko kaltaiseni ihmiset löytää ihmissuhdetta koskaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä aivojen toiseus tai mielen vastakkainen sukupuolisuus on todella kiinnostava aihe. Biologisesti aivot ovat osa kehoa, ja keho on tiettyä sukupuolta. Onko aivojen vastakkainen sukupuolisuus verrattavissa jos minulla on naisena vaikka miehiset/miehestä menevät kädet? Onko käteni syntyneet väärään sukupuoleen? Tarkoitan, että aivot ovat siis osa kehoa siinä missä muutkin osat ja elimet.
Mutta aihetta voi myös tarkastella toiselta kannalta, jos siis väittämä edelleen on, että on syntynyt väärään kehoon. Mikä siis syntyy väärään kehoon? Uskommeko sieluun ja sen eriytymiseen kehosta? Olemmeko kuitenkin myös hengellinen olento emmekä vain biologisesti rakentuva tietoinen ruumis?
Hormonitoiminnasta tuo kai paljolti johtuu. Joillakin ihmisillä hormonitoiminta on sellaista, että persoonallisuus muokkautuu enemmän vastakkaisen sukupuolen suuntaan. Siltikin, tämäkin kuuluu ihan normaalinen biologisen vaihtelun piiriin, eikä tällaisissa ihmisissä minun nähdäkseni ole yhtään mitään vikaa. Naiseus samaten kuin miehisyys on pikemminkin asteikko, jonka sisälle mahtuu hyvin monenlaisia ominaisuuksia, kaikkien ei todellakaan tarvitse olla mitään sukupuolensa stereotyyppisiä edustajia.
Aivan. Eli summa summarum sukupuolikäsityksestä on tullut entistä ahtaampi. Tämä ristiriidassa suvaitsevaisen maailmanmeno kanssa, mutta näin on käynyt. Jos ei sovi stereotypiaan, tai lähelle sitä, tuntee olevansa jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä on tosi surullista luettavaa. Tunnistan tässä eksyksissä olevan ihmisen, joka on saanut lapsena hylkäämisen kokemuksia ja todella puutteellisen tunnekasvatuksen. Ja miksi näin? Olen itse ollut samassa tilanteessa. Pidin itseäni parempana kuin muita naisia, en ymmärtänyt yhtään ulkonäkö- tai muutakaan naisiin stereotyyppisesti liitettävää hössötystä. Olin mielestäni täysin erilainen ja minua kuvotti kaikki naisroolitus ympäristön taholta. Halusin olla mies, koin että olisin sopinut siihen rooliin paljon paremmin ja että asiani olisivat muutenkin olleet kaikin tavoin paremmin.
Joskus teini-iän jälkeen tajusin, että tarvitsen apua. Minulla oli koko ajan huono olla. Pääsin juttelemaan sairaanhoitajille ja sitten terapiaan ja lisäksi luin aktiivisesti useista mielenterveyteen liittynistä aiheista, tein paljon itsetutkiskelua. Tällaisia malleja ei muuteta hetkessä, mutta aloin pikkuhiljaa päästä kuopasta ylös. Nyt jälkeenpäin katsoessa minulla oli ollut maskuliinisuuden ihannointia ja naiseuden vähättelyä kotona. Enkä ollut edes osannut alkeellisellakaan tasolla tunnistaa tunteitani. Moodejani oli ollut tasan kolme, vihainen, surullinen tai huvittunut. Nykyään yritän aina sanoittaa tunteeni kunnolla. Kannattaa laittaa googleen "feeling circle". Tunteiden ilmaisu on ihmisen perustarve ja sen laiminlyönti johtaa masennukseen, vihanhallintaongelmiin ja jopa parkinsonin tautiin.
Kuva naiseudesta muuttui prosessin aikana myös. Kun sain omia lukkoja pois, pystyin alkaa hyväksyä naisellisia puoliani. Nykyään olen juuri sellainen nainen kuin haluan, vieläkin hieman epätyypillinen mutta enää en pidä itseäni parempana tai muita naisia heikkoina tai huonoina. Arvostan naiseutta ja sen monimuotoisuutta. Ei sinun tarvitse olla mies löytääksesi rauhan itsesi kanssa, sitä varten täytyy saada rikottua haitalliset ajatusmallit. Tsemppiä sinulle, ap!
Sellainen naisvihaprovo tällä kertaa.
Hei ap! Ala mieheksi, transuksi tai vaikka muumipeikoksi! Voit myös päättää ettet ole mitään sukupuolta. Kaikki on nykyään mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet ehkä muunsukupuolinen. Oletko itse ajatellut sitä?
(Miten niin muuten naisen ajattelutapa on sekava ja epälooginen? Kuka on keskivertonainen? )
Ei, ei ei! Juuri tämä omituinen ja vääristynyt ajattelutapa on luonut lukemattoman määrän eri sukupuolia, ja ihminen voi oman fiiliksensä mukaan julistautui ties minkä, itse keksimänsä sukupuolen edustajaksi. Tämä on aivan järjetöntä. Ymmärrän hyvin, että ap:n tapaan tietyt sukupuolien liittyvät stereotypiat ottavat aivoon, eikä itse tunnu edustavansa näitä oletuksia.
Mutta en todellakaan ymmärrä, miten biologinen sukupuoli millään lailla liittyy tähän asiaan. Jos sinulla on selkeästi miehen tai naisen sukupuolielimet ja kromosomit, olet mies tai nainen. Piste. Ihan sama, tunnetko itsesi vaikka kirahviksi, joka tykkää norsuista. Sukupuoli ei kertakaikkiaan ole itse määriteltävissä, vaan biologiaa. Seksuaalinen suuntautuminen on toinen asia. On järjetöntä, että sukupuolesta on tehty mielipideasia. Ainoastaan määrittelemättömät sukupuolielimet tai kromosomit omaavat, tai sukupuolenvaihdosleikkausessa käyneet voivat mielestäni halutessaan päättää olla mies tai nainen, tai sitten "joku muu".
En itsekään välitä naiseuteen liitetyistä stereotypioista, mutta olen sukupuoleltani nainen, koska minulla on pimppi ja kaksi x-kromosomia. Kaikki eksistentialistiset kriisini voin selvittää liittämättä niihin sukupuoltani mukaan. Vaikka kuinka tuntisin olevani mies, en ole. Jos haluaisin välttämättä olla, kävisin sukupuolenvaihdosleikkausessa. En ymmärrä, mitä väliä koko sukupuolella on, miksei voi tunnustaa faktoja ja olla sitä sukupuolta mitä on, vaikka tuntisikin olevansa jotain muuta. Älytöntä.
Tämä. Kommentoin äsken oman tarinani ja tosiaan, halusin olla nuorena mies. Sain myös aina netin sukupuolitesteistä (lol) vastaukseksi mies tai sukupuoleton. Nyt traumani käsitelleenä olen 100% tyytyväinen naisena. Toki on oikeita transsukupuolisia, mutta ehdottomasti suurin osa on vain jollain tapaa traumatisoituneita ja transius on vasta se viimeinen vaihtoehto, kun muut on suljettu pois. Ahtaat sukupuoliroolit aiheuttaa tällaista ahdistusta, kun koetaan, ettei voi toteuttaa jotain puolta itsestään synnynnäisessä sukupuolessaan. Bullshit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Siitoin olis lopettanut lespoilun alta aikayksikön.
En ole koskaan elämässäni lesboillut. En haluaisi siis naisena naista, vaan haluaisin olla mies, jolla on nainen.
Mahtavaa! Olen mies ja haluaisin olla naisena suhteessa. Siis en homosuhteessa, vaan kuten sinäkin, mutta päinvastoin. Haluamme siis samaa asiaa. OBS! Olen tosissaani, en trollaa. Minulla on siis vahva feminiininen puoli, ja haaveilen dominoivasta ja vahvasta naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka Siitoin olis lopettanut lespoilun alta aikayksikön.
En ole koskaan elämässäni lesboillut. En haluaisi siis naisena naista, vaan haluaisin olla mies, jolla on nainen.
Mahtavaa! Olen mies ja haluaisin olla naisena suhteessa. Siis en homosuhteessa, vaan kuten sinäkin, mutta päinvastoin. Haluamme siis samaa asiaa. OBS! Olen tosissaani, en trollaa. Minulla on siis vahva feminiininen puoli, ja haaveilen dominoivasta ja vahvasta naisesta.
Voisi minulle tuollainenkin käydä. 🙂 Varsinkin, jos olisit vielä androgyynilla tavalla komea. Mutta muutenkin innostun ajatuksesta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä on tosi surullista luettavaa. Tunnistan tässä eksyksissä olevan ihmisen, joka on saanut lapsena hylkäämisen kokemuksia ja todella puutteellisen tunnekasvatuksen. Ja miksi näin? Olen itse ollut samassa tilanteessa. Pidin itseäni parempana kuin muita naisia, en ymmärtänyt yhtään ulkonäkö- tai muutakaan naisiin stereotyyppisesti liitettävää hössötystä. Olin mielestäni täysin erilainen ja minua kuvotti kaikki naisroolitus ympäristön taholta. Halusin olla mies, koin että olisin sopinut siihen rooliin paljon paremmin ja että asiani olisivat muutenkin olleet kaikin tavoin paremmin.
Joskus teini-iän jälkeen tajusin, että tarvitsen apua. Minulla oli koko ajan huono olla. Pääsin juttelemaan sairaanhoitajille ja sitten terapiaan ja lisäksi luin aktiivisesti useista mielenterveyteen liittynistä aiheista, tein paljon itsetutkiskelua. Tällaisia malleja ei muuteta hetkessä, mutta aloin pikkuhiljaa päästä kuopasta ylös. Nyt jälkeenpäin katsoessa minulla oli ollut maskuliinisuuden ihannointia ja naiseuden vähättelyä kotona. Enkä ollut edes osannut alkeellisellakaan tasolla tunnistaa tunteitani. Moodejani oli ollut tasan kolme, vihainen, surullinen tai huvittunut. Nykyään yritän aina sanoittaa tunteeni kunnolla. Kannattaa laittaa googleen "feeling circle". Tunteiden ilmaisu on ihmisen perustarve ja sen laiminlyönti johtaa masennukseen, vihanhallintaongelmiin ja jopa parkinsonin tautiin.
Kuva naiseudesta muuttui prosessin aikana myös. Kun sain omia lukkoja pois, pystyin alkaa hyväksyä naisellisia puoliani. Nykyään olen juuri sellainen nainen kuin haluan, vieläkin hieman epätyypillinen mutta enää en pidä itseäni parempana tai muita naisia heikkoina tai huonoina. Arvostan naiseutta ja sen monimuotoisuutta. Ei sinun tarvitse olla mies löytääksesi rauhan itsesi kanssa, sitä varten täytyy saada rikottua haitalliset ajatusmallit. Tsemppiä sinulle, ap!
Joo sulla meni ohi, niin kuin naisilla tuppaa menemään. Ei se mitään.
Täysi epäloogisuus paljastaa miehen aloitukseksi. Kuviteltu nainen on "erilainen", mutta ei silti ihannoi parisuhteita, joissa naiselle on kapea ja ajat sitten vanhentunut rooli. Noin ajatteleva nainen ottaisi ilon irti siitä, että voi ryhtyä parisuhteeseen miehen kanssa. Miksi haaveilisi parisuhteesta miehen näkökulmasta ja sellaisen naisen kanssa, jota arvostelee aloituksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olet kuin minä. Jo pienenä olisin halunnut leikkiä autoilla, äiti pakotti leikkimään nukeilla. Olen kohta 50v ja minulla on mies ja lapsi. Olen kyllä miettinen sukupuolen vaihtamists.
Ap on siis aivan kuutamolla. Voimia toivotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen on tunteellinen ja helposti tunteidensa vietävissä. Tunne-elämä ja aistimaailma ohjaa usein naisen käyttäytymistä. Nainen on herkkä ja tarvitsee paljon hellyyttä. Naisessa oleva hellyys on erittäin voimakasta, joka näkyy selvästi äidin ja lapsen välisessä suhteessa. Nainen haluaa huolehtia ja hoivata monia asioita. Nainen käsittelee sisässään monta asiaa kerrallaan, jonka ansiosta nainen kykenee yhtä aikaa kutomaan sukkia ja laittamaan ruokaa sekä hoitamaan lapsiaan. Nainen haluaa miehen osallistuvan kaikkiin perheen yhteisiin asioihin. Nainen haluaa miehen ottavan perheessä sen vastuun, joka kuuluu miehelle. Nainen tarvitsee turvallisen miehen, joka pystyy täyttämään naisen elämässä olevat tarpeet.
mies52v
Pitkälti stereotyyppinen kuvaus, vaikka toki lienee osin tottakin.
Niin nainen on miehestä luotu.
mies52v
Trolli naamioi itsensä ja suorittaa huikeaa perfomanssia jonka tarkoitus on luoda negatiivista kuvaa transsukupuolisia kohtaan. Tuttua huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täyttä potaskaa, että miesten päätöksentekoon ei vaikuttaisi tunteet. Ei ole olemassa täysin puhtaan rationaalista ihmistä. Kaikkern päätöksentekoon vaikuttaa aina tunteet. Mutta meidät on saatu uskomaan, että naisia vain tuntee ohjaa.
Miettikää vaikka Trumpia tai Putinia. Aika tunteiden ohjaamina ja impulsiivisina toimivat.
Provohan tämä on, mutta noin yleisesti itseäni naurattaa sellaiset naiset, jotka jotenkin leijuvat omalla erityislaatuisuudellaan ja "miehekkyydellään", koska eivät mielestään ole "kuten muut naiset" ja "pyllistele somessa, puhu vain Temppareista ja meikeistä". Itse olen aika tavallinen nainen ja minulla on paljon kavereina ihan tavallisia naisia, eikä heistä yksikään osu lähellekään tätä kulahtanutta stereotypiaa. Löytyy alikersanttia, maatilan omistajaa, taiteilijaa, rock-bändin basistia jne. jotka tykkäävät puhua syvällisiä elämästä ja maailmanmenosta ja intoilla vaikka harrastuksistaan (joihin kellään ei kuulu meikit eikä Tempparit). Ei kukaan silti omasta mielestään ole mikään miehen aivot omaava uniikki lumihiutale.
Kas kummaa, miten kaikki negatiivisina pitämäsi asiat liität naiseuteen. Poikaystäväsi pettäminenkin oli sinusta naismaista.
Yleistät myös todella rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Trolli naamioi itsensä ja suorittaa huikeaa perfomanssia jonka tarkoitus on luoda negatiivista kuvaa transsukupuolisia kohtaan. Tuttua huttua.
Miksi sinulle tulee tästä mieleen transsukupuolisuus?
Minä kyllä haluaisin että minulla olisi kulli ja saisin kauniin blondi naisen. En kyllä halua mitään naisten välistä seksiä ja kotityöt voisin jättää naiselle. T. Nro 76
"Haluaisin itse olla heteromies ja olisin aika sovinistinen sellainen" ???
Ihmetyttää miten moni on ottanut tällaisen aloituksen vakavasti.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta miehissä on enemmän vaihtelua mitä tulee älykkyyden jakautumiseen. Huippuälykkäitä on kenties miehissä enemmän kuin naisissa, mutta niin on toisaalta vähälahjaisia ja syrjäytyneitä tapauksiakin. Jos mies epäonnekseen sijoittuu sinne pohjalle mitä tulee henkisiin resursseihin, niin tällaiselle kaverille hyvä koulutus ja varallisuus ovat käytännössä täysin saavuttamattomia asioita. Toki on totta, että mikäli on kyvyiltään suht keskitasoa, niin miehellä on aikaa kehittää itseään ja osaamistaan ja saada sitä kautta suhde myöhemmällä iällä, jos nyt ei nuorena onnistunut. Naisella siihen ei oikein ole mahdollisuuksia.