Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen ja inhoan sukupuoltani
12.07.2020 |
En pidä niistä asioista, mitä naiseus edustaa pahimmillaan. En pidä keskivertonaisille tyypillisestä tavasta ajatella (sekavaa, epäloogista, pieniin yksityiskohtiin takertuvaa). Minua inhottaa kateellisuus ja liiallinen riippuvaisuus muiden naisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta lainkaan itseni laittaminen ja kaunistautuminen. Laittelen itseäni vain sen minimimäärän, mitä tarvitaan siihen, etten juurikaan erotu katukuvasta.
Haluaisin olla itse heteromies ja olisin aika sovinistinen sellainen. Haluaisin vaimon, joka tekisi minulle ruoat, siivoaisi asuntoni ja antaisi hellyyttä ja seksiä. Itse tekisin raskaammat hommat ja toisin leivän taloon. Nyt en voi olla kuin yksin, kun olen syntynyt naiseksi.
Tiedän, että osa naisista on erilaisia, mutta haluaisin olla se elokuvien sankari, joka sitten saisi palkinnokseen lopussa kauniin naisen. Haluan olla itse se tekijä, en se vikisijä. Mitä ajatuksia aloitukseni herättää? Voivatko kaltaiseni ihmiset löytää ihmissuhdetta koskaan?
Kommentit (85)
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän surullista luettavaahan toi on. Sisäistetty misogynia on yhtä ankeaa (ja tosielämän monimuotoisuudelle sokeaa) kuin miesten taholta tuleva.
Enkä minä edes tunne montaakaan naista jotka vastaisi tuota kuvausta. Tiedä sitten millaisissa piireissä ap pyörii?
Pyörin kahtalaisissa "piireissä": hyvin ääriliberaaleissa ja toisaalta äärikonservatiivisissa. Taustani on hyvin liberaali, mutta tunnen kaipuuta sitä konservatiivista ajattelua kohtaan.
Tuo on tyypillinen ilmiö, ja menee aina noin päin.
Piirit ovat liberaalit, mutta parisuhteessa tekisi mieli konservatismia. Konservatiiveilla ei ole samaa ongelmaa, he haluavat konservatismia molemmissa.
Ja nyt siis puhutaan naisista.
Vierailija kirjoitti:
Siis naisena haluaisit olla perinteinen maskuliininen heteromies. Haluat olla oma ideasi tästä miehisyyden stereotypiasta. Ylipäätään sukupuolikeskustelussa nousee esiin tuntemus tai halu olla jotai muuta kuin itse on, sillä se jokin muu tuntuu itselle sopiva malta. Miten tämä on mahdollista? Se mikä tuntuu itselle sopiva malta on vain oma mielikuva siitä, mitä tämä toiseus edustaa, kuitenkaan vastaamatta todellista kokemusta toisena olemisesta. Jos miehenä tunnen olevani nainen, se ei oikeasti pidä paikkaansa, sillä minulla ei ole naiseuden kokemusta. Tunnen olevani ideani naiseudesta. Tunnet edustavasti paremmin elokuvien fantasiaheteromiestä.
Tavallaan kyllä. Haluaisin ikäänkuin "korjata" mielikuvani mieheydestä olemalla parempi mies itse. Olisin herrasmiesmäinen ja kunnioittaisin sitä naistani ritarillisesti. Uurastaisin, jotta hän saisi rahaa kodin tarpeisiin. Minusta se olisi hienoa. Kaipaisin sellaosta roolia itselleni. Mutta naisena en voi olla sellainen, enkä voi löytää sopivaa puolisoakaan.
Heh, outoa kuulla.
Olen mies enkä tiedä mikä tässä niin hienoa olisi. Minun mielestäni taas nimenomaan naisilla on just rentoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän surullista luettavaahan toi on. Sisäistetty misogynia on yhtä ankeaa (ja tosielämän monimuotoisuudelle sokeaa) kuin miesten taholta tuleva.
Enkä minä edes tunne montaakaan naista jotka vastaisi tuota kuvausta. Tiedä sitten millaisissa piireissä ap pyörii?
Pyörin kahtalaisissa "piireissä": hyvin ääriliberaaleissa ja toisaalta äärikonservatiivisissa. Taustani on hyvin liberaali, mutta tunnen kaipuuta sitä konservatiivista ajattelua kohtaan.
Tuo on tyypillinen ilmiö, ja menee aina noin päin.
Piirit ovat liberaalit, mutta parisuhteessa tekisi mieli konservatismia. Konservatiiveilla ei ole samaa ongelmaa, he haluavat konservatismia molemmissa.
Ja nyt siis puhutaan naisista.
Olen syntynyt liberaaliin "hippiperheeseen", jossa oli vapaa kasvatus. Osa sukulaisistani oli konservatiivisia ja porvarillisia ja nautin aina siitä vakaudesta ja tasaisuudesta heidän luonaan. Minua inhotti se liiallinen vapaus ja kapinallisuus lapsuudenperheessäni. En voi taustalleni oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis naisena haluaisit olla perinteinen maskuliininen heteromies. Haluat olla oma ideasi tästä miehisyyden stereotypiasta. Ylipäätään sukupuolikeskustelussa nousee esiin tuntemus tai halu olla jotai muuta kuin itse on, sillä se jokin muu tuntuu itselle sopiva malta. Miten tämä on mahdollista? Se mikä tuntuu itselle sopiva malta on vain oma mielikuva siitä, mitä tämä toiseus edustaa, kuitenkaan vastaamatta todellista kokemusta toisena olemisesta. Jos miehenä tunnen olevani nainen, se ei oikeasti pidä paikkaansa, sillä minulla ei ole naiseuden kokemusta. Tunnen olevani ideani naiseudesta. Tunnet edustavasti paremmin elokuvien fantasiaheteromiestä.
Tavallaan kyllä. Haluaisin ikäänkuin "korjata" mielikuvani mieheydestä olemalla parempi mies itse. Olisin herrasmiesmäinen ja kunnioittaisin sitä naistani ritarillisesti. Uurastaisin, jotta hän saisi rahaa kodin tarpeisiin. Minusta se olisi hienoa. Kaipaisin sellaosta roolia itselleni. Mutta naisena en voi olla sellainen, enkä voi löytää sopivaa puolisoakaan.
Kyllä tuo minulle muuten kävisi, mutta 24/7 uurastaminen materiaalisen elintason eteen olisi minulle turn-off, samoin kuin pakkomielle mieskuvan korjaamisesta.
Noin muuten suora ja rehti toimintasankarinainen olisi juurikin paras kumppani itselleni.
Jos olisit mies niin miten voit olla varma, että mitään vaimoa löytäisit? Se ei ole miehelle ihan helppoa.
Miehenä myös kaipaisit naista/naisia todella paljon niin se ei olisi mikään "no sitten ei löytyis" -juttu. Etkä pystyisi siihen vaikuttamaan vaikka nyt naisen ajattelisitkin toisin. Miehenä sinulla olisi miehen hormonitoiminta ja aivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
En menekään; en haluaisi olla mikään leikelty mies. Täytyy jotenkin tyytyä naisen kehoon, mutta vaikeaa se on. En edes löydä miestä helposti, en jaksa nähdä sellaisen eteen vaivaa, eikä oikein kiinnostakaan ketkään miehet. Onneksi alan ehkä monivuotisen selibaatin seurauksena huomata mahdollisesti olevani aseksuaali. Ainakin olen varautunut siihen, että yksin olen lopun ikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala lesboksi. Ja ole se "miespuolinen". Miehen on hyvin vaikeaa olla kaltaisesi naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä aivojen toiseus tai mielen vastakkainen sukupuolisuus on todella kiinnostava aihe. Biologisesti aivot ovat osa kehoa, ja keho on tiettyä sukupuolta. Onko aivojen vastakkainen sukupuolisuus verrattavissa jos minulla on naisena vaikka miehiset/miehestä menevät kädet? Onko käteni syntyneet väärään sukupuoleen? Tarkoitan, että aivot ovat siis osa kehoa siinä missä muutkin osat ja elimet.
Mutta aihetta voi myös tarkastella toiselta kannalta, jos siis väittämä edelleen on, että on syntynyt väärään kehoon. Mikä siis syntyy väärään kehoon? Uskommeko sieluun ja sen eriytymiseen kehosta? Olemmeko kuitenkin myös hengellinen olento emmekä vain biologisesti rakentuva tietoinen ruumis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala lesboksi. Ja ole se "miespuolinen". Miehen on hyvin vaikeaa olla kaltaisesi naisen kanssa.
Miksi kuvittelet naisen haluavan olla konservatiivisen 1800-luvun "miehen" kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämäkin on totta. Itse asiassa naisten miehiin kohdistamat ennakkoluulot näissä palstan keskusteluissa tuntuivat pahalta. Kun siis just joku hyvin tippaleipäaivotyylisesti ihan sekavia kirjoittava moittii asiallisesti kirjoittavan miehen argumentteja. Itse samaistuin siihen mieheen. En koe olevani sellainen stereotyyppinen ikuisesti laihduttava (olen hoikka muutenkin), kateellinen, juoruileva, julkkiksista kiinnostunut ja pahantahtoinen hömppänainen.
Ehkä voisi auttaa, jos olisi julkkiksissa ja elokuvissa sellaisia naispuolisia samaistumiskohteita, jotka siis olisivat fiksuja, asiallisia ja rauhallisia. Tai jos kohtaisin sellaisia enemmän arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala lesboksi. Ja ole se "miespuolinen". Miehen on hyvin vaikeaa olla kaltaisesi naisen kanssa.
En halua olla lesbo. Sitten vasta harmittelisinkin kehoani ja rooliani.
Miksi miehen on vaikeaa olla kaltaiseni naisen kanssa? Olen koettanut selvittää, millaisista naisista miehet pitävät, mutta en ole edelleenkään saanut asiaa selville. Kun siis se ei ole pelkästään ulkonäöstäkään kiinni. Pitäisi oppia näyttelemään/teeskentelemään paremmin. Kunoa sellaiseen olisi joku kurssi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä aivojen toiseus tai mielen vastakkainen sukupuolisuus on todella kiinnostava aihe. Biologisesti aivot ovat osa kehoa, ja keho on tiettyä sukupuolta. Onko aivojen vastakkainen sukupuolisuus verrattavissa jos minulla on naisena vaikka miehiset/miehestä menevät kädet? Onko käteni syntyneet väärään sukupuoleen? Tarkoitan, että aivot ovat siis osa kehoa siinä missä muutkin osat ja elimet.
Mutta aihetta voi myös tarkastella toiselta kannalta, jos siis väittämä edelleen on, että on syntynyt väärään kehoon. Mikä siis syntyy väärään kehoon? Uskommeko sieluun ja sen eriytymiseen kehosta? Olemmeko kuitenkin myös hengellinen olento emmekä vain biologisesti rakentuva tietoinen ruumis?
Ja jos ihmisillä olisi, sielu tai henki, miksi se liittyisi mitenkään lisääntymisbiologiaan ja sukupuoleen... Ruumiillisiin toimintoihin, jotka ovat muovanneet sosiaalista todellisuuttammd
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit mies niin miten voit olla varma, että mitään vaimoa löytäisit? Se ei ole miehelle ihan helppoa.
Miehenä myös kaipaisit naista/naisia todella paljon niin se ei olisi mikään "no sitten ei löytyis" -juttu. Etkä pystyisi siihen vaikuttamaan vaikka nyt naisen ajattelisitkin toisin. Miehenä sinulla olisi miehen hormonitoiminta ja aivot.
Käsittääkseni naisen löytäminen miehelle on helpompaa kuitenkin, koska perusfiksu mies voi helpommin vaikuttaa aktiivisesti flaksinsa paranemiseen. Pitää olla vain koulutettu, hyvä työura, rahaa, pitää olla itse aktiivinen ja herrasmiesmäinen, hyvässä kunnossa fyysisesti sekä tyylikäs.
Samoilla spekseillä nainen ei välttämättä saa miestä kuitenkaan. Mulle olisi helpompaa nuo miehen tavoitteet ja niiden täyttäminen. Naisen pitää olla nuori ja kaunis sekä hieman alistuva sekä hoivaava. Ja ne kauneuskriteeritkin on aikamoista hifistelyä, joten ihan luonnonkonsteilla kaikki eivät niitä täytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala lesboksi. Ja ole se "miespuolinen". Miehen on hyvin vaikeaa olla kaltaisesi naisen kanssa.
En halua olla lesbo. Sitten vasta harmittelisinkin kehoani ja rooliani.
Miksi miehen on vaikeaa olla kaltaiseni naisen kanssa? Olen koettanut selvittää, millaisista naisista miehet pitävät, mutta en ole edelleenkään saanut asiaa selville. Kun siis se ei ole pelkästään ulkonäöstäkään kiinni. Pitäisi oppia näyttelemään/teeskentelemään paremmin. Kunoa sellaiseen olisi joku kurssi tms.
Hassua, kulttuurissa jossa arvostetaan enemmän kuvailemaasi maskuliinista heteromiestä on itä miellyttämiskursseja tarjolla. Esim Venäjällä naisellisen, ns viehkeän ja miellyttämishaluisen naisen on helpompi löytää stereotyyppisesti vahva ja huolehtiva mies itselleen. Mutta Venäjällä ei samanlaista tasa-arvoa ja yhteiskunnan luomaa turvaverkkoa kuin Suomessa, joten huolehtijan löytäminen elinehto tiettyyn elintasoon pääsemiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan mihinkään transhoitoihin mene. Sukupuoli on samanlainen ominaisuus kuin silmienväri. Harva tuntee olevansa tai ajattelee sen kummemin omaa sukupuoltaan.
Aivojensa sukupuolen voi tiedostaa ihan ilman diagnoosia ja hoitojakin ja sehän olisi oikeastaan se ihanne. Tulla omassa kehossaan toimeen oli ne aivot mitä sukupuolta tahansa. Lievittää misogyniaakin kun tajuaa, että minun ei tarvitse kuulua naisiin, eikä kukaan sitä pakota. Mikä on ihan hirveintä se naisen roolin ja mallin tuputus silloin kun oikeasti ei tippaakaan kiinnosta eikä oikeasti koe mitään niitä tunteita mistä naiset puhuu ja vaahtoaa. Sitten kun vielä myönnät sen niin sanotaan että vihaat naisia tai mikä pahinta laitetaan terapiaan että opit tuntemaan niitä tunteita mistä sinulla ei ole hajuakaan mitä ne on. Eikä ne todellakaan synny ikinä tyhjästä, koska aivosi ei pysty niihin. Hirveää syyllistämistä ja epänormaaliksi haukkumista koko elämä.
Tämä aivojen toiseus tai mielen vastakkainen sukupuolisuus on todella kiinnostava aihe. Biologisesti aivot ovat osa kehoa, ja keho on tiettyä sukupuolta. Onko aivojen vastakkainen sukupuolisuus verrattavissa jos minulla on naisena vaikka miehiset/miehestä menevät kädet? Onko käteni syntyneet väärään sukupuoleen? Tarkoitan, että aivot ovat siis osa kehoa siinä missä muutkin osat ja elimet.
Mutta aihetta voi myös tarkastella toiselta kannalta, jos siis väittämä edelleen on, että on syntynyt väärään kehoon. Mikä siis syntyy väärään kehoon? Uskommeko sieluun ja sen eriytymiseen kehosta? Olemmeko kuitenkin myös hengellinen olento emmekä vain biologisesti rakentuva tietoinen ruumis?
Hormonitoiminnasta tuo kai paljolti johtuu. Joillakin ihmisillä hormonitoiminta on sellaista, että persoonallisuus muokkautuu enemmän vastakkaisen sukupuolen suuntaan. Siltikin, tämäkin kuuluu ihan normaalinen biologisen vaihtelun piiriin, eikä tällaisissa ihmisissä minun nähdäkseni ole yhtään mitään vikaa. Naiseus samaten kuin miehisyys on pikemminkin asteikko, jonka sisälle mahtuu hyvin monenlaisia ominaisuuksia, kaikkien ei todellakaan tarvitse olla mitään sukupuolensa stereotyyppisiä edustajia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että olet ehkä muunsukupuolinen. Oletko itse ajatellut sitä?
(Miten niin muuten naisen ajattelutapa on sekava ja epälooginen? Kuka on keskivertonainen? )
Ei, ei ei! Juuri tämä omituinen ja vääristynyt ajattelutapa on luonut lukemattoman määrän eri sukupuolia, ja ihminen voi oman fiiliksensä mukaan julistautui ties minkä, itse keksimänsä sukupuolen edustajaksi. Tämä on aivan järjetöntä. Ymmärrän hyvin, että ap:n tapaan tietyt sukupuolien liittyvät stereotypiat ottavat aivoon, eikä itse tunnu edustavansa näitä oletuksia.
Mutta en todellakaan ymmärrä, miten biologinen sukupuoli millään lailla liittyy tähän asiaan. Jos sinulla on selkeästi miehen tai naisen sukupuolielimet ja kromosomit, olet mies tai nainen. Piste. Ihan sama, tunnetko itsesi vaikka kirahviksi, joka tykkää norsuista. Sukupuoli ei kertakaikkiaan ole itse määriteltävissä, vaan biologiaa. Seksuaalinen suuntautuminen on toinen asia. On järjetöntä, että sukupuolesta on tehty mielipideasia. Ainoastaan määrittelemättömät sukupuolielimet tai kromosomit omaavat, tai sukupuolenvaihdosleikkausessa käyneet voivat mielestäni halutessaan päättää olla mies tai nainen, tai sitten "joku muu".
En itsekään välitä naiseuteen liitetyistä stereotypioista, mutta olen sukupuoleltani nainen, koska minulla on pimppi ja kaksi x-kromosomia. Kaikki eksistentialistiset kriisini voin selvittää liittämättä niihin sukupuoltani mukaan. Vaikka kuinka tuntisin olevani mies, en ole. Jos haluaisin välttämättä olla, kävisin sukupuolenvaihdosleikkausessa. En ymmärrä, mitä väliä koko sukupuolella on, miksei voi tunnustaa faktoja ja olla sitä sukupuolta mitä on, vaikka tuntisikin olevansa jotain muuta. Älytöntä.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan elämässäni lesboillut. En haluaisi siis naisena naista, vaan haluaisin olla mies, jolla on nainen.