Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nainen ja inhoan sukupuoltani
12.07.2020 |
En pidä niistä asioista, mitä naiseus edustaa pahimmillaan. En pidä keskivertonaisille tyypillisestä tavasta ajatella (sekavaa, epäloogista, pieniin yksityiskohtiin takertuvaa). Minua inhottaa kateellisuus ja liiallinen riippuvaisuus muiden naisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta lainkaan itseni laittaminen ja kaunistautuminen. Laittelen itseäni vain sen minimimäärän, mitä tarvitaan siihen, etten juurikaan erotu katukuvasta.
Haluaisin olla itse heteromies ja olisin aika sovinistinen sellainen. Haluaisin vaimon, joka tekisi minulle ruoat, siivoaisi asuntoni ja antaisi hellyyttä ja seksiä. Itse tekisin raskaammat hommat ja toisin leivän taloon. Nyt en voi olla kuin yksin, kun olen syntynyt naiseksi.
Tiedän, että osa naisista on erilaisia, mutta haluaisin olla se elokuvien sankari, joka sitten saisi palkinnokseen lopussa kauniin naisen. Haluan olla itse se tekijä, en se vikisijä. Mitä ajatuksia aloitukseni herättää? Voivatko kaltaiseni ihmiset löytää ihmissuhdetta koskaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit mies niin miten voit olla varma, että mitään vaimoa löytäisit? Se ei ole miehelle ihan helppoa.
Miehenä myös kaipaisit naista/naisia todella paljon niin se ei olisi mikään "no sitten ei löytyis" -juttu. Etkä pystyisi siihen vaikuttamaan vaikka nyt naisen ajattelisitkin toisin. Miehenä sinulla olisi miehen hormonitoiminta ja aivot.
Käsittääkseni naisen löytäminen miehelle on helpompaa kuitenkin, koska perusfiksu mies voi helpommin vaikuttaa aktiivisesti flaksinsa paranemiseen. Pitää olla vain koulutettu, hyvä työura, rahaa, pitää olla itse aktiivinen ja herrasmiesmäinen, hyvässä kunnossa fyysisesti sekä tyylikäs.
Samoilla spekseillä nainen ei välttämättä saa miestä kuitenkaan. Mulle olisi helpompaa nuo miehen tavoitteet ja niiden täyttäminen. Naisen pitää olla nuori ja kaunis sekä hieman alistuva sekä hoivaava. Ja ne kauneuskriteeritkin on aikamoista hifistelyä, joten ihan luonnonkonsteilla kaikki eivät niitä täytä.
Sitten kuulut pieneen vähemmistöön naisista joilla ehkä olisikin helpompaa miehenä. Tosin suhtaudun tuohonkin varauksella, siitä syystä että miehenä rima mainitsemissasi asioissa olisi korkeammalla.
Tunnen montakin naista joita pidetään naisten kesken menestyneinä, osaavina ja rohkeina. Miehinä he olisivat korkeintaan keskivertoja jos sitäkään, ja se oma firmakin olisi lähinnä pikkupuuhastelua.
Mutta mietitäänpä sinua sitten.
Olet siis koulutettu, sinulla on hyvä työura ja rahaa. No ei tämä ainakaan miinusta ole, ainakaan jos aikaa löytyy muuhunkin kuin työhön 60 tuntia viikossa ja keskustelu sujuu muustakin kuin työasioista.
Olet hyvässä kunnossa fyysisesti. Eli olet hoikka ja kroppa on kunnossa - tämä on iso valtti nykyään, kun 2/3 naisista on joko ylipainoisia tai sieltä normaalipainon pulleammasta päästä.
Olet tyylikäs. Vai oletko? Kirjoitit ettet jaksa panostaa tyyliin, miehenä sitten kuitenkin jaksaisit? Jos näin on, panosta tyyliin naisenakin.
Hoivaava ja alistuva? Alistuvia miehiä on noin kymmenkertainen määrä dominoiviin naisiin verrattuna. Olet itse asiassa paremmassa asemassa kuin alistuvat hoivaajat.
Mitä tulee kauneusihanteeseen, katsohan kuinka monin aninen sen täyttää. Naiset oat aivan ulapalla siinä mitä miehet haluavat. Naiset oikeasti kuvittelevat että meikkaaminen ja stailaaminen on tärkeämpää kuin timmi kroppa ja luonnonkauneus (ei ole pilattu ulkonäköä siiderillä, herkuilla ja ihoa auringossa käryttämällä). Harhaluulo.
Haiskahtaa kovasti että katselet vääriä miehiä, kenties niitä maskuliinisia urhoja jotka todellakin haluavat sen alistuvan hoivaajan. Tai sitten sinulla on muita pakkomielteitä jotka estävät kumppanin löytymisen.
Reipas, rohkea, rehti, itsenäinen, oman elantonsa tienaava ja luonteeltaan dominoiva (mutta ei ilkeä) nainen on kysyttyä kamaa. Mutta sitten pitää hyväksyä sekin ettei prinssi tule luokse valloittamaan, vaan aloitteellisuutta odotetaan sinulta, eikä se sinua odottava mies ole perinteinen prinssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muuten itse naisen joka on vähän kuin ap. Luonne on kuin miehellä, eikä viihdy naisseurassa. Ulkonäössäkin on miehen piirteitä vaikka muille jakaa, joskin on riittävästi naisellisiakin piirteitä. Ei meikkaa eikä stailaa, kroppa on kylläkin kunnossa vaikkei ole sitten ollenkaan missityyppiä (liian roteva ja harteikas).
Miehistä ei ole pulaa. Suhteet vain kaatuvat siihen että katselee aina niitä rohkeita seikkailijamiehiä jotka eivät pidemmän päälle halua omanlaistaan naista vaan naisellisen vastakappaleensa.
On kylläkin kiva nainen eikä omaa kummallisia pakkomielteitä miehen roolin korjaamisesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin minä. Jo pienenä olisin halunnut leikkiä autoilla, äiti pakotti leikkimään nukeilla. Olen kohta 50v ja minulla on mies ja lapsi. Olen kyllä miettinen sukupuolen vaihtamists.
Siis koska olisit halunnut lapsena leikkiä stereotyoisesti vastakkaisen sukupuolen leluilla, koet olevasi trans? Miten kapea sukupuolikäsityksesi voi olla? 1/5
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin minä. Jo pienenä olisin halunnut leikkiä autoilla, äiti pakotti leikkimään nukeilla. Olen kohta 50v ja minulla on mies ja lapsi. Olen kyllä miettinen sukupuolen vaihtamists.
Siis koska olisit halunnut lapsena leikkiä stereotyoisesti vastakkaisen sukupuolen leluilla, koet olevasi trans? Miten kapea sukupuolikäsityksesi voi olla? 1/5
Alue: Aihe vapaa
Tässä on vinha perä. Jo sana "tunteellisuus" vahvasti viittaa naiselliseen alkuperään, sen sijaan sille ei ole omaa sanaansa jos mies tunteen palossa alkaa riehua kun oma joukkue häviää jalkapallossa tai ajaa perheensä lumihankeen. Kun katsoo ympärilleen näkee helposti miten ihmiset ylipäätään tekevät päätöksensä tunteidensa ja himojensa perusteella, ei ole mikään naisellinen piirre tämä.