Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku PALJON tupakoiva selittää mulle, mikä siihen "ajaa"?
16.05.2013 |
Ongelma on seuraava: Itse en polta lainkaan, en ole koskaan polttanut ja vihaan koko tupakkaa sydämeni kyllyydestä. Hajua, terveyshaittoja, rahanmenoa. Olen lisäksi sellaisessa työssä, että olen nähnyt turhankin hyvin ihan konkreettisesti, mitä se tupakka ihmiselle tekee.
Mieheni taas polttaa ihan älyttömästi, en tiedä riittääkö edes kaksi askia päivässä tällä hetkellä. Polttaa tyylin aamulla ensimmäisenä, laittaa kahvit tippumaan, toinen tupakka, yksi kuppi kahvia, kolmas tupakka, toinen kuppi, neljäs tupakka jne. Kauppaan kun mennään, niin pihassa lähtiessä polttaa ja kaupan pihassa on jo saatava savut, samoin kaupasta tullessa ja taas kotipihassa. Pitemmillä automatkoilla pitää suorastaan pysähtyä pelkän tupakoinnin takia jne. Siis ihan tälläisiä ns. elämää hankaloittavia asioita tuonut mukanaan tämä tupakka.
Rahastakin on tiukkaa muutenkin ja tuohonhan menee jo useampi satanen kuussa, savuna ilmaan!!!
Tiedän, että eräänlainen riippuvuushan se on enkä voi sitä ns. ulkopuolelta muuttaa, vaan se pitäisi lähteä miehestä itsestään. En jäkätä asiasta, mutta olen kyllä yrittänyt ihan ystävällisesti ehdottaa, että eikö sitä voisi edes yrittää vähentää esim. askiin päivässä, joka sekin on vielä paljon! Mutta ei, ihan kuin joku näkymätön voima ajaisi ottamaan sen tupakan hyppysiinsä vähän päästään!
Tuntuuko se oikeasti niin hyvältä, että tietoiseen terveytensä pilaamiseen kannattaa käyttää satoja euroja kuussa samalla valittaen, kun ei ole rahaa mihinkään??? Omasta mielestä tuntuu ihan absurdilta edes valittaa rahapulaa, jos käyttää vähintään 300€/kk pelkkään tupakkaan -valitettavasti kun perheenä elellään, niin tämä vaikuttaa myös meidän kokonaistalouteen ja seurauksena on sitten se, että minä laskeskelen loppukuusta rahoja kaupassa, että ostaisiko juuston vai makkaran. Itse jos käyttäisin noin paljon rahaa johonkin omaan, pelkästään mielihyvää tuottavaan asiaan kuukausittain, niin konkurssi olisi kyllä edessä hyvinkin pian! Nämä asiat olen myös miehelle sanonut, ja hän sen tietenkin kokee jäkätyksenä, omasta mielestä nämä ovat vain tosiasioita.
Voisiko siis joku sellainen, joka polttaa itse paljon, yrittää auttaa minua ymmärtämään?
Kommentit (16)
Poltin 9 vuotta ja olen nyt ollut 2v polttamatta.
Into polttamisen lopettamiseen löytyi hampaiden valkaisusta, en halunnut pilata uusia upeita hampaitani. Ennen sitä en kertaakaan edes harkinnut tupakoinnin lopettamista, vaikka se varsinkin opiskeluaikoina vei minut vararikkoon.
Tupakointi on tupakoijille rentouttava tapa, josta luopumista tuskin moni harkitsee ellei ole painavaa syytä. Vaikea muistella miksi itse poltin yhdeksän vuotta, mutta onnellisena kyllä ne vuodet tupruttelin. Tupakkaan menevää rahaa ei ajattele - se on peruskulu niin kuin esimerkiksi kahvi ja maito, joten rahan kulukaan ei tupakoijaa "häiritse". Lisäksi tupakoiva, jolla ei ole tupakkaa, ei pysty ajattelemaan oikeastaan muuta kuin että mistä saisi tupakkaa, joten tupakka on hänelle kuin pakollinen lääke hermostuneisuuteen (jonka siis aiheuttaa tietenkin tupakasta aiheutuva nikotiiniriippuvuus, eli tupakointi on jatkuva kierre josta on tosi vaikea päästä pois).
Suosittelen että annat miehelle vaikka synttäri- tai joululahjaksi Alan Carrin kirjan Stumppaa tähän, ja sanot että osa lahjaa on pyyntö, että mies myös lukisi sen. Itse luin kirjan lopettamispäätöksen aikana ja lopettaminen kirjan avulla oli helpohkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kyllä sun miehelle ole enää mitään rentoutumista kun polttaa noin paljon ja tiuhaan. Se on vaan muodostunut tavaksi, josta on vaikea päästä irti. Se on enemmänkin niin, että miehesi pelkää että on tilanteessa, jossa tekee mieli röökiä, mutta ei sitä jostain syystä saakaan, ja siksi tavallaan polttaa pakonomaisesti silloin kun voi, eli just ennen sinne kauppaan menoa (siellähän ei voi polttaa) ja heti sieltä ulos tullessa, vaikka varmana ei aina tee edes mieli. Kysypä häneltä onko näin, ja että tajuaako hän että se röökikin maistuisi hänestä paremmalle jos hän polttaisi harvemmin.
t. 21 vuotta polttanut ja sittemmin lopettanut.
Miksi sä hullu olet ottanut tuollaisen miehen?
Sun kaltaiset kimittäjät ajaa polttamaan.
Joo, juuri tuota olen miettinytkin, että miehelle se tupakkaan menevä raha tuntuu olevan ns. pakollinen, sähkölaskuun tai maitoon verrattava kulu! Hänen mielestä on ihan ok, että hän käyttää omaan mielihyväänsä lähes saman verran/kk kuin minä koko perheen ruokiin ja kehtaa vielä itse valittaa, kun ei ole rahaa "mihinkään"! Käsittämätöntä.
Tuon olen myös huomannut, että mies on tosi pistoksissa jos tupakka on jostain syystä loppu, ja noilla tupakointimäärillähän vieroitusoireet tulee tosi nopeasti. Sitten kun saa tupakkaa, niin polttaa suunnilleen puoli askia kerralla. Yhtään ei älyä esim. edes säännöstellä sitä tupakkaa, jos esim. on 4 askia ja 4 päivää tilipäivään eikä ole yhtään rahaa, niin polttaa silti sitä "normaalitahtiin" kunnes tupakka on loppu, sitten on pistoksissa vähän aikaa ja lopulta aina hommaa jostain rahat saadakseen tupakkaa. Jos taas johonkin muuhun tarvitsisi rahaa, niin kylläpä saadaan pärjätä ilman tilipäivään asti, mikään ei tunnu olevan niin tärkeää kuin tupakka!
Mieshän ei itse näistä puhu tai selvennä millään tavalla, vaikka kysyisin, hän ottaa vittuiluna kaiken minkä yritän tupakkaan liittyen puhua :( Ja siis korostan, että nimenomaan yritän välttää vittuilua tai nalkuttamista, mutta onhan se nyt perkele jos ei saa mitään kantaa ottaa kun asia kuitenkin koskettaa koko perhettä!
Vähän epäilen, mikähänlaisen vastaanoton mahtaisi tupakoinninlopettamiskirja saada ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4: Voi olla noinkin, tuota olen myös miettinyt. Varmaan onkin myös tuota pakonomaisuutta mukana.
Tavatessamme 10 vuotta sitten mies ei polttanut läheskään näin paljoa, ja itse asiassa tavattuamme oli viimeisin lopettamisyrityskin, oli peräti 2kk polttamatta, sitten alkoi taas pikkuhiljaa lipsua. Nyt ehkä viimeisen 1-2 vuoden aikana määrä on pyrkinyt jatkuvasti kasvamaan, syystä tai toisesta.
Niin ja millähän perusteella olen "kimittäjä"?
Lopettamiseen taytyy olla oma motivaatio, muuten se tuskin onnistuu. Minä poltin 12- vuotiaasta melkein kolmikymppiseksi. Jossain vaiheessa aloin hävetä polttamistani. Polttelin piilossa ja lopulta lopetin kokonaan. Häpeä oli se lopullinen motivaatio.
Tupakkaa oli pakko olla aina, varmuuden vuoksi. Muistan kerrankin kun aski oli illalla tyhjä ja en jaksanut lähteä ostamaan uutta, Yöllä heräsin ja ei auttanut muu kuin pukea vaatteet yövaatteiden päälle ja lähteä etsimään avointa huoltoasemaa vaikka aamulla oli aikainen töihinlähtö.
Olisin ostanut tupakkaa vaikka viimeisillä rahoilla. Monesti opiskelijana maidot ja leivät jäi ostamatta. Tupakka oli tärkeämpi.
On vapauttavaa kun tupakka ei enää rytmitä ja määrää elämää. Kaikki piti aloittaa tupakalla, sitten oli välitupakat. Ja lopetustupakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen minäkin Stumppaa tähän-kirjaa. Siis ap:lle näin alkuun. Siinä kuvaillaan aika hyvin niitä tupakoitsijan ajatuksia, pelkoja, riippuvuutta.
En usko, että tupakoitsija (itsekin olen, lopun elämäni riippuvainen) ymmärtää itsekään noita pohtimiasi asioita. siinä on se ongelman ydin -> ei ole vastauksia ja jos olisi, uskoisin, että lopettaminen olisi järkisyistä helppoa.
Tupakasta "nillittäminen" on tietysti perheessä oikeutettua, mutts kannattaa muistaa, että mitkään järkiperusteet ei riippuvaiselle riitä. Isäni joskus nillitti tupakoinnistani (oli lopettanut itse jo) ja käytti puheissaan psykologiaa että järkiperusteita. "ymmärrätkö itsekään miten idioottia tuo on", "haiset pahalle", "rahaa menee" jne jne. Ei auttanut, kiskoin röökiä kahta kauheammin, miksi? En tiedä.
Ainakin ns. liukuhihnatöissä tupakka tarjoaa oman hetken, jolloin saa päättää tekemisistään edes vähän aikaa. "Luovemmissa" hommissahan voi juoda kahvia milloin huvittaa, käydä vaikka kaupassa hyppytunnilla tai muuten vaan norkoilla kavereiden työhuoneiden ovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainaki riippuvuus oli puhtaasti psyykkistä. Poltin monta vuotta ihan hirveät määrät päivässä, pysähtelin automatkoilla tavan vuoksi tupakalle, poltin kauppaanmennessä ja sieltä tullessa autolle kävellessä, mainoskatkoilla telkkaria katsoessa ym. Sitten tuli vastaan se että töissä ei voinut polttaa kahdeksaan tuntiin yhtään. Totesin että ihan oikeudenmukaista, tupakoimattomatkaan eivät pidä mitään huvinvuoksitaukoja joten miksi minä saisin. Helposti meni se 8 tuntia ajattelemattakaan tupakkaa, koska oli koko ajan kädet täynnä työtä. Silti jatkoin polttamista työpäivän ulkopuolella, sain saman verran tupakkaa menemään, lyhyemmässä ajassa.
Sitten vaan päätin että nyt riittää, alkoi jotenkin hävettää koko homma. Halusin näyttää itselleni että pääsen siitä. Yllätyin kun vieroitusoireet eivät olleet kummoisia. Kun olin päätöksen tehnyt, siinä pysyin enkä ole sittemmin tupakkaa kaivannut.
Miksi sitten alunperin aloitin: vaikea masennus. Tupakasta sai jotenkin ahdistukseen lievitystä, mutta toisaalta se sitten aiheutti ahdistusta: jos tupakkaa ei ollut kotona olin tosi ahdistunut vaikka ei juuri sillä hetkellä olisi tehnyt mieli. Sitä vain oli oltava aina saatavilla.Aina kun mielessä pyöri että voisi vaikka itsensä tappaa, otin tupakan mittaisen tuumaustauon ja olo oli jo parempi. Joskus se on minuuteista kiinni se järkiinsätuleminen. Sitten kun aloin voida paremmin, tupakka muuttui yhdentekeväksi tavaksi vain. Ja silloin siitä oli helppo päästä eroon.
Fyysisiä vieroitusoireita liioitellaan tosi paljon. Poltin 30 tupakkaa päivässä keskimäärin, 6 vuoden ajan, lopetin kuin seinään eikä kirpaissut.
Tupakointi on riippuvuus ihan samalla tavalla kuin alkoholi tai pelaaminen. Ei siinä ole mitään järkeä eikä järkisyillä voi siihen vaikuttaa. Kyllähän nyt normaali ihminen ymmärtää, että on helvetin tyhmää polttaa tai juoda tai pelata pakonomaisesti. Riippuvuus aiheuttaa myös häpeää, koska on addiktoitunut orja ja luuseri riippuvuuden kohteellen.
Tupakan tarpeen polttamaton ymmärtää ehkä helpoiten kahvintarpeella (jos juo kahvia) - monella aamu ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman kahvia. Se on ikään kuin säällisen elämän edellytys. Tupakointi on sama juttu, mutta vain paljon voimakkaampana tunteena.
Isäni poltti sisällä ja autossa ja polttaa yhä. Se luuseri on aina polttanut ja pakottanut koko perheen passiiviseen intensiiviseen tupakointiin - kun röökiä on mennyt samaan tahtia kuin miehelläsi. Toivoin lapsena usein synttäri- tai joululahjaksi isän polttamisen lopettamista. Ei auttanut. Se surkimus ei edes pohtinut asiaa, vaikka KOKO perhe toivoi luuseriharrastuksen lopettamista.
Se olisi valinnut varmaan röökin, jos olisi pitänyt valita kessuttelun ja perheen väliltä. Sinun elämässäsi tuo on jatkunut jo 10 vuotta, ja jokainen päivä vähentää mahdollisuuttasi vaikuttaa asiaan. Tämän olet itsekin huomannut, sillä miehesi yritti lopettaa suhteen alussa ja nyt röökiä menee enemmän kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, hyviä vastauksia tullut. Vahvistaa ajatuksiani siitä, että miehellä näkökanta asiaan on vaan niin kertakaikkiaan erilainen, että yhteisymmärrystä ei ehkä koskaan löydy. Toivon kovasti, että jonain päivänä joku asia laukaisi hänellä halun lopettaa. Se kaduttaa, etten tukenut enempää silloin 10 vuotta sitten kun yritti lopettaa tupakoinnin - toisaalta en tiedä, olisinko loppujen lopuksi voinut tehdä paljonkaan, kun tupakka alkoi taas houkuttaa.
Sen tiedän, että hän on jo pitempään ollut täydellisen tympääntynyt työhönsä, olisiko se osasyy että tupakkaa menee niin paljon.
Ja tuo on ilmiselvästi meilläkin, että jos "nillitän" asiasta, niin reaktiona tupakkaa menee entistä enemmän. Vaikka siis puhe jostain ihan oikeasta asiasta. On ollut esim. sellaisia tilanteita, että minulla on rahaa joku 50€ koko perheen viikon ruokiin, ja mies tuumaa vaan muina miehinä rahatilanteen tietäen "tuotko 5 askia tupakkaa kaupasta". Niin esim. jos tälläiseen sanon, että en kyllä pysty nyt 5 askia tuomaan kun pitää saada sitä ja tätä,voin tuoda yhden, niin se on vittuilua, johon voi reagoida polttamalla entistä enemmän. Jep.
Minä en edes ala seurustella miehen kanssa joka polttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä kieltämättä vaikeassa tilanteessa. Itse poltin 26v ja lopettaminen ei ole koskaan ollut helppoa. Nyt olen ollut 3 v ilman ja aika usein ajattelen sitä vieläkin.Pahinta kyllä on todellakin ne henkiset oireet, fyysiset loppuu aikanaan.
Itse ja mies tupakoidaan molemmat noin maksiaski päivässä. Useamman kerran vuodessa on yritystä lopettaa, oltiin muutama viikko sitten viikon verran polttamatta, mutta aina on ratkettu. Ei vain ole "oikeaa" motivaatiota, vain rahanmeno ja tavallaan ulkoinen paine lopettaa.
En osaa itsekään sanoa, MIKÄ tekee polttamisesta niin pakonomaista, ettei vähentäminenkään onnistu pidemmällä aikavälillä, jos tietäisin, en varmasti enää polttaisi, vaan onnistuisin lopettamaan. Useissa tilanteissa on pelkkä tapa ja sosiaaliset tilanteet, kun kaikki tuttavatkin polttavat. Mutta usein kotona ollessa se on vain se himo ja halu tupakalle, ja kuinka tupakan jälkeen on hyvä, rauhallinen olo, ja riippuvuus taas hetkeksi tyydytetty.
Miehesi ei varmasti ole helppo lopettaa yksin, mekään ei onnistuta edes yhdessä tsempaten. Tarvitsee PALJON omaa motivaatiota, mielellään jonkun vertaistuen (joku lopettamisryhmä tms.) Eipä oikein muu auta. Tee perheellenne budjetti, johon kuuluu sinulle yhtä paljon "ylimääräistä rahaa" kun mies tupakoi. Jos se tarkoittaa sitä, ettei miehelle jää tarpeeksi rahaa tupakoida noin paljoa, niin tämän pitää vain vähentää. Muuta pakotuskeinoa sinulla ei oikein ole, ennenkuin mies itse päättää lopettaa.
Käy lukemassa vaikka jotain lopettajien keskusteluryhmiä, niin saat näkökulmaa riippuvuuteen. Itse lopetin suht nuorena (alle 30v) ja en omaa sellaista kokemuspohjaa mistä haluanet kuulla kommentteja. Vahva riippuvuus se on, vuosikausia menee haaveillessa vielä lopetuksen jälkeenkin.
http://forum.stumppi.fi/forums/show/2.page