Häiriintyneitä schäfereitä joka puolella, mistä niitä oikein tulee?
Tuossa meni aika pitkään ettei susikoiria, noita 80-90 luvun suosikkikoiria, näkynyt oikein missään. Nyt niitä on yhtäkkiä ilmestynyt naapurustoon useampaan kotiin ja aivan hirveitä tuntuvat olevan kaikki. Räkytystä aamusta iltaan, hyppivät ja pomppivat eivätkä tunnu olevan lainkaan omistajiensa hallinnassa.
Oletteko huomanneet samaa?
Kommentit (47)
Meillä päin ei ole tuollaista. Vain joitain saksanpaimenkoiria, ja nekin hyvin kasvatettuja.
Suosittu rotu, eikä ihmiset perehdy sen luonteeseen tarpeeksi ennen kuin ottavat. Sehän on erittäin aktiivinen ja myös vartioiva koira jolle täytyy keksiä ohjelmaa ja aivotyöskentelyä lähes päivittäin. Lisäksi lenkit. Ihmiset ei ajattele tätä ja sitten onkin katastrofin ai ainekset käsissä.
Ja kärsijänä tietysti koira, sääliksi käy saksanpaimenkoira on mahtava rotu oikeissa käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin ei ole tuollaista. Vain joitain saksanpaimenkoiria, ja nekin hyvin kasvatettuja.
Tää vaihtelee alueittain. Missä asun näkyy isoja, hyvin kontaktissa olevia saksanpaimenkoiria jotka kävelee rentona ohjaajan vierellä eivätkä edes katso ohikulkijoita. Niillä on johtaja, eivät varmasti tee mitään käskemättä.
Olen asunut sellaisissakin paikoissa, joissa ei uskalla lähteä lapsen kanssa kävelylle kun koiralla ei ole mitään kuria, hyppii ympäriinsä hihnassa ja räksyttää. Ja saksanpaimenkoira on vaarallinen jos se toimii noin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ottavat koiran ystäväksi yksinäisyyteen. Ei ymmärretä että koira pitää opettaa tavoille. Ja todellakin opettaa, ei riitä että ei-toivottua käytöstä kommentoidaan 'et nyt Murre viitsis' . Onhan komentaminen ja kieltäminen täysin pannassa nykyään muutenkin. Siitä saa traumoja.
Tätä valitettavasti näkee nykyisin lähes joka toisen koiran kohdalla, rodusta riippumatta. Räkytystä, murinaa tai säntäilevät kohti ohikulkijaa. Kuri puuttuu täysin.
Ei tällaista ole esim. Espanjassa! Siellä koirat ovat rennosti eikä mesoa.
Mitä Suomessa tehdään tässä(kin) asiassa väärin?
Tilanne tulee varmaankin AP omasta päästä. En ole nähnyt yhtään saksanpaimenkoiraa vuosiin.
Se ongelma on kyllä aina hihnan toisessa päässä, ei siinä koirassa.
Osasyynä voi olla myös se että saksanpaimenkoira on mennyt jalostuksen seurauksena sekä luonteeltaan että rakenteeltaan huonompaan suuntaan. Laskevia selkiä ja hermoheikkoja koiria löytyy etenkin näyttelylinjasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut sellaisissakin paikoissa, joissa ei uskalla lähteä lapsen kanssa kävelylle kun koiralla ei ole mitään kuria, hyppii ympäriinsä hihnassa ja räksyttää. Ja saksanpaimenkoira on vaarallinen jos se toimii noin.
Nämä naapuruston koirat ovat juuri tuollaisia. Tempoilevat ihan miten sattuu, jatkuva louskutus käy, yksi meinasi tulla aidan yli kun siitä pihan ohi käveli ihan rauhassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ottavat koiran ystäväksi yksinäisyyteen. Ei ymmärretä että koira pitää opettaa tavoille. Ja todellakin opettaa, ei riitä että ei-toivottua käytöstä kommentoidaan 'et nyt Murre viitsis' . Onhan komentaminen ja kieltäminen täysin pannassa nykyään muutenkin. Siitä saa traumoja.
Tätä valitettavasti näkee nykyisin lähes joka toisen koiran kohdalla, rodusta riippumatta. Räkytystä, murinaa tai säntäilevät kohti ohikulkijaa. Kuri puuttuu täysin.
Ei tällaista ole esim. Espanjassa! Siellä koirat ovat rennosti eikä mesoa.
Mitä Suomessa tehdään tässä(kin) asiassa väärin?
En nyt ihan muista oliko kyseessä Espanja vai Britannia mutta siellä koirat (huom. ihan pitit ja staffitkin) saa ihan vapaasti juoksennella useilla alueilla ja tutustua toisiinsa. Oppivat tehokkaasti koirien elekielen ja kommunikoimaan = ei tule yhteenottoja eikä hihnassakaan tarvitse jännittää muita koiria.
Täällä Suomessa on kova hihnakuri ja monesti sosiaalistaminen jää puutteelliseksi, joten jännitykset karkaa käsissä kun hihnassa näkevät muita koiria.
Sakut kuuluu kahteen ongelmaryhmään: niihin koiriin jotka otetaan statuksen vuoksi ja niihin koiriin mitä susifantasioissaan pyörivät nuoret naiset haluavat.
Enpä ole huomannut, siitäkään huolimatta, että naapurustossa, sukulaisilla ja ystävillä on schäfereitä. Yksikään ei ole mitenkään häiriintynyt, kivoja koiria.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne tulee varmaankin AP omasta päästä. En ole nähnyt yhtään saksanpaimenkoiraa vuosiin.
En minäkään ja siksi pistikin silmään kun niitä on ihan yhtäkkiä ilmestynyt naapurustoon noinkin moneen osoitteeseen.
ap
Täällä Vantaalla harvoin edes näkee saksanpaimenkoiria. Nyt tuntuu olevan pitbull tyyppiset koirat täällä suosittuja. Niitä näkee jatkuvasti. Omassa naapurissakin pelottavan näköinen sellainen pienisilmäinen lihaskimppu jota ulkoiluttaa isäntä joka muistuttaa aika lailla koiraansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ottavat koiran ystäväksi yksinäisyyteen. Ei ymmärretä että koira pitää opettaa tavoille. Ja todellakin opettaa, ei riitä että ei-toivottua käytöstä kommentoidaan 'et nyt Murre viitsis' . Onhan komentaminen ja kieltäminen täysin pannassa nykyään muutenkin. Siitä saa traumoja.
Tätä valitettavasti näkee nykyisin lähes joka toisen koiran kohdalla, rodusta riippumatta. Räkytystä, murinaa tai säntäilevät kohti ohikulkijaa. Kuri puuttuu täysin.
Ei tällaista ole esim. Espanjassa! Siellä koirat ovat rennosti eikä mesoa.
Mitä Suomessa tehdään tässä(kin) asiassa väärin?
En nyt ihan muista oliko kyseessä Espanja vai Britannia mutta siellä koirat (huom. ihan pitit ja staffitkin) saa ihan vapaasti juoksennella useilla alueilla ja tutustua toisiinsa. Oppivat tehokkaasti koirien elekielen ja kommunikoimaan = ei tule yhteenottoja eikä hihnassakaan tarvitse jännittää muita koiria.
Täällä Suomessa on kova hihnakuri ja monesti sosiaalistaminen jää puutteelliseksi, joten jännitykset karkaa käsissä kun hihnassa näkevät muita koiria.Sakut kuuluu kahteen ongelmaryhmään: niihin koiriin jotka otetaan statuksen vuoksi ja niihin koiriin mitä susifantasioissaan pyörivät nuoret naiset haluavat.
Luen päivittäin ukn lehdet tietokoneelta. Kyllähän siellä useasti joku pitti, staffe raadellet lasta, tästä saa lukea melkeinpä viikottain.
En ole yhteenkään tervepäiseen sussariin törmännyt. Mua on lähtenyt esim jahtaamaan monta kertaa kun olen vain kulkenut jonkun pihan ohi, koirani kimppuun on hyökätty ja kaverini koira yritti yhtäkkiä tulla päälle kun ulkoilutettiin sitä(onneksi tietty oli hihnassa, muuten oisin naamaa köyhempi)
Pikku piskit pitävät kovinta mekkalaa ainakin täällä päin. Auta armias kun kaksi tällaisien ulkoiluttajaa kohtaavat tossa talon nurkan takana olevalla väylällä. Se ei jää kuulematta, eikä omistajien huuto ja kiroilu. Koulutetut paimenkoirat ei yleensä välitä mitään vieressä rähisevistä koirista joita omistaja repii hampaat irvessä pois tilanteesta. Toki paimenkoirissakin on kouluttamattomia ja luonnevikaisia kuten muissakin roduissa.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhteenkään tervepäiseen sussariin törmännyt. Mua on lähtenyt esim jahtaamaan monta kertaa kun olen vain kulkenut jonkun pihan ohi, koirani kimppuun on hyökätty ja kaverini koira yritti yhtäkkiä tulla päälle kun ulkoilutettiin sitä(onneksi tietty oli hihnassa, muuten oisin naamaa köyhempi)
Sukulaisella on 2 käyttissakua, molemmat ihan tervepäisiä mutta kyllä niiden kanssa harrastetaankin paljon.
Itsellä naamassa 30v vanha arpi kun yksi tällainen kouluttamaton saku kävi kimppuun lenkillä.
Hehe. En tiennyt, että schäfer on koirarotu. Luulin, että joku Schäfer-suku on mennyt sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhteenkään tervepäiseen sussariin törmännyt. Mua on lähtenyt esim jahtaamaan monta kertaa kun olen vain kulkenut jonkun pihan ohi, koirani kimppuun on hyökätty ja kaverini koira yritti yhtäkkiä tulla päälle kun ulkoilutettiin sitä(onneksi tietty oli hihnassa, muuten oisin naamaa köyhempi)
Miten joillekin aina sattuu ja tapahtuu näitä? Koskaan ei ole koira yrittänyt hyökätä kimppuuni enkä ole nähnyt yhdenkään hyökkäävän kenenkään muunkaan kimppuun. Näen koiria päivittäin, itsellänikin on yksi (puoliksi sussari), käyn koirapuistoissa ja suunnilleen jokaisella ystävälläni on koira. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole yhteenkään tervepäiseen sussariin törmännyt. Mua on lähtenyt esim jahtaamaan monta kertaa kun olen vain kulkenut jonkun pihan ohi, koirani kimppuun on hyökätty ja kaverini koira yritti yhtäkkiä tulla päälle kun ulkoilutettiin sitä(onneksi tietty oli hihnassa, muuten oisin naamaa köyhempi)
Miten joillekin aina sattuu ja tapahtuu näitä? Koskaan ei ole koira yrittänyt hyökätä kimppuuni enkä ole nähnyt yhdenkään hyökkäävän kenenkään muunkaan kimppuun. Näen koiria päivittäin, itsellänikin on yksi (puoliksi sussari), käyn koirapuistoissa ja suunnilleen jokaisella ystävälläni on koira. En ymmärrä.
Kimppuuni on myös yrittänyt käydä kaupan eteen sidottu rotikka kun ajatuksissani kävelin liian läheltä sitä. Mikään näistä ei ollut keksitty juttu, ovat tapahtuneet pikkupaikkakunnalla. Tykkään kyllä koirista mutta tietyt rodut kierrän nykyään todella kaukaa.
Ihmiset ottavat koiran ystäväksi yksinäisyyteen. Ei ymmärretä että koira pitää opettaa tavoille. Ja todellakin opettaa, ei riitä että ei-toivottua käytöstä kommentoidaan 'et nyt Murre viitsis' . Onhan komentaminen ja kieltäminen täysin pannassa nykyään muutenkin. Siitä saa traumoja.