Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä olemassa ihmistä, jota aidosti ja pyytteettömästi kiinnostaa toisten ihmisten auttaminen?
11.07.2020 |
Olen usein törmännyt ihmisiin, jotka sanovat pitävänsä toisten auttamisesta ja auttamisen olevan yksi isoimmista elämää eteenpäin vievistä arvoista.
Itsekin väitän aina kaikille olevani sellainen ihminen ja kyllä myös autan ihmisiä, mutta teen sitä puhtaasti hyötynäkökulmasta. Kyse voi olla aineellisesta hyödystä (esim. rahaa, palkkaa töistä, vastapalvelus tulevaisuudessa, tietyn aseman tavoittelu) tai aineettomasta (esim. toisilta saatu ihailu, arvostus, oman sädekehän kiillostus, muut eivät tuomitse). Mutta todellisuudessa toisten ihmisten auttaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen pohjimmiltani hyvin itsekäs, vaikka julkisesti muuta väittäisinkin.
Olen nyt alkanut epäilemään, ovatko aidon auttamishalun omaavat ihmiset vain samanlaisia valehtelijoita kuin minä vai onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa. Ovatko nämä ihmiset mielestänne normaaleja? Omasta mielestäni eivät, jos auttamisesta ei hyödy jotain. Vai onko ap se epänormaali ja mikäli näin on mikä minua vaivaa?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Luulen etä tälläisillä palstoilla eivät kirjoittele ne tyypiltään auttavimat ihmiset.
Minä olen kyllä saanut tältä palstalta apua niin parisuhdeongelmiin, korkeakouluopintoihin liittyvään tuskasteluun ja siihen, saako sipuleita ostaa kaupan tädin mielestä ilman, että niitä laittaa muovipussiin. Kiitos palstalaisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oni vanhusta auttava läheinen kin jaksaa niin paljon auttaa, kun ajattelee perintöä palkintona.
Siksi onkin vein, että vanhukset on pakotettuja antamaan perinnöt etukäteen, etteivät menisi täysin hukkaan.
Toki lähes kaikki vanhempiaan rakastavat, mutta se auttamiseen lisämotivaatiota tulee usein rahasta. Varsinkin sen sukulaisen puoliso saada saada siitä motivaatiota. (jos joutuu joskus mukaan auttamismatkalle jostain syystä)
Minä joudun välillä muistuttamaan miehelleni, että saatamme saada joskus perintöä vanhemmiltani, kun mieheni ei aina jaksaisi olla heidän auttamistouhuissaan mukana. Toki itse teen lähes kaiken, mutta välillä tarvitsen miehenikin apua. Mulla ei oo sisaruksia.
On erittäin väärin, että omaisuuksia joutuu luopunaan ennenaikaisesti, jotta ei menetä niitä vanhushoitoonsa. Mieheni täti antoi kaiken omaisuutensa miehelleni jo 20 vuotta ennen kuolemansa. Ei sitten ollut palkintoa tulossa ja motivaatio oli huonoa. Mieheni oli käyttänyt jo kaikki rahat ja piti kesämökkiä itsestään selvyytenä. Vanhus oli todella niukilla rahoilla. Säälitti.
Aika ikävä asenne sulla, autat vain rahan takia. Perintö ei tule auttamisesta, vaan syntymisestä tietylle ihmiselle. Miehelläsi ei pitäisi olla perinnön takia MITÄÄN velvollisuutta auttaa vanhempiaan, ja vanhemmatkin toivottavasti antavat perinnön lapselleen siksi, että rakastavat näitä, eivätkä siksi, mitä saivat näiltä.
Lisäksi en pystyisi olemaan sinun asenteellasi hyvilläni perinnöstä, vaan miettisin ainoastaan, olenkohan tehnyt tarpeeksi.
Sen takia EN KYTKISI perinnön jättämistä IKINÄ oman elämän vanhempiin ihraamiseen. Sitähän sä käytännössä vaadit. Mies ei saisi elää niin kuin haluaa, vaan vaadit häntä uhrautumaan. Hyi olkoon. Vanhemmilta myös ilkeä teko, lapset itse halusivat.
t.kristallikissa, perinyt miljoonan eikä se tullut siksi, että mun ois pitämyt UHRATA yhtään mitään.
Jos minulla olisi varaa auttaa ihmisiä, tekisin sen mieluiten anonyymisti. Ihmisten kiitollisuus on jotenkin vaivaannuttavaa. Tuskin olen ainoa, joka ajattelee näin.
Lahjoittaminen on jäänyt vähille kun tulot ovat jääneet pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka ovat auttaneet ja sitten haluavat itse apua ovat ihan kamalia. Miten se, että itsellä on resursseja auttaa loisi niitä toiselle? Se ei luo.
t.kristallikissa
Onpa outo mielipide. Ja tuon kissoittelun voit jättää pois, ei nimimerkillä ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen etä tälläisillä palstoilla eivät kirjoittele ne tyypiltään auttavimat ihmiset.
Minä olen kyllä saanut tältä palstalta apua niin parisuhdeongelmiin, korkeakouluopintoihin liittyvään tuskasteluun ja siihen, saako sipuleita ostaa kaupan tädin mielestä ilman, että niitä laittaa muovipussiin. Kiitos palstalaisille!
Minäkin olen saanut täältä hyviä neuvoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä autan ja mielestäni ihan mielelläni. Pidän auttamisesta. Teen myös työtä jossa mielestäni saa suurimman tyydytyksen kun sitä tekee asenteella misä oikeasti haluaa auttaa toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oni vanhusta auttava läheinen kin jaksaa niin paljon auttaa, kun ajattelee perintöä palkintona.
Siksi onkin vein, että vanhukset on pakotettuja antamaan perinnöt etukäteen, etteivät menisi täysin hukkaan.
Toki lähes kaikki vanhempiaan rakastavat, mutta se auttamiseen lisämotivaatiota tulee usein rahasta. Varsinkin sen sukulaisen puoliso saada saada siitä motivaatiota. (jos joutuu joskus mukaan auttamismatkalle jostain syystä)
Minä joudun välillä muistuttamaan miehelleni, että saatamme saada joskus perintöä vanhemmiltani, kun mieheni ei aina jaksaisi olla heidän auttamistouhuissaan mukana. Toki itse teen lähes kaiken, mutta välillä tarvitsen miehenikin apua. Mulla ei oo sisaruksia.
On erittäin väärin, että omaisuuksia joutuu luopunaan ennenaikaisesti, jotta ei menetä niitä vanhushoitoonsa. Mieheni täti antoi kaiken omaisuutensa miehelleni jo 20 vuotta ennen kuolemansa. Ei sitten ollut palkintoa tulossa ja motivaatio oli huonoa. Mieheni oli käyttänyt jo kaikki rahat ja piti kesämökkiä itsestään selvyytenä. Vanhus oli todella niukilla rahoilla. Säälitti.
Luin tapani mukaan liian nopeasti tekstisi huonosti, eli kyse olikin sinun vanhemmistasi. Ilmeisesti miehesi ei saisi sinun perinöstäsi senttiäkään, ellei nyt uhraudu ja auta? Siis perintösi ei hänelle tietenkään kuulukaan, mutta että olet itsekin selvillä siitä, että pitäisit kaiken itse, jos mies ei auttaisi mukana.
Jos itse koet, että haluat saamasi perinnön eteen heitä auttaa, se on täysin oko valinta itsellesi. Ihmettelen vain, miten se mieheesi liittyy?
Paitsi tosiaan siten, että kuvasi anteliaana ja kaiken jakavana puolisona voisi särkyä, kun jos mies ei olisi auttanut, tajuaisit, ettet halua antaa hänelle tosiaan senttiäkään.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka ovat auttaneet ja sitten haluavat itse apua ovat ihan kamalia. Miten se, että itsellä on resursseja auttaa loisi niitä toiselle? Se ei luo.
t.kristallikissaOnpa outo mielipide. Ja tuon kissoittelun voit jättää pois, ei nimimerkillä ole väliä.
Ei ole outo. Sä voit kommentoida kommenttiin. Laitan siksi nimimerkin, että minut tietävät ihmiset tietävät, kenen kynästä teksti on. Tunge sä neuvosi vaan vaikka omaan ahteriisi.
t.kristalliKISSA
Olen kasvanut ympäristössä jossa autettiin paljon. Se on jäänyt kyllä itsellekin selkäytimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset, jotka ovat auttaneet ja sitten haluavat itse apua ovat ihan kamalia. Miten se, että itsellä on resursseja auttaa loisi niitä toiselle? Se ei luo.
t.kristallikissaOnpa outo mielipide. Ja tuon kissoittelun voit jättää pois, ei nimimerkillä ole väliä.
Ei ole outo. Sä voit kommentoida kommenttiin. Laitan siksi nimimerkin, että minut tietävät ihmiset tietävät, kenen kynästä teksti on. Tunge sä neuvosi vaan vaikka omaan ahteriisi.
t.kristalliKISSA
Heh, ei mahdu! Olet vaan viljellyt tuota kristallikissaasi palstoilla ihan tarpeeksi. Mitäpä jos käytät "Nimimerkki" osiossa kissaasi? Tietää suoraan rullata eteenpäin, kun jutut ei kiinnosta. Ei millään pahalla.
Mua on alkanut harmittaa kun tiettyjen ihmisten kanssa tällainen auteskelu ei vaan toimi vaan he rupeavat härskisti kierrellenkaarrellen ja suoraankin pyytämään asioita joita ennen olen hyvää hyvyttäni tehnyt ihan omasta aloitteestani eivätkä muutenkaan anna mitään takaisinpäin koskaan.
Osan kanssa toimii mahtavasti se että kummatkin osapuolet tekevät pyyteettömiä palveluksia toisilleen eikä jää ns. velkatilannetta kumpaankaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut ympäristössä jossa autettiin paljon. Se on jäänyt kyllä itsellekin selkäytimeen.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Sellaisia ihmisiä tarvitaan nyt paljon, vaikkei ihan ilmaiseksi tarvikaan tehdä:-)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että pitäisi auttaa enemmän. Ei vaan riitä taidot.
Mihin?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/syopa-ei-ole-geneettinen-vaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hyvä mieli katsotaan hyötymiseksi niin ei kai sitten?
Nuorempana olin vilpittömän auttamishaluinen. Ikä on tuonut kyynistymistä ja realismia, nykyään autan vain sellaisia jotka aidosti ja pyyteettömästi ovat avun tarpeessa.
Et sinä ap ole auttaja, vaan olet Porvoosta.
Vaihdat siis apuasi rahaan. Sellaista apua nyt saa vaikka autokorjaamoltakin.
Zinc
Itse yritän kerätä "hyvää karmaa" auttelemalla apua tarvitsevia, erityisesti vanhuksia.
Kovat syöpähoidot kahdesti läpikäyneenä, lisäaikaa ja hyvää hoitoa saaneena haluan maksaa takaisin näin. Ehkä itsekkäästi ajattelen, ettei vielä otettaisi pois, kun on tehtävää...
Elämä ei koskaan ole ollut niin ihanaa kuin nyt, kun voimat ovat palanneet. Haluan käyttää niitä hyvään.