Miksi ihmisen pitäisi olla koko ajan joko töissä tai opiskelemassa?
Miksi ei joskus voisi vain olla? Miksi aina pitäisi olla päämäärätietoisesti suorittamassa elämää, tai muuten joutuu mustalle listalle?
Kommentit (54)
Niinpä. Köyhälistön viturallaan olevan mielen tuotosta tuo.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla, mutta sitten on turha valittaa, kun saa pelkästään toimeentulotukea.
Miksi ei saisi valittaa? Pitääkö ihmisen lunastaa arvonsa joko olemalla töissä tai opiskelemassa? Muuten ei saisi oikein olla olemassakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko olla, mutta sitten on turha valittaa, kun saa pelkästään toimeentulotukea.
Miksi ei saisi valittaa? Pitääkö ihmisen lunastaa arvonsa joko olemalla töissä tai opiskelemassa? Muuten ei saisi oikein olla olemassakaan?
Ihmisen tulisi itse elättää itsensä. Toimeentulotuella oleminenkin on muiden elätettävänä loisimista. Toki voit tehdä töitä ja säästää rahaa, että voit olla jonkin aikaa pois työelämästä.
Koska on vaarana, että työpaikallakin haluaa sitten vain olla. Ja kaikkialla muuallakin. Jos et ole lottovoittaja, joku muu joutuu aina tavalla tai toisella kompensoimaan sinun vain olemisesi.
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Olen 28v ja työelämästä lähdin lopullisesti pois. Ilmapiiri on karmea aivan sama missä on. Hyvät tyypit savustetaan ulos, käsittämättömiä asioita tapahtuu. Ei yhtään sen arvoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.
Maailmassa on paljon maita joissa ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain olla ja maleksia. Työ ja nimeomaan tuottava työ keskeisissä teollistuneissa maissa on huomattavasti rauhallisempaa ja ihme kyllä vapaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen 28v ja työelämästä lähdin lopullisesti pois. Ilmapiiri on karmea aivan sama missä on. Hyvät tyypit savustetaan ulos, käsittämättömiä asioita tapahtuu. Ei yhtään sen arvoista!
Olisko peliin katsomisen paikka., jos joka paikassa on karmivaa? Toivottavasti et elä veroa maksavien rahoilla, etkä käytä verovaroilla tuotettuja palveluja esim. sairaaloita tai teitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 28v ja työelämästä lähdin lopullisesti pois. Ilmapiiri on karmea aivan sama missä on. Hyvät tyypit savustetaan ulos, käsittämättömiä asioita tapahtuu. Ei yhtään sen arvoista!
Täällä toinen, tavallaan. Samaa ikäluokkaa olen ja kohta 2v työttömyyttä takana. Ei ole enää mitään paloa työelämän suhteen. Tykkään elää minimaalisesti pienellä rahalla joka on mulle ihan riittävä. On kaikki mitä tarvitsen. Jos joskus "joutuu" taas määräaikaiseen, niin menen tottakai. Saan elämän iloja muista asioista kuin työstä, siitä 40h työviikosta väsymyksineen ja vaatimuksineen.
Me työssäkäyvät maksetaan sun huuhailut.
Niinpä. Mitä sillä rahallakaan tekee jos kuitenkin on koko ajan vain töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.
Ikävää jos faktat kuulostavat sinusta väsyneiltä. En ala sinulle mitään uutta keksiä. Aktiivisuus ja yrittäminen tuottaa tulosta paremmin kuin passiivisuus, näin se vain menee. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi kannustaa passivoitumaan.
Tämä on ihan totta. Suomessa on tietynlainen kyttäämis ja kateuskulttuuri. Sen lisäksi täällä suositaan kokopäivätöitä (tilastot sen osoittavat). Suomi on hyvin byrokraattinen maa. Minusta jokaisella pitäisi olla velvollisuus elättää itsensä, siksi jokaisen pitäisi joko opiskella ammattiin tai tehdä töitä. Toki ymmärrän, ettei kaikki siihen pysty. Siksi tuet on hyvä olla olemassa. Mutta sitten iskee se jäyhä byrokratia; on työpaikkoja, joissa ei koskaan saa ottaa palkatonta vapaata tai pienten lasten vanhemmilta kielletään jollain verukkeella osa-aikainen hoitovapaa ym. Ylitöitä kyllä vaaditaan, mutta ylimääräistä vapaata ei saa.
Ei ole mikään pakko olla, mutta sitten on turha valittaa, kun saa pelkästään toimeentulotukea.