Miksi ihmisen pitäisi olla koko ajan joko töissä tai opiskelemassa?
Miksi ei joskus voisi vain olla? Miksi aina pitäisi olla päämäärätietoisesti suorittamassa elämää, tai muuten joutuu mustalle listalle?
Kommentit (54)
No ei pidä. En käynyt ees amista loppuun ja olen nyt 10v vain ollut. Helppoa elämäähän tää ja kavereita riittää, varsinkin netissä.
Tänään pelaan hieman shakkia, katson pari luontodokkaa, käyn vielä vähän pyöräilemässä ja sitten katson pari tuntia animee ennen nukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hienoa jos palkat olisi suomessa sillä tasolla että onnistuisikin säästää, niin että useimmat voisi jossain sopivassa välissä, esim. Työttömäksi jäätyään ihan vaan olla aina joitakin kuukausia. Kalliiksi tulee Yhteiskunnalle tämäkin oletus että ihminen muka jaksaa 50 vuotta tehdä 11 kk vuodesta töitä, yhden kuukauden lomalla + se 1 hikinen viikko talvella. Monelta hajoaa ja on jo hajonnut paikat ja /tai järki, niin etteivät kykene sitten enää ollenkaan töihin.
Onnistui pikkupalkkaiselta duunariltakin. Vaati 3 asiaa: ei velkoja, ei lapsia kotona, ei törsäilyä. Niin ja neljäntenä, ei pk-seutua. N41, töihin ehkä keväällä
Hienoa, onnea siitä! :) mutta kertoo vaan just siitä (nuo keinot) miten harvalla on samaan mahdollisuus nykyisellä tulo/kulutasolla. Kumpa useammallakin olisi varaa hengähdystaukoihin ilman työkkärin välitöntä niskaan hönkimistä.
Kiitos! Meillä oli tavoitteena taloudellinen riippumattomuus, mutta se jäi miehen sairastumiseen. Hän pääsi kokonaan pois pyörästä ja minä osittain. Viides vaadekin taitaa olla, hyvin (ja määräaikaisuuksissa) työllistävä ammatti, tai voisi tämä kevytyrittäjänäkin toimia?
Teen osa-aikatyötä juuri sen takia, että jää aikaa elämässä kaikille muille mielekkäille jutuille enemmän. Ja lisäyksenä vielä; pidän työstäni todella paljon, mutta mieluummin saan vähemmän palkkaa ja nautin elämästäni täysillä.
Ei ole takeita eläkeikään pääsemisestä, voinpahan kuolla onnellisena vaikka nyt jos niin kävisi.
Mikähän siinäkin on, että joissain uusissa työpaikoissa työntekijää tavallaan epävirallisesti testataan muiden työntekijöiden toimesta?
Itsellä kaksi kokemusta eli teetetään ylimääräisiä töitä ... yhdessä paikassa jätettiin edellispäivän sotkut mulle siivottavaksi ja haukuttiin kun sitten olin unohtanut tehdä yhden marginaalisen työtehtävän.
Samassa työpaikassa myös päiviteltiin kun olen pitkä...siitä tehtiin oikea numero. Mutta nämä tyypit olivat sellaisia, että niitä ei työnteko hirveästi kiinnostanut...
Muta en yhtään ihmettele jos porukat kärsii joissakin töissä...
Ratkaisu on osa-aikatyö tai keikkatyö. Kysyttäessä sanot vaan mitä hommia teet, ei kukaan kysele teetkö edes joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
No ei pidä. En käynyt ees amista loppuun ja olen nyt 10v vain ollut. Helppoa elämäähän tää ja kavereita riittää, varsinkin netissä.
Tänään pelaan hieman shakkia, katson pari luontodokkaa, käyn vielä vähän pyöräilemässä ja sitten katson pari tuntia animee ennen nukkumista.
No, monilla ei ole varaa tuohon, kun ei ole rikasta sukua tai muuta kykyä elättää itsensä ilman yhteiskunnan almuja.
Tuli selväksi että työssä olevat kadehtivat niitä jotka eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 28v ja työelämästä lähdin lopullisesti pois. Ilmapiiri on karmea aivan sama missä on. Hyvät tyypit savustetaan ulos, käsittämättömiä asioita tapahtuu. Ei yhtään sen arvoista!
Täällä toinen, tavallaan. Samaa ikäluokkaa olen ja kohta 2v työttömyyttä takana. Ei ole enää mitään paloa työelämän suhteen. Tykkään elää minimaalisesti pienellä rahalla joka on mulle ihan riittävä. On kaikki mitä tarvitsen. Jos joskus "joutuu" taas määräaikaiseen, niin menen tottakai. Saan elämän iloja muista asioista kuin työstä, siitä 40h työviikosta väsymyksineen ja vaatimuksineen.
Tiedän että monessakin työpaikassa on niin vähän oikeesti töitä että työajalla ehditään olemaan omalla kännykällä netissä kun kukaan ei huomata, mutta näistähän ei puhuta ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että monessakin työpaikassa on niin vähän oikeesti töitä että työajalla ehditään olemaan omalla kännykällä netissä kun kukaan ei huomata, mutta näistähän ei puhuta ääneen.
Työssäkäynti onkin vähän laajempi käsite kuin pelkkä kiire tai sen puuttuminen. Silti on vähäiset lomat, aikatauluttaminen, työmatkat, työilmapiiri, työvaatteiden mahdolliset huollot, eväiden väkertäminen, aamuherätykset, tavoitettavissa oleminen... kyllä näitä työn aiheuttamia rasitteita jää vielä ilman sitä kiirettäkin, joka kyllä sekin vaivaa monia.
Länsimailla on todella vääristynyt käsitys siitä mikä tekee onnelliseksi ja siksi on niin paljon ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasta stressistä ja burn outista. Munkit ja muut spirituaalisuuden harrastajat tietävät, että onnellisuus tulee pikemminkin hiljentymisestä ja olemisesta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!
Sinun se paikka kuuluu hankkia!
Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?
Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?
Työnantajasta, joka päättää kenet palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?
Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.
Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!
Väsynyttä läppää. Etkö muuta osaa hokea kuin että väsynyttä, väsynyttä? Uuteen virkistävään syyllistämiseen ei ole mitään tarvetta niin kauan kuin se tosiasia pätee, että vastuu elämisestäsi on sinulla itselläsi. Sinulla ei ole oikeutta heittäytyä olemaan jouten niin että muut maksavat sen.
Mistäköhän revit tuonkin, että olen heittäytymassa toimettomaksi? Taas omia oletuksiasi ja ennakkoluulojasi työttömistä, että se johtuisi ennen muuta laiskuudesta ja omasta tahdosta.
Hienoa, onnea siitä! :) mutta kertoo vaan just siitä (nuo keinot) miten harvalla on samaan mahdollisuus nykyisellä tulo/kulutasolla. Kumpa useammallakin olisi varaa hengähdystaukoihin ilman työkkärin välitöntä niskaan hönkimistä.