Miksi ihmisen pitäisi olla koko ajan joko töissä tai opiskelemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.

Ikävää jos faktat kuulostavat sinusta väsyneiltä. En ala sinulle mitään uutta keksiä. Aktiivisuus ja yrittäminen tuottaa tulosta paremmin kuin passiivisuus, näin se vain menee. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi kannustaa passivoitumaan.

Olisikin niin yksinkertaista, että se olisi aina omasta aktiivisuudesta kiinni. Itsellä juuri loppumassa yksi pätkätyö taas kerran vaikka on maisterintutkinto suoritettu ja työkokemusta on. Niska limassa tässä on yritetty, mutta työt taas loppumassa. Mielestäni en ole passiivinen saati en yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko olla, mutta sitten on turha valittaa, kun saa pelkästään toimeentulotukea.

Jos oleskelu on oma päätös niin pitää olla ilman kaikkia tukkeja.

Ja periaatteessa pitäisi vielä maksaa infra maksu (tiet, väylät julkiset tilat), turvallisuus maksu (poliisi, pelastuslaitos, ensiapu puolustusvoimat), hallinto maksu (eduskunta, ministeriöt) jne.

Se nyt vaan on niin että meidän yhteiskunta on rakennettu sillä periaatteella että kaikki kykenevät on mukana ylläpitämässä sen.

Olen joskus miettinyt, että kannattaisi sanoa kaikille tekeväni jotain etä- tai osa-aikatyötä. Mistä sitä kukaan saa tietää, teenkö oikeasti, mutta saisi olla asiaan kuulumattomien kyselyitä ja ehdotuksilta rauhassa ja saisi he vapautuksen siitä huolestaan ja tarpeestaan ratkaista tilanteeni. Ei tarvitsisi väistellä kysymyksiä tai kertoa, mitä kaikkea on yrittänyt ja hakenut, mutta ei ole onnistunut silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.

Ikävää jos faktat kuulostavat sinusta väsyneiltä. En ala sinulle mitään uutta keksiä. Aktiivisuus ja yrittäminen tuottaa tulosta paremmin kuin passiivisuus, näin se vain menee. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi kannustaa passivoitumaan.

Olisikin niin yksinkertaista, että se olisi aina omasta aktiivisuudesta kiinni. Itsellä juuri loppumassa yksi pätkätyö taas kerran vaikka on maisterintutkinto suoritettu ja työkokemusta on. Niska limassa tässä on yritetty, mutta työt taas loppumassa. Mielestäni en ole passiivinen saati en yrittäisi.

En väittänytkään, sanoin että aktiivisuus on parempi kuin passiivisuus. Tai uhriutuminen siitä, miten koko maailma nyt vihaa minua työtöntä.

Onneksi olkoon maisterin tutkinnosta, mutta ammattitutkinto on ihan saman arvoinen jos sillä saa yhtä hyvin töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisi hienoa jos palkat olisi suomessa sillä tasolla että onnistuisikin säästää, niin että useimmat voisi jossain sopivassa välissä, esim. Työttömäksi jäätyään ihan vaan olla aina joitakin kuukausia. Kalliiksi tulee Yhteiskunnalle tämäkin oletus että ihminen muka jaksaa 50 vuotta tehdä 11 kk vuodesta töitä, yhden kuukauden lomalla + se 1 hikinen viikko talvella. Monelta hajoaa ja on jo hajonnut paikat ja /tai järki, niin etteivät kykene sitten enää ollenkaan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.

Ikävää jos faktat kuulostavat sinusta väsyneiltä. En ala sinulle mitään uutta keksiä. Aktiivisuus ja yrittäminen tuottaa tulosta paremmin kuin passiivisuus, näin se vain menee. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi kannustaa passivoitumaan.

Olisikin niin yksinkertaista, että se olisi aina omasta aktiivisuudesta kiinni. Itsellä juuri loppumassa yksi pätkätyö taas kerran vaikka on maisterintutkinto suoritettu ja työkokemusta on. Niska limassa tässä on yritetty, mutta työt taas loppumassa. Mielestäni en ole passiivinen saati en yrittäisi.

En väittänytkään, sanoin että aktiivisuus on parempi kuin passiivisuus. Tai uhriutuminen siitä, miten koko maailma nyt vihaa minua työtöntä.

Onneksi olkoon maisterin tutkinnosta, mutta ammattitutkinto on ihan saman arvoinen jos sillä saa yhtä hyvin töitä.

Mistäköhän revit tuon uhriutumisen tai tuon, että maailma on minua vastaan? En mielestäni kommentoinut mitään tuollaista. Nuo ovat ihan omia ennakkoluuloja ja oletuksiasi työttömistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Sinusta itsestäsi se silti on kiinni, onnistutko saamaan yhden niistä työpaikoista mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko olla, mutta sitten on turha valittaa, kun saa pelkästään toimeentulotukea.

Jos oleskelu on oma päätös niin pitää olla ilman kaikkia tukkeja.

Ja periaatteessa pitäisi vielä maksaa infra maksu (tiet, väylät julkiset tilat), turvallisuus maksu (poliisi, pelastuslaitos, ensiapu puolustusvoimat), hallinto maksu (eduskunta, ministeriöt) jne.

Se nyt vaan on niin että meidän yhteiskunta on rakennettu sillä periaatteella että kaikki kykenevät on mukana ylläpitämässä sen.

No itse olen työtön ilman mitään tukia. Teen keikkatyötä sen verran että saan jotain elämiseen ja säästöön. Ei tarvitse tehdä kuin 10-15 päivää kuukaudessa töissä jotta saan tarpeeksi rahaa, muut päivät olen vain kotona lepäilemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Mielestäni nuo perustelut siitä kuinka muut nyt niin kovasti joutuvat kustantamaan toisen elämän ovat jokseenkin väsyneitä. Eli voisiko keksiä jotain uutta? Lisäksi voitko kertoa minulle miten koulussa oleminen olisi sitten jotenkin kustannustehokkaampaa, millään tavalla mitattuna? Siinähän tulee sitten kaikki opettajien palkat jne mukaan yhtälöön.

Ikävää jos faktat kuulostavat sinusta väsyneiltä. En ala sinulle mitään uutta keksiä. Aktiivisuus ja yrittäminen tuottaa tulosta paremmin kuin passiivisuus, näin se vain menee. En ymmärrä, miksi ketään pitäisi kannustaa passivoitumaan.

Olisikin niin yksinkertaista, että se olisi aina omasta aktiivisuudesta kiinni. Itsellä juuri loppumassa yksi pätkätyö taas kerran vaikka on maisterintutkinto suoritettu ja työkokemusta on. Niska limassa tässä on yritetty, mutta työt taas loppumassa. Mielestäni en ole passiivinen saati en yrittäisi.

En väittänytkään, sanoin että aktiivisuus on parempi kuin passiivisuus. Tai uhriutuminen siitä, miten koko maailma nyt vihaa minua työtöntä.

Onneksi olkoon maisterin tutkinnosta, mutta ammattitutkinto on ihan saman arvoinen jos sillä saa yhtä hyvin töitä.

Mistäköhän revit tuon uhriutumisen tai tuon, että maailma on minua vastaan? En mielestäni kommentoinut mitään tuollaista. Nuo ovat ihan omia ennakkoluuloja ja oletuksiasi työttömistä.

Lue tuolta edelliseltä sivulta. Ja jos kerran olet aktiivinen, opiskelet, haet töitä etkä ryve itsesäälissä, niin sittenhän olet tässä minun kanssani samalla puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Sinusta itsestäsi se silti on kiinni, onnistutko saamaan yhden niistä työpaikoista mitä on.

Saako kysyä, oletko ollut itse viime aikoina työttömänä? Epäilen, että sinulla on mitään käsitystä millaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Hae paikka, niin me muutkin olemme tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Sinusta itsestäsi se silti on kiinni, onnistutko saamaan yhden niistä työpaikoista mitä on.

Saako kysyä, oletko ollut itse viime aikoina työttömänä? Epäilen, että sinulla on mitään käsitystä millaista se on.

Epäilen, että aioit vähätellä kokemuksiani vastaan mitä tahansa. Mutta kyllä, olen ollut viime aikoina työttömänä. Montakin kertaa. Olen tehnyt oman alani töitä ja olen siivonnut. Olen opiskellut 3 tutkintoa ja käynyt kursseja. Olen tehnyt keikkaa yrittäjänä. Olen muuttanut työn perässä kahdesti. Olen ollut rutiköyhä suurimman osan tähän astisesta elämästäni. Ja olen edelleen sitä mieltä että on parempi yrittää kuin luovuttaa.

Onko minulla nyt mielestäsi oikeus esittää näkemykseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Sinusta itsestäsi se silti on kiinni, onnistutko saamaan yhden niistä työpaikoista mitä on.

Saako kysyä, oletko ollut itse viime aikoina työttömänä? Epäilen, että sinulla on mitään käsitystä millaista se on.

Epäilen, että aioit vähätellä kokemuksiani vastaan mitä tahansa. Mutta kyllä, olen ollut viime aikoina työttömänä. Montakin kertaa. Olen tehnyt oman alani töitä ja olen siivonnut. Olen opiskellut 3 tutkintoa ja käynyt kursseja. Olen tehnyt keikkaa yrittäjänä. Olen muuttanut työn perässä kahdesti. Olen ollut rutiköyhä suurimman osan tähän astisesta elämästäni. Ja olen edelleen sitä mieltä että on parempi yrittää kuin luovuttaa.

Onko minulla nyt mielestäsi oikeus esittää näkemykseni?

Olen itsekin samaa mieltä, että parempi yrittää kuin luovuttaa. Mutta en suostu tuntemaan syyllisyyttä tai pitämään sitä vain omana syynäni tai yrittämisen puutteena ja passiivisuutena, vaikka olisinkin työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Sinun se paikka kuuluu hankkia!

Näinhän minä yritän, etkö osaa lukea. Onko se minusta kiinni, jos en maisterin tutkinnon, työkokemuksen, uudestaan opiskelemaan hakemisen ja työn haun jälkeenkään saa töitä?

Miten olet päässyt maisteriksi asti? Juurihan kinusit työpaikkaa minulta ja vastasin siihen, että ei ole minun vastuullani millään tavalla vaan sinun. Ja kyllä, sinusta se juuri on kiinni. Kenestä muustakaan?

Olisikohan vaikka siitä kiinni, että niitä töitä ei riitä kaikille? Ja että kaikilla ei ole niin hyvä tuuri, että on onnistunut saamaan sen ihan ok:n vakituisen työn?

Sinusta itsestäsi se silti on kiinni, onnistutko saamaan yhden niistä työpaikoista mitä on.

Saako kysyä, oletko ollut itse viime aikoina työttömänä? Epäilen, että sinulla on mitään käsitystä millaista se on.

Epäilen, että aioit vähätellä kokemuksiani vastaan mitä tahansa. Mutta kyllä, olen ollut viime aikoina työttömänä. Montakin kertaa. Olen tehnyt oman alani töitä ja olen siivonnut. Olen opiskellut 3 tutkintoa ja käynyt kursseja. Olen tehnyt keikkaa yrittäjänä. Olen muuttanut työn perässä kahdesti. Olen ollut rutiköyhä suurimman osan tähän astisesta elämästäni. Ja olen edelleen sitä mieltä että on parempi yrittää kuin luovuttaa.

Onko minulla nyt mielestäsi oikeus esittää näkemykseni?

Olen itsekin samaa mieltä, että parempi yrittää kuin luovuttaa. Mutta en suostu tuntemaan syyllisyyttä tai pitämään sitä vain omana syynäni tai yrittämisen puutteena ja passiivisuutena, vaikka olisinkin työtön.

Samahan se loppujen lopuksi on, mitä ajattelee. Väliä on sillä, mitä konkreettista saa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hienoa jos palkat olisi suomessa sillä tasolla että onnistuisikin säästää, niin että useimmat voisi jossain sopivassa välissä, esim. Työttömäksi jäätyään ihan vaan olla aina joitakin kuukausia. Kalliiksi tulee Yhteiskunnalle tämäkin oletus että ihminen muka jaksaa 50 vuotta tehdä 11 kk vuodesta töitä, yhden kuukauden lomalla + se 1 hikinen viikko talvella. Monelta hajoaa ja on jo hajonnut paikat ja /tai järki, niin etteivät kykene sitten enää ollenkaan töihin.

Onnistui pikkupalkkaiselta duunariltakin. Vaati 3 asiaa: ei velkoja, ei lapsia kotona, ei törsäilyä. Niin ja neljäntenä, ei pk-seutua. N41, töihin ehkä keväällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen ihmetellyt. Jos olet töissä tai opiskellessa niin saat olla ns. rauhassa. Mutta odotas vain, jos et ole niin kaikki kyselevät, kyttäävat ja ovat vähintään huolissaan tulevaisuudestasi. Joo itse olen yliopiston käynyt ja maisteri ihan työllistävälle alalle, mutta yksi pätkätyö silti taas kerran loppumassa. Kouluunkin hain työllistävää alaa, en päässyt. Laiska en siis ole vaan yritetty on, mutta näköjään kohta en taas olekaan töissä tai opiskelemassa yrityksistä huolimatta. Pitääkö minun kokea olevani laiska ja huono nyt?

Pitääkö muiden vakuuttaa että on niin hienoa kun et ole töissä nyt ja miten upeaa on kustantaa työttömyyskorvaukset? Vähän realismia.

Huoh. Onpa taas väsynyttä syyllistämistä. Heti menen töihin, kun annat paikan vaan!

Väsynyttä läppää. Etkö muuta osaa hokea kuin että väsynyttä, väsynyttä?  Uuteen virkistävään syyllistämiseen ei ole mitään tarvetta niin kauan kuin se tosiasia pätee, että vastuu elämisestäsi on sinulla itselläsi. Sinulla ei ole oikeutta heittäytyä olemaan jouten niin että muut maksavat sen.