Lue keskustelun säännöt.
SSRI-lääkkeet
13.05.2013 |
Lääkäri määräsi tänään SSRI-lääkkeet masennukseen ja paniikkihäiriöön. Olen ennenkin lukenut kauhukertomuksia kyseisestä lääkkeestä ja pelottaa aloittaa ne. Minkälaisia kokemuksia?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Essitalopram kirjoitti:
Masennus ilman lääkehoitoa aiheuttaa, toivottomuutta, tunteiden latistumista, häiriöitä seksissä,ongelmia perheessä, keskittymiskyky heikkenee ym ym. Ssri lääke nimenomaan voi auttaa noihin oireisiin. Elämänhalu tulee takaisin. Ainakin minulla tuli. Ja minulla alkoi olla jo depersonalisaatiota pitkällisen ahdistuksen takia. Ja se on jo ihan helvettiä. Pysyy järjissään ja silti kärsii helvetin tuskia. Ssri auttoi tuohonkin, kun ahdistus heikkenee niin depersonalisaatio poistuu. Eivät nämäkään lääkkeet tietenkään kaikkia auta. Kannatta kuitenkin kokeilla. Terapiakin on hyvä, mutta kymmeniä vuosia kestäneen stressin ja ahdistuksen poisto ei lähde pelkästään juttelemalla. Uskon että pitkällinen ahdistuneisuus on vaarallista ihmiselle jo fyysisestikin. Kivut nousevat pintaan helposti ja paha olo senkun lisääntyy.
Huutonaurua. Kaikilla tietämilläni ja kuulemillani henkilöillä, jotka ovat syöneet tai syövät ssri lääkkeitä, seksuaaliset halut katosivat täysin. Myös tuo tunteiden latistuminen ja ns. zombina olo kuuluu tähän lääkkeiden käyttäien kastiin. Semmonen juttu vielä, että vaikka lopettaisi lääkkeet, haitta voi jäädä loppuelämäksi.
En tiedä minkä merkkisiä lääkkeitä tuttusi ovat syöneet, mutta itse käytin ssri-lääkkeitä 4vuotta. En huomannut eroa seksuaalisissa haluissa, tai jos jotain, niin positiiviseen suuntaan ja siihen oli todennäköisesti syynä pillereiden vaihto kapseliin. Tunteiden latistumisen tunnistan kyllä, zombina oloa en. Mitään haittaa ei ainakaan mulle onneksi näistä jäännyt.
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kuvailla millainen olotila lääkkeistä tulee? Tuleeko olosta vain normaali, vai tunteeko onnellisuutta? Onko vaikeampaa tulla surulliseksi?[/
mulla lääkkeet ovat auttaneet todella hyvin. Olotila on sellainen, että pystyn normaalisti toimimaan eivätkä ajatukset kierrä sitä masennuksesta tuttua kehää. Ei ahdista fyysisesti eikä psyykkisesti. Onnellisuutta ja surua tunnen ihan normaalisti, ainoa mikä on loppunut on tuo ahdistuksen, masennuksen ja ajatuskarusellin loppuminen. Saan nukuttua paremmin ja energiatasoni on hyvä.
Mulle lääkkeet siis sopivat todella hyvin. Ei kannata kuunnella mitään kauhujuttuja vaan ihan itse kokeilla sopiiko lääkkeet, ja jos eivät sovi, niin kokeilet lääkärin kanssa jotain toista lääkettä.
Mua ärsyttää suunnattomasti tuo ssri-lääkkeiden demonisointi. Eihän vaikka verenpainepotilaillekaan sanota, että lääkkeiden ottaminen on jotenkin huonommuutta ja että ilman lääkkeitä pitäisi pärjätä! Olen hyväksynyt omalla kohdallani, että aivojeni välittäjäaineiden tasapaino pysyy kohdallaan, kun otan lääkkeen joka päivä. Jos en ota, välittäjäaineet menevät taas sekaisin ja olo huononee vaikka miten tunnollisesti harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, yritän nukkua tarpeeksi jne jne... toivoisin, että yleisesti hyväksyttäisiin että nämä lääkkeet ovat aivan normaaleja lääkkeitä siinä missä mitkä tahansa muutkin ja mahdollistavat monille ihmisille työ-ja toimintakykyisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 16:07"]
Itseäni eivät psyykenlääkkeet koskaan auttaneet. On myös olemassa paljon tutkimuksia, joiden mukaan masennuslääkkeiden teho on näennäinen ja perustuu vain plasebovaikutukseen. Lisäksi lääkkeiden sivuvaikutukset tehostavat plaseboefektiä.
Psyykenlääkkeet ovat sitten astetta voimakkaampia kuin ssri:t. Joten jos olet psyykenlääkkeitä ottanut, olet luultavasti koukannut joskus mielisairaalan kautta. Kannattaisi puhua asioiden oikeilla nimillä edes, jos olet olevinasi asiasta tietävä.
Ssri:t ovat serotoniinin takaisinottajia. Ihmisillä joilla on masennus on aivokemia häiriintynyt niin, ettei serotoniinia pääse vapautumaan normaalisti. Tämä johtaa unettomuuteen, masennukseen jne.
Kuules, masennuslääkkeet ovat psyykelääkkeitä. Sekoititko antipsykootteihin?
Laitapa yksikin tutkimus, joka osoittaa että masentuneilla on serotoniiniaineenvaihdunta häiriintynyt?
no niitähön on netti pullollaan, mutta voit aloittaa aiheeseen tutustumisen vaikka täältä:
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/masennus_iskee_kun_herm…
Vierailija kirjoitti:
Essitalopram kirjoitti:
Masennus ilman lääkehoitoa aiheuttaa, toivottomuutta, tunteiden latistumista, häiriöitä seksissä,ongelmia perheessä, keskittymiskyky heikkenee ym ym. Ssri lääke nimenomaan voi auttaa noihin oireisiin. Elämänhalu tulee takaisin. Ainakin minulla tuli. Ja minulla alkoi olla jo depersonalisaatiota pitkällisen ahdistuksen takia. Ja se on jo ihan helvettiä. Pysyy järjissään ja silti kärsii helvetin tuskia. Ssri auttoi tuohonkin, kun ahdistus heikkenee niin depersonalisaatio poistuu. Eivät nämäkään lääkkeet tietenkään kaikkia auta. Kannatta kuitenkin kokeilla. Terapiakin on hyvä, mutta kymmeniä vuosia kestäneen stressin ja ahdistuksen poisto ei lähde pelkästään juttelemalla. Uskon että pitkällinen ahdistuneisuus on vaarallista ihmiselle jo fyysisestikin. Kivut nousevat pintaan helposti ja paha olo senkun lisääntyy.
Huutonaurua. Kaikilla tietämilläni ja kuulemillani henkilöillä, jotka ovat syöneet tai syövät ssri lääkkeitä, seksuaaliset halut katosivat täysin. Myös tuo tunteiden latistuminen ja ns. zombina olo kuuluu tähän lääkkeiden käyttäien kastiin. Semmonen juttu vielä, että vaikka lopettaisi lääkkeet, haitta voi jäädä loppuelämäksi.
aika inhottavaa tulla esittämään tänne huutonaurua, kun ihmiset puhuvat positiivistakin kokemuksista ssri-lääkkeiden kanssa. Sinulla voi olla huonoja kokemuksia niistä, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään ei voisi olla hyviä kokemuksia tai hoitotuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako kukaan kuvailla millainen olotila lääkkeistä tulee? Tuleeko olosta vain normaali, vai tunteeko onnellisuutta? Onko vaikeampaa tulla surulliseksi?
Itselleni tuli alkuun mania, sitten tyhjyys. Tuntui, että ne vähäiset onnentunteet mitä ennen lääkityksen aloittamista oli vielä ollut, latistuivat nekin. Harmittaa kyllä, että tästä säikähtäneenä lopetin lääkityksen parin kuukauden jälkeen. Myöhemmin vasta ihmisten kanssa juteltuani ja asiasta lueskeltuani ymmärsin, että vaikutus tulee viiveellä. Toisaalta en kyllä ehkä suosittelisi lääkitystä ihmiselle, joka vielä kokee iloa ja mielenkiintoa edes johonkin, jos keskusteluapua on saatavilla. Lääke voi olla hyvä apu sitten, kun kaikki hyvä on hävinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enpä ole kuullut että erektiohäiriöihin auttaisi, lähde? käsittääkseni nämä mielialalääkkeet niitä häiriöitä juuri aiheuttavat.