Ystävän tukeminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Ei mitään, taisin itse ilmaista itseäni epäselvästi. Siis hän kertoo asioita hyvin ympäripyöreästi ja kun teen jonkun selventävän kysymyksen niin ystävällisesti ja varovasti, kuin ikinä osaan, seurauksena on täyshiljaisuus. Sitten olen taas viestittelemättä pitkän aikaa, kunnes ystävä laittaa viestiä ihan muusta asiasta, mutta joka tapauksessa aina jotain ikävää.

Ottaisin sinuna etäisyyttä tuollaiseen ystävään. Jos hän pitäisi sinua tärkeänä, niin hän itse kertoisi asioistaan. Nyt ilmeisesti ei koe sinua niin läheiseksi, että kertoisi mitään. Suosittele hänelle pitkää ja intensiivistä psykoterapiaa ja sen myötä voitte myöhemmin lähentyä ehkä uudelleen?

Itseasiassa hän kyllä kertoo asioistaan. Mutta siinä kaikki. Tyyliin, joku valittaa, ettei ikinä saa lapsista vapaata, ja siten kun toinen lapsille läheinen ja tuttu sitä lastenhoitoapua tarjoaa, ei kuitenkaan ota vastaan. Tämä ei siis ystäväni sanomaa, vaan esimerkki hänelle tyypillisestä käytöksestä.

Olemalla ystävä. Pyydä vaikka kahville, kysy mitä kuuluu, mutta älä tungettele, kaikista ongelmista ei ole helppo puhua, mutta on tärkeää että ympärillä on ihmisiä jotka välittää ja joiden seurassa saa edes hetkeksi olla pois omista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Ei mitään, taisin itse ilmaista itseäni epäselvästi. Siis hän kertoo asioita hyvin ympäripyöreästi ja kun teen jonkun selventävän kysymyksen niin ystävällisesti ja varovasti, kuin ikinä osaan, seurauksena on täyshiljaisuus. Sitten olen taas viestittelemättä pitkän aikaa, kunnes ystävä laittaa viestiä ihan muusta asiasta, mutta joka tapauksessa aina jotain ikävää.

Näissä tilanteissa pitää aloittaa ensin kysymällä haluaako hän puhua enemmän asiasta kanssasi. Sitten kokoajan terottaa, että aikeesi ovat hyvät, et halua udella, etkä halua painostaa häntä kertomaan asioita joista ei halua puhua. Kysyt aina suoraan mitä hän toivoisi sinulta seuraavaksi ja teet myös sen.

Ja jos hän puhuu muista asioista, älä johdattele juttuja hänen asioihin joista hän ei sillä hetkellä puhu. Kerro muiden onnistuneista muutoksista ja luo toivoa hänelle. Älä koskaan aseta häntä tilanteeseen, jossa hänet pakotetaan sanomaan jotain vastentahtoaan, ei edes henkiseen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Ei mitään, taisin itse ilmaista itseäni epäselvästi. Siis hän kertoo asioita hyvin ympäripyöreästi ja kun teen jonkun selventävän kysymyksen niin ystävällisesti ja varovasti, kuin ikinä osaan, seurauksena on täyshiljaisuus. Sitten olen taas viestittelemättä pitkän aikaa, kunnes ystävä laittaa viestiä ihan muusta asiasta, mutta joka tapauksessa aina jotain ikävää.

Näissä tilanteissa pitää aloittaa ensin kysymällä haluaako hän puhua enemmän asiasta kanssasi. Sitten kokoajan terottaa, että aikeesi ovat hyvät, et halua udella, etkä halua painostaa häntä kertomaan asioita joista ei halua puhua. Kysyt aina suoraan mitä hän toivoisi sinulta seuraavaksi ja teet myös sen.

Ja jos hän puhuu muista asioista, älä johdattele juttuja hänen asioihin joista hän ei sillä hetkellä puhu. Kerro muiden onnistuneista muutoksista ja luo toivoa hänelle. Älä koskaan aseta häntä tilanteeseen, jossa hänet pakotetaan sanomaan jotain vastentahtoaan, ei edes henkiseen tilaan.

Yritän olla todella hienovarainen. Lähinnä viestittelemme. Ei ole voimia tavata. En painosta lainkaan. Laitan vain rohkaisevia ja kannustavia viestejä ja yritän saada selvyyttä siihen mitä en ymmärrä. Mutta sekin on liikaa. En ole ystävääni pettynyt tai vihainen. Pelkään mitä seuraa, kun joutuu, tai on jo aivan liian koville. Ap

Paras apu on se, ettet hylkää (ellei toinen tee jotain ikävää sinulle). Itse menetin puolet ystävistäni, kun elin ahdistunutta aikaa (äiti kuoli, mies kohteli huonosti), enkä hetkeen pystynyt olemaan sellainen ystävä kuin heille sopi.

Vierailija kirjoitti:

Miten muut, samaa kokeneet, olette saaneet ystäviltä apua ja oletteko olleet siitä hyvillänne vai onko avun tarjoaminen tuntunut vaivaannuttavalta. Ap

Kun mieheni otti eron minusta, niin masennuin. Minun oli vaikea puhua kellekkään ja pidin kaiken sisälläni. Olin lamantuneena pitkään enkä saanut mitään asiaa hoidettua. Miesystäväni kysyi minulta, että mikä on. Silloin romahdin ja kerroin hänelle. Hän hoiti minut terapiaan ja otti asumaan luokseen, vaikka minulla oli oma koti. Sain töistä sairauslomaa jne. Ystäväni hoiti laskuni ja teki ruokaa ja piti huolta. Sain vaan olla rauhassa. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Ollaan tunnettu 40 vuotta. Tavattii tarhassa 3 vuotiaina ja ollaan oltu koko elämä ystäviä. Nyt olen taas kunnossa ja palannut työelämään takaisin.

Teet selväksi, että olet tukena. Älä vaadi mitään. älä syyllistä, jos hän ei nyt pysty olemaan sellainen kaveri, kuin haluaisit. Kysele kuulumisia, mutta älä painosta. Olet ihan normaalisti. Puhut omasta elämästä normaalisti.

Minulle oli pahinta, kun rankassa tilanteessa kaveri ilmaisi, ettei pysty kertomaan kuulumisiaan, kun minulla on niin rankkaa. Minä taas halusin, että hän olisi ihan normaalisti, koska hänen asiat veivät huomioni pois omistani. Hän halusi olla tukena, mutta koki että jää vähemmälle huomiolle, kun en jaksanut/pystynyt olemaan yhteydessä yhtä usein. Siinä rapisi luottamus ystävääni ja ystävyyttämme kohtaan. Halusin olla tekemisissä, mutta tapaamiset veivät paljon energiaa. Itse selvitin asiat terapiassa, mutta siihenkin pitää tulla sysäys omasta itsestään.