Ystävän tukeminen

Miten muut, samaa kokeneet, olette saaneet ystäviltä apua ja oletteko olleet siitä hyvillänne vai onko avun tarjoaminen tuntunut vaivaannuttavalta. Ap

Ja miten et ainakaan haluaisi tulla autetuksi? Olen varmaan vähän tyhmä ihminen, kun en tajua miksei toinen halua edes jutella. Kai se ahdistus ja masennus vaan vie kaikki voimat.

Miksi työnnät nenäsi toisen elämään?

Niin anna olla. Hänellä on elämänhallinnan ongelma eikä sitä korjata ulkoapäin. Hänellä ei myöskään ole velvollisuus elää sinulle mielekästä elämää.

Minä en yleensä saa ystäviltä tukea. Käytännön apua olen joskus saanut, mutta henkistä tukea en saa vaikka tarvitsisin. Ei oikein viitsisi terapiaankaan mennä vain sen takia, että olisi joku jolle puhua. Silloin vien terapiapaikan joltakin sellaiselta, joka on oikeasti terapian tarpeessa.

Jos hän haluaa puhua, niin kuuntele. Väkisin ei varmaan kannata tyrkyttää apua, jos toinen ei sitä tosiaan halua.

Jokainen varmaan haluaa apua omalla tavallaan, siksi ei voi sanoa, että sama tapa toimisi kaverillasi.

Omassa tapauksessani kaverini oli aika hukassa auttavaisuuden kanssa. Kun sanoin, etten pysty/ halua nyt puhua, hän jatkoi jankkaamistaan. Teki mieli lyödä luuri korvaan, kun toinen ei osaa lopettaa. Puhun sitten, kun haluan/jaksan. Hänellä oli selvästikin tyylinä se, että auttaa samalla tavalla, kuin haluaisi itseään autettavan. Olisi lähtenyt tueksi hautajaisiinkin, kun itse koin, että hän olisi ollut siellä kuokkimassa täysin tuntemattomien joukossa. Ajatteli siis, että olisin tarvinnut siellä hänen tukeaan. Hän ei itse selviä hirveän hyvin tuollaisista yksin, joten varmaan olettaa kaikkien tuntevan niin.

Minä käyn mielummin asiat läpi itsekseni ja tämä loukkasi häntä jollakin tapaa. Hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Vaikka oli kyllä todennut aiemmin, ettei pysty olemaan tukenani samalla tavalla, kuin olin ollut hänen tukenaan. Kumminkin, kysy siis miten voit parhaiten auttaa ja kunnioita kaverisi tapaa käydä asiat läpi. Jos uskallat, voit ehdottaa terapeutin juttusille menemistä ja luvata tulla mukaan tueksi, jos hän haluaa. Riippuu siitä kuinka läheisiä olette ja kuinka huonosti hän voi.

Lopeta se ininä ja tee niinku parhaalta tuntuu

Vierailija kirjoitti:

Minä en yleensä saa ystäviltä tukea. Käytännön apua olen joskus saanut, mutta henkistä tukea en saa vaikka tarvitsisin. Ei oikein viitsisi terapiaankaan mennä vain sen takia, että olisi joku jolle puhua. Silloin vien terapiapaikan joltakin sellaiselta, joka on oikeasti terapian tarpeessa.

Ajattelin ennen noin. Kunnes tuli hetki, etten päässyt atuksissani enää yksin eteenpäin. Silloinkaan kyse ei ollut mistään "suuresta" asiasta, enemmänkin itsetunto-ongelmista, jotka paheni kaverin arvosteltua minua. Kiersin samaa kehää, kuinka olen hirveä ihminen ja syyllinen kaikkeen. Kaverillekaan en kelpaa omana itsenäni.

Terapeutti auttoi saamaan asiat kuntoon ja näkemään itseni eri valossa. Töitä teen tietysti vieläkin. Ongelmasta riippuen, ei siellä tarvitse kerran viikossa käydä. Voi vain käydä tuolla tavoin juttelemassa. Et sinä kenenkään paikkaa vie. Kaikilla ei tietenkään ole tilaa. Etsit vain sopivan terapeutin, kyllä niitä muillekin riittää.

Mistä tiedät kaverisi asiat?

Kuulostat kammottavatlta "ystävältä", silllä vuodat "ystäväsi" huolet tänne palstalle.

Kysymys kuuluukin: voiko tuollainen olla edes ystävä? Asenteellisuutesi ja kyvyttömyytesi auttaa ilman täällä avautumista pljastavat sinut enemmänkin vihamieheksi.

Armahda "ystävääsi" pysyttelemällä hänestä erossa. Hän ansaitsee reilumpia ja luotettavampia ihmisiä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät kaverisi asiat?

Siitä tietysti, että hän on kertonut. Ap

Ärsyttää avun tuputtajat.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat kammottavatlta "ystävältä", silllä vuodat "ystäväsi" huolet tänne palstalle.

Kysymys kuuluukin: voiko tuollainen olla edes ystävä? Asenteellisuutesi ja kyvyttömyytesi auttaa ilman täällä avautumista pljastavat sinut enemmänkin vihamieheksi.

Armahda "ystävääsi" pysyttelemällä hänestä erossa. Hän ansaitsee reilumpia ja luotettavampia ihmisiä elämäänsä.

Ok olen varmaan itsekäs ja kauhea ihminen, kun toivon, että hyvä ystäväni olisi onnellinen. Mielestäni en mitenkään yksityiskohtaisesti kertonut asioista. Esim. syitä näihin ongelmiin vaikka ne tiedän kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Ja miten et ainakaan haluaisi tulla autetuksi? Olen varmaan vähän tyhmä ihminen, kun en tajua miksei toinen halua edes jutella. Kai se ahdistus ja masennus vaan vie kaikki voimat.

Juurikin tällaisen ihmisen apua en itse kaipaisi.

"Laitan viestejä mutta mulle ei vastata!? Miks ne ignooraa?? huomioikaaaaa avun antoni!" hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Ei mitään, taisin itse ilmaista itseäni epäselvästi. Siis hän kertoo asioita hyvin ympäripyöreästi ja kun teen jonkun selventävän kysymyksen niin ystävällisesti ja varovasti, kuin ikinä osaan, seurauksena on täyshiljaisuus. Sitten olen taas viestittelemättä pitkän aikaa, kunnes ystävä laittaa viestiä ihan muusta asiasta, mutta joka tapauksessa aina jotain ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää avun tuputtajat[/quote

Sitähän juuri kysyin, miten toimia. Varsinkin teiltä, jotka olette olleet vaikeassa elämäntilanteessa. En siis ole tuputtanut apua väkisin.

Jaa no pahoitteluni sitten jos tulkitsin viestisi väärin mutta tämä kohta "Tuntuu, että toinen hajoaa ja ahdistuu mistä tahansa." särähti kyllä.. ajattelin että olet tuputtanut apua ja hän ahdistuu siitä kovin.

Ei mitään, taisin itse ilmaista itseäni epäselvästi. Siis hän kertoo asioita hyvin ympäripyöreästi ja kun teen jonkun selventävän kysymyksen niin ystävällisesti ja varovasti, kuin ikinä osaan, seurauksena on täyshiljaisuus. Sitten olen taas viestittelemättä pitkän aikaa, kunnes ystävä laittaa viestiä ihan muusta asiasta, mutta joka tapauksessa aina jotain ikävää.

Ottaisin sinuna etäisyyttä tuollaiseen ystävään. Jos hän pitäisi sinua tärkeänä, niin hän itse kertoisi asioistaan. Nyt ilmeisesti ei koe sinua niin läheiseksi, että kertoisi mitään. Suosittele hänelle pitkää ja intensiivistä psykoterapiaa ja sen myötä voitte myöhemmin lähentyä ehkä uudelleen?

Kaverisi ei kerro sinulle asioita. Ei vaikuta, että hän loppujen lopuksi luottaa sinuun riittävästi, jotta voisit kummemmin auttaa häntä.