Onko muilla pikkulapsiarki tälläistä?
Meillä on 1- ja kohta 3-vuotiaat lapset, joita hoidan kotona. Tuntuu, etten saa yhtään mitään tehtyä. Joka ikisessä asiassa kestää lasten kanssa todella kauan. Jommallakummalla on koko ajan joku vessa-asia tai vaipassa tavaraa, pienempi on kiipeämässä päättömästi ruokapöydän päälle tai isompi kiukuttelee muuten vaan. Mitään kolmessa minuutissa hoidettavaa asiaa ei voi hoitaa ilman, että joku tahtoo syliin tai lapset nahistelevat keskenään. Sitten puoli tuntia onkin jo kulunut.
Kotipihaa kauemmas lähteminen on ihan tuskaa, isompi vastustelee ihan kaikkea pukemisesta lähtien (erityisesti ei haluaisi vaippaa, vaikka sellainen kyllä laitetaan, jos mennään jonnekin kauemmas). Pienempi kitisee samalla, koska haluaa huomiota. Isompi vastustelee myös päiväunia, vaikka ei ole valmis jättämään niitä pois. Tuntuu, että koko päivä menee jonkun kiukutellessa.
Pienempi ei oikein osaa vielä kunnolla kävellä, joten joudun vahtimaan vieressä koko ajan, ettei kaadu. Kun yritän lukea isommalle, pienempi yrittää repiä kirjaa. Kun yritän askarrella tai piirtää isomman kanssa, pienempi yrittää syödä paperia ja pureskella kyniä.
Leikin, loruttelen, laulan, sylittelen ja oikeasti vietän paljon aikaa lasten kanssa. Silti tuntuu, ettei mikään riitä, ja ihan pakollisimmat kotityöt ja omasta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen vievät liikaa aikaa ja lapset kitisevät, jos yritän jättää edes hetkeksi omiin touhuihinsa.
Mitään omaa aikaa ei todellakaan ole, miehellä on pitkä työmatka on siksi pidempään poissa. Viikonloppuisin yritetään antaa molemmille lapsille aikaa yksin ilman sisarusta ja saada kaikki kertyneet pakolliset hommat tehtyä.
Koronan takia tukiverkot ovat vähissä. Kuulun itse riskiryhmään ja isovanhemmat viettävät aikaansa ikeassa ja risteilyllä. Samasta syystä siirsin töihin paluuta vuodella, en voi välttää työssäni ihmiskontakteja.
Onko muilla samanlaista? Nukahdan yleensä itse heti kun lapset menevät nukkumaan, kun olen niin uupunut. Pieni heräilee vielä öisin. Olen koulutettu ja työni saan hoidettua ripeästi ja tehokkaasti, mutta lapsiarki takkuaa. Ja meillä ei todellakaan nipoteta siivouksesta tai kokata gourmet-aterioita.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta. Kaikki naiset jotka ei halua omistaa koko elämäänsä lastenhoidolle, kokee pikkulapsivaiheessa epätoivoa siitä miten sitovaa ja raskasta pikkulaosiarki on. . Se ei näy ulospäin, eikä koskaan fb:ssä tai ig:ssa (niissä näkyy vain kaikki iloinen ja hauska) . Sun pitää ap vaan rämpiä toi vaihe läpi, pian helpottaa. Äitikaverit voisi auttaa.
Juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
Haista kuule pitkä paska!
Äitiyden/isyyden todellisuudesta kannattaisi ensin jokaisen katsoa youtubesta tai tiktokista äitien avautumisia jossa kertovat mitä se oikeasti on. Vauvakuume sokaisee faktoilta. Myös kannattaa lukea regretfulparentsia. Kaikki tieto on ollut saatavilla ilmaiseksi netissä, eri asia haluaako sitä hyödyntää.
Yllättävän äkkiä tuokin kaikki unohtuu kun alkaa helpottaa. Meillä oli aivan hirveää myös tuo aika erittäin vilkkaan ja tulisen, myöhemmin nepsydiagnoosin saaneen pojan kanssa, joka vielä sairasteli tosi paljon ja olimme osastollakin useaan otteeseen.
Silti mikään maailmassa ei ole rakkaampi kuin tuo lapsi. Eilen mies toi näytille vanhoja videoita muutaman vuoden takaa, kun oli tonkinut vanhan läppärin sisältöä ja voi että tuli itku silmään kun katselin siinä kaksivuotiaamme touhuja. Miten älyttömän suloinen höpöttelijä!
Toki videot oli kuvattu aina hyvässä hetkessä eikä silloin kun oli ne jäätävät huutoitkuraivarit, mutta silti. Onneksi on jäänyt talteen todistusaineistoa siitä, miten mukavaakin meillä oli.
Juuri tuollaista