Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla pikkulapsiarki tälläistä?
10.07.2020 |
Meillä on 1- ja kohta 3-vuotiaat lapset, joita hoidan kotona. Tuntuu, etten saa yhtään mitään tehtyä. Joka ikisessä asiassa kestää lasten kanssa todella kauan. Jommallakummalla on koko ajan joku vessa-asia tai vaipassa tavaraa, pienempi on kiipeämässä päättömästi ruokapöydän päälle tai isompi kiukuttelee muuten vaan. Mitään kolmessa minuutissa hoidettavaa asiaa ei voi hoitaa ilman, että joku tahtoo syliin tai lapset nahistelevat keskenään. Sitten puoli tuntia onkin jo kulunut.
Kotipihaa kauemmas lähteminen on ihan tuskaa, isompi vastustelee ihan kaikkea pukemisesta lähtien (erityisesti ei haluaisi vaippaa, vaikka sellainen kyllä laitetaan, jos mennään jonnekin kauemmas). Pienempi kitisee samalla, koska haluaa huomiota. Isompi vastustelee myös päiväunia, vaikka ei ole valmis jättämään niitä pois. Tuntuu, että koko päivä menee jonkun kiukutellessa.
Pienempi ei oikein osaa vielä kunnolla kävellä, joten joudun vahtimaan vieressä koko ajan, ettei kaadu. Kun yritän lukea isommalle, pienempi yrittää repiä kirjaa. Kun yritän askarrella tai piirtää isomman kanssa, pienempi yrittää syödä paperia ja pureskella kyniä.
Leikin, loruttelen, laulan, sylittelen ja oikeasti vietän paljon aikaa lasten kanssa. Silti tuntuu, ettei mikään riitä, ja ihan pakollisimmat kotityöt ja omasta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen vievät liikaa aikaa ja lapset kitisevät, jos yritän jättää edes hetkeksi omiin touhuihinsa.
Mitään omaa aikaa ei todellakaan ole, miehellä on pitkä työmatka on siksi pidempään poissa. Viikonloppuisin yritetään antaa molemmille lapsille aikaa yksin ilman sisarusta ja saada kaikki kertyneet pakolliset hommat tehtyä.
Koronan takia tukiverkot ovat vähissä. Kuulun itse riskiryhmään ja isovanhemmat viettävät aikaansa ikeassa ja risteilyllä. Samasta syystä siirsin töihin paluuta vuodella, en voi välttää työssäni ihmiskontakteja.
Onko muilla samanlaista? Nukahdan yleensä itse heti kun lapset menevät nukkumaan, kun olen niin uupunut. Pieni heräilee vielä öisin. Olen koulutettu ja työni saan hoidettua ripeästi ja tehokkaasti, mutta lapsiarki takkuaa. Ja meillä ei todellakaan nipoteta siivouksesta tai kokata gourmet-aterioita.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Normaalilta pikkulapsiarjelta kuulostaa. Meidän viisi lasta syntyivät 7,5 vuoden sisällä. Siinä samalla opiskelin itselleni korkeakoulututkinnon. Voitte uskoa, että arki oli työntäyteistä. Nyt jo helpompaa kun nuorinkin jo koululainen.
Kyllä, tuttua on. Lohdutuksen sanana, että parin vuoden päästä teillä on jo ihan eri meininki :) Olen jo melkein unohtanut tuon kuormituksen, väsymyksen ja saastan määrän, nyt kun omat ovat 4 ja 6v., vaikka silloin tuntui, ettei siitä ole ulospääsyä. Nyt ulos lähteminen on helppoa, pystyn siivota kotona keskeytyksettä ja lapsetkin jopa auttavat osansa, leikkivät tosi kivasti keskenään tuntikausia. Tuo vaihe menee ohi! Eniten mulla auttoi äitiseura, joilla samanikäisiä lapsia. Pystyy vähän jakaa sitä taakkaa ja saa ymmärrystä samassa tilanteessa olevalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Siis huostaanotto voi tulla aivan riippumatta siitä miten lasta hoitaa tai kohtelee. Kun mikä tahansa voi olla jonkun mielestä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi jättää nyt toistaiseksi pois ne omat jutut, ap. Se turhauttaa, kun joutuu aina keskeyttämään tekemisensä... Mutta sinulla on nyt tärkeämpää tekemistä: saada lapsesi tyytyväisemmäksi.
Olen nähnyt vastaavia esimerkkejä, jossa 2 pientä lasta. Ongelmana tuntui aina olevan negatiivisuuden kierre: äiti käytti aivan liikaa EI-sanaa, nolasi, kiristi, uhkaili. Sillä ei asiat muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka yrittäisi, voin kertoa! Päinvastoin.
Lapsesi ovat vielä hyvin pieniä - tee kaikkesi saadaksesi heidät onnellisemmaksi ilman negatiivisuutta (esim. ohjaa rakastavasti ja osallistu, sen sijaan että huudat kaukaa vain ei, EI, ja EI!!!" kuten moni tekee...) Voit olla varma, että saat panostuksesi moninverroin takaisin.
Jos ne omat jutut on pakko tehdä, tai et halua odottaa kuukautta tai paria, tee asennemuutos ja ota lapset hiukan mukaan kertomalla ylpeästi ja rennosti, kuinka tärkeää tekemistä sinulla on koska lapsille asenne merkitsee eniten. Kerää myös varalle aina joku puuha, jonka annat kun tilanne vaatii. Se voi olla rasiallinen mielenkiintoista (turvallista!) tavaraa, tai iso astia jossa lämmintä vettä (vedenkestävä alusta) ja pieniä leluja siihen. Tai anna tehdä torneja wc-paperirullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Siis huostaanotto voi tulla aivan riippumatta siitä miten lasta hoitaa tai kohtelee. Kun mikä tahansa voi olla jonkun mielestä huoli.
Ennen näin ei ollut.
Ja se huostaanotto ei ole ainoa tapa piinata perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
No tuollaista se vaan on. Itse laskin omia standardeja mitä tulee siivoukseen ym. Pääasiallisesti yritin pitää itseni ja lapset järjissään ja edes kohtuullisen järkevissä tekemisissä. Parin vuoden päästä on jo paljon helpompaa, usko pois :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää nyt toistaiseksi pois ne omat jutut, ap. Se turhauttaa, kun joutuu aina keskeyttämään tekemisensä... Mutta sinulla on nyt tärkeämpää tekemistä: saada lapsesi tyytyväisemmäksi.
Olen nähnyt vastaavia esimerkkejä, jossa 2 pientä lasta. Ongelmana tuntui aina olevan negatiivisuuden kierre: äiti käytti aivan liikaa EI-sanaa, nolasi, kiristi, uhkaili. Sillä ei asiat muutu parempaan suuntaan, vaikka kuinka yrittäisi, voin kertoa! Päinvastoin.
Lapsesi ovat vielä hyvin pieniä - tee kaikkesi saadaksesi heidät onnellisemmaksi ilman negatiivisuutta (esim. ohjaa rakastavasti ja osallistu, sen sijaan että huudat kaukaa vain ei, EI, ja EI!!!" kuten moni tekee...) Voit olla varma, että saat panostuksesi moninverroin takaisin.
Jos ne omat jutut on pakko tehdä, tai et halua odottaa kuukautta tai paria, tee asennemuutos ja ota lapset hiukan mukaan kertomalla ylpeästi ja rennosti, kuinka tärkeää tekemistä sinulla on koska lapsille asenne merkitsee eniten. Kerää myös varalle aina joku puuha, jonka annat kun tilanne vaatii. Se voi olla rasiallinen mielenkiintoista (turvallista!) tavaraa, tai iso astia jossa lämmintä vettä (vedenkestävä alusta) ja pieniä leluja siihen. Tai anna tehdä torneja wc-paperirullista.
Ei kai esimerkiksi suihkussa käyminen voi odottaa paria kuukautta? Älkää nyt lellikö lapsia joka asiassa, välillä voi sanoa napakasti että äiti tekee nyt jotain muuta, keksi itse jotain puuhaa (joo, tiedän ettei välttämättä toimi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Siis huostaanotto voi tulla aivan riippumatta siitä miten lasta hoitaa tai kohtelee. Kun mikä tahansa voi olla jonkun mielestä huoli.
Ennen näin ei ollut.
Ja se huostaanotto ei ole ainoa tapa piinata perhettä.
Huostaanotto on ainoa asia josta perhe ei voi kieltäytyä. Kaikista muista piinaamis- ja vainoamisyrityksistä voi kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
Juuri nykyäidit osaavat. Oli kovin harvassa 70-luvulla, että 1- ja 3-vuotiaan kanssa olisi piirrelty, askarreltu, loruteltu, laulettu, menty kauemmas leikkipuistoon oman pihan sijaan. Jos 3-vuotias kiukutteli päiväunille menosta, niin se oli monella piiskaa ja jättäminen lukitun oven taakse. Kyllä siinä lapsi jossain vaiheessa hiljeni. Samaten lapsi sai läimäyksen, tukistusta, luunapin, jos häiritsi vanhempaa, kun vanhempi luki esim. lehteä. Eipä siinä lapsi hakenut äidiltä tukea, kun oli vaarana saada kipua.
Tsemppia ap:lle! Tuollaista se on, kun toinen ei osaa vielä ilmaista itseään, ja toisella on uhmaikä. Hienosti jaksat vetää, antaa virikkeitä ja rakastaa lapsiasi!
Mitä kasvaa nykylapsista? Pelkoa ei ole mistään ikävyyksistä, ja teki mitä tahansa, niin aina mamma vaan sanoittaa.
Vastuullisempi sukupolvi kerta toisensa jälkeen. Nykyään ei haluta tehdä lapsia useampaa, koska ajatellaan maapallon kuormitusta, sitä mitä se vaatii omista voimavaroista, onko lapsella hyvää tulevaisuutta täällä ja pystyykö antamaan lapselle arvoisensa elämän.
Ennenhän vain lisäännyttiin ja isovanhemmat tai isosisarukset hoiti pikkusisarukset ja eikun uutta vauvaa tekemään. Ei silloin ollut yhtä tarkkoja kasvatussääntöjä, ei tarvinnut pelätä lasu-ilmoituksia mikäli lapsi kulki ilman kenkiä puistossa, ei tarvinnut lukea muiden äitien arvosteluja ja paheksuntaa jokaisesta somekanavasta ja keskustelupalstalta. Ei tarvinnut opettaa sormiruokailua tietyssä järjestyksessä tietyllä tavalla ruoka pilkkoen. Ei tarvinnut olla joka ikinen minuutti lapselle läsnä ja vahtia taukoamatta. Jne.
Nyt kun vastaat julkisella paikalla yhteen tekstiviestiin niin saat useammat vihaiset katseet ja saat "somettavan äidin joka ei muuta tee kuin tuijota puhelinta" -maineen kaupan päälliseksi. Ihanaa olla äiti nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
Jotenkin jo ajattelin, että mikään ei hätkäytä mutta kun joku oikeasti katuu lastaan niin vetää kyllä hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
Sama juttu, vaikka kasvatusprosessi on vielä kesken. Minulla on ex-miehen kanssa kaksi lasta ja jos tietäisin sen mitä nyt tiedän, olisin jättänyt tämän homman väliin. Pikkulapsiarki oli aivan paskaa, jota pahensi miehen jäkätys siitä, kun olin niin huono äiti. Rakastan lapsiani ja he ovat aivan ihania persoonia, mutta olisin pärjännyt ilmankin tätä kokemusta. Kuten sanoit, elämä olisi erilaista. Ehkä parempaakin. Äitiys on aivan koiran virka. En ymmärrä miten tästä voi nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
Jotenkin jo ajattelin, että mikään ei hätkäytä mutta kun joku oikeasti katuu lastaan niin vetää kyllä hiljaiseksi.
Höpönlöpön. On hienoa, että hän on olemassa, ja pärjää maailmalla, mutta sen kääntöpuolena tulee aina ja ikuisesti se, että saa olla huolissaan hänen puolestaan. Jos näillä tiedoilla olisin siinä valintatilanteessa missä yli 20 v sitten, enpä tiedä, lähtisinkö tälle tielle. Kasvatin nepsyn. Onneksi sitäkään ei tiedä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Siis huostaanotto voi tulla aivan riippumatta siitä miten lasta hoitaa tai kohtelee. Kun mikä tahansa voi olla jonkun mielestä huoli.
Ennen näin ei ollut.
Ja se huostaanotto ei ole ainoa tapa piinata perhettä.
Huostaanotto on ainoa asia josta perhe ei voi kieltäytyä. Kaikista muista piinaamis- ja vainoamisyrityksistä voi kieltäytyä.
Jos kieltäytyy mistään niin siitä vasta huoli herää ja tarkkaillaan entisestään. Jo raskausaikana neuvolassa kysellään hirveän tarkasti moneen kertaan ketä kuuluu tukiverkostoon. Pakko valehdella olevan osallistuvat isovanhemmat ellei halua siitäkin merkintää tietoihin. Mitään oleellista apua neuvolasta ei kyllä saanut raskausaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
Jotenkin jo ajattelin, että mikään ei hätkäytä mutta kun joku oikeasti katuu lastaan niin vetää kyllä hiljaiseksi.
Höpönlöpön. On hienoa, että hän on olemassa, ja pärjää maailmalla, mutta sen kääntöpuolena tulee aina ja ikuisesti se, että saa olla huolissaan hänen puolestaan. Jos näillä tiedoilla olisin siinä valintatilanteessa missä yli 20 v sitten, enpä tiedä, lähtisinkö tälle tielle. Kasvatin nepsyn. Onneksi sitäkään ei tiedä etukäteen.
No onhan toi ihan hirveätä luettavaa, että vanhempi haluaisi pyyhkiä oman lapsensa kokonaan elämästään pois jos vain saisi siihen mahdollisuuden. -Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Olisi jäänyt tekemättä, kirjoitin, jos et ymmärtänyt. Meillä jokaisella ei ole koskaan ollut pakahduttavaa tarvetta saada lapsia. Minä suostuin kerran silloisen miehen mieliksi, ja koska lapsia vaan piti olla (vahva normi). Olisin ollut luultavasti yhtä onnellinen ilmankin, elämä olisi vaan ollut ihan erilaista. Hyvin on kasvatettu ja rakas aikuinen, älä huoli. Kun hommaan lähdetään, se hoidetaan kunnolla.
Sama juttu, vaikka kasvatusprosessi on vielä kesken. Minulla on ex-miehen kanssa kaksi lasta ja jos tietäisin sen mitä nyt tiedän, olisin jättänyt tämän homman väliin. Pikkulapsiarki oli aivan paskaa, jota pahensi miehen jäkätys siitä, kun olin niin huono äiti. Rakastan lapsiani ja he ovat aivan ihania persoonia, mutta olisin pärjännyt ilmankin tätä kokemusta. Kuten sanoit, elämä olisi erilaista. Ehkä parempaakin. Äitiys on aivan koiran virka. En ymmärrä miten tästä voi nauttia.
Mä luulen, että ne läpikotaisin äidilliset ovat huomattavasti hoivaviettisempää sakkia. Se taas ei ole välttämätöntä. Omakaan äitini ei ollut erityisen äidillinen, ja hyvä äiti oli silti, kuten kuulemma minäkin, vaikka itse en kasvatustyötä omakseni kokenutkaan. Kyllä noita aikuisia ottaisi vaikka kuusi, mutten tosiaan tekisi niitä itse. Hitonmoinen homma. - ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Siellä ei sanota mitään lapsen vahtimisen mahdollisista ikä- tai aikarajoista. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ei ole.
Siellä sanotaan että mukä vaan voi olla HUOLI.
Siis huostaanotto voi tulla aivan riippumatta siitä miten lasta hoitaa tai kohtelee. Kun mikä tahansa voi olla jonkun mielestä huoli.
Ennen näin ei ollut.
Ja se huostaanotto ei ole ainoa tapa piinata perhettä.
Huostaanotto on ainoa asia josta perhe ei voi kieltäytyä. Kaikista muista piinaamis- ja vainoamisyrityksistä voi kieltäytyä.
Ei voi
Alue: Aihe vapaa
Mitä kasvaa nykylapsista? Pelkoa ei ole mistään ikävyyksistä, ja teki mitä tahansa, niin aina mamma vaan sanoittaa.