Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla pikkulapsiarki tälläistä?
10.07.2020 |
Meillä on 1- ja kohta 3-vuotiaat lapset, joita hoidan kotona. Tuntuu, etten saa yhtään mitään tehtyä. Joka ikisessä asiassa kestää lasten kanssa todella kauan. Jommallakummalla on koko ajan joku vessa-asia tai vaipassa tavaraa, pienempi on kiipeämässä päättömästi ruokapöydän päälle tai isompi kiukuttelee muuten vaan. Mitään kolmessa minuutissa hoidettavaa asiaa ei voi hoitaa ilman, että joku tahtoo syliin tai lapset nahistelevat keskenään. Sitten puoli tuntia onkin jo kulunut.
Kotipihaa kauemmas lähteminen on ihan tuskaa, isompi vastustelee ihan kaikkea pukemisesta lähtien (erityisesti ei haluaisi vaippaa, vaikka sellainen kyllä laitetaan, jos mennään jonnekin kauemmas). Pienempi kitisee samalla, koska haluaa huomiota. Isompi vastustelee myös päiväunia, vaikka ei ole valmis jättämään niitä pois. Tuntuu, että koko päivä menee jonkun kiukutellessa.
Pienempi ei oikein osaa vielä kunnolla kävellä, joten joudun vahtimaan vieressä koko ajan, ettei kaadu. Kun yritän lukea isommalle, pienempi yrittää repiä kirjaa. Kun yritän askarrella tai piirtää isomman kanssa, pienempi yrittää syödä paperia ja pureskella kyniä.
Leikin, loruttelen, laulan, sylittelen ja oikeasti vietän paljon aikaa lasten kanssa. Silti tuntuu, ettei mikään riitä, ja ihan pakollisimmat kotityöt ja omasta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen vievät liikaa aikaa ja lapset kitisevät, jos yritän jättää edes hetkeksi omiin touhuihinsa.
Mitään omaa aikaa ei todellakaan ole, miehellä on pitkä työmatka on siksi pidempään poissa. Viikonloppuisin yritetään antaa molemmille lapsille aikaa yksin ilman sisarusta ja saada kaikki kertyneet pakolliset hommat tehtyä.
Koronan takia tukiverkot ovat vähissä. Kuulun itse riskiryhmään ja isovanhemmat viettävät aikaansa ikeassa ja risteilyllä. Samasta syystä siirsin töihin paluuta vuodella, en voi välttää työssäni ihmiskontakteja.
Onko muilla samanlaista? Nukahdan yleensä itse heti kun lapset menevät nukkumaan, kun olen niin uupunut. Pieni heräilee vielä öisin. Olen koulutettu ja työni saan hoidettua ripeästi ja tehokkaasti, mutta lapsiarki takkuaa. Ja meillä ei todellakaan nipoteta siivouksesta tai kokata gourmet-aterioita.
Kommentit (126)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Meillä on 2v ja 4v ja lisäksi alakoululainen. Vähän on helpottanut meno vuoden takaisesta, 4v alkaa jo viihtyä omissa leikeissään ja pienempi ihaillen pällistelee - ainakin välillä. Välillä taas tapellaan. Korona kevät kyllä oli suhteellisen jäätävää..
Ah, pikkulapsiaika...
Mulla on kolme lasta reilun vuoden ikäeroilla. Selvisin sillä, että ajattelin aina: Vuoden päästä on helpompaa.
Tsemppiä! Lapset onneks kasvaa ja muutaman vuoden päästä ajattelet noitakin aikoja kaiholla :D
Työntäyteistä oli.
Raskaaksi sen teki nalkuttavat ja kaikkeen sekaantuvat sukulaiset ja kuopuksen aivan jatkuva sairastelu. Lääkitystä kahden tunnin välein jne.
Tuttua on. Lapset samalla ikäerolla. 2- ja 4-vuotiaan kanssa se on hieman helpompaa, 3- ja 5-vuotiaan kanssa jo melko paljon helpompaa ja sitten 4- ja 6-vuotiaan kanssa se on oikeasti jo ihan mukavaa aikaa.
Totuushan on, että se pienempi sisarus aina jossain määrin taannuttaa sitä isompaa, joten aina kun ovat yhdessä paikalla niin pienempi kuvittelee olevansa isompi kuin onkaan ja juurikin kiipeilee päättömästi yms. ja isompi puolestaan käyttäytyy kuin mikäkin aivoton taapero ja sitä jatkuu oikeastaan siihen asti kun ovat kypsiä kunnolla leikkimään yhdessä, eli usein 4- ja 6-vuotiaana. Siihen asti kannattaa tehdä vain parhaansa sen eteen, että heidän välille muodostuu hyvä sisarussuhde ja molemmat pysytte järjissänne.
Innostuuko 3-vuotias lastenohjelmista edes? Käyttäisin aika surutta itse tuossa tilanteessa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta 3v ja 4kk sisään. Tuotahan se on päivät pitkät, kun nuorin on vasta 2v. Yritän ottaa pienimmän aina isojen puuhaan mukaan ettei terrorisoi sivusta. Eli kun piirretään pienin istuu minun sylissä kynän kanssa ja "piirtää", kun luetaan hänellä on oma kirja jota "luen" siinä samalla, pukeminen onnistuu isommilta itse (välillä iskee vauvatus ja pitää hiukan avittaa) varaan vain lähtemiseen riittävästi aikaa ja tehdään siitäkin leikki. Kotitöihin lapset saavat osallistua osaamisen mukaan.
Ei siinä auta kuin laskea kymmeneen ja jatkaa puurtamista. Elän siinä toivossa että kaikki se pitkä pinna ja tukahdutettu v*tutus palkitaan myöhemmin. Päivääkään en antaisi pois ja kauhulla odotan sitä päivää kun kaikki pärjäävät ilman minua.
Normaalilta pikkulapsi arjelta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Tutulta kuulostaa, vaikka onkin vain yksi 3v. Tosin hänellä on sairaus, mikä hankaloittaa elämää vähän entisestään. Vaipan käyttö lopetettiin kun lapsi oli 2v ja 10 kuukautta. Kannattaa ainakin yrittää jättää vaippa pois vaikka lähtisitte pidemmälle. Käytin itse lasta tarvittaessa puskapissalla ja varavaatteet mukana. Menin töihin kun lapsi oli 1,5- vuotias. Päiväkotiin lähdöt ovat edelleen hieman haastavia lapsen aamu-unisuuden vuoksi. Lapsi sotkee, kyselee jatkuvasti ja haluaa ihan kaikkea. Sellaista se vaan tuossa iässä. Hän on myös kyllä aivan ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on, mutta meillä esikoinen ja kaksoset. Arvaa olenko loppu. Tsemppiä sulle ap!! Jossain vaiheessa helpottaa, toivottavasti!
Se menee ohi. Yritä jaksaa. Lapseni oli tosi helppo ja silti tossa ikävaiheessa se oli niin hirveen uuvuttavaa. Löytäisitkö vaikka jonkun teinin tunniksi päivässä viihdyttämään sitä vanhempaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en ole ymmärtänyt, miksi ne pensat tehdään pienellä ikäerolla ja sitten vingutaan että on raskasta.
Meillä on lapsilla 4.5v ikäero eikä tarvinut itkeä vauvapalstalla rankkuutta ja ehti tehdä töitäkin välissä. Ja vastoin yleistä uskomusta, ovat erittäin läheisiä vielä aikuisiälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyäidit osaa kasvattaa lapsia..
No mä olen entisäiti, ja tuota se oli silloinkin, mulla tosin vain yhden kanssa, joka on nyt jo aikuinen. Mistä tulikin mieleeni, olisi se yksikin jäänyt tekemättä, jos etukäteen olisi tiennyt, että se äidin huoli on ikuista, vaikka velvollisuudet loppuvatkin.
Olisi jäänyt tekemättä??
Mitä helv.. joku vela taas provoilee?
T. Kahden aikuisen "lapsen" äiti.
Kyllä mä ymmärrän tämän kommentin ihan täysin. Ei mullakaan ollut mitään aavistusta kuinka järkyttävän rankkaa pienen lapsen kanssa on. Me asutaan kaukana kaikista sukulaisistakin. Lastenvahti oli neljä tuntia päivässä niin sain työt jotenkin tehtyä. Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta kuulostaa. Normaali ei tässä ole kivan synonyymi, eli aika kuraahan tuo aika on, jos lapset ovat aktiivisia ja ilmaisevat tunteensa herkästi. Tuo 1-2 vuoden ikäerohan pikkulapsilla on myös todettu kaikkein työläimmäksi, molemmat ovat siinä iässä samaan aikaan että vaativat jatkuvasti vanhempiensa aikaa ja huomiota ja vanhemman sisaruskateus oikein puhkeaa kukkaansa.
Aika parantaa tuonkin tilanteen. Samoin työhönpaluu ja päivähoito.
Meillä on kolme lasta 4 v 4kk kokonaisikäerolla ja koko ajan helpottaa! Isommat (syksyllä 6 ja 4) leikkivät keskenään tosi kivasti ja pitkiäkin pätkiä jo. 1,5-vuotias tomerana touhottaa mukana ja kuvittelee varmaan menevänsä syksyllä eskariin. 😉 Jos vuoden takaista aikaa miettii, niin kyllä kiristi vanne enemmän päätä. Välillä vieläkin on hetkiä, jolloin tekisi mieli nostaa tenavat pihamaalle ja laittaa ovi perässä kiinni, mutta harvemmin. Enemmän olen ollut onnellinen erityisesti tänä keväänä, että sisarukset ovat olleet toisilleen (ja myös minulle ja miehelleni) seurana ja ilonaiheena. Aivan pikkutaaperovaiheen kun jaksaa, niin se palkitsee kyllä leikki-iässä. Sisarukset ovat kaikki toisillee rakkaita. Itse panostan siihen, että päivässä on vähintään yksi oma lepohetki (pienin nukkuu ja isommat tekevät esim.pikkulegoja) ja illalla on myös omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä en ole ymmärtänyt, miksi ne pensat tehdään pienellä ikäerolla ja sitten vingutaan että on raskasta.
Meillä on lapsilla 4.5v ikäero eikä tarvinut itkeä vauvapalstalla rankkuutta ja ehti tehdä töitäkin välissä. Ja vastoin yleistä uskomusta, ovat erittäin läheisiä vielä aikuisiälläkin.
"Haluatko saada Jumalan nauramaan? Kerro sille sun elämänsuunnitelma."
Tämä sanonta on ainakin mun kohdalla pitänyt paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Sorry ap, mutta en pystynyt lukemaan kovinkaan pitkälle, kun omat traumat nousi pintaan....en halua enää muistella, mutta tuollaistahan se oli. Mutta kyllä se helpottaa, vaikka aina tulee sitten jotain uuttakin murhetta ja huolta.
terveisin hengissä selvinnyt teinien äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin lapsi, me pyörittiin vaan pihalla keskenämme. Nykyään lapsia täytyy vahtia Joka Sekunti ja jo esikoulussa alkaa ihme koulutuspaine ja vanhempien osallistuminen.
Ei täydy nykyään vahtia sen enempää kuin ennenkään. Laki on asian suhteen aivan sama kuin ennenkin.
Meidänkin kerrostalon pihalla on vuodesta toiseen pieniä lapsia yksinään, eikä niistä ole ketään vielä huostaanotettu.
Lastensuojelulaki on vuodelta 2008.
Alue: Aihe vapaa
Lastenvaljaat käyttöön. Niissä lapsi pysyy paikallaan sekä kotona että ulkona liikuessa eikä pääse yrittämään täystuhoa tai kuolemaa halveksuvia temppuja.
Maksavat noin kympin verran Prismassa, eli eivät edes ole iso investointi. Käyttöohjeita niille ei ole, mutta käyttötapoja sitäkin enemmän.