Missä neuvostotasavalloissa olet käynyt?

Neuvostoliiton aikana ehfin käydä vain Leningradissa ja läpikulkumatkalla Viipurissa. Neuvostoliiton hajottua olen käynyt Virossa ja Latviassa ja uudelleen Viipurissa ja Pietarissa.

Leningradissa ja Tallinnassa vuosi ennen itsenäistymistä. Pioneerikaverit kävivät kesäisin Mustallamerellä

Rajalta Moskovaan ja takaisin. Mitä siinä nyt on sitten. Venäjä vain, jos ei autonomisia tasavaltoja, kuten Karjala, oteta huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa, kun joku on aloittanut tämmöisen ketjun.

Olin Liettuassa 1980-luvun loppupuolella opettamassa englantia. Mieleen on jäänyt elävästi neuvostoliittolainen ankea arkkitehtuuri, kauppojen tyhjät hyllyt ja jonot kauppojen edessä. Kauppoihin jonotettiin aina, kun sieltä sattui jotakin saamaan oli kyse sitten sokerista, perunasta tai vaikkapa kengistä. Tuon ajan ihmiset vaikuttivat tosi ankeilta ja kyynisiltä, mutta kun heihin tutustui, niin olivat he loppujen lopuksi ihan mukavia ihmisiä samanlaisine iloineen ja suruineen kuin muutkin ihmiset maailmassa. Nyt olen käynyt muutaman kerran itsenäisessä Liettuassa, ja maa on kehittynyt huimasti -- ihan niin kuin myös Viro.

Mielenkiintoista. Entä mitä ihmiset ajattelivat systeemistä?

Olin Ukrainassa työmatkalla v.1981.

80-luvulla neuvostoliittolaisissa kaupoissa oli joskus jotenkin tyly palvelu, mutta se saattoi osin johtua siitä, että ulkomaalaisia näkemättömät myyjät häkeltyivät puoliksi englantia ja muutamaa venäjän sanaa tapailevista turisteista. Lisäksi koska suurinpiirtein jokainen sängystä ylöspääsevä oli töissä, niin jokainen ei ollut ns. huippuammattilainen muutenkaan.

Muistoihin on jäänyt diesel, joka oli halpaa, mutta joka maksettiin aina ennen tankkaamista. Eli ostettiin etukäteen esim 30 litraa ja maksettiin huoltoasemalla. Jos tankkiin ei mahtunutkaan tuota 30 litraa, ylijäämä annettiin seuraavana tankkaamaan tulevalle. Mekin teimme näin. Olimme siis omalla asuntoautolla liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa, kun joku on aloittanut tämmöisen ketjun.

Olin Liettuassa 1980-luvun loppupuolella opettamassa englantia. Mieleen on jäänyt elävästi neuvostoliittolainen ankea arkkitehtuuri, kauppojen tyhjät hyllyt ja jonot kauppojen edessä. Kauppoihin jonotettiin aina, kun sieltä sattui jotakin saamaan oli kyse sitten sokerista, perunasta tai vaikkapa kengistä. Tuon ajan ihmiset vaikuttivat tosi ankeilta ja kyynisiltä, mutta kun heihin tutustui, niin olivat he loppujen lopuksi ihan mukavia ihmisiä samanlaisine iloineen ja suruineen kuin muutkin ihmiset maailmassa. Nyt olen käynyt muutaman kerran itsenäisessä Liettuassa, ja maa on kehittynyt huimasti -- ihan niin kuin myös Viro.

Mielenkiintoista. Entä mitä ihmiset ajattelivat systeemistä?

Aika harva siellä piti systeemiä hyvänä, kyllä sen huomasi ihmisistä. Liettualaiset eivät koskaan (omasta mielestäni) sopeutuneet Neuvostoliittoon. Mutta pitää tietysti muistaa, että eihän tohon aikaan kukaan uskaltanut sanoa mitään kriittistä ääneen, koska sen jälkeen ois voinut joutua vankilaan ja se olisi sitten vaikuttanut ikävällä tavalla koko loppuelämän.

Itse synnyin 1992, joten Neuvostoliittoon en kerennyt. Vanhemmilta olen kuullut tarinoita kuuluisista ryyppyreissuista Leningradiin ja Tallinnaan ja siitä, kuinka kassit pakattiin täyteen purkkaa ja sukkahousuja, joita myytiin pilkkahintaan paikallisille, ja niistä saaduilla rahoilla ryypättiin monta päivää.

Leningradissa tuli käytyä 80-luvulla. Kun pääsi takaisin rajan yli ja pysähdyttiin ensimmäisellä huoltoasemalla, se vaikutti maanpäälliseltä paratiisilta. Se riitti vakuuttamaan itseni viimeistään, ettei puhdas sosialismi todellakaan toimi.

Ja Suomessa oli ihmisiä, jotka todella kuvittelivat Neuvostoliiton olevan jokin paratiisi...

Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Uzbekistan ja Tadzikistan. Mukavat muistot 80-luvulta. Ukrainan pikkukaupunki Pervomaisk, sen ihanat hedelmätarhat ja joki hyvine uimapaikkoineen jäi erityisesti mieleen. Iso Karakum-aavikko Uzbekistanissa ja Tadzikistanissa oli taas hyvin erikoinen paikka. 

"Ja Suomessa oli ihmisiä, jotka todella kuvittelivat Neuvostoliiton olevan jokin paratiisi..."

He eivät jotenkin halunneet nähdä, millainen se maa oikeasti oli. Toiveajattelu oli sitä luokkaa, kaiketi.

Vierailija kirjoitti:

Leningradissa tuli käytyä 80-luvulla. Kun pääsi takaisin rajan yli ja pysähdyttiin ensimmäisellä huoltoasemalla, se vaikutti maanpäälliseltä paratiisilta. Se riitti vakuuttamaan itseni viimeistään, ettei puhdas sosialismi todellakaan toimi.

Sehän oli kommunistinen diktatuuri ja sosialismin ihanteiden kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

"Ja Suomessa oli ihmisiä, jotka todella kuvittelivat Neuvostoliiton olevan jokin paratiisi..."

He eivät jotenkin halunneet nähdä, millainen se maa oikeasti oli. Toiveajattelu oli sitä luokkaa, kaiketi.

Kyllä se totuus tuli selville jokaiselle, joka siellä kävi, myös sosialisteille. Stalinstit kielsivät ongelmat systeemissä aina.

Neuvostoliitossa kävin 1990 ja sittemmin Venäjällä muutaman kerran. Virossa olen käynyt myös.

Vierailija kirjoitti:

Leningradissa tuli käytyä 80-luvulla. Kun pääsi takaisin rajan yli ja pysähdyttiin ensimmäisellä huoltoasemalla, se vaikutti maanpäälliseltä paratiisilta. Se riitti vakuuttamaan itseni viimeistään, ettei puhdas sosialismi todellakaan toimi.

Heh. Mulla oli sama fiilis, kun tulin junalla Venäjältä pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

"Ja Suomessa oli ihmisiä, jotka todella kuvittelivat Neuvostoliiton olevan jokin paratiisi..."

He eivät jotenkin halunneet nähdä, millainen se maa oikeasti oli. Toiveajattelu oli sitä luokkaa, kaiketi.

No eipä siellä kuitenkaan ollut kerjäläisiä, eikä kukaan käynyt kimppuun. Kun ei ollut mainoksia ja muita väriväloja, niin kaupungit näyttivät ankeilta. Veikkaan kuitenkin, että omalla autolla parin viikon reissu olisi nykyään vaarallisempi melkein missä päin maailmaa tahansa.

Länsimaissa aina näkyy ne rikkaat ja heidän asumuksensa ja autonsa, ja mielikuva maan vauraudesta tulee siitä. Köyhät eivät näy. Kun sama varallisuus on jaettuna kaikille, kokonaisuus on ankeampi, koska se rikkaiden loisto puuttuu. 

Baltian maat ovat kehittyneet paljon niistä ajoista, kun ne itsenäistyivät Neuvostoliitosta. Asioita seuranneena huolestuttaa kuitenkin poliittisen ilmapiirin kiristyminen kaikissa kolmessa maassa, Venäjä on ihan oma lukunsa enkä siihen ota kantaa. Luulisi että noin pienet kansat tekisivät viisaita päätöksiä eivätkä lipsuisi diktatuurin tielle enää uudelleen.

Leningradissa muistaakseni 1972

Ihmiset tosi ystävällisiä

Mahtavia nähhtävyyksiä

80-luvulla Virossa ja Latviassa.