Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä kohtuutonta myydä omakotitalo pois, kun lapset muuttavat pois kotoa?
10.07.2020 |
Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni koko kevään ja alkukesän. Meiltä muuttaa nuorempi lapsista pois kotoa elokuussa. Ollaan mieheni kanssa katseltu kaksioita tai kolmioita. Etenkin tämän nuoremman lapsen mielestä se on väärin heitä kohtaan, kun tämä on ollut aina heidänkin kotinsa. Hän ilmoitti, että hän ei tule käymään enää ikinä, jos muutetaan johonkin kaksioon, missä ei ole hänelle omaa huonettakaan ja kolmiokaan ei tunnu kelpaavan. Hänellä on nuoren ihmisen kypsymättömyyttä vielä. Vanhempi lapsi muutti armeijan jälkeen viime syksynä pois. Hän on harvoin enää ollut yökylässä kotona, kun asuu samassa kaupunginosassa.
Me saamme kolmion kyllä ostettua, jos talo myydään, mutta ei miltään trendikkäältå alueelta eikä uudesta taloyhtiöstä. Kaksioissa olisi hinnallisesti laadukaskin mahdollinen ja hyvällä sijainnilla. Omakotitalon myynnin syynä lähinnä se, että ei viitsisi enää käyttää aikaa remontteihin ja pihatöihin. Tähän taloon pitäisi kohta tehdä putkiremppaa ja vaihtaa ikkunat. Saisi uusi omistaja hoitaa ne, en viitsisi laittaa isoja summia rahaa enää tähän taloon, vaikka onkin hyvällä paikalla.
Mies sanoo, että päätä sinä, myydäänkö vai jäädäänkö vielä. Minä olen sitten pahis, jos myydään.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samikäinen kuin tämä nuorempi lapsesi ja olen hänen kanssaan samassa elämäntilanteessa, muutan ensi kuussa toiseen kaupunkiin. Olen elänyt koko tähänastisen elämäni vanhempieni kanssa omakotitalossa ja jos he nyt päättäisivät muuttaa johonkin kaksioon, jossa joutuisin käydessäni nukkumaan olohuoneessa enkä omassa huoneessa, niin täytyy kyllä sanoa, että tuskin olisin innokas tulemaan enää käymään. Toki ymmärrän, että se on vanhempieni päätös, mutta en tuntisi samanlaista halua tulla kotiseuduilleni takaisin, jos vanhempani nyt muuttaisivat.
Jääkö sinulle se oma huone sinne? Vai otatko kaikki kalusteetkin mukaasi? Voin omasta kokemuksestani kertoa, että se ”oma huone” ei tunnu yhtään omalta sen jälkeen, kun sieltä lähtee kaikki tutut huonekalut ja esineet. Huone on entisellä paikallaan, muu ei. Minun lapsuudenkodissani maalattiin kaikki seinät eri värisiksi ja vaihdettiin karmea muovimatto laminaattiin, kun olin muuttanut pois. Ei tuntunut enää omalta huoneelta, etenkin kun sinne oli ostettu vuodesohva ja taulu-TV seinälle. Vuodesohva osoittautui kylläkin käteväksi, sillä aloin seurustella heti ekana opiskelusyksynä, ja yleensä poikaystävä tuli mukaan lapsuudenkotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
102 jatkaa... hiukan omaksi häpeäksenikin voin näin jälkikäteen myöntää, että ei sinne lapsuudenkotiin opiskeluaikana ne vanhemmat vetäneet. Vanhoja kavereita tuli ikävä ja heidän kanssaan tavattiin aina välillä viikonloppuisin kotipaikkakunnalla, koska oltiin kaikki hajauduttu ympäri Suomea. Vanhemmat antoivat rahaa bussilippuihin, että pääsin käymään. Ruokakin oli lapsuudenkodissa vähän eri laatuista kuin opiskelijana pienellä budjetilla. Minähän saatoin keittää maanantaina porkkanakeittoa ja syödä sitä päivälliseksi pari päivää ja sitten joku halpa makaroni-soijarouhelaatikko, jota söin taas 2-3 päivää. Säästin rahaa koko ajan sitä varten, että pääsen joihinkin opiskelijabileisiin juhlimaan pari kertaa kuussa. Vanhempieni luona nautitut viikonloppuruuat oli todennäköisesti yli 50% koko viikon ruokamääristä. Ja siellä oli aina kahvia niin paljon kuin jaksoi juoda. Köyhällä opiskelijalla oli varaa keittää kahvia kerran päivässä tyyliin mukillinen. Nuo etuudet olisi ollut kaksiossa tai kolmiossakin.
Ei haukku haavaa tee. Anna sen nuoremman lapsesi nyt hetki kiukutella, niin ehkä siitä tasoittuu ja ymmärtää, että teillä on oikeus käyttää omat rahanne kuinka haluatte. Nuorilla ihmisillä ei ole vielä mitään käsitystä rahasta. Ollaan eletty vanhempien rahoilla ja kaikki tippunut eteen valmiina. Veikkaanpa että muutama vuosi omassa taloudessa tuo vähän nöyryyttä.
Hassua, että moni ehdotti parin vuoden odottamista ja katsomista sen jälkeen jos nuori tottuu ajatukseen. Pari vuotta on todella pitkä aika ihmisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein fiksuimmat jättävät sen omakotitalon hankkimatta jo alun perinkin.
Taidat olla aika yksinkertainen? Oletko persu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein fiksuimmat jättävät sen omakotitalon hankkimatta jo alun perinkin.
Mikä painajainen olisi ollut asua kerrostalossa tai vielä pahempaa, rivitalossa, koko elämä. Ei mitään omaa, kaikki pitää tehdä yhteisen pillin mukaan.
Lapsella on toinen opiskeluvuosi meneillään. Tuli juuri joululomalle kotiin, on edelleen oma huone. Omakotitalon myynti tulee pohdintaan vanhempien eläkkeelle siirtymisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samikäinen kuin tämä nuorempi lapsesi ja olen hänen kanssaan samassa elämäntilanteessa, muutan ensi kuussa toiseen kaupunkiin. Olen elänyt koko tähänastisen elämäni vanhempieni kanssa omakotitalossa ja jos he nyt päättäisivät muuttaa johonkin kaksioon, jossa joutuisin käydessäni nukkumaan olohuoneessa enkä omassa huoneessa, niin täytyy kyllä sanoa, että tuskin olisin innokas tulemaan enää käymään. Toki ymmärrän, että se on vanhempieni päätös, mutta en tuntisi samanlaista halua tulla kotiseuduilleni takaisin, jos vanhempani nyt muuttaisivat.
Jääkö sinulle se oma huone sinne? Vai otatko kaikki kalusteetkin mukaasi? Voin omasta kokemuksestani kertoa, että se oma huone ei tunnu yhtään omalta sen jälkeen, kun sieltä lähtee kaikki tutut huonekalut ja esineet. Huone on entisellä paikallaan, muu ei. Minun lapsuudenkodissani maalattiin kaikki seinät e
Itselleni hankittiin uudet kalusteet muuton yhteydessä, samoin toimittiin oman kapsen kanssa. Oma huone oli edelleen käytössä.
-ohis
Pakottakaa ne hemmotellut mukulanne pihatöihin, talonmaalaukseen ja ikkunaremonttiin. Vanhempien aikataulun ja pillin mukaan niin jo alkaa kiinnostamaan omakotitalon myynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eu todellakaan. Uusi elämänvaihe.
Missä lapset nukkuvat tullessaan kotiin? Mahtavatko enää mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse taitaa olla siitä, että poismuuttava on vielä hieman epävarma omasta pärjäämisestään poissa kotoa ja saattaa tarvita alkuun sen turvallisuuden tunteen, että voisi palata vanhempien luo tarvittaessa. Se, että hän tietää tämän olevan ehkä mahdotonta talon myymisen jälkeen, saattaa aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta. En ehkä aktiivisesti puhuisi hänen kanssaan asiasta enempää juuri nyt vaan antaisin hänen itsensä prosessoida asiaa ja auttaisin häntä omassa muutossaan ja elämänmuutoksessa omaan elämään. On jotenkin ehkä hieman julma ja jopa itsekäs ajatus keskittyä talomyyntiin ja omaan muuttoon siinä hetkessä, kun toinen selvästi tarvitsisi vielä tukea. Anna aikaa, sitä selvästi hieman tarvitaan tämän nuoren kanssa.
Meillä mies haluaa että myytäisiin omakotitalo ja minä en. Meillä aikuiset lapset on jo muuttaneet omiin asuntoihin mutta koska opiskelevat muualla ja ovat useimmiten töissä täällä kotipaikkakunnalla opintojen ohella niin silloin yöpyvät täällä kotona. Jos siis me muutettaisiin kaksioon tai kolmioon niin meidän aikuiset lapset ei mahtuisi meillä juurikaan yöpymään tai kolmiossa voisi toinen lapsista yöpyä vierashuoneessa. Oma äitini asuu pienessä kerrostalo asunnossa toisella puolella Suomea ja me ei olla ikinä voitu mennä koko perhe hänen luokse kylään kun hänen luokse ei mahdu yöpymään ja välimatka on niin pitkä. Miettisin sinuna myös sitä aikaa kun aikanaan teillä on mahdollisesti lastenlapsia jotka mahdollisesti haluaa myös teille yökylään että olisi ainakin 1 ylimääräinen huone jos kerrostaloon muutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta teette siten, miten teille on parasta tulevaisuudessa. Itse en tuossa tilanteessa miettisi hetkeäkään vaan laittaisin talon myyntiin. Talo kannattaa myydä siinä vaiheessa, kun se on mahdollista saada kaupaksi.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että äitini haluaa asua omakotitalossa vaikkei enää pärjää siellä yksin. Tai pärjäisi, jos talo olisi kunnossa. Talossa on öljylämmitys, siinä on ollut ongelmia ja koko systeemi on tiensä päässä. Äiti soittelee minulle ja vaatii minua soittamaan sinne jä tänne, itkee, miten taloon menee rahaa eikä silti suostu edes keskustelemaan kerrostaloasumisesta. Olen hirveän stressaantunut. Kysy lapseltasi, miten paljon hän haluaa tulevaisuudessa tehdä töitä talon eteen ja miten hänellä riittää asiantuntemus talotekniikan kohdalla.
Miksi äitisi uuden asunnon on oltava kerrostalossa? Monet omakotitaloon tottuneet asuu
Rivarisssakin on lumityöt, ruohonleikkuu ja usein naapurien kanssa ongelmia niistä.Joissakin rivariyhtiöissä on vuoroin lumi ja ruohonleikkuutyöt joka osakkaalla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samikäinen kuin tämä nuorempi lapsesi ja olen hänen kanssaan samassa elämäntilanteessa, muutan ensi kuussa toiseen kaupunkiin. Olen elänyt koko tähänastisen elämäni vanhempieni kanssa omakotitalossa ja jos he nyt päättäisivät muuttaa johonkin kaksioon, jossa joutuisin käydessäni nukkumaan olohuoneessa enkä omassa huoneessa, niin täytyy kyllä sanoa, että tuskin olisin innokas tulemaan enää käymään. Toki ymmärrän, että se on vanhempieni päätös, mutta en tuntisi samanlaista halua tulla kotiseuduilleni takaisin, jos vanhempani nyt muuttaisivat.
Jonain museonako se huone pitäisi säilyttää? Vanhemmillasi alkaa uusi elämänvaihe, missä voi vihdoin laittaa omat tarpeet etusijalle. Isosta talosta huolehtiminen ei välttämättä enää kiinnosta.
Voi näitä lumihiutaleita totta kai ne sanoo noin. Mitä sitten? Koti on ihmiset, ei seinät.
sano että joo meillä jää 500€ enemmän kuussa kun ei tarvi remontoida. Kelpaisk0?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa että myytäisiin omakotitalo ja minä en. Meillä aikuiset lapset on jo muuttaneet omiin asuntoihin mutta koska opiskelevat muualla ja ovat useimmiten töissä täällä kotipaikkakunnalla opintojen ohella niin silloin yöpyvät täällä kotona. Jos siis me muutettaisiin kaksioon tai kolmioon niin meidän aikuiset lapset ei mahtuisi meillä juurikaan yöpymään tai kolmiossa voisi toinen lapsista yöpyä vierashuoneessa. Oma äitini asuu pienessä kerrostalo asunnossa toisella puolella Suomea ja me ei olla ikinä voitu mennä koko perhe hänen luokse kylään kun hänen luokse ei mahdu yöpymään ja välimatka on niin pitkä. Miettisin sinuna myös sitä aikaa kun aikanaan teillä on mahdollisesti lastenlapsia jotka mahdollisesti haluaa myös teille yökylään että olisi ainakin 1 ylimääräinen huone jos kerrostaloon muutatte.
Mikä takaa että lapsenlapset tulisivat yökylään ? Lapsen puoliso voi olla eri mieltä ja riitautua isovanhempien kanssa,jos vaikka isoäiti antaa limsaa, tai muuta kysymättä lapsenlapselle, tai antaa jotain kasvatukseen liittyviä kommentteja miniälleen .Näitä riitoja täälläkin puidaan tämäntästä.🤔
Vierailija kirjoitti:
Missä lapset nukkuvat tullessaan kotiin? Mahtavatko enää mihinkään?
Sohvalle, tai patja lattialle
Olen itse samikäinen kuin tämä nuorempi lapsesi ja olen hänen kanssaan samassa elämäntilanteessa, muutan ensi kuussa toiseen kaupunkiin. Olen elänyt koko tähänastisen elämäni vanhempieni kanssa omakotitalossa ja jos he nyt päättäisivät muuttaa johonkin kaksioon, jossa joutuisin käydessäni nukkumaan olohuoneessa enkä omassa huoneessa, niin täytyy kyllä sanoa, että tuskin olisin innokas tulemaan enää käymään. Toki ymmärrän, että se on vanhempieni päätös, mutta en tuntisi samanlaista halua tulla kotiseuduilleni takaisin, jos vanhempani nyt muuttaisivat.