Miten pärjätä tyypillisen DI-miehen kanssa?

Tuskin teitäkään kiinnostaisi ne diplomi inssin jutut koska nehän on ihan täyttä shaissea

Tiedän aloittajan tapaisia ihmisiä muutamia enkä todellakaan jaksaisi sellaista kumppaninani. Omat jutut on niin super kiinnostavia että niistä pitäisi jaksaa tuntikausia jaaritella. Jaksatko sinä ap keskustella miehesi työasioista ja hänen alaansa liittyvistä asioista kauankin?

Eräs tuntemani "hipsteri" nainen on juuri tällainen: Kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita maailman pelastamisesta ja kasvissyönnistä, ostaa vaatteensa kirpparilta, käyttää pelkästään pyörää ajoneuvonaan, käydä suihkussa kerran viikossa ja pestä hiukset hamppusaippualla jotta ei tuhoa luontoa. Ja heti ollaan syyttelemässä muiden ihmisten valintoja ja pidetään itseään parempana ihmisenä. Face bookissa paasataan ympäristömyrkyistä ja suututaan kun ketään ei kiinnosta kommentoida tai lähteä mukaan kiihkoilemaan. Kaikki kunnia luontoa arvostaville ihmisille mutta rajansa kaikella. Jokainen eläköön kuten haluaa ja tekee itse valintansa. 

Hanki ap itsellesi samanhenkinen ihminen ja anna miehesi olla rauhassa oma itsensä omien kiinnostuksen kohteidensa kanssa.

Kyllä yhdestä saa 2. Jakamalla sen puolella :p

Oi huh, onneksi en ole sun kanssa naimisissa, ap! Meillä miehen kanssa on sama kuin teillä, kiinnostuksenkohteet on hyvin erilaiset. Minä olen luonnontieteisiin suuntautunut sekä työn puolesta, että harrastusten (tärkein harrastus tähtitiede). Mies taas on yhteiskuntatieteellisellä alalla ja yleisestikin erittäin kiinnostunut kaiken maailman sodista, politiikasta, merkkihenkilöistä, historiasta, konflikteista, taloudesta, kielistä ym, ne taas eivät minua kiinnosta juuri lainkaan. On ihan ok, kun mies kertoilee minulle lyhyesti ja täsmällisesti hiukan kiinnostuksenkohteistaan, mutta auta armias, jos hän haluaisi jauhaa jostain katsomastaan politiikkadokumentista koko illan! Olisin sen jälkeen erittäin huonoa seuraa. En minäkään pitkästytä miestä ihastelemalla hänelle tuntikausia eri näkövinkkeleistä jotain merkittävää uutta tähtitieteellistä havaintoa. Arvosta enemmän miestäsi ja hänen kiinnostuksenkohteitaan!

Miksi ap katosi täysin tästä ketjusta heti aloitusviestin jälkeen? Saammeko onnitella päivän provosta vai onko ap vetäytynyt itkemään ilkeiden palstamammojen vääriä mielipiteitä?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 20:51"]

Oi huh, onneksi en ole sun kanssa naimisissa, ap! Meillä miehen kanssa on sama kuin teillä, kiinnostuksenkohteet on hyvin erilaiset. Minä olen luonnontieteisiin suuntautunut sekä työn puolesta, että harrastusten (tärkein harrastus tähtitiede). Mies taas on yhteiskuntatieteellisellä alalla ja yleisestikin erittäin kiinnostunut kaiken maailman sodista, politiikasta, merkkihenkilöistä, historiasta, konflikteista, taloudesta, kielistä ym, ne taas eivät minua kiinnosta juuri lainkaan. On ihan ok, kun mies kertoilee minulle lyhyesti ja täsmällisesti hiukan kiinnostuksenkohteistaan, mutta auta armias, jos hän haluaisi jauhaa jostain katsomastaan politiikkadokumentista koko illan! Olisin sen jälkeen erittäin huonoa seuraa. En minäkään pitkästytä miestä ihastelemalla hänelle tuntikausia eri näkövinkkeleistä jotain merkittävää uutta tähtitieteellistä havaintoa. Arvosta enemmän miestäsi ja hänen kiinnostuksenkohteitaan!

[/quote]

Kuvailit aika hyvin minunkin miestäni joka on filosofian maisteri ja poliittinen historia sekä kielet on lähellä sydäntä. Sodat, politiikka, historia, eri kielet kiinnostaa kovasti. Dokkareita katsoo vapaa-ajalla kitttettävästi ja kertookin niistä ja kuuntelen mielelläni ihan omaakin yleissivistystäni parantaakseni. Mutta en todellakaan jaksaisi näistä aiheista koko iltaa jaaritella. Itse olen lääkäri ja minua kiinnostaa taas oman alani asiat sekä suhtaudun intohimoisesti hevosiin ja ratsastukseen eikä tulisi mieleenikään höpöttää hevosista ja laukkapirueteista miehelleni :D

Minulla on paljon ystäviä joiden kanssa keskustelen mielenkiinnon kohteistani ja työstäni. En odota mieheni täyttävän jokaista elämäni osa-aluetta vaikka elämämme jaammekin.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 12:52"]

Jaa, mä pärjään melko tyypillisen (mutta silti niin paljon paremman ;)) DI-mieheni kanssa kun olen itsekin DI. En voisi kuvitella eläväni humanistin kanssa. 

[/quote]

komppi tälle. Täällä myös di-pariskunta. Nuo ap n jutut on pimeitä

Muita vielä lukematta, pakko vastata heti (kun itsekin innostun herkästi).

En ota DI-asiaan kantaa, kun en juuri insinöörejä tunne, mutta pisti silmään tuo, että "puliset" samaa asiaa pitkään. Jos se pulina on saman asian jauhamista, päivittelyä, ihmettelyä, taivastelua, niin eihän sitä kestä (anteeksi). Jos assosioit, teet ajatushyppäyksiä, yhdistät kaksi erillistä asiaa yllättävästi kolmanneksi, liität jonkin oivalluksesi teidän arkeenne, vedät vaikkapa etymologisia johtopäätöksiä, pitkät puheesi voivat olla kiinnostavia.

Jos huomaat, että toista ei kiinnosta ollenkaan, vaikenet ja mietit itseksesi (tai kirjoitat päiväkirjaan mietteitäsi) osoitat, että otat toisen huomioon. Hän ei ole yleisösi vaan kumppanisi. Hänellä on oikeus olla olematta kiinnostunut siitä mikä kiinnostaa sinua ja päinvastoin. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 12:10"]

Mieheni sopii stereotypiaan täydellisesti. Hänellä on oma yritys, jota hoitaa hyvin eli taloudellisesti pärjäämme. Olen ylpeä siitä että mies on hyvä alallaan ja osaa hommansa. Mutta siitä en ole ylpeä ja tyytyväinen, että se riittää hänelle. Ongelma pahenee vuosien varrella. Minun alani on miehen mielestä aika turha, samoin kiinnostuksen kohteeni. Rakastan eri kulttuureita ja uskontoja, ja lempikirjasarjani maailmassa on Kansojen historia. Miehen mielestä elämän tämä puoli on yksinkertaisesti turhaa, koska "ihmiskunta ei tarvitse selvitäkseen esim. uskontoja". En siis ole uskonnollinen ihminen, mutta ihmiskunnan eri tavat ilmaista itseään ovat loputtoman kiehtovia. Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan.

Hän ei myöskään tiedä asioista mitään. Olen käytännössä opettanut hänelle kaiken, mitä hän tietää uskonnoista, eri kulttuureiden ominaispiirteistä, historiasta jne. Historian merkkihenkilöt, kuten Gandhi, ovat hänelle tuntemattomia. Voi siis sanoa että hänellä on huono yleissivistys.

Mieheni on sanonut minulle, että häntä uuvuttaa se, miten minä vain puhun ja puhun loputtomiin. Voin ihmetellä jotain vaikka jotain luontodokumentissa näkemääni asiaa tai ilmiötä koko illan. Mieheni kommentit tästä asiasta satuttavat, sillä omasta mielestäni parhaisiin puoliini kuuluu se, että innostun herkästi ja pulisen asioista pitkään. Ja juuri tästä hän ei pidäkään. Minä puolestani turhaudun hänen hiljaisuuteensa ja siihen, miten hän uppoutuu aina vain siihen yhteen asiaan, eli töihinsä. Elämä ei näyttäydy hänelle monipuolisena, yllättävänä, kiehtovana inspiraation lähteenä.

Mitä mieltä olette tällaisesta?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:31"]

Olen käyttänyt tuota samantyylistä argumentointia kun olen keskustellut mieheni kanssa :) Siis vastaavaa mikä tuo tupakka juttu oli, mun mies vastasi jotenkin näin että matematiikassa 1 on 1 kokonainen eli sitä ei voikaan ajatella niin että puolitat jtn. koska silloin se ei ole 1 kokonainen vaan puolikas. 1 tupakka + 1 tupakka = 2 tupakkaa.

En tiedä osasinko selittää kovin ymmärrettävästi..

[/quote]

No et osannut. Varmaan oikeasti tuskaa kelle tahansa perusmiehelle kuunnella tollasta kvasifilosofointia jos sitä jatkuu päivästä päivään.

[/quote]

ap. Olen nainen. Olen suorittanut di-opinnot, jotka itse asiassa ovat aika vaativat, ehkä pari astetta monimutkaisempaa kuin joku kansojen historia tietosanakirja (huoh). Luulisin että miehesi ei ole tyhmä, itse asiassa hän voi pitää sinua melko yksinkertaisena.

Ainoa mitä tulee mieleen:

En ymmärrä miksi olette yhdessä, kun ns. kemiat ei selvästikään kohtaa.

No ihan ekana tulee mieleen, että sääliksi käy tuo sun miehesi. En paljon tiedä rasittavampaa naistyyppiä kuin tollasen, joka jauhaa jotain samaa asiaa (joka mua ei kiinnosta) tuntikaupalla. Sellainen antaa oikeasti aika tyhmän vaikutelman.

Toiseksi, käyt sinäkin vähän sääliksi. Miten oletkin ottanut insinöörin puolisoksesi, jos teillä on noin vähän mitään yhteistä tai ylipäätään noin huono yhteys?

Jos meinaatte pysyä yhdessä, sun on vain pakko hyväksyä miehesi sellaisena kuin hän on. Vaikutat jotenkin hirveän ylimieliseltä (" Olen käytännössä opettanut hänelle kaiken, mitä hän tietää uskonnoista, eri kulttuureiden ominaispiirteistä, historiasta jne") ja luulen, että aliarvioit miehesi ihan satasella. Voit opettaa hälle mitä vain (jos hän kestää sen) mutta et voi muuttaa häntä.

Helpompaa sun on muuttaa omaa asennettasi. Se on myös pitemmän päälle kannattavampaa.

Siis ei tiedä asioista mitään???? Taitaa tietää, mutta eri asioita kuin sinä.  miten se menikään? Kuka sen hännän nostaisi..  Kumpuaako tämä alemmuudentunteesta...

terv. yht.maisteri/ekonomi/di-perhe, jossa arvostetaan toisen osaamista

säälin miestäsi, et vissiin kykene ymmärtämään että ihmiset ovat erilaisia ja heitä kiinnostavat eri asiat, miehesi tietää paljon asioita joista sinulla ei ole hajuakaa, mutta ei turputa niitä sinulle, kun tietää ettet ole kiinnostunut. miten voi olla noin vaikeaa aikuiselle ihmiselle ymmärtää erilaisuutta.

Gandhi ja uskonnot ovat miehellisi tuntemattomia, mutta tiedätkö sinä kuka oli Adam Smith, mistä sanoista tulee lyhenne DOS, mikä on valonnopeus tyhjiössä, miten lasketaan katetuottoprosentti... En tiedä mitä alaa DI miehesi on opiskellut, mutta veikkaisin että tällaisista asioista hän tietää enemmän kuin osaat pienellä päälläsi kuvitellakaan

Uskonnot ovat todellakin alkukantaisiin satuihin perustuvia harhaoppeja, joita kukaan sivistynyt ihminen ei nykypäivänä tarvitse mihinkään. Et siis vaikuta - suoraan sanottuna - kovin fiksulta ihmiseltä, mutta vaikutat silti hyvin ylimieliseltä miestäsi kohtaan.

Tulee mieleen, että miten te olette yhteen päätyneet (villi veikkaus: opiskeluajan haalaribileissä, Goom-risteilyllä tms.), kun et tunnu arvostavan miestäsi lainkaan?

Itsellänikin on DI-mies, enkä pysty tunnistamaan hänestä mitään tiettyä stereotyyppisyyttä, hän on esimerkiksi paljon tunneälykkäämpi ja parempi toimimaan ihmisten kanssa kuin minä, vaikka itse olenkin perheen humanisti.

Hanki ystäviä! Ihmisellä pitää olla 5 ystävää. Yksi jokaiselle tärkeälle asialle. Jos mies nauttii rauhasta ja yksinäisyydestä, eikä jaksa keskustella uskonnoista ja ärsyyntyy sun pulinoista, soita ihmiselle joka jaksaa ja menkää vaikka ulos syömään. Mullakin on uskontokaveri, jonka kanssa olemme jankanneet uskonnoista jo yli 20 vuotta.

Miksi DI:n pitäisi tietää jostain hengellisistä asioista mitään? Et sinäkään taida hänen maailmastaan juuri ymmärtää mutta hän ei tee siitä ongelmaa.

Puhu vähemän ja tiivistä asiasi olennaiseen. Miehesi ei todennäköisesti jaksa syväanalyyseja eikä loputtomia ihmettelyjä, vaikka sinulle se olisikin se elämän suola. Etsi joku muu, vaikka samoista asioista kiinnostunut ystävä, jonka kanssa voit keskustella syvällisiä. Insinööriviestintä on suoraa ja tehokasta. Ilmaise mielellään yksi asia kerrallaan. Samoin kun kysyt jotain tai ylipäätään odotat mieheltä siihen kommenttia. Näin pärjäät. Unohda yhteiset Gandhi-pohdinnat ja maailmanparannus kynttilän valossa.

t: DI:n vaimo jo yli 10 vuotta

Go ap, olet ihan kuin minä :)

En kyllä aiemmin tiennyt että olen niin ärsyttävä mitä nro2 kuvaili.

En ole todellakaan mikään lukutoukka tai edes akateeminen mutta olen tosi kiinnostunut historiasta,uskonnoista,psykologiasta jne.

Yleisesti kaikesta paitsi matemaattisista jutuista ja siinäkin vain se etten ymmärrä ketuttaa. Matematiikka on mulle hankalaa koska sitä ei juuri voi kysenalaistaa 1+1=2 , tuskastutin jo ala-asteella opettajat kysymällä kuka päätti että se on juuri 2 eikä esim.11 tai 8? Kuka keksi numerot? Joka asiaan tulee lisäkysymyksiä kuin pahaisella kysely-ikäisellä :)

Minun on taas vaikea ymmärtää ihmisiä joiden mielestä "asia nyt vaan on näin" tai "ainahan se on näin tehty". Pelottavinta ihmisessä on yleensäkin se ettei ole motivaatiota kehittyä eikä jakseta kyseenalaistaa mitään.

Esim. mun miehen mielestä 43-vuotiaan miehen suhde erääseen 17-vuotiaaseen on ok koska se on kuitenkin laillista... Kysyin sitten että entäs jos asuttaisiin maassa jossa laki puhuisi 12-vuotiaasta, olisiko se ok?

Tuijotti mua vaan yrmeästi, ei edes halunnut miettiä tai kyseenalaistaa lain suomaa moraalikäsitystään.