Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä tyypillisen DI-miehen kanssa?
07.05.2013 |
Mieheni sopii stereotypiaan täydellisesti. Hänellä on oma yritys, jota hoitaa hyvin eli taloudellisesti pärjäämme. Olen ylpeä siitä että mies on hyvä alallaan ja osaa hommansa. Mutta siitä en ole ylpeä ja tyytyväinen, että se riittää hänelle. Ongelma pahenee vuosien varrella. Minun alani on miehen mielestä aika turha, samoin kiinnostuksen kohteeni. Rakastan eri kulttuureita ja uskontoja, ja lempikirjasarjani maailmassa on Kansojen historia. Miehen mielestä elämän tämä puoli on yksinkertaisesti turhaa, koska "ihmiskunta ei tarvitse selvitäkseen esim. uskontoja". En siis ole uskonnollinen ihminen, mutta ihmiskunnan eri tavat ilmaista itseään ovat loputtoman kiehtovia. Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan.
Hän ei myöskään tiedä asioista mitään. Olen käytännössä opettanut hänelle kaiken, mitä hän tietää uskonnoista, eri kulttuureiden ominaispiirteistä, historiasta jne. Historian merkkihenkilöt, kuten Gandhi, ovat hänelle tuntemattomia. Voi siis sanoa että hänellä on huono yleissivistys.
Mieheni on sanonut minulle, että häntä uuvuttaa se, miten minä vain puhun ja puhun loputtomiin. Voin ihmetellä jotain vaikka jotain luontodokumentissa näkemääni asiaa tai ilmiötä koko illan. Mieheni kommentit tästä asiasta satuttavat, sillä omasta mielestäni parhaisiin puoliini kuuluu se, että innostun herkästi ja pulisen asioista pitkään. Ja juuri tästä hän ei pidäkään. Minä puolestani turhaudun hänen hiljaisuuteensa ja siihen, miten hän uppoutuu aina vain siihen yhteen asiaan, eli töihinsä. Elämä ei näyttäydy hänelle monipuolisena, yllättävänä, kiehtovana inspiraation lähteenä.
Mitä mieltä olette tällaisesta?
Kommentit (49)
.. Siis, selkeästi ap olet tosi fiksu ja kysyt hyviä kysymyksiä esim. matematiikkaan liittyen. Voi olla että keskustelukumppanilla menee hieman yli ymmärryksen.. ehkä voisit lukea jotain matikankirjoja tai jotain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yks humanisti + DI pariskunta, enkä tunnista lainkaan kuvaamaasi ongelmaa meidän suhteesta, päin vastoin. Mieheni ei tosin ole mikään "stereotyypinen" DI, on lukenut myös yhteiskuntatieteitä ja hänellä on varsin hyvä (minua parempi) yleissivistys. Ja itsekin olen lähinnä johkaantunut humanistiksi, luonnontieteet myös lähellä sydäntä. Minusta on keskustelun kannalta ihanaa, että kummallakin on omat tiedolliset vahvuutensa. Minä voin kysyä vaikka jotain jostain sähkölaitteiden toiminnasta ja mies taas jotain kielijuttuja minulta. Toki jos kumpaakaan ei yhtään kiinnosta toisen koulutusalan asiat, on tätä "rikkautta" vähän vaikea löytää.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 12:50"]
Go ap, olet ihan kuin minä :)
En kyllä aiemmin tiennyt että olen niin ärsyttävä mitä nro2 kuvaili.
En ole todellakaan mikään lukutoukka tai edes akateeminen mutta olen tosi kiinnostunut historiasta,uskonnoista,psykologiasta jne.
Yleisesti kaikesta paitsi matemaattisista jutuista ja siinäkin vain se etten ymmärrä ketuttaa. Matematiikka on mulle hankalaa koska sitä ei juuri voi kysenalaistaa 1+1=2 , tuskastutin jo ala-asteella opettajat kysymällä kuka päätti että se on juuri 2 eikä esim.11 tai 8? Kuka keksi numerot? Joka asiaan tulee lisäkysymyksiä kuin pahaisella kysely-ikäisellä :)
Minun on taas vaikea ymmärtää ihmisiä joiden mielestä "asia nyt vaan on näin" tai "ainahan se on näin tehty". Pelottavinta ihmisessä on yleensäkin se ettei ole motivaatiota kehittyä eikä jakseta kyseenalaistaa mitään.
Esim. mun miehen mielestä 43-vuotiaan miehen suhde erääseen 17-vuotiaaseen on ok koska se on kuitenkin laillista... Kysyin sitten että entäs jos asuttaisiin maassa jossa laki puhuisi 12-vuotiaasta, olisiko se ok?
Tuijotti mua vaan yrmeästi, ei edes halunnut miettiä tai kyseenalaistaa lain suomaa moraalikäsitystään.
[/quote]
Kaikkea voi kyseenalaistaa, myös matematiikkaa. 1+1=2 ei aina ole näin. Jos esim. lisäät yhteen vesipisaraan toisen vesipisaran et saa kahta vesipisaraa, puolitat tupakan et saa kahta tupakkaa, jne.
[/quote]
Yksi jaettuna kahdella ei ole kaksi vaan 0,5. Ei siitä voi mitenkään saadakaan kahta.
Aloittajan teksti kuvaa erittäin hyvin sitä, mitä tapahtuu, kun naisen ei tarvitse enää kantaa huolta eikä vastuuta perheen taloudellisesta pärjäämisestä.
Jos ns. 'oma ala', joka ei ilmeisesti juuri stressiä vähäisen työmäärän takia aiheuta, jaksaa vapaa-ajallakin noin paljon kiinnostaa, niin on kaksi vaihtoehtoa - joko työaika on liian lyhyt, tai sitten se täyttyy jollakin muulla kuin tuloksilla.
Miksi ap oletat, että miehesi on jotenkin tyypillinen DI? Entä jos hän onkin hyvin epätyypillinen? Kappas kun kaikki DI:t, jotka minä tunnen ovat hyvinkin aktiivisia keskustelijoita kaiken maailman asioista. Se on kyllä totta, että en voi kuvitella kenenkään heistä jaksavan kuunnella koko illan kestävää pohdintaa luontodokumentin kohtauksesta. He ehkä toivovat, että asiasta päästäisiin johonkin lopputulokseen säällisessä ajassa ja sitten voidaan keskustella jostain seuraavasta asiasta. Niin ja minä tapaan jankata noita miksi 1+1=2 asioita sellaisen kyselyikäisen kanssa. Isommat ihmiset osaavat yleensä löytää asioista sen olennaisen pointin ja jättää jankkauksen vähemmälle.
Niin ja sitten osa ihmisistä vain on hiljaisia ihan ammatista ja koulutuksesta riippumatta. Heitä ei vaan kiinnosta jankata jonkun asian syvimmästä olemuksesta (en väitä että toisia ei saisi kiinnostaa, minuakin joskus kiinnostaa) ja se on ympäristön hyväksyttävä. Jos toinen haluaa pulista ja toinen haluaa nauttia hiljaisuudesta niin näitä asioita varten on ehkä hyvä olla eri ympyrät. Kyllä esim syvästi uskonnollinen ja ateisti voivat elää yhdessä, kunhan molemmat kunnioittaa toista. He keskustelevat sitten näistä asioista eri porukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhottukaas nyt arvon rouvat, en ole ap.
t: se 1+1=2 tyyppi
Ymmärrän sua ap, me lopulta erottiin eksäni kanssa. En osaa neuvoa muuta kuin että en ole päivääkään katunut päätöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeamman tason narikassa kyllä mietitään tuollaisia asioita, kuten 1+1. Tai mitä luvut on ja miksi ne toimii niin kuin ne toimii, onko ne ihmisen keksimää vai ei jne. Niistä voi keskustella pitkäänkin intuitiivisella, filosofisella ja metafyysiselläkin tasolla, mutta koska matikkaan kuuluu se eksaktius, määrätyt merkintätavat ja se että asiat voidaan purkaa tekijöihinsä ja rakentaa todistukset pala kerrallaan, se yleisen tason pohdinta ei kovin pitkälle vie. Matematiikkahan on lähellä esim. filosofiaa ja aikanaan ollut myös uskontoa lähellä. Siellä on paljon ihmeellisiä, uskomattomilta tuntuvia asioita, joita kuitenkin pystytään matemaattisin menetelmin käsittelemään eksaktisti. Joillekin matematiikasta puhuminen ilman sitä eksaktiutta, laskutoimituksia tai kaavoja ei ole matematiikkaa, eikä hän ehkä sitten ymmärrä miksi joku haluaa puhua matematiikasta ilman matematiikkaa :). Hänelle ehkä sellainen puhe on yhtä epämääräistä kuin joku uskonnollinen maailmanselitys, ja häntä ehkä turhauttaa se että toinen yrittää keskustella matematiikasta ilman välineitä joilla sitä voisi ymmärtää.
Huomasin kyllä ettei 1+1=2 ollut AP :). Tuollaiselle ihmettelijälle on kuitenkin paljon hyviä "populistisia" kirjoja olemassa, joissa mukaansatempaavasti esitellään vaikkapa piitä, lukuja ja äärettömyyden käsitteitä. kysy kirjastosta :).
no, selkeästi tarvitset tähän pienen vitsin, eli tiedättehän että 1+1=2 paitsi hyvin suurille ykkösen arvoille. :) Ei edes vitsi vaan totta.. jos/kun opiskelee lisää matematiikkaa niin sieltä löytyy kaikenlaisia juttuja. Teoriaahan ne on, ikäänkuin sellainen peli jossa joku on just päättänyt että näin se menee. Ala-asteella sitä ei oikeastaan selitetä..