:) ~ Kissankulmalaiset kesään ~ (:

Moips!

Mä kulmil mourusin kun kuopusta odottelin. Ja nyt pakko päästä johku purkautumaan, kun kuume on iskeny pikkuiseen vitoseen. Onko ihan hullu ajatus??

Emmillä ikää siis nyt 1v5kk. Mulla ei edelleenkän minkäänmoista koulutusta mihinkään, ja ikää mittariin pärähti eilen 29.v. Ja niin siis muut lapsoset syntynyt -04 tyttö, -06 poika ja -08 tyttö. Miehellä kyllä siis vakiduuni. Ja on hyvin omistautunut perheelle, että yksin en tässä rumbassa ole.

Pitäskö vaan antaa kuumelle periks, ja antaa vitosen tulla jos on tullakseen??

Heippa kaikille!

Onnea tuhannesti Nani!!! Aivan ihania uutisia <3

Myrtille piti kommntoida, että minä olen hankkinut koulutuksen siinä vaiheessa, kun oli äiti jo kolmelle lapselle ja tällä hetkellä jatkoopinnot menossa, eli tarkoitus on siis hieman enempi itseään vielä pätevöittää. Helpompaa toki olisi ollut ennen lapsia opiskella, mutta oma halu ja motivaatio vaikuttaa paljon. Ja jos teillä mies on mukana hommassa ja asiat muuten mallillaaan, niin miksikäs ei voisi yksi muru vielä tulla :)

Omaa napaa sitten taas... Elikkäs kuume oli ja kuume meni(no ei täysin ;) ) No nyt kuitenkin meillä oikasti kävi vahinko ja vaikuttaisi siltä, että kutonen saattaa olla matkalla. Testiin siis tuli haamu, mutta varmistellaan nyt vielä. Itsellä tunteet sekaisin asian suhteen, mutta eiköhän ne siitä tasoitu.

Terkuin Mami

Kyl me nyt vähän niin kun aateltiin, et annetaan tulla jos on tullakseen. Mä vaan on tälläi ku aina pohdin et mitä ihmiset miettii. Mut totesin et hittojako muille meidän elämä kuuluu, ja jos itse olemme sitä mieltä että hyvin pärjätään viidenkin muksun kanssa niin mitäs tuosta sitten!

Tosin mä nyt jo täs oottelen seuraavia menkkoja, et pääsis laskee ovista...eli se siitä tulee kun on tullakseen :DDD

Heips pitkästä aikaa!

Tännehän on tullu juttua ku ei ite oo käyny!

Mitä testi näyttää Mimmuli (siis Mami)? Joko voi onnitella? :)

Miten Myrtin tjottailut? Eipä sitä kyllä kannata kuunnella muitten juttuja, tekee niinku ite parhaakseen näkee, eikä tarvi sitten harmitella kiikustuolissa myöhemmin...Eipä noita onnitteluja meillekään hirveästi ole sadellut, jotku tietty kohteliaisuuttaan onnittelee ku ei parempaakaan sanomista ole :) mutta siinäkö ovat omine ajatuksineen..

Swaddle, hauska yhteensattuma! :) niin ne on aika pienet piirit täällä koto-suomessa!

Omppulista ei oo kuulunu kuukausiin mitään, johan pikkumieskin on jo yli puolivuotias, eikä me tiedetä mikä pikku-ukon nimeksi tuli! Ja mitähän muuta sinne savoon kuuluu? Vieläkö sulle uusi kuume alkaa kummitella? :)

ON: oottelen tässä rakenneultraa ku kuuta nousevaa, vielä vajaat kaks viikkoa siihen ois! Mää ku niin tahtoisin päästä hypistelemään (ja just tuli viesti kappahlista shoppailuperjantaista, voih) oikean värisiä ihanuuksia..vähän tuossa maanantaina nlatäti väläytteli ultralla katsoessaan ettei siellä pojan vehkeitä ois näkyny mutta määhän sitä vielä usko vaikka mieli tekis, meillä ku on jo melkonen poikavalta ja pikkuneitiki toivoo pikkusiskoa.. Mutta maltettava on, tekemistä kyllä riittää tässä ennen sitä ku pihahommat oottaa ja ylppärijuhlien valmistelut mm. kutsukorttien teko ja jotain vois jo alkaa leipomaan pakkaseen mutta se on sitte vähän niin ja näin ku ne tahtoo sitte sieltä kadota jonnekki..:)

Kovasti pikkuinen kyllä ilmoittelee olemassaolostaan niin kovasti noita liikkeitä jo tuntuu, lasten harmiksi ei vielä noiden eristeiden läpi. Ei ymmärrä 6v miksi mää ne liikkeet tunnen eikä hän :)

Voikaahan hyvin!

Mukavaa vapunaikaa kaikille, tulkaas mouruamaan!

nani ja pieni 18+6

Hei kaikki mouruajat :)

Otin nyt rohkeasti "oikeuden omiin käsiin" ja laitoin uuden avauksen Kissankulmalle. Ajattelin, että katsotaan onko tänne tulijoita, ja röyhkeästi poistin "vanhat" tiedot. Olen aika onneton näissä koneasioissa, mutta koitan parhaani mukaan päivittää tietoja, ja jos joku osaa linkittää vanhoja keskusteluja, niin hyvä. Minä nimittäin en :) Toivottavasti saadaan tänne valtoimenaan immeisiä jutustelemaan, vaikka kesä onkin tulossa. Minä kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, joka ei tee pihatöitä keväisin, eikä syksyisin tai talvisin... Suom. olen aika laiskanpulskea sisäkissa ;)

Pienten enkelityttöjeni syntymästä ja hautajaisistakin on jo reilu vuosi mennyt. Yhä kyyneleet ovat herkässä ja ikävä välillä kuristaa, mutta kyllä tämä hulabaloo tässä ympärillä pitää kiinni elämässä. Tyttäret 2- ja 3-vee ovat kertakaikkisen ehtiviä (terroristeja)... Sakset, kynsilakat, tussit, suolapurkki, perunajauhot, riisimurot... Ihan vain pientä listaa siitä, mitä kaikkea kivaa täältä kotoa voikaan löytyä, ja yhteistuumin sitten pistää ns. haisemaan. Joskus ei voi kun nauraa, vaikka enemmän itkettäisi se kaaos, mitä nämä kaksi neitokaista saavat aikaan yhdessä silmänräpäyksessä. Onneksi olen saanut kaksi hoitopäivää/vko, jolloin voi itse vähän kerätä akkuja eli tehdä kotitöitä, ravata terapioissa, asioilla jne. *HUOKAUS* Ihan joskus pienesti haaveilee lomasta... Onneksi nuo isot koululaiset ovat jo reippaita, ja osaavat oma-aloitteisestikin tehdä jo jotain, edes omille tavaroilleen. Tuossa yksi päivä havahduin, että meillä on jo vuoden päästä ensimmäiset rippijuhlatkin tulossa. Aika menee niin valtavalla vauhdilla!

No sitten tämä uusi raskaus. Alun paniikki on ehkä aavistuksen tasaantunut, kun ollaan ohitettu tyttöjen syntymäviikot ja pieni on alkanut liikkua. Täytyy kyllä sanoa, että välillä on mielikuvitus ja pelko meinannut napata yliotteen, vaikka kuinka järkevä tässä jonkinlaisella kokemuksellaan onkin yrittänyt olla. Eilen oltiin miehen kanssa rakenneultrassa, ja lääkäri sanoikin suoraan, että toivoo, että saan ennen kaikkea mielenrauhaa käynnistä. Nyt oli eri lääkäri kuin nt-ultrassa, ja hänkin monta kertaa korosti, että edellinen raskaus oli vaan niin suuren riskin raskaus, ettei näistä voi samassa yhteydessä edes puhua. Kovasti kehui meidän "sarjaa" ja synnytyksiä. Oli sitä mieltä, että minut on suunnilleen "luotu" lapsentekoon, kun on olleet niin "sopivan" kokoisia lapsia ja nopeita synnytyksiä. Totesi kyllä myös, että tällä(kin) kerralla on oltava jonkinlainen suunnitelma synnytyksen suhteen, kun matkaa on sen verta paljon, ja oletus on, ettei taaskaan kauaa kutjuilla. Sain ylimääräisen kontrolliajan rv28, jossa katsotaan vähän kokojuttuja ja kohdunsuun tilannetta. Painostahan sitä tuli vähän kommenttia, mutta kehui myös kovasti, kun ei ole paino noussut käytännössä ollenkaan vielä (yhtään en kyllä tajuu, ku eihän sitä oo kun n.50 kiloa liikaa!).

Se tunne, kun kuva tuli ruudulle ja lääkäri totesi, että reipas ja eloisa ihmisenalku näkyy... Pelko on niin vahvasti läsnä, ja jotenkin ei meinaa uskaltaa uskoa, että nyt päästäisiin onnellisesti perille. Niin kuin tuolla aiemman ketjun keskustelussa todettiinkin, että ei tämä pelko varmasti lopukaan, ennen kuin pieni on sylissä ja tavallaan siten laitettu piste sille "mörölle", mikä edellisestä kokemuksesta jäi. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että vaikka sitä välillä ihmettelee itseään, että hullu olen, kun uudestaa tällaiseen lähdin, mutta uskon, että se vaan on niin, ettei ole muuta mahdollisuuttakaan. Tämä haava ei useimmilta arpeudu kuin näin. Kuinkahan vaikealta se tuokin kuulostaa? Samaan hengenvetoon voin kyllä todeta, että uskon, että vastaavasti tämän jälkeen kynnys lähteä vielä kerran kokeilemaan on liian suuri. Hyvin vahvasti on sellainen olo, että tässä meidänkin viimeistä lapsosta kannan. Ja vaikka sen prosessoiminen selkeästi on kesken tunnetasolla, itkettää ja tuntuu haikealta kahlata läpi raskausviikkojen ajatellen, ettei koskaan enää, jossain järki lyö "kylmää vettä rattaisiin", että näin se vaan on. Tämän jälkeen laitat itsesi kuntoon nainen ja alat tyrkkiä näitä olemassa olevia kohti suurta maailmaa...

Oma mausteensa tähänkin soppaan vielä se, että vielä kerran palataan "entiseen". Kolmen tytön jälkeen perheemme täydentyy pienellä miehellä :) Miehelle eilen jo sanoinkin, että minkähänlainen on pikku-ukolla olo, kun kolme siskoa hoitaa ja pukee, varmaan mekkoihin :) Ehkä nuo isot veikat sitten tulee ja pelastaa. Meillä ei tosin vielä lapset tiedä mitään. En tiedä, onko tervettä tai ei, mutta emme ole halunneet kertoa "liian aikaisin", ja minulla kun on se tilanne, ettei tuo kovin hyvin vieläkään erotu omista makkaroista koko maha :) Nyt kyllä sovittiin, että sanotaan, koska äitienpäivänä on minun äiti tulossa, ja uskon, että hän kyllä huomaa. Sen verran hyvin varmasti tyttönsä tuntee ;)

Mutta nyt on pakko nostaa iso ahteri ylös penkistä ja lähteä hommiin. Tytöt on hoidossa tänään, eikä pakollista menoa mihinkään, joten huushollia kuntoon ja sassiin! Toivottavasti kulmille tulee porukkaa, ei tarvii yksinään turista, ja "vanhatkin" juttelemaan vaan kuulumisia ja uudestaan langoille ;)

Terkuin: Maalaisomena ja "Peeni Pauppa" 20+6

Hei piiiitkästä aikaa :)

Joskus koitin kirjotella muttei onnistunu ja nyt yritän uusiks...meillä on nyt seitsemän lasta, nuorin Olivia tyttönen ylihuomenna 1kk :)

wattu

Hei kaikki Rakkaat Kisut kulmilla ;)

Hurjan pitkä aika on tosiaan vierähtänyt minultakin, kun täällä viimeksi vierailin, enkä ole edes lukemassa käynyt juttuja aikoihin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt tuli jotenkin ihan "pakottava" tunne, että on tultava katsomaan mitä tänne kuuluu...

Nani niin ikionnellinen olen sinun uutisistasi, ja että olette yhtenä kappaleena selvinneet kohta puolimatkan krouviin <3 Aivan ihana juttu! Pakkohan sitä on nyt kyyliä, että mitä sieltä rakenneultrasta paljastuu... Huikeaa, että tuollaisen "historian" jälkeen, olet saanut kaipaamasi suurperheen :)

Ja ihan mahtavaa, että täällä on muitakin "uusvanhoja" odottajia! Jippii, niin ne vaan kissat palajaa kulmille, ja hyvä niin. Ja wattukin... Ihan piilossako sinä sen murusen teit? Onnea kovasti seiskasta ja ihanaa vauva-arkea sinne :)

Meidän kuulumisia sitten tähän väliin ;) Pieni Aaku, joka ei siis ole enää ihan pieni, on ihan aarre <3 Nukkuu, syö, nauraa paljon, on kaikkien lemmikki. Ihan hävettää melkein sanoa, että matka hänen kanssaan on ollut todella "helppo" tähän asti. Nelikuisesta rupesi nukkumaan yöt kokonaan, ei ole ilmennyt allergioita, sairastanut on yhden nuhan ja kaikkiaan hyväntuulinen kaveri. Minä ilmeisesti saan viettää aikaani kotona hänen ja tietysti sisarustensa kanssa hyvän tovin, jos kaikki menee nyt suunnitellusti. Minua puuhataan nyt eläkkeelle ilmeisesti vähän pidemmäksi aikaa, jotta saataisiin kunnolla "kuntoutus" käyntiin, ja minulta se stressi pois, että koska on palattava takaisin töihin, ja mitä venymistä se puolestaan taas vaatisi. Minulla siis todettu keskivaikea/vaikea masennus, persoonallisuushäiriö ja OCD (pakko-oireyhtymä). Kuulostaa ehkä pahemmalta kuin onkaan, ihan tavalliselta tämä elämä pääosin tuntuu ja varmasti näyttääkin. Lapset on tietysti ykkössijalla elämässä, parisuhde vähän niin ja näin, mutta ehkä tämä aika hektinen arki saa aikaan lievää kiristystä, ja kun siihen yhdistyy valvominen ym. lisämausteet, on soppa valmis. Aika paljon mies on töiden vuoksi ollut pois, keikalla ulkomaita myöten, joten on niitä "hengenvetovaiheitakin" ihan sopivasti välillä ;)

Rippijuhlia täällä kovasti puuhataan, ensi viikon sunnuntaina minun esikoinen konfirmoidaan, ja odotettavissa on itkua varmaan ihan urakalla ;) Tällaiset tilanteet on ehkä niitä, missä varsinkin tuo OCD meinaa kynsiään näyttää, kun minulla se ilmenee sellaisena ylitarkkana järjestelynä, joka yhdistettynä lievään stressiin saa aikaan jonkinlaista ahdistumista. Ja kun kaikki varmasti sen tietävät, ettei kuuden lapsen taloudessa nyt vaan voi olla kaikki paikat tiptop, on se sellainen noidankehä minulle.

Vauvakuume...hmm. Juuri nyt en koe tuntevani varsinaisesti sellaista. Ehkä jonkinlainen sellainen kumma olo on, kun katselen tuota poikaa, tai niin kuin eilen, kun laittelin pieniä vaatteitaan pois, että ei kai näitä nyt vielä voi kokonaan hävittää... Isäntä on kyllä ihan ehdoton asiastaan, mutta en ole kauheasti hänen kanssaan asiasta edes puhunut. Olen ajatellut, että minun mieleni saa tehdä työtään rauhassa, en halua hänen "latistavia" letkautuksiaan kuunnella. On tosiaan paljon miettinyt tätä omaa tilaa, niin psyykkistä kuin tätä fyysistäkin :/ Imetys taas toi mahtavasti 10 lisäkiloa tullessaan jo ennestäänkin liikaan, joten aikamoinen työmaa tässä on tahkottavaksi, jos meinaa kohtuulukemille päästä. Pikkasen tässä koittanutkin nyt keventää, kun sain imetyksen pois, ja kun vielä vanhastaan tiedän sen suoraan vaikuttavan tuohon pääkoppaankin, niin ehkä tässä voisi muutaman (kymmen)kilon koittaa karistaa pois.

Mutta apua tota kelloa! Muutenkin tän nukkumisen kanssa ollut tekeminen, niin nyt on kyllä pakko katkaista itsestään virrat muutamaksi tunniksi. Mutta nyt kun on taas paikan löytänyt, niin täytyypä tulla läpisemään enemmälti tässä joku päivä :)

Moikkuli vaan kaikille, good to be back! Omppu ja Aaku 9kk

Kesäisiä terkkuja!

Ihanaa Omppu kuulla susta ja Aakusta! Johan on pikkumies ehtinyt kasvaa isoksi ja mahtava kuulla että teillä sujuu noin hyvin! Mikäs sen ihanampaa ku saa vaan nauttia pienestä ihmisestä!

Kurja nuo sun sairaudet! Toivottavasti saat pian elämän niiltä osin järjestykseen niin saat elää ja nauttia perheestäsi täysin siemauksin ilman sairauksien tuomaa huolta ja ahistusta.

Kovasti voimia juhlien järjestelyyn! Meillä saatiin just esikon YO-juhlat piettyä ja kuukauden päästä ois seuraavan rippijuhlat eli tänä kesänä ei levätä! Mää oon samanlainen stressaja, kaikki pitää olla tiptop niin siivouksen ku tarjottavan osalta ja tietty muidenki järjestelyiden osalta...kutsukortit yms.. Oon ollu sikaväsyny nää pari viikkoa, nukahan istaalleen vaikka kesken lounaan, miten ihmeessä se nyt oli niin rankkaa?!

Munki ukkokullalla reissuja riittää mutta onneksi vähemmän ku muutama vuosi sitte. Huomenna ois hällä nokka kohti Puolaa ja on loppuviikon siellä. Onneksi taitaa olla viimenen reissu ennen kesälomaa, vielä on muutama reissu ennen la:ta, onneksi Japanin reissu siirty jonnekki lokakuulle..huh..ei tartte pelätä että yksinkö synnärille lähen..

Ja jaksamista noiden kilojen kans! Mullahan on sama homma paitsi näyttää taas siltä että ehin kartuttamaan niitä näin raskausaikanaki! En ymmärrä miten mulla puntari näyttää heti +2kg ku testi näyttää plussaa!? Ja tasaseen kiloja tulee vaikkei sais tulla yhtään mutta minkäs teet ei vois syömättäkään olla ja jos tulee liian pitkä väli niin johan on sokruarvot mitä sattuu...eli kierre on valmis! Ei auta, pitää vaan aatella että sitte joskus... :(

Watullekki moit! Missäs välissä teille on pikkuneiti tullu?! Onnea tuhannesti! Vieläkö perheenne meinaa kasvaa ja oliko tämä viimonen?

Mitäs muille?

Rakenneultra oli nopea toimitus, kurkkas pikasesti myös haaruksiin ja tuumas "tyttö tää on" eli se kolmas (ainaki) ihme ois tapahtumassa eli meille tulis toinen tyttö (eka on se eka ihme ja toinen on kuopuksen ruskeasilmäisyys kuten mää ku muut on sinisilmäsiä). Mutta pääasia oli että vauvalla näytti olevan kaikki hyvin!

Mulla on ekaa kertaa tunne että mulla on viimenen raskaus menossa ja että tää on meidän perheen kuopus, meidän perhe on sitte siinä. Tosin oon aivan varma että tunne tulee muuttumaan jo ennen joulua mutta sille ei sitte enää maha mitään sillä nyt oon tehny sitä surutyötä että värkit saa lähtä tän jälkeen. En jaksa enää kuukausien vuotoja tai sitte sitä toista ääripäätä ettei niitä vuotoja tuu ilman tabuja ja hormooneja...sitte saa olla jo aika jonku muun..

Voi olla että mummoudunki piakkoin ku esikko vähän väläytteli kihloista..joten saa nähä mitä tulevaisuus tuo..

Ihanaa kesää kaikille ja voikaahan hyvin!

Nani ja pieni rv 24+5

Oih! En ehi enempää ku onnittelemaan Omppua!! Aivan ihania uutisia, en ees tienny että ootat saati sitte että oot noin pitkällä jo! Onnea siis miljoonasti pikkuisesta miehen alusta! Nyt täytyy raksalle kiiruhtaa mutta koitan tulla tällä viikolla uudemman kerran jotain kirjottelemaanki...oi oi tätä onnea Omppu!

Huomenta!

Lukemassa olen käynyt pariin otteeseen, mutten ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa.

Kylläpä aika tosiaan menee nopeasti, Ompun poikakin on jo noin iso! Kovasti tsemppiä sinulle arkeen ja toivottavasti tosiaan sairaudet saadaan hallintaan ja saat nauttia arjesta.

Iytselläni ei mitään diagnoosia ole ollut, mutta tuo kuopuksen vauva-aika oli todella rankka ja itkuntäyteinen ja varmaan olisi ollut hyvä käydä jossakin hiukan puhumassa silloin... Ihanaa, kun kerrot rohkeasti omasta tilanteestasi ja tosiaan apua löytyy ja elämä jatkuu.

Nanille onnittelut tytöstä! Ihanaa! Onpa sinunkin raskautesi jo pitkällä :)

Ja Watulle myös tuhannesti onnea pienestä prinsessasta!

Sitten sitä kuuluisaa omaa napaa :D Elikkäs kyllähän se viiva sitten ihan oikeaksi plussaksi muuttui ja perheemme kuudes(ja viimeinen) kullanmuru on saapumassa joulukuussa.

Alun väsymys oli aivan kammottava, en ole koskaan ollut niin väsynyt. Pahoinvointi oli kohtalaista, mutta nyt onneksi olo alkaa jo olla ihmismäinen.

Painoahan mullakin on niin paljon, ettei lisää saisi tulla yhtään ja terkka mua siitä kyllä koko ajan muistuttaa. Ja raskautta ei tosiaan näy päälle päin.

Lisäksi mulla oli sokerirasituksessa paastorvo hiukan koholla, joten nyt mittaillaan sokereitakin sitten.

Nanin tavoin mulla on tässä raskaudessa ollut nyt sellainen tunne, että tämä on oikeasti viimeinen raskaus ja itse olen strelisaatiota pohtinut, mutta katsotaan uskallanko ;)

Ihanaa kesää kaikille ja kirjoitellaanhan taas!

Mami(mimmuli) ja hippu rv 15+5

Tervehdys Nani ja onpa ihana huomata, että vielä jotakin eloa on täällä :) Miten voi olla näin kuollutta ihan kautta linjan täällä?! Ajattelin jo, että ovatko kaikki Kissankulmalaiset suuttuneet, kun pistin ketjun näin, mutta missään nimessä ei ole tarkoitus hätistellä ketään pois, vaan olen vaan niin huono näiden vehkeiden kanssa, että arvelin pääseväni helpommalla tekemällä ihan uuden aloituksen.

Mutta tosi kiva kuulla sinusta, ja toivottavasti tänne muitakin eksyisi... Kiitos ensinnäkin onnitteluista ja tosiaan sellainen arkajalka olen ollut tämän odotuksen kanssa, etten edes parhaimmalle ystävälleni saanut kerrottua ennen kuin oma tyttö möläytti asian kesälomareissullaan. Ystäväni soitti eilen ja oli tosi loukkaantunut, kun en ole hänelle uskoutunut. Ymmärsi kuitenkin, kun sanoin, ettei missään nimessä johdu siitä etten pitäisi häntä tarpeeksi hyvänä ystävänä, olen vain niin skeptinen, että jotenkin luulen suojelevani itseäni kun mahdollisimman vähän asiasta puhun. Hullulta kuulostaa omaankin korvaan :) Naurettiin kyllä sitten vielä, että ollaan nähty toukokuun puolivälin jälkeen ja hän ei ollut edes huomannut mitään :) Miten niin olen lihava? :D

Vointi on edelleenkin ihan ok. Supistukset on paikoin aika tujujakin, mutta kaipa se kuuluu näillä kierroksilla asiaan :) Yksi ärhäkkä pissatulehdus tuossa käväisi, mutta muuten ei mitään fysisiä "vikoja" ole ilmaantunut. Henkisesti olo on vaihteleva. On päiviä, jolloin on itku herkässä ja tuntuu, ettei tule mitään, mutta on paljon niitäkin aikoja, jolloin tuntee iloa odotuksesta. Pikku kaveri on aika kova monottamaan ja nyt kun niistä ei ole enää pienintä epäilystä, on ihan rauhoittavaa kuunnella jumpsutusta makkaroiden alta.

Ylihuomenna on edessä neuvola, ja tylsääkin tylsempi sokerirasitus. Plääh, kinnostaa kun kilo sitä itseään. Onneksi vältin kuitenkin sen ensimmäisen, kiltin neuvolatädin armosta :) Muutoin odotan kovasti KYS:n käyntiä 2.7. ja tietysti äippäpakkausta. Uskollisesti sen taas otin, kuten kaikille aiemmillekin. Saa sitten muistolaatikkoon arkistoida jotain samaa kuin toisillakin. Yhden "hömppä"ostoksen olen tehnyt jo pienelle (joidenkin vaatteiden lisäksi). Sorruin nettikirpparilta hankkimaan rottinkisen sängyn, juuri samanlaisen, jossa itsekin olen aikanaan pötkötellyt :) Menee pienempään tilaan kuin pinnis, joten sikälikin ihan hyvä. Täällä kun ei nämä neliöt lisäänny ihmisten myötä...Lottovoittoa ja laajennusta odottaessa :)

Kirpparibisnestä on itsekin tullut nyt pyöritettyä. Olen vienyt kaikki tyttöjen vaatteet (muistoja lukuun ottamatta) myyntiin. Kai tässä jotenkin yrittää varmistella sitä, että tähän tämä nyt loppuu sitten. Haikeaa on, mutta jollain tavalla myös helpottavaa, kun saa ennestään ahtaista nurkista tavaraa pihalle.

Mutta siinä kai ne tärkeimmät tähän hätään. Tulkaa nyt muutkin turisemaan kulmille kesäkiireiltänne :) Olette ajatuksissa!

-Omppu ja "Pauppa" 25+6

Miau ja mou!

Mitä täältä löytyikään!

Kissankulman ryhmä on yhä voimissaan. Ihanaa!

Ompulle suuret onnittelut! Oli ihanaa lukea vauva uutiset.

Ja minä olin ihan varma, että Nanikin täältä vielä löytyy ja aavistus oli oikea. =)

Muitakin tuttuja oli. Aivan mahtavaa.

Minutkin ehkä joku vielä muistaa. =)

Minä en tänne vielä kuulu. Mutta mutta....kuudennen kaipuu iski yllättäen kovalla voimalla. Meidän nuorimmainen täytti vajaa viikko sitten 2 vuotta. Ja on siis jo iso tyttö. Ja voi miten olenkaan nauttinut näistä vuosista, vaikka vaikeaakin on ollut ja kiirettä pitelee.

Vauvan kaipuu ei kai lopu koskaan. Kuparikierukka on yhä paikallaan ja tässä kiivasta mietintää käyn itseni kanssa. Vieläkö jaksan? Olenko varma? Jne? Mutta ajatus puristaa rintaa kun nämä lapseni on niin ihania niin miten ihanaa olisi vielä yksi saada.

Terkuin Sippana =)

[quote author="sirppana" time="19.07.2014 klo 02:40"]

Miau ja mou!

Mitä täältä löytyikään!

Kissankulman ryhmä on yhä voimissaan. Ihanaa!

Ompulle suuret onnittelut! Oli ihanaa lukea vauva uutiset.

Ja minä olin ihan varma, että Nanikin täältä vielä löytyy ja aavistus oli oikea. =)

Muitakin tuttuja oli. Aivan mahtavaa.

Minutkin ehkä joku vielä muistaa. =)

Minä en tänne vielä kuulu. Mutta mutta....kuudennen kaipuu iski yllättäen kovalla voimalla. Meidän nuorimmainen täytti vajaa viikko sitten 2 vuotta. Ja on siis jo iso tyttö. Ja voi miten olenkaan nauttinut näistä vuosista, vaikka vaikeaakin on ollut ja kiirettä pitelee.

Vauvan kaipuu ei kai lopu koskaan. Kuparikierukka on yhä paikallaan ja tässä kiivasta mietintää käyn itseni kanssa. Vieläkö jaksan? Olenko varma? Jne? Mutta ajatus puristaa rintaa kun nämä lapseni on niin ihania niin miten ihanaa olisi vielä yksi saada.

Terkuin Sirppana =)

[/quote]

Hei Omppu ja muutkin Kissankulmalaiset!

Ja ihan ekaksi anteeksi Omppu ku en ole täällä taas kuukausiin käynyt. Me saatiin koti viimein "valmiiksi" ja muuttoa tehtiin sitte loppu kesä ja kaikki aika menny siihen. Mutta nyt ollaan onneksi omassa kodissa,viimeinkin!

Omppu miten voit? Vieläkö olet yhdessä kasassa ku äkkiseltään yritin viikka sulta laskea niin viimesiä viikkoja viedään! Oisko rv36 menossa jo? Kuulostaa tuo teidän elämä nyt ihanalta! Miten lapset ovat ottaneet raskauden ja tulevan pikkuveljen?

Tiedän tuon tunteen, tuon hirveän haikeuden! Mää (voin kait sanoa) kärsin kamalasta vauvakuumeesta! Ja yksin... Viimeisimmän pikkumiehen piti olla se viimenen ja raskauden aikana puhuttiin jo sterilisaatiostaki, joka ois tehty jo synnärillä. Mutta en sitten siihen uskaltautunut... Noh ilman ehkäisyä mentiinki tässä 9kk mutta sitte mun kahen kuukauden menkkojen jälkeen menin gynelle joka ultralla huomas että mun kohtu on kaksinkertainen ja se on "ihan täynnä" sitä itteään eli kaks kuukautta vuotanu ja pötsi edelleen täys...ja lääkkeeksi mulle asennettiin sitten hormoonikierukka :S ja noh viikko meni ku hanat aukes, sitä riitti yli kaks litraa mutta eihän se siihen loppunu vaan vuodan edelleen...hermot menee ku toukokuusta asti kuppi värkissä kulkenut eikä rakkauselämä pääse kukoistamaan tällä lailla...ja me ku ei mitään kainoja sen suhteen olla.

Noh ku härveli laitettiin niin mun järkyttävä vauvakuume paheni entisestään! Mää niin kaipaan sitä yhtä vielä, oon varma että meiltä joku puuttuu..

Toinen juttu mikä tuolla gynereissulla selvis on se että tuo mun pco on pahentunu, se kuulemma näky siinä että viimesimmässä raskaudessa mulle tuli se RD kummitus! Ja pikkumieshän oli sokruvaavi.. Ja nyt oon reilun kk:n vetäny metuja siihen, sen kuulemma pitäis myös auttaa painonpudotuksessa (ehdinki iloita tuosta!) mutta totuus tulee ilmi puntarilta ja se näyttää kahta kiloa PLUSSAA! Eli se siitä tuesta painonpudotuksessa. Mää oon jo niin rikki tästä mun ylipainosta. Mää en vaan jaksa olla enää tämmönen tankki ja paino mulla vaan nousee.. Jostain vain olisi saatava se energia siihen että se paino oikeasti putoaisi tai opittava rakastamaan itteään tämmösenä...tosin kaikennäköset sairaudet kurkkivat oven takana eli ei oo muuta vaihtoehtoa ku se että paino pitää saada alas.

Joo mutta täytyy töitä jatkaa! Ihanaa alkanutta syksyn aikaa! Tulkaahan turisemaan!

nani ja katras...nuorinki jo 10kk...meidän aurinko

Moikka, 

minäkin voisin kirjoitella tänne. Olen ainakin näitä lueskellut, ehkä joskus kirjautunutkin. Meille on tulossa viides, ihan alussa tosin. Isommat ovat tokalla ja neljännellä, pienemmät tarhalaisia.

Mahtava juttu, Maalaisomppu, tuo teidän vaavi!

Naninkin saatan muistaa, olen kirjoittanut aiemmin nimimerkillä kaaka ja muistelen, että Nanikin olisi synnyttänyt Jorvissa. Montakos lasta teillä nyt on?

Me mietittiin tätä vitosta tosi pitkään. Ja kun yritystäkin oli jonkin aikaa, tulee pienimmille ikäeroksi reilu 2,5 vuotta. Mutta se on kyllä hyvä ikäero, sama on tällä nuoremmalla kaksikolla.

Mutta kirjoitelkaahan kaikki kuulumisianne. Nyt on kyllä haipakka aika, kun koulut ovat juuri alkaneet ja harrastukset starttaavat, mutta eiköhän tähän taas totu :)

Eikös täällä kukaan enään käy? 

Tsirppana rv 4+1 =)

Hihhei :D

Kyllä täällä "rampataan" ihan tasaisen tappavaan tahtiin, ja voi mikä ihana yllätys olikaan huomata, että "oma" ketju olikin tuolla ihan ylhäällä! Ja sirppana, vitsit mikä uutinen, kun juuri tuolla edellä kävit pohdintaa aiheesta, niin nyt jo rv:t matkassa :) Tästä voitaneen päätellä pohdinnan lopputulos :D Nyt vaan kovasti niitä kaiken maailman kuuluisia tarpeita reppuun, että matka tullaan maaliin. Mitäs tosta nyt lasketuksi sitten tulee (huono matikkapää, aina)...

Nanin kuulumisia täällä kovasti käynyt "kyttimässä", että kuinka siellä puhistaan, läjässä vai ei?! Ja tietysti aina jännäilemässä, onko muita "tuttuja" tullut kulmille paluumuuttajiksi tai muuten vaan :) Itsellä takana ihan älyttömän kiiireinen kesä, minun kapasiteetille ainakin. Olen ollut paljon meidän paikallisseuran tapahtumissa osallisena heilumassa ja yh:na suurimman osan kesää, kun mies heilunut maailmalla. Hehtaarin pläntti vattua on työllistänyt tuolta heinäkuun loppupuolelta ihan kiitettävästi, ja vielähän tässä olis satakunta litraa mehuakin keiteltävä... Koulut alko, samoin päiväkoti, ja kauhealla haikeudella annoin pienen Aaku Peikkoseni hoitoon tyttöjen kanssa, koska on pakko saada omat terapiat pyörimään, ja kun tuo mies on niin paljon pois, eikä tukiverkkoja täällä ole... Saatiin kaksi päivää/viikko tuohon meidän pieneen päiväkotiin ja alku on ainakin mennyt kivasti. Nyhän pikkumies täyttää yksi vuotta viimeinen päivä tätä kuuta <3

Oma kunto muuten ihan jees, huushollissa kaikki ihanasti rempallaan, mutta hurtilla huumorilla tässä pärjäilee :) Monta kertaa olen tänne tullut ja meinannut ajatuksiani purkaa ja mieltäni tyhjentää, mutta koskaan ei mukamas ole ollut aikaa tai on epäusko iskenyt tai muuten vaan sanainen arkku ollut jotenkin "tyhjä" (isäntä nyt kyllä naurais, jos tuon viimosen lukisi...). Mutta viimeisimmän pohdintani jälkeen on taas "äitiluonto" tai mikä se sitten lieneekin, järjestänyt pienelle päälle aika paljon purtavaa... Ei sitten tullut laihdutusta, ei 100-prosenttista kuntoutusta tai muuten totaalisen muuttunutta elämää, tai no tietysti miten sen nyt sitten ottaa... Matkalla Pikku-PiPonen rv 15+3. Nimi on lyhenne sanoista PilleriPoikanen, rv 9 löydetty, ja juu kyllä vanha kettukin voi mennä totaalisen harhaan, kun ei voi ajatellakaan olevansa raskaana! Tämä meille toinen "ehkäisylapsi" on nt-ultrassa kokonaiseksi kaikesta huolimatta todettu ja eilen viimeksi neuvolassa sydänäänet selkeästi löydetty. Ja tosiaan, ennätin niitä nappuloita varmaan ainakin kuukauden päivät popsia, ennen kun tajusin mistä on kyse! Paha olo ei johtutkaan niukasta energiasta, koska minähän aloitin sen hiton laiharin, ja koska noiden pillereiden takia tuhruja ja kuukautisia tuli miten sattuu, en osannut tulkita niitäkään oikein. Minulla kuitenkin oli selkeästi vuotoa vielä 15.6.! 

Kyllä, olen skeptinen, kuten tavallista. Aakun odotus meni jotenkin niin "pakko onnistua"- lasissa, ettei ennättänyt paljoa edes ajatella, mutta nyt sitten senkin edestä sitten vissiin. Totta kai sitä miettii, miten toi alku kaikkeen vaikutti. En ole mitään kännejä vetänyt tai mitään sellasta, ja noihin ruokarajoituksiin suhtaudun kyllä muutenkin niin yliolkaisesti, etten niistäkään niin välitä, mutta jotenkin vaan pohtii, että olisko se ollu turvallisempaa tietää? Koko ajan olen siirtänyt kertomista (nyt kyllä heti sanoin miehelle sentään), "ei ennen nt-ultraa", "ei ennen ku neuvolassa on kuultu sydänäänet", "ei ennen rakenteita"... Lopputulema siis on, että mies ja th tietää, ja terapeutti varmaan lukenut jo tiedoista kanssa. Tänne kun kirjoittaa, niin tietyn riskin ottaa, mutta sille nyt mahda mitään, pakko on saada johonkin purkaa patoa jo... Lapsille en ole puhunut mitään, edes isoille. Ehkä sitten rakenteiden jälkeen, jos sinne pääsee...

En tiedä sitten vaikuttaako asiaan, kun mies oli niin jyrkästi vastaan. Suurin piirtein suuttui,  ja oli tavoilleen tyypillisenä jonkin aikaa lähes mykkänä :) Alkoi sitten tyyliin rv12 puhumaan, että olenko miettinyt keskeytystä... Ilmoitin kyllä melko tylyn itsekkäästi, että se ei tule minulla kysymykseenkään! Olen sen verta kohtalouskoinen, että ajattelen tällä olevan joku tarkoitus. Sanoin myös, että se, että meillä on Laurea, jonka ei siis myös kaiken järjen mukaan pitäisi olla olemassa, on minulle riittävä syy antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja jos se niikseen on, että tämä suhde tähän kaatuu, niin sitten se olkoon niin. Ymmärrän kyllä, että on huolissaan taloudesta ja jaksamisesta ja kaikesta muusta sellaisesta, mutta minun on kyllä totuuden nimissä sanottava, että jos tämä loppuun asti kunnialla menee, en usko sen tätä konkurssia ja kaaosta hullummaksi enää muuttavan! Voin toki olla väärässäkin, mutta olen nyt koittanut ottaa asian ja päivän kerrallaan, niin paljon "peikkoja" tässä mielessä nyt kummittelee tämän onnistumisen suhteen kuitenkin. Nyt sitten menty "möllötellen", olen antanut asian olla, kaipa tuo joskus kertoo tuntemuksiaan sitten...

Mutta sellasta sitten tällä kertaa... Johan tulikin outo olo, kun ihan tekstiksi purki ajatelmiaan :) Toivottavasti saataisiin tänne turinaa aikaiseksi, en ole "uskaltanut" liittyä mihinkään kuukausipinoihinkaan, mutta kiva olisi "jonkun" kanssa jutella aina tästä. Niin laskettu osuisi helmikuun kahdeksanteen, mutta noita tammikuisiakin olen lueskellut, kun nämä pari aikaisempaa tulleet sen muutaman viikon aikaisessa... Enkä ole sitten todellakaan hirvinnyt edes ajatella läheisten reaktioita, jos ja kun asia heille valkenee, se on sitten sen ajan murhe. Pessimistihän ei pety, sanotaan, pätee hyvin tähänkin ;) Ja kyllä, kaikesta huolimatta, minä itse olen hurjan onnellinen ja iloinen asiasta nyt, kun alkujärkytyksestä on toipunut. Kovasti vaan toivoo niitä liikkeitä, että vähän murhe hälvenisi... Harmi, että tään läsävuoren alta ne ei ihan näillä viikoilla tunnu, ehkä pari-kolme viikkoa ainakin. Tosin aiemmasta poiketen, mulla on istukka takaseinässä, eikä muistaakseni näin ole koskaan aiemmin ollu. Sillon kai ne liikkeet vois tuntua aiemminkin, kun ei se istukka ole vaimentamassa, vai muistankohan ihan omiani? Paino oli eilen onneks kanssa laskenu edelliskerrasta (oon siis nyt kahdesti käyny neuvolassa, kun eka kerta oli se, kun PiPonen löydettiin), ja mun puolesta saa laskea edelleen. Sokerirasitukseenhan jouduin tietty heti, mutta siitä en aio ottaa mitään paineita. Paastoarvo oli yhden miniyksikön yli, ja muut ok, joten ei ne ihan hevillä musta mitään "radia" leivo kyllä!

Mut kaipa tässä olis touhuihin taas lähdettävä...*huoh* Mun pyykkipäivä etenee just suunnitellusti eli ulkona tulee kaatamalla vettä :) Palataan taas kulmille rakkaat :)

Omppunen

Onnea Äiti! Ex-nimimerkkisi kyllä kuulostaa tutulta..missäs pinoissa ootkaan kirjoitellu aiemmin? En oo synnyttäny Jorvissa, päksissä Lahdessa ja OAS:ssa. Meillä on nyt viis ikähaitarilla 18v-10kk ja ikää tuo reilut 37v. Ja hirveästi vielä sitä kuudennetta kaipaan, tosin ilman ukkokultaa, en oikein saa häntä innostumaan, tosin onhan tuo nuorin vasta 10kk mutta ikää taas hälle tulee jo 40v ens vuonna. Meillä tää vitonen oli jo "ylläri" (kyllähän sitä aikuinen ihminen tietää mitä voi tapahtua jos ilman eetä hommailee :), mutta ku on tuo PCO ja kaks edellistä on vuosia tehty,kolmatta 3,5v ja neljännelle annettiin lupa tulla kolmannen jälkeen heti mutta ikäeroa kerkes tulla 3v3kk, niin eihän sitä ihan heti uskonut että raskautuis ilman apuja). Meillä pienin ikäero tuli juurikin näiden kahden viimesen kans eli 1v11kk. Keskenmenoja mulla on ollu yhteensä viis noiden onnistuneiden raskauksien välissä.

Millon sulla on la? Miten teillä menee lasten sukupuolet?

Miten Omppu jakselee?

Jaahas perheelle apetta mennä kokkaamaan!

Moikka,

meillä on odotettu kesäkirppua -04 ja joulupiiperoa -05 :) Kahden pienimmän aikana en ole ollut niin aktiivinen, kun on ollut ihan muutenkin hommaa. Meillä on keskimmäiset poikia. LA on joskus huhtikuun lopulla, mutta mennee taas toukokuun puolelle. Koklasin laskurilla ja ois 23.4. Aika huisketta tämä meidän elämä, enkä ole oikein ehtinyt vielä edes ajatella koko asiaa. Mutta eiköhän asia pysy paremmin mielessä, kun pahoinvointi alkaa. Meillä on ollut yksi keskeytynyt keskenmeno, joten ultraan asti olen aika epävarmoissa fiiliksissä. Jos ekassa ultrassa on kaikki kunnossa, voi jo vähän enemmän fiilistellä :)

Mutta tässä pikakuulumisia, palailen!

EI VOI OLLA TOTTA!!

Oon välillä käyny kattomassa onko kukaan turissu mitään mutta en muka oo huomannu kenenkään täällä olleen...mutta hyvänen aika sentään mitä uutisia täältä saakaan lukea SIRPPANA JA OMPPU!!! Aivan mahtavaa, suuren suuret onnittelut teille molemmille!!

Kesä oli ja kesä meni. Lämpöä oli ehkä hitusen liikaa tämmöselle pötsille. Kyllä sitä voiki olla pöhölö ku tuossa tajusin että oon viitenä kesänä (SIIS VIITENÄ tai oikeastaan kuutena, mutta se oli alkuraskaus sillon) ollu raskaana ja siis isosti raskaana! Nuorempana aattelin että meidän lapset "tehdään" niin että kaikki syntyy alkuvuodesta, jo senki vuoksi että se on lapselle mukavaa että on alkuvuoden lapsi ku huomioidaan ajokortit ja muut mutta niin siinä kävi että yks helmikuinen meillä on ja muut elo-marraskuu linjaa..

Tosiaan tänään poksuu rv35 ja vielä viikon ku Mimmi pysyis yksiössään niin oon tosi tyytyväinen ku sitte tuo lähisairaala ottaa meidät asiakkaikseen, muuten joutuu Ouluun asti ajamaan. Yks reissu suppareiden takia on sinne jo tehty, ku niin kovasti supisteli että kohtu meni ihan kramppiin mitä mulla ei oo koskaan tapahtunu. Kivasti piirtyi paperille 40%:a supistuksia ja kyllä sai mainitella että kotiin vielä pääsin lähtemään ku oisivat osastolle laittaneet makaamaan. Miten sitä nyt sinne meet ku liuta lapsia kotona ja eessä oli vielä reissu Sodankylään esikon sotilasvalalle. No enhän mää sitä niille kehannu kertoa. Kuuma siellä laitoksella oli niin kerroin että meillä kotona toimii jähytys eikä sen vuoksi kuumasta tarvi kärsiä, ja lepääminen onnistuu kyllä ku ukkokulta oli vielä lomalla. Mutta niin se vaan rouva pääsi kotiin mutta otti mukaansa ihanan noro-viruksen...eli aloinpa sitte oksentamaan heti seur aamuna. Nuorimmainen lörtsyili päivän mittaan satseja vaippaan, mutta sitä nyt sattuu muutenki ku näyttää laittavan suuhunsa ulkona mitä vaan vaikka kuinka estelee. (ilm kissan kuseksima hiekka on namia, meillä ei siis oo kissaa mutta naapurilla kolme, jotka näyttävät vierailevan pihallamme tämän tästä, vaikka ne käydään häätämässä sieltä aina ku ne nähdään)...oon tässä raskaudessa oksennellu itekki tämän tästä niin en tosiaankaan aatellu että sen kertanen ois jotain noroa...epäilykset heräs vasta reissun päällä ku neiti alko oksentamaan hotellissa (jossa saimme nauttia 40asteen sisälämmöstä) aamulla. Valapäivä meni kuitenki ihan ok, kukaan ei oksentanu tai tehny pöksyihin teoksia, mää vaan olin heikonlainen...kerkesin la-aamuna ukkokullalle jo sanoa että tais mennä ohi ku vessasta kuulu samantien seuraavan sairastuneen. Tätä pöpöä kesti meillä viikon, onneksi jääkäri ei sairastunu, oliki ainut koko perheessä. Mutta koville kyllä otti..oon vaan mielessäni toivonu ettei kovin moni ois meidän kautta ko pöpöä saanu..

Omppu, mulle lykättiin viime raskaudessa RD ku paastoarvo oli just se raja-arvo. Tässä raskaudessa ei oo sokrujen kans ollu juurikaan ongelmia, rasituski meni ok, mutta niin ne vaan mua radina pitää. Ihan ok ku seuraavat, Mimmi ainaki on yläkäyrillä kasvava jättiläinen ku tuollon supparikäynnillä kokoarvio oli jo 2570g (rv32+6) eli tuo koko on se mikä mua pelottaa ku edellinenhän meillä oli 4,6kg jätti! Seuraava käynti on 3.9 ja katotaan mitä tuo sitte on, käynnistystä mulle on lupailtu rv38 just tuon radin ja vauvan ison koon vuoksi...mutta katotaan nyt mitä tuumaavat ku näyttää siltä että joka lekurilla on eri mielipiteet..

Melkosen yllärin kyllä oot taas saanu aikaseksi! Ei oo ihme että ukkokullallasi hiukan kesti sulattaa asiaa...ei sitä jotenki osaa aatella että tuommoista sattuu ku ehkäisy pitäisi olla kunnossa. Meillähän on semmonen homma että mikään ei käy eikä sovi, niin klipsklaps synnärillä piuhat saa rusetit! On kyllä kova homma mulle mutta tää raskaus on taas ollu sen verran rankka että nyt on meidän perhe tässä, se on seuraavan sukupolven vuoro. Mutta kiva homma että oot saanu omia asioita vähän hoideltua, jospa se piristäis sua ja muutenki olo paranis. Oon kans miettiny tuota hoitopaikka juttua mutta toistaiseksi neiti kohta 4v alottaa kerhon ja telinejumpan herra 7v meni nyt kouluun. Ite teen kotoa käsin töitä aina ku lapsilta ehin, välillä tuntuu ettei vaan jaksa mutta sellasta se on ku oma pulju joka on piettävä pystyssä..voi olla että äippäloma on taas haavetta vaan.. Niin ja kylä ne liikkeet pitäs tuntua aiemmin jos istukka on takana ja ei vielä noilla sun eristeillä semmosta vaimennusta oo ettetkö liikkeitä kohta tuntis :) eikö me aika lailla oltu samaa koko luokkaa, taisin olla sua vielä isompi.. Mutta jospa me sitte keväällä ku sääki jakaannut aletaan toisiamme tsemppaamaan, pakko tästä läskistä on joskus päästävä eroon! Vai mitä! :)

Ja Sirppana, sää oot kyllä ollu nopea! Muistan ku te Lyydian kans kerkesitte muutaman kierron ookata viime kerralla, tällästä ei tainnu tällä kertaa olla jos sulla vielä kk sitte oli kierukka :) Mutta ihanaa, miltä se nyt tuntuu ku siitä kuumeesta tuliki totta? Niin ja millon on la? Onko tää nyt viimenen vai mitä luulet vieläkö kuumetta vois uudelleen pukata (mulla ainaki tulee olemaan ikuinen kuume...saa nähä mitä nuo rusetit mielelleni tekee).. Voi hitsilät ku nää ei mee nyt niin samaan aikaan niin ei päästä samojen oireiden kanssa maukumaan.. =D

Joo mutta koitan palata kulmille taas piakkoin, tässä on nyt niin paljo hommaa ku la on kahen pojan synttärit joihin en oo vielä ollenkaan valmistautunu ja töitä on liikaa (en kyllä tiiä miten ehin ne tekemään ennen vauvan tuloa)

nani ja Mimmi 35+0