:) ~ Kissankulmalaiset kesään ~ (:

Voi apua!!!

Mä vasta nyt huomasin, että täällä on käynyt ihmisiä :) Välillä on ollut aikoja itekkin pois, kun tosiaan tuntuu, ettei täällä ole ketään. Nimipalsta ainakin on ihan kuollut :( Tuonne Syyskuisiin olen käynyt jotakin jorisemassa, vaikkei sielläkään mitään ruuhkaa kyllä ole :) Mutta onpa ihanaa huomata, että "omilla kulmilla" on eloa :D

Mutta siis hieno homma nani, että vielä muistat tämän paikan, ja onnea kovasti uuteen kotiin! Niin se aika vaan kuluu, että teilläkin "vauva" lähestyy jo ensimmäistä vuotta. Ja tervetuloa Äiti_Espoosta "Kulmille" ja peukut tulevalle kevätvauvalle :)

Minä olen edelleen yhtenä kappaleena, mutta veikkaan, että lähtö häämöttää ehkä lähempänä kuin arvataankaan ;) Viikko sitten torstaina aamulla tuli ensimmäiset kappaleet limatulppaa ja perjantaina lisää. Koko viikko on ollut sellasta kärvistelyä, millon supistelee, milloin painattaa ihan jumalattomasti tonne alakertaan :( Tänään on tullut pitkin päivää sellasta inhaa ruskeeta tuhrua ja pystyssä ollessa se ihana paineen tunne tuolla alhaalla on tuntunut tosi kurjalta. Kotona tässä ollaan, vaikka kyllähän se viimeisin normaalisynnytys vähän lyö paniikkia, kun kesti sen tunnin ja meiltä kun on se sata kilsaa sinne synnärille...

Suututtaa kun tosissaan tähtäin on sinne syyskuun puolelle ja vaikka mitä hommia vielä tekemättä! Kämppä on ku hävityksen jäljiltä, kun on tehty huoneiden vaihdoksia ja yritetty nämä olemassa olevat neliöt tehokäyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta tosiaan tämän päivän saldo on kolme läpikäytyä laatikkoa, astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö sekä ruoanlaitto. Muuten on saanut istuksia sohvalla jalat kohti kattoa tai tässä koneella.

Mulla oli viikko sitten perjantaina kontrolli KYS:issä ja silloin annettiin painoksi poijjaalle alle 2800g. Kovin on pienehkö jätkä, vaikka minustakin yrittivät sokeriäitiä tehdä :) Ei ole arvoissa ollut kerrassaan mitään sanomista, ja itsellä on paino vaan tippunut. Olen nyt yli kaksi kiloa kevyempi, kuin silloin kun aloin tätä "pauppaa" odottaa. Jotain positiivista sentään, kun mulla se BMI on yli 40... Luultavasti on turha ilakoida tätäkään, kun olen vastaavasti sitten imetysaikoina vaan lihonnut aina :(

Viime lauantaina tehtiin käännös sairaalalla, kun oli ihan sellaiset tuntemukset, että jotain tapahtuu, mutta vielä mitä! Ei sitä näköjään osaa arvioida, vaikka kuinka on olevinaan "konkari", millon pitää lähteä. Pakko on tunnustaa, että tällaiset oireet ovat ihan ensimmäistä kertaa päällä, eikä siis mitään arviota itsellä ole, mikä on tilanne oikeasti. Tuurillahan tässä käy taas niin, että myöhässä ollaan... Onneksi kuitenkin tuo viikkolukema on jo niin hyvä, ettei pitäisi kaverilla suurempia hätiä olla, mutta sen verta arka olen, että sairaalaan sen kyllä mieluummin teen kun kotieteiseen...

Mutta täytyy tulla nyt kurkkimaan tänne useammin, ja ilman muuta päivittää kuinka tilanne etenee täällä päin :) Pakko on jaksaa mennä pakkaamaan sankollinen puolukoita, kun mies toi tänään töistä tullessaan. Saa musikoille vääntää marjapuuroa talvikylmillä... tai mutsi saa vääntää, mä oon ihan surkea tekemään sitä, aina saan sellasta kokkarevelliä ;)

Maalaisomppu ja "Pauppa" 37+2

Heippa!

Ja huh omppu mitä uutisia sinullakin. =) Hirmuisesti onnea!

Kyllä se taitaa olla niin, että vaikka tilanne olisi mikä hyvänsä niin suurperheen äidin syliin mahtuu aina yksi mussukka lisää. Ehkä se teidän isäntäkin vielä ajatukseen tottuu. Ihan viimeistään kun on nyytti sylissä. Silloinhan ne miehet vasta asian kunnolla käsittää.

Ja painoa ei kannate murehtia. Sitä on mullakin liikaa. Yhden 9 vuotiaan tytön verran on kiloja liikaa. Ehtii niitä tiputella sitten vanhana, mutta vanhana ei voi enään sitten lisääntyä. ;)

Ja Nani on jo niiiiiin hurjan pitkällä, että kohta saadaan lukea hurjan jännittävä synnytys kertomus. Sulla on aina ollut niin jännittäviä synnytyksiä ja niin hauskasti osaat niistä kertoa, että voi kuvitella itsensä mukaan sinne synnytyssaliin. Toivottavasti ehditte synnytyssaliin asti. =)

Nani: Lyydian kanssa odotettiin nelosia. Siitä on aikaa jo siis 3,5 vuotta. Minähän tuossa välissä vahingossa sain tuon viidennenkin. Nelostahan taidettiin vallan tekemällä tehdä 3kk vai oliko peräti 4kk. En oikein enään muista. Mutta tuo viides tuli tosiaan ihan kerta rykäsyllä vahingossa ja tämä nyt tuleva kuutonen noh ei siihenkään tarvittu muuta kuin hyvä ajoitus.

Minähän nyt olen tunnetusti nopea päätöksissäni ja kun päätin, että kyllä se kierukka otetaan pois niin se kans otettiin pois. Poisto ajankin sain tosi nopeasti ja viikko sen jälkeen oli ovis. En kyllä millään jaksanut uskoa, että näin tässä taas hetkessä raskaudutaan, mutta niin vaan kävi.

Mulla niin jännittää. Ihan kuin ekaa olisi odottamassa.;) Tämä kävi niin nopeasti ja muutenkin on jotenkin epävarma olo kaikesta. Haluisin varhaisraskaudenultraan kun np ultra on vasta 13.10. Sinne on niin pitkä aika, että jos jokin olisi pielessä niin musertuisin kun olen jo niin valmistautunut siihen, että vielä saan vauvan syliin. Nykysin tietää mitä kamalaa voi sattua niin niitä pelkääkin enemmän kuin ennen.

Minä pöljä olen epäuskoisena jo tehnyt useamman testinkin ja kyllä se viiva vaan aina tulee ja tummempana joka kerta. Tosin nyt jo kehokin alkaa viestimään raskaudesta. Väsyttää ja tekee mieli syödä kaikkea erittäin täyttävää ruokaa.

Laskettuaika on minun mielestäni 29.4 ja neuvola tädin mielestä 27.4. Tiedä sitten kumpaa sitä rupeis ajattelemaan oikeaksi. Luulen, että omani on oikeassa, mutta tuo tädin laskelma varmaan merkataan äitiyskorttiin ja ultrassahan sitä tuskin muutetaan jos on parin päivän heitto. Niin ehkä pitäisi alkaa ajattelemaan tuota 27.4 vaikka omassa päässä on aina tuo 29.4. Nyt olisi siis rv 5+2 tai 5+4.

On se jännä taas kulmilla teidän kanssa mouruta. Teitä olikin jo ikävä.=)

Sirppana

Ja kuinkas sitten kävikään :)

Täällä sitä ollaan Kys:issä pää pyörällä ;) Viime yönä kahden supistuksen perusteella päätin, että nyt mentiin. Eikä se päätös ainakaan harmita, reilut kaksi tuntia myöhemmin tänne saapumisesta (6:25) kainalossa inisi meidän perheen kuudes kultiainen "Arvi" 3410g. Nopean ja tehokkaan synnytyksen tulos, josta tämä äiti sai kätilöitä paljon kehuja :) Kovasti mieltä kyllä lämmittivät.

Jälkivuoto vähän säikäytti henkilökuntaa, mutta selvittiin siitäkin. Laitan synnytyskertomusta koneelta sitten paremmin, kun puhelimella on niin hankala kirjoittaa. Jälkisupistukset on kauheet ja tissejä pakottaa jo nyt, mutta on tää vaan taas niin ihanaa <3

Maalaisomena ja Poika :)

Voi että, oikein paljon onnea, Maalaisomena! Vaikutit niin kärsimättömältä edellisessä postauksessasi, että arvelin, että kyllä se nyt sieltä on tulossa :) Ja onneksi ehditte sairaalaan!

Täällä mennään rv 6+4 eli ihan alkutaipaleella vasta. Kevät tuntuu olevan vielä tosi kaukana ja on vaikea uskoa, että näitä olisi silloin tosiaan se viisi.

Nytkin on jo ihan mukava setti, kun on nuo kaksi koululaista ja kaksi tarhalaista. Harrastuskuviot on alkaneet ja on ollut vähän vaikea tottua tähän aikataulutettuun elämään. Lapsilla on kivoja harrastuksia ja onneksi vain kahtena arki-iltana. Viikonloput meneekin nyt ainakin alkusyksystä kentän laidalla esikoisen peleissä.

Olen ollut nyt töissä 1,5 vuotta putkeen, joten keväällä voisi olla ihan kivakin jäädä äitiyslomalle. Saas nähdä, miten pitkään viihdyn kotona... Yleensä olen vähän huono kotiäiteilemään, mutta onneksi mies on myös mielellään lasten kanssa kotona.

Meille onkin kaveripiiriin tulossa tässä syksyllä paljon vauvoja, toisia ja kolmansia lapsia. Meidän vitosesta ei kukaan vielä tiedä, ellei nyt joku täältä palstalta tunnista - se on tietoinen riski :)

Mutta mukavaa syksyä Kissankulmaan, kiva saada olla täällä mukana! Ja Ompulle oikein suloisia vauvantuoksuisia hetkiä! Syksyllä on ihana käpertyä kotiin sen nyytin kanssa - vaikka isompien lasten kanssa pitää varmaan vähän jossain käydäkin.

Heips taas!

Sirppana, juu kyllähän mää tiesin että se oli nelonen ku se oli sitä Neliapilat aikaa..Siitä kyllä tuntuu olevan ikuisuus..Mitähän Lyydialle kuuluu..? Mutta joo tulihan tuota itekki tehtyä moooonta testiä, ei sitä muuten usko :) Ja noista ultrista sen verran että mää oon kakkosen jälkeen käyny kaikissa alkuraskauden ultrassa, niissä jossa en oo aatellu käydä onki menny kesken..eli käytävähän se on että mielenrauha säilyy..ja voi kauhia mikä tuska se olis jos np-ultraan asti menis ja kaikki ei oiskaan niinku luulis ja pikkuista ei oiskaan.. Mutta joo miten siellä voidaan? Joko oireet on alkanu vahvistumaan? Tartteeko sun oksentaa vai ruukaako sulla olla pahoinvointia? Ja tuosta lasketusta ajasta...mee vaan neuvolan mukaan,niin ne muutki sen sitte kuitenki laskee, ja ompahan pari päivää aikasemmin la :)

Mites Omppu jakselee? Melkosen yllärin kyllä meillekki heitit! Vieläki hymyilyttää :) Joko ootte kertonu lapsille tulevasta sisaruksesta? Millon sulla on muuten rakenneultra? Meinaakko kurkata haarojen väliin? Miten sun mieli ruukaa mennä näin ku syksy tulee ja pimeä? Aiheuttaako se sulla alakuloa, itestä aina syksysin tuntuu niin alavireiseltä niin ku joku kuolis pois, tai niinhän se luonto tekee kuolemaa.. (voi apua mikä suppari tässä välissä kävi...huh huh ja näitä ku pitäs kohta kestää enempiki ja paaaaaaaaaaljon tehokkaampina..APUA)..

Mulla ois huomenna äippäpolikäynti...hirvittää niin maan perusteelisesti mitä ne siellä mulle keksii...Nimittäin neitin koko viime viikon neuvolassa oli jo karmivat 3,6kg ja tänään mennään rv36+5 VASTA! Muuten ok koko mutta himputti jos tätä pitä hautoa se kolme viikkoa vielä niin mikähän jätti tuota tulee, tai ei kyllä tule, se on sitte jo saksin otettava pois.. Mulla niin kummittelee tuon meidän nappisilmä vitosen synnytys ku ei se mikään pienokainen ollu vaan ihan oikea lapsi jo ku melkein 4,6kg paino..ja ei ollu kyllä mikään herkku synnytys se..eli voin sanoa kai sen ääneen että mua on alkanu PELOTTAAN oikeasti mitä se synnytys tulee olemaan..

Mutta voikaahan hyvin!

Nani ja neiti 36+5

Hei Mirrit :)

Neliapilat <3 Siellä minäkin muistan joskus oleilleeni :) Niin moikkelis vaan täältäkin "hautomosta", syksy on totisesti saapunut, ja kiitos nani kysymästä, minulle ihan paras aika vuodesta! Olen itse syntynyt marraskuun lopussa, ja jotenkin rakastan näitä pimeneviä iltoja ja kun koittaa ne aurinkoiset pikkupakkasaamut ja sateet, kun tulee "tiskirättejä" taivaalta... Ah :)

Vointi on ihan ok, mitä nyt pieniä "paniikkeja" meinaa välillä pukata :/ Se on tämä ihmisen mieli kyllä merkillinen... Edelleen tosi epäuskoinen olo, että tässä maaliin asti selvitään. Viime viikolla kun oli Aakun 1-vuotisneuvola, niin ihana neuvolantäti kuunteli sydänäänet vaan sen takia, että sai mulle "todistettua" PiPosen olemassaoloa... Rakenteet mulla on 24.9, ja kyllä pelottaa oikeasti. Kai toi pääkoppa on vaan nyt jotenkin selkeämmin selvillä siitä, että kaikki voi niin helposti mennä pieleen :( Yhtään riviä en ole "uskaltanut" raskauspäiväkirjaakaan kirjoittaa, vaikka tytöillekin sitä silloin kaikesta huolimatta kirjoitin, ja Aakulle.

Liikkeistä en ole ihan varma... Joskus viikko sitten tuli sellanen tunne, että voisko olla, mutta en sitten tiedä. Ainakaan silloin kun niitä yrittää kuuntelemalla kuunnella, ei takuulla kierrä edes pieru mahassa! Repäsykipuja kaiketi on nyt nää vihlomiset ja äkkinykäisyt, joita on nyt tuntenu muutamina päivinä. Ja vkl saunassa käydessä huomasin, että tissit on muuttuneet, tai siis tummuneet. Mähän kävin ehkä rv 12 saunassa kaverin kanssa, eikä tuo mitään tajunnu, kun vasta laitteli mulle viestiä syyslomalle suunnitellusta perheiden yhteisestä reissusta, jossa me naukkaillaan kuulemma viiniä miesten kokatessa... Ihanalta kyllä kuulostaisi *huoh*. Tosiaan, kellekään en edelleenkään ole asiasta puhunu. Pidettiin lasten yhteissynttäreitä tossa elokuun lopussa, eikä äiti tai muutkaan kommentoineet (varmasti oma väki sanoisi, jos huomaisi!). Eläköön noi omat läskit, tässä suhteessa ;) Olin myös hiljaa siinäkin kohtaa, kun veljeni soitti viikon päivät sitten ja kertoi heidän saaneen viivat tikkuun. Laskettu aika osuu sirppana itse asiassa samoille päiville sinun kanssa :) Tiedossa on, että myös ivf-hoito, viiimeinen sellainen, on edessä vielä tämän vuoden puolella toisella veljellä ja hänen puoliskollaan. Niin sydän, sielu ja kaikki ajatukset heidän onnistumisensa puolesta!

Laskeskelin tossa itsekin, että about joulukuun 2008 jälkeen olen ollut raskaana noin 36kk ja imettänyt noin 25kk... Tekee yhteensä 61kk! Ja kuukausia sieltä tähän on noin 69... Ihan ku alkais riittämään :) Ja ei sillä, edelleen odotan ja toivon tosi kovasti, että tämä yllätys säilyisi loppuun asti matkassa, mutta kyllä nyt on itselläkin sellainen "väsynyt" olo. Oon jo vanha, tai tähän hermoiluun tunnen olevani. Ja harmittaahan se itseäkin, että nyt kun toisaalta on sellainen "ei koskaan enää"- tunne, ei uskalla yhtään nauttia tästä. Sen kyllä tosiaan päätin jo ajat sitten, etten yhtään tunne huonoa oloa tuon ukon ynseän suhtautumisen takia, tai sitten niiden ehkä viiltävienkin kommenttien takia, mitä mahdollisesti lähipiiri tai varmaan myös puolitutut suoltaa... Mun vanhapiikatätihän tokaisi tyttöjen kuoleman jälkeen, että "se on sitten varma, että yhtään mukulaa et sitten enää tee. Kyllä se luontokin sulle jo näytti, ettei niitä enempää sulle kuulu!" Ystävällistä, eikö totta? Onneksi hänet tuntee, niin ei tuostakaan hätkähtänyt, eikä se siinä vaiheessa, kun kipu oli kovimmillaan voinut enempää satuttaakaan.

Lapsille ei olla puhuttu, ei kauheasti keskenämmekään puhuttu... Varmaan sen rakenneultran jälkeen, jos kaikki siellä ok, täytyy asiasta puhua. Niin me tehtiin edelliselläkin kertaa, ja oli jotenkin kiva kun sai samalla kertoa kumpi oli tulossa, jotenkin heille konkreettisempaa. Ja todellakin sukupuolen haluan selville! Neuvolassa sano Kaisa (mulla on ehkä maailman ihanin täti siellä), että hänellä on ihan poika-olo tän suhteen, ja siihen sykekin ehkä antais jotain viitteitä ;) Mä itse myönnän toivovani poikaa, lähinnä ton Aakun takia, ja kun ne nyt vaan mun mielestä on helpompia... Mutta suurella sydämellä myös tyttö olisi tervetullut <3 Joka tapauksessa perheen tasajako menisi nyt sitten uusiksi tämän myötä, että sillei ei väliä :) Jos tässä selvemmille vesille mennään, ja hankintojen aika tulee, niin nyt kyllä aion toteuttaa sellasen unelmavaatekaapin. Hommaan vaan ne himotuimmat kankaat (ompelutan paljon vaatteita yleensäkin) ja kamppeet, ja kaiken muun myyn pois. Aakun kohdalla jo huomannu, miten paljon seisoo aina kaikkea turhaa kaapissa. Noista mun rakastamista Emmaljungan yhdistelmistä adaptereineen ja kaukaloineen olen jo päättänyt luopua. Meillä on hyvät rattaat ja nukkumavaunuiksi ostin Aakulle neljälläkympillä toristä ysäri-Emmaljungat isolla kopalla, ne riittää kyllä. Ja tosiaan meillä alkaa tila käydä jo nyt ahtaaksi täällä, eikä tällä hetkellä ole varaa laajentaa, joten kaikki ylimääräinen pitää saada pois nurkista pyörimästä... 

Joo, kauhea paasaus taas päällänsä, mutta ehkä voitte päätellä tästä, että ei kauheasti ole ketään, kenen kanssa näitä pohtia ;) Onneksi tämä paikka on olemassa! Välillä huoli, kun on niin hiljaista, eikä kehtaa yksin pulista, vaikka toisaalta, mikäpä senkään estäis :D Huikea on kyllä Nani tuon mimmin painoarvio :) Luuletko, että käynnistystä ehdottelet? Kaiken järjen mukaan, jos tosiaan loppuun menisi, niin helposti sen kilon pystyy painoa vielä kuromaan. Milläs viikoilla se edellinen tupsahti? Mullahan Aaku tuli sen kolme viikkoa aikaisessa ja oli alle kolme ja puoli kiloa. Jotenkin sitä neljää kiloa pitäny itsellä "kipurajana", vaikka ei ne mullakaan varmasti mitään apuja antais, kun sillon kun toi lantio kuvattiin ton perätilaneidin takia, niin se lääkäri tokas jotain tyyliin, että hyvin mahtuis vaikka viiskilonenkin... Juuei! Edelleen jos ja jos ja jos, sinne synnytykseen asti pääsis, niin ehkä se pari-kolme viikkoa saattais siitä lopusta typistyä, jos siis edellisiin on luottaminen. Toivottavasti se riittäis karsimaan "ylimääräiset" pois :)

No mut sitä on turha edes miettiä vielä! Nyt me vaan ootetaan ja jännätään Nani sua ja kaikki peukut ja varpaat pystyssä tietenkin :) Tässä kuussa on paaaaljon kivoja syntymäpäiviä pienelle <3 Mun äiti, eno, käly, veljenpoika, paras mieskaveri mm. on syntyneet syyskuussa eli oikein on kiva kuukausi. Mullahan oli haaveissa saada syyskuinen viikari vuosi sitten (laskettu oli 18.9), mutta herra sitten otti sen vihoviimeisen elokuun päivän, ku olisin ihan oman kuun hällekin suonut ;) Tuplat siis joulu- ja elokuulla, toivottavasti nyt saadaan "oma" kuukausi tälle... 7.2 olis vaarin syntymäpäivä, mutta ei se tammikuukaan haittais...

Mutta nyt tää komentaa ittensä petiin! Aamulla viemään kaks nuorinta perhetyöntekijän kanssa kerhoilemaan ja me mennään Emrikan kanssa 5-vuotistarkastukseen neuvolaan :) Neiti oottaa niin innokkaana, että pääsee tekemään tehtäviä. Ollaanpas taasen kuulolla, kiitos tästä "oksennuksesta" ;)

Omppu kera Pikku PiPosen rv 17+3

Paljon onnea Omppu!

Ihan sattumoisin tulin tänne vilkaisemaan ja heti oli ihania uutisia!

Meidän "vauva" on jo 1,5v ja hän pysyy meidän viimeisenä lapsena.

Äidille Espoosta paljon onnea matkaa!

-Aotearoa

Hurjan paljon onnea Omppu pienen Arvin syntymän johdosta! Hauska ajankohta ku olit juuri muutama tunti käynyt kirjoittelemassa kuulumisia niin kohta sieltä on vauvauutisetki tulleet! Mutta aivan ihanaa, nyt kuule nuuhkuttelet sitä ihanaa pikkumiehen tuoksua meidänki eestä!

Mites imetys on lähteny käyntiin? Kehtaanko synnytyskertomusta kaivata?

nimim. voi vieläkö kerran sen kokea sais...niisk...

Mukava kuulla Aotearoastaki! On se teidänki vauva jo iso! Niin ne kasvaa nopsaan! Kerroppa mulle miten tuon varmistuksen saa "viimeinen vauva/lapsi"? Tää ku tuntuu "kärsivän" loputtomasta vauva/lapsikuumeesta...

Miten onko Äiti-Espoosta saanu jo oireita? Voisko sun nimimerkkiä lyhentää jotenki kuten teen Ompun kans :) Mää olin noilla viikoilla viimes jo kontillaan pyttyä vasten öisinki, ukkokulta luuli että siellä on taatusti kaks ku niin kovat pahoinvoinnit oli! Mutta ehei..

Mää aattelin heittää vesilintua tuolla härvellillä...edelleen vuoteloo eli hermot menee, johan tää neljän kuukauden lotruttaminen alkaa viemään viimeisetki sinnit. Ja senkö muka pitäis lieventää menkkakipuja? Joopajoo! Tai vähentää menkkavuotoa ja vuotopäiviä, niinpä niin! En ois arvannut että mulla menkat on mutta ku maha tuli yhtäkkiä julmetun kipeäksi ja vuoto lisäänty roimasti ja sitä pahempaa vuotoa kesti kaks viikkoa!! Noh aattelin että jospa se sitten loppuis tuo vuotaminen sen jälkeen mutta pah...mulla vuotaa koko ajan niin ku jollain ois normimenkat, semmoset 10-100ml / pv, ilmeisesti menkka-aikana sitä tuli yli tuon 100ml / pv eli johan tässä ollaan punaisenaristinä oltu tarpeeksi kauan! Huomenna on mulla soittoaika gynelle ja aattelin vähän kysyä mitä ihmettä tässä nyt tehdään. Sillä mun hermot ei enää kestä eikä kestä ukkokullankaan ku sänkypainit on aika vähillä ollu viimeset kuukaudet ja sehän ei oo normia meille ei!

Juu, lähenpä viemään eskarilaista rytmityhmään! Ja sitte pizzan tekoon!

Moikka ja kiitokset Aotearoalle onnentoivotuksista!

Nanille raportointia: väsyttää vaan ihan julmetusti! Huomenna tulee seitsemän viikkoa täyteen ja tämä on nyt sitä pahinta väsymyskautta. Päivät on täynnä ohjelmaa aamusta iltaan ja illalla olen ihan sippi. Huonoa oloa on hieman, mutta olen oksentanut raskauksissa 0-1 kertaa, mutta lievää pahoinvointia on sitten muuten ympäri vuorokauden. Ja rintoja jomottaa ja pinna on kireällä.

Eli normisettiä :)

Ehkä voisin olla sitten vain Äiti? Vai onko se jo varattu? :) Nimimerkki on kyllä ihan pöhkö, kun ei enää edes asuta Espoossa, mutta en jaksa sitä vaihtaakaan.

Mutta hei, nyt se vihdoin alkaa: BB! Yleensä en katso telkkaria, mutta nyt raskaana olisi kiva välillä pötköttää sohvalla ja tuijottaa telkkua. Voiskohan se olla tää? Joku urheilukin voisi olla ihan mukavaa.

Mukavia syyspäiviä ja terkkuja Ompun vauvalaan! Mukavaa, että Kissankulma herää taas eloon! Kävin nimittäin lukemassa juttujanne jo silloin, kun vasta haaveilimme suurperheestä.

Heippa ja anteeksi vaan kun näin tunkeudun tänne teidän ketjuun :-) Oon lukenut täällä suurperheaiheisia juttuja ja muita teidän keskusteluja jo ennen kuin mulla oli yhtään lasta, stalkkeriksi siis tunnustaudun :-D Teidän jutut on vaan niin ihania ja varsinkin maalaisomenan, pystyy niin eläytymään sun kirjoituksiin.

Meillä on 3 lasta ja neljäs haaveissa, yritystä ei vielä mutta loppu/alkuvuodesta sitten alkaa. Oon jostain syystä haaveillut jo nuoresta asti suurperheestä, tosin mun suurperhe tulee varmaan olemaan pienempi kuin monella, luulen että max 6 lasta. Lähipiirissä ei ole yhtään suurperhettä, enimmäkseen 1-2 lasta, joillakin 3 ja vaan kaksi 4 lapsen perhettä, hekin mun isän ja äidin serkut. En yhtään tiedä mistä tämä haave kumpuaa, lapsista olen kyllä aina tykännyt paljon. Ja nyt vanhempana tuo suurperhe haave ei ole jättänyt rauhaan.

En vaan tiedä yhtään onko musta edes suurperheen äidiksi... Oon aika mukavuudenhaluinen :-D Ja en tiedä omaanko minkäänlaisia organisointitaitoja. Tai hermoja tarpeeksi... Ja sitten on tämä varmaan perinteinen ajatus, mitä kaikki sukulaiset ja tutut sanoo :-D Ei kovin montaa onnittelua tullut tuosta kolmannestakaan vaikka meille oli iloinen asia ja itse ollaan lapsemme aina hoidettu yhdessä miehen kanssa. Itseasiassa kukaan muu sukulainen ei millään tavalla kommentoinut koko raskautta (paitsi äitini) ennen ihan viimeisiä viikkoja, silloinkin sillä toisella perinteisellä; milloin se syntyy, joko tuntuu merkkejä. Vauvan kyllä kaikki on ottaneet hyvin vastaan. Mun mummu vaan sanoi että ei sitten enää enempää, onhan ne vauvat kivoja mutta ne kasvaa äkkiä. Kuvittelee varmaan että kärsin aina kovasta vauvakuumeesta vaikka ei ole kerennyt vielä sitä tulla, aina on ollut ajatus vaan seuraavasta lapsesta ja taustalla miettinyt sitä että useampi lapsi olis kuitenkin kiva. Mutta eihän noita lapsia sukulaisille tehdä vaan itselle, omaan kotiin. Sinänsä hassua että ikäeroa tai lapsilukua kommentoidaan niin avoimesti.

Kiitos kun sain avautua :-)

Moikka, taas hetki meni...

Mitäs Ompulle kuuluu sinne vauvan tuoksuiseen maailmaan? Juu sitä synnytyskertomusta ois kiva fiilistellä jos viittisit semmosen meille rustailla..? Joko teillä on ristiäisiä / nimeä pojalle mietittynä?

Äiti (sopii mulle, ei varmaan Kissakulmalla ole pelkkää äitiä ollu, muistaakseni, pommittakaa jos oon dementikko).. Se on hieno juttu jos ei tartte yrjötä! Viimesimmän ja ekan kans oksensin ihan kunnolla, ekan kans 16vkoa ja tän viimesen kans 12vkoa ja tän kans se alko heti ku plussaa tuli ja yölläki. Millon sulla on np-ultra? Pääsetkö kurkkimaan pikkasta ennen sitä?

Mää heivasin kierukan mäkeen viime viikolla. Ärsyttävää oli ku hoitsu kysy varmaan kymmenen kertaa että ootko varma että haluat sen pois? No joo sitä vartenhan tänne on tultu, en vaan jaksa vuotamista enää, ja tää jatkaa että kierukan kans saattaa vuotaa ekat 3kk, noh mulle riittää että oon vuotanu yht. 4kk. Ja siis vuotanu en tuhruttanu mitä se kuulemma pitäis kierukan kans olla ja sitä paitsi se mulle laitettiin sitä varten että vuodot loppuu.. Noh nyt sitte ei oo mitään ehkäisyä, saa nähä mitä keksitään. nuvaringin sain siis reseptillä mutta enhän mää sitä voi laittaa ku mulla on tuo aurallinen migreeni..Katotaan nyt miten tuo tehostettu terolutkuuri tekee ja lähetehän mulle lähti gynen polille jos ne vaikka kaapis nuo sisukset..

Ihania vointeja syksyn viiletessä!

Juu töihin takas!

Haloo!!!

Missäs mirrit mouruaa? Nyt oli pakko tulla jo huhuilemaan, kun tää puoli on ihan dead! Kovasti olin aikeissa liittyä johonkin "Helmikuisten" ryhmäänkin, mutta nepäs onkin kaikki siirtyneet faceen, enkä oikein kuitenkaan sinne asti halua lähteä kirjoittelemaan :( Täälläkin käynyt kurkkimassa, mutta ei ole meidän otsikkoa näkynyt...

Nani?! Mikä pössis? Nyt jo melkein huoli iskenyt, kun ei mitään ole kuulunut :/ Myönnän, että itsekin olen ollut ihan luvattoman laiska kirjoittamaan nyt mihinkään, kun aina se koneaika tahtoo olla tuolla puolenyön pinnassa ja pakko olis koittaa kieppua unta itellekin kuulaan edes muutama tunti, kun tuo pikkujätkä ei aamulla armahda. Nyt kun aloittivat sen kahtena päivänä viikossa hoidossa olon, härre herää viikonloppunakin seiskan jälkeen... *huoh* Mutta kovasti siis täällä odotellaan, onko uusia kissankulmalaisia ja onhan kaikki hyvin?

Heipat Lunaliillekin ja tervetuloa kulmille :) Ei ole olemassa mitään lapsilukumäärää, että tänne "pääsee", kaikki mouruajat ovat tervetulleita ;D Kiva, jos kirjoitukseni tuottaa hyvää mieltä :) Itse aina joskus mietin, että kun on tällainen "ruuneperi"- tyyppinen tyyli, että juttua tulee kun puluilta sitä ihteään, että mahtaako monikin puutua, mutta sanoovatpahan nuo sitten jos niikseen on ;) Ja jos tätä nyt ajattelee sellaisena "suurperheellisten" foorumina, niin onhan sekin hyvin liukuva määre. Toiselle suurperhe on kolme lasta ja joillekin se vaatii vähintään viisi :) En minä esim. neljännen jälkeen kokenut olevani mitenkään erityisen suurperheellinen, mutta se oli myös lapsuusperheeni lapsiluku, joten ihan normal-olotila minulle. Miehellä tilanne puolestaan oli ihan toinen, koska on ollut ainokainen. Varmaan jos häneltä nyt kysyttäisiin, oltaisiin jo oma kansa varmaan :D

Niin sitä omaa olotilaa jos ruotii, niin edelleen yhdessä kahtena täällä ollaan. Kovin rauhallinen on tämä mahatapaus kaikkiaan tai ainakaan liikkeitä en mitenkään kovin rajusti ole vieläkään tuntenut. Sen verran sentään jo, ettei tarvitse ihan jatkuvasti olla panikoimassa onko edes elossakaan. Noiden sokereiden kyttäys on ihan peestä ja ne varmaan eniten ressiä tekeekin. Arvot on olleet tosi hyviä, mutta jostain syystä aamuarvo on aina yli, riippumatta siitä mitä syö ja miten syö ja millon syö ...tana kohta lennätän ton mittarin kankaalle! Jotenkin toi vaan ahistaa niin paljon! Ja kun tosiaan en keksi syytä, miks noi muut arvot on sit ihan priimaa?! Ja joo, se on tyyliin 5,4-6,1 (kerran ollu korkeimmillaan), mutta kun sen tietää, niin pattiin ottaa. Mä en muutenkaan nauti mistään "vahtimisesta", niin siksikin tää tuntuu vaikeelta.

Rakenteet tosiaan oli, ja ne oli itse asiassa päivää aikasemmin, kun piti, kun KYS vaihtoi ajan, mutta eipä se ainakaan haitannu, päinvastoin. Olipahan yks yö vähemmän valvomista ;) Mies lähti sitten matkaan, vaikken häntä patistellutkaan, kysyin vaan, että tuletko mukaan ja kyllä tuo perässä lampsi. Taas en perinteisesti uskaltanut vilkaistakaan monitoria ennen kuin kuulin lääkärin ekat sanat, että siellä ollaan elossa. Muuten tutkimus olikin tosi perusteellinen ja kaikki kyllä tarkistettiin huolella. Sanoin miehellekin, että varmaan perusteellisin ru tähän mennessä, missä olen ollut. Kaikki vaikutti ainakin tuon perusteella olevan ok pienellä. Vastasi hyvin viikkoja ja kaikki tarvittavat osat löytyi, ja myös sieltä jalkovälistä, että kyllä meidän perheen hännänhuipuksi saadaan pikku Poika <3 (jos nyt kaikki hyvin menee...) Rv:lla 28 on sitten seuraava käynti, koska kuulun kaikkine "vaivoineni" riskiraskausseurantaan, joten pysyy ainakin kohtuu hyvin kartalla tuon PiPosen painonnousun suhteen. Pelottaa kyllä edelleen, varsinkin kun tuo yksi arvo pomppii nyt ihan kiusatakseen, että tuleeko joku mammutinpoikanen, mutta kovasti yritän skarppina olla syömisten suhteen. Yhdet sokeriöverit on tullut vedettyä tänä aikana, kun rupesi niin ketuttamaan koko asia. Auttoiko? No ei, kamala olo vaan tuli :D

Oltiin viikonloppuna Etelä-Suomessa veljen perheellä käymässä. Otin puolet lapsista mukaan (kuulostaa omaankin korvaan aika hupaisalta :D ), nuorimmat tytöt sekä keskimmäisen pojan. Vanhimmat poika ja tyttö sekä nuorimmainen jäi isin hoiviin, ja vaikka itku tulikin asemalla erotessa tuosta "vauvasta", teki kyllä molemmille hyvää. Isin kanssa oli touhuttu "miesten juttuja", ja kun minä en ruukaile jättää mitään ohjelappuja enkä ukaaseja, niin olivat pukeneet ja syöneet tavallaan, ja jotenkin tuntui, että ehkä tuo mieskin oli vähän taas tajunnut, minkälaista se on tuollaisen viipertäjän kanssa. Meillähän ei vielä kävellä, mutta silti keretään hyvin joka paikkaan. Tytöille Helsinki oli tietysti valtava elämys, ja junamatkat, metro, paikallisbussit ja kaikki ihan mahtavaa ihmeteltävää. Kirpparilla käytiin, ja nyt uskalsin ensimmäiset ostokset ostaa pienelle, yhdet lindexin tähtivelourit ja yhden myssyn. Aika paljon on Aakun suosikkeja jemmassa, ja tosiaan aion vaan ne ihanimmat käyttääkin, mutta aika rohkeana vetona itseltäni tuota pidän. Kankaitakin tuli muutamia valkkailtua ihan pienintäkin jo vähän ajatellen, mutta aika varovainen sitä vaan on kuitenkin. Aakulle sainkin taas ompeluksia mukaan, mutta niin huonovointinen se käly on, että ei ole nyt muutamaan viikkoon ommellut mitään, kun ei juuri sohva-vessa -akselilta ole kyennyt liikkumaan. Ei ollut millään ilveellä saanut ar-ultraa, vaan joutuu odottamaan kolme viikkoa vielä siihen nt:een, ja minä vähän varovasti vieressä seuratessa arvelin, että noinkohan niitä yksi vaan on... Tunnin välein joutuu syömään, että olo pysyy edes jotenkin aisoissa ja yölläkin heräilee kovaan nälkään, vaikka olisi illalla syönyt kuinka tukevasti. Painoa on tullut 6 kiloa ja rv10 menossa! Väittäisin, että ainakin sukupuoli vaihtuu, koska ei tosiaan esikoltaan ollut moista. Kaksosethan ei meidän suvussa mikään yllätys olisi, joka polvesta löytyy ja minullakinhan on kaksi kaksosraskautta periaatteessa takana, vaikkei yksiäkään kaksosia maailmassa olekaan. Sitä tässä nyt sitten jännätessä ;)

Jaahas, näinhän se tämä päivä iloisesti vierähtikin :D Kohta täytyy lähteä hakemaan nappuloita hoidosta ja suhata tyttöstä tanssitunnille ja sitten illalla kaverille kynttiläkutsuilemaan. Yh-äitinä saa olla ainakin huomiseen, kun isäntä lähti Keski-Suomeen työkeikalle, joten siitähän se on tämä päivä taputeltu :) Niiiiiin kovasti toivon kuulevani edes pientä kehräystä täälläkin, ettei nyt ihan lopahda koko mahtava yhteisö... Joten palaillaan siis kulmille naiset :D

Terkuin Omppunen ja PiPo 21+1

Hei kaikille!

Täällähän on tuttuja :)

Hurjan paljon onnea Ompulle! Ihania uutisia <3 Mitenkäs siellä on arki lähtenyt sujumaan? Synnytyskertomusta odotellaan täälläkin ;)

Äiti: Onnea sinne raskauden johdosta! Meillä on jo 2 huhtivauvaa(2010 ja 2013) ja 5 kullanmurua yhteensä :) Koitin tossa laskea, että onko nyt sinulla jo np-ultra ihan lähiaikoina?

Nani: Ihana kuulla sinustakin! Kierukan heivaaminen tuossa vaiheessa oli varmaan ihan oikea päätös, enpä kyllä minäkään tuollaisia vuotoja jaksaisi.
Ja on ihana huomata, etten täällä sitten yksin kuumeile(salaa toki ;) )sitä kuudetta murua.

Meillä tosiaan tuo viides ihanuus on jo 6kk ja elämä alkaa pikkuhiljaa helpottua. Alku pikkuisen kanssa oli hankala ja itkuilta ei välttynyt äiti, eikä vauva. Nyt kuitenkin itkut tasoittuneet. Öisin tosin ollut härdelliä, kun herättäjinä toimivat tuo 3v + vauva.

Meidän 3v on nyt oikeastaan vasta alkanut olla mustis ja uhmakin noussut huippuunsa, eli tekemistä kyllä riittää ja iltaisin ei kauaa tarvitse unta odotella =D

Isommat lapset harrastavat ja arki-illat kyllä kuluvat pääsääntöisesti siinä, kun kuskaa heitä ympäri kaupunkia.

Ihanaa syksyä kaikille toivoopi Mami (mimmuli)

Hei naiset!

Lunalii. Nykyisin tosiaan taidetaan pidetään suurperheenä kun on se 3 lasta. Itse pidin itseäni suurperheen äitinä neljännen synnyttyä. Mutta olet varsin tervetullut tänne rupattelemaan. Joko on neljättä alettu tekemään?

Nani: Sinulla on tainnut LA mennä jo kauan aikaa sitten.? Vauva uutisia olen käynyt kyttäämässä, mutta ei ole näkynyt. Ja se sinun synnytystarinakin olisi taasen ihana lukea. Toivottavasti kaikki on hyvin. Pidän peukkuja, että olette kunnossa.

Omppu: Sinä jaksat aina niin ihanan pitkästi kirjoittaa ja minustakin on todella mukavaa käydä lukemassa sinun ja toki muidenkin juttuja. Vai poika sieltä on tulossa.  Teilläkin taisi olla melko tasaisesti kumpaakin sorttia. Mites ne sinun veljen vaimon raskaus hommelit? Ovatko käyneet jo ultrassa oliko yksi vai kaksi tulossa?

Oma napa on ollut niin väsynyt, että silmät ristissä olen päivät kahlannut iltaan ja illalla kaatunut sänkyyn lopen uupuneena. En ole juurikaan saanut päikkäreitä nukkua ja kyllä on ollut äärettömän vaikeaa pysyä iltaan saakka hereillä. Mutta eipähän ole tarvinnut lampaita laskea. On tainnut uni tulla jo ennen kuin pää kunnolla tyynyssä. Ja kyllä on ollut sikeetä unta. Nyt alkaa hieman väsymys helpottamaan, mutta saa nähdä kauanko siitäkään saa iloita. Hemppa oli vaivaiset 116 ja neuvolatäti arveli, että ensi kerralla joutuu käskee rautaa syömään ja minähän sitä niin vihaan. Niin kun ei raskausaikana nuo vessa hommat muutenkin olis raivostuttavia. Ja tuo hemppa on joka ikinen kerta riesana. En käsitä miksi se aina laskee matalaksi odotus aikana. 

Sokerirasituksellakin pelotteli kun minullakin tuota painoa on. Kas kummaa kun en siitäkään innostunut, mutta kai se aika labraan on vaan varattava ja litkut nieltävä. Olenhan siitä selvinnyt jo 10 kertaa niin ehkä vielä kahdesti. Nykysin onneksi voi katsoa kännykästä ohjelmia niin saapahan sielläkin ajan kulumaan kun yle areenasta jotakin katselee, vaikka hakekaa kätilö. =)

Tänään tuli käytyä hyvinkäällä np-ultassa ja vitsi miten ihanan helpottunut olo nyt taas on....ainakin hetken. Siellä se Villi Ipana hillui hulluna. En ehtinyt aamupalaa syödä ja matkalla söin kroisantin ja kiskoin fantaa niin taisi tyyppi olla sokerihumalassa. Ultraaja nainen oli aivan ihana ja oli tosi mukava kokemus. Saatiin vissiin 8 ultrakuvaa kun Ipana oli niin touhukas ja sai napattua monta mahtavaa kuvaa. Niskaturvotus oli 1,1 eli ei kai syytä huoleen. Edellisellä oli ihan sama lukema pian 3v sitten. Päivällä tai kahdella heitti minun laskettuaika, mutta sitä ei alettu vaihtaa. Se on nyt se 29.4 kun neuvolatäti sen korttiin pyynnöstäni laittoi. En vaan yksinkertaisesti enään muuta päivää osaa ajatella. Kaikki oli niin kuin nyt pitääkin olla. Ja rakenneultra aika on sitten 11.päivä Joulukuuta. Täytyy taas kiskoa matkalla fantaa niin jos Ipana olis sitten taas villinä niin näyttäisi sukupuolenkin eikä vaan nukkuis jalat ristissä.

Ei mulla tässä nyt sen kummempaa. Kaikkien kuulumisia innolla odotan.

Sirppana ja Villi Ipana rv 11+5

Heippa taas tosi pitkästä aikaa!

Tosiaan meille syntyi ihka ihana pikkuinen tyttönen 11.9. klo16:22 rv 38+0! Eli reilu kuukausi on pienellä jo ikää ja aika onkin mennyt kuin siivillä! Ihan hirvittää ku toinen on jo noinki vanha.. Neiti painoi 3830g, pituutta 49,5cm, pipo 35,5cm.

Synnytyskertomusta laitan kuhan jossain vaiheessa sen ehin kirjoittamaan...tuntuu ettei tunnit enää päivässä riitä kun on omat työtki jo pitäny alottaa. Neiti raasu on tosi itkunen: hereillä ollessaan joko kiinni tississä tai itkee. Kovasti vatsaa vääntää, pulauttelee, pieree ja kakkaa,mahassa porisee.. Mutta jospa tää aika sen korjais, kuhan ei vaan uutta refluksilasta tästä tuu.. Mutta kyllä tän kaiken jaksaa sillä toinen on niiiiin ihanaaa! Voisin toista vaan nuuskutella ja pusutella, ihanaa ku toinen tuhisee rinnalla...on muuten eka vaavi joka nukkuu mun kainalossa...

Mulle laitettiin samalla klipsit ja täytyy kyllä sanoa että koville on henkisesti ottanu, itku ollu aika herkässä varsinki eka viikkoina. Ehkä tähän tottuu, pakko kait se on..mutta meille ei siis enää voi tulla vauva..nyyh..

Sirppanalle onnittelut ihanista nt-ultrakuulumisista! Ihanaa että kaikki on hyvin!

Ompulle myöskin onnea upeista rak.uä kuulumisista! Ja vau poika! Sitähän sää salaa toivoit!

Tervetuloa Lunalii! Ihan vaan reippaasti mukaan, meitä ei montaa oo ja aika nolon harvoin itekki tänne ehin, mutta jospa se viriäis tää keskustelu ku porukkaaki tulis lisää!

Mutta voi taas pitää mennä! Kuulumisiin piakkoin!

Nani ja pikkuneiti 1kk3pv (JO!!!!)

Oi Nani...ONNEA isohkosta tytöstä. Tosi ihanaa, että kaikki hyvin. Ja hyvissä ajoin syntyi. Mitenhän iso oliskaan ollut laskettuna aikana tai yliaikaisena.

Vai ne klipsit nyt sitten on laitettu. Niitä itsekin harkitsen, mutta on kyllä hieman pelottava ajatus, että entä jos sitä sitten katuu.? Vai onko se niin, että kun ne laitattaa niin sitten ei edes enään tulee haaveiltua lapsista kun tietää, että se on lopullisesti päätetty ettei enempää tule. ? 

Vielä onnea onnea.

Sirppana

Tervehdys kulmille :D

Täällä taas yökyöpelinä istuu ja ajattelin, että nyt on pakko tulla kirjoittelemaan tännekin! Tuolla nimet -osiossa on tullut (jostain syystä) vietettyä nyt enemmän aikaa (tervetuloa vaan jeesaamaan tuskaisissa nimimietinnöissä ;D )... Ristiäiset on 2.11. ja todella siis kutsut on askarreltu, mutta nimestä ei tietoakaan!

Kopsaan halpamaisesti tuolta syyskuisista tuon synnytyskertomuksen, kun se on sinne niin mahottoman perusteellisen hyvin kirjoitettu. Eipä se miksikään siitä muuttuisi, säästää kirjoittamisen vaivan ;) Oikein pelottaa sanoakin, miten oikeasti ihanaa tämä on taas ollut... Mies on keikkahommissa ja härdelliä tietysti riittää, mutta ei tätä vaan vaihtaisi mihinkään (joskus nuo siskokset kohta 3- ja 4- vee vois kyllä laittaa kuuta kiertävään rakettiin!) <3

Poika on suloinen tapaus! Näyttää ihan pieneltä menninkäiseltä, ja sisarusten tavoin, pientä mahavaivaa on ollut, mutta se onneksi ilmenee lähinnä karmeana katkuna ja silloin tällöin kiljahteluna. Nukkuu päivällä parhaimmillaan 5 tunnin unia vaunussa ja herää yöllä kerran syömään. Ja minähän en ole osannut tehdä yhtään "heräilijöitä" näistä aiemmista eli aika rauhallista täällä on öisin ;) ja päivisin on onneksi apukäsiä tarjolla. Eeli 11v hoitaa niin kovasti veikkaa, että liikuttaa ihan.

Tämä viikko on syysloman takia sikäli "outo", että kaikki lapset tätä pienintä lukuun ottamatta pääsevät vähän "reissuun", joten rauhallista on. Lauantaina lähti likka 9vee Vuokattiin viikoksi kumminsa kanssa ja sunnuntaina lähti 11- ja 4vee mummolle Keski-Suomeen. Tänään lähtee esikoinen kaverinsa perheen kanssa Ouluun perjantaihin asti ja kummitäti on luvannut ottaa meidän pikku neitinkin yökylään kun on loppuviikosta vapailla. Saadaan siis pienen miehen kanssa olla ainakin yksi yö ihan kahdestaan. Ukkohan on nyt muutaman viikon keikalla. Totesi tänään tuo meidän iso poika (joka aina räyhää pikkusiskoille metelöinnistä), että on tosi outoa kun on niin hiljaista... :) Kuitenkin tämä meno on osa meitä <3

Mites Äiti? Mikä on pössis, ja paljon on viikkoja kasassa jo? Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia :) Ihana oli kuulla taas sinustakin nani ja muut. Ja nani, ei se taida loppua koskaan meidänlaisilla... Sain nyt ukon suostumaan, että laitatan minäkin sen hemmetin henkarin (kierukka), eikä mennä vielä kumpikaan sterilisaatioon. On se niin helkkarin lopullista... Hän on ihan ehdoton asiassaan, ettei enempää lapsia tule, mutta minä perustelin silllä, että haluan rauhassa kasvaa ajatukseen, enkä nyt hormoonihuuruissa vaan pysty moiseen. Sitä paitsi minulla on viisivuotias pikkusisko, joten olen ehdottomasti sitä mieltä että koskaan ei voi sanoa ei koskaan :)

Mutta nyt pakko luovuttaa Nukkumatille, alkaa silmä lupsahdella siihen malliin. Mutta tässä siis vielä kertomus pikkumiehen syntymästä:

Perjantai (30.8) oli ihan peeaska päivä. Tuhruvuotoa tuli aamusta alkaen ja oikein mitään ei saanut tehtyä, kun tuntui, että keilapallo olisi ollut jalkovälissä. Kun malttoi olla aloillaan, oli ihan kelvollinen olo, mutta liikkeellelähtö sai aina kökkö-olon aikaiseksi. Illalla soittelin kaverin kanssa, joka oli sitä mieltä, että on soitettava KYS:iin. Sanoin, ettei ole mitään hyötyä soitella, minulla ei ole supistuksia tm. joten käskevät nukkumaan. Sitä paitsi en takuulla halunnut turhaan lähteä reissua tekemään, meiltä kun kuitenkin se 90 kilsaa matkaa sairaalaan. Painuin siis petiin, eikä unta tarvinnut kauaa odotella...

Heräsin ykskaks siihen, että tuli supistus, ei mitenkään kivulias, mutta jotenkin kovemmalla paineella. Kello oli 1:18. Kävin vessassa ja tulin takaisin petiin jatkamaan unia. Uusi herätys, kello oli 2:29, jälleen vessaan ja vielä petiin. Sitten ei uni tullutkaan, vaan oli rauhaton olo, ei kipuja. 2:57 jälleen "paineinen", kivuton supistus. Herätin miehen ja sanoin, että taidetaan lähteä, minulla on vaan sellainen olo. Kolmelta soitin kaverille, että lähtee ajelemaan meille (vajaa 30km matkaa), ja jatkoin, että me lähdetään jo menemään. Oli vaan tunne, että liikkeelle on päästävä. Jotain ukko vielä turasi autollaan, mutta viimein lähdettiin, vähän yli kolme kauniiseen tähtikirkkaaseen yöhön ajelemaan.

Laitoin penkinlämmittimen täysille ja ajettiin, ei kaahattu, mutta ei aikailtukaan. Melkein heti liikkeellelähdön jälkeen totesin, että supistuksia alkoi tulla heti noin 6-7 minuutin välein, ei kivuliaita, mutta sellaisia "paineisia" kuitenkin. Poliisitkin tuli ennen Suonenjokea vastaan, mutta ei niitä onneksi kiinnostanut jäädä meitä haastattelemaan :)

Moottoritieltä soitin sairaalaan, ja ilmoitin meidän olevan tulossa. Supistuksia tuli tasaisesti 5-6 minuutin välein. Sairaalaan pihaan päästiin, ja mies sanoi vievänsä auton, jolloin minä sain ensimmäisen oikeasti kipeän supistuksen, ja hetken tuntui, ettei se lakkaa ollenkaan. Minä istun autossa ja nauran (!) kun en pääse ulos, kun puristus vaan jatkuu ja yks ihan paniikissa pyörii rinkiä, että pitäiskö hakea joku...

 No viimein helpotti, ja pääsin ovesta sisään. Lähdin suoraan suunnistamaan synnäriä kohti (käytävä, aula, käytävä, hissit ja kolmoseen) ja koko ajan toivoin, että ennättäisin perille ennen seuraavaa supistusta. Pääsin kuin pääsinkin ekoista ovista sisään ja kätilö tuli vastaan, kun supisti. Vastaanottohuoneessa olikin mukava yllätys, kun vastassa oli sama ihana kätilö kuin edellisen lapsosen synnytyksessä ja heti helpotti paljon, olin ainakin hyvissä käsissä. Kello oli tällöin 4:20. Minut laitettiin käyrälle ja kiikkutuolissa istuskelin miehenkin saapuessa paikalle. Supistusten väli oli 4 minuuttia. Viideltä päästiin saliin, ja tällöin tarkastettuna kohdunsuu 5cm auki. Aika hyvin, kun ei suurempia kipuja kuitenkaan ollut. Sanoin vaan, että haluan olla pystyssä ja piste. Käveleskelin ja join (janotti ihan kauheasti?!), ukko kuorsasi (!) keinutuolissa. Puoli kuudelta kätilö kävi kytkemässä ilokaasun päälle, sanoi, että jos tuntuu, niin sitä voipi hönkiä. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat lähinnä poltteluna alavatsalla ja selässä, joten sain kuuman geelipussin mahaa vasten, joka tuntui tosi hyvältä. Alkoihan sieltä tulla tujumpiakin puristuksia, ja paras apu oli kun mies pyöritti rystysillä selkää, sanoi jälkeenpäin, että hirvitti painaa niin kovaa kun pyysin, mutta ei siitä muuten apua olisi ollut.

Jostain syystä ilokaasu ei tuntunut miltään. Kahdelta ekalta lapselta se oli ihan tuttu juttu, ja hyvä, mutta jotenkin en kai osannut sitä käyttää heti oikein. Seisoin tiukasti sängyn vieressä, ja kätilöopiskelija alkoi tarjota kivunlievitystä (kiroilin aika paljon, joten ehkä siksi :D ). Tulikin sellainen olo, että joo, nythän minä otankin jotain troppia ennen kuin ihan kamalasti alkaa sattua ja kävin sitten makuulle tarkistettavaksi. Kovin oli äimänä tyttö, kun totesi vaan, että olen täysin auki ja lapsivesipussi pullottaa aivan ilmapallona kohdunsuulla. Kutsui toisen kätilön paikalle, joka totesi, että kalvo puhki, lapsen pää on -2 eli ei edes laskeutunut!!! Koko ajan se paine tuolla alhaalla onkin ilmeisesti ollut vaan kalvopussin tuoma paine eikä tuo mukelo.

Lapsivesi oli vihertävää, kun kalvo puhkaistiin, ja tadaa! minä sain kuin sainkin ilokaasun toimimaan oikein :) Tuli supistus, ja toinen, minä tunsin kuinka tuo mukula laskeutui alemmas, mutta mihinkään ei koskenut, minua nauratti (?). Kolmannella supistuksella tunsin voimakasta tarvetta ponnistaa, ja kätilö sanoikin vaan, että "kattokaa tätä äitiä, ihan ilmiömäinen ponnistaja, vauva tulee nyt". Sain "käskyn" lopettaa ponnistamisen ja vaan hengittää, puoli päätä oli jo ulkona ja kätilöopiskelija auttoi varovasti pään ulos (silloin nipisti kipeästi). Toinen ponnistus, varovasti käskettiin, ja niin syntyi 6:25 pieni poika, joka ei ollutkaan ihan niin pieni, kun itseä jännitti. En nähnyt mitään, kysyin heti mieheltä, että onko se kauhean pieni ja seuraavaksi, että hengittääkö se itse? Sitten kuuluikin pieni ääni ja näin pienen vitivalkoisen ukon <3 Lapsi oli aivan kinan peitossa ja näytti pieneltä sammakolta laihoine jalkoineen ja käsineen :) Napanuoran sitominen kesti kauan, kun oli kuulemma jotenkin niin "lasimainen" nuora, että ei kestänyt kumilenksua, joten meillä oli sellaiset hienot mustat lankarusetit navassa sitten :)

Istukka kesti reilu 20 minuuttia, ja sattui sitten vielä vuoronvaihtokin siihen seitsemään, ja kun sain pojan rinnalle, tuli kova alamahakipu. Alkoi kauhea sutina, laitettiin tippakanyylia, katetria, poika vietiin pois, ja isäkin hävisi viereltä. Tajusin, että vuosin, heidän mielestään ilmeisesti paljon, koska tällaiset toimenpiteet tehtiin. MInä yritin sanoa, että aina minä vuotelen, ja että on kyllä ihan hyvä olo, mutta ilmeisesti halusivat olla varppeilla. Tuli piikkiä ja pilleriä suuhun ja alakertaan ja koko ajan kätilö kävi kohtua painelemassa. Tropit ilmeisesti tehosi, koska sutina lakkasi. Poika oli punnittu ja puettu hoitajan ja isän toimesta ja heidät lähetettiin jo osastolle, minun jäädessä vielä saliin tarkkailuun. 1,4 litraa kirjattiin papereihin, ja kätilö sanoi, että 1l on heillä se raja, jonka jälkeen reagoidaan... Ahaa, no hupsis. Kävin kuitenkin omin jaloin pesulla, mutta osastolle tuli kyyti petillä :)Tosin sinne päästyäni, meidät laitettiin poijjaan kanssa suihkukopperoon :D

Aika sutinayö olikin ollut. Meidän Herra oli vauva numero 10 sille yölle, ja meidän jälkeen samalle vuorokaudelle syntyi vielä 6 vauvaa. Päästiin lehteenkin siis, kun normaalisti KYS:issä syntyy noin 25 lasta kuukaudessa, niin tuo 16 vuorokaudessa on aika kova juttu. Muutenkin elokuulle kirjautui yli sata vauvaa :) Ruokapöydässä tapasin äidin, joka oli synnyttänyt vastaanottohuoneeseen, kun yhtään salia ei ollut vapaana.

Mutta kaikki siis hyvin. Maanantaina kotiuduttiin, ja siitä alkoi uusi luku meidän perheen kirjassa :)

nyt tämä mirri mouruaa surusta

neuvolalääkäri ei löytänyt sykettä dopplerilla...ultrassa ei sykettä...ei liikettä

sirppana rv 15+0

Voi ei Sirppana! Olen niin pahoillani ettei pikkuinen jaksanutkaan pidemmälle.. Voi ku voisin halata ja olla olkapäänä.. Mutta nyt en voi ku sanoa tyhjiä sanoja ja itkeä täällä ku surullisia uutisia olet joutunut laittamaan ;( Miten sää jaksat ja voit?

Hävetää niin kovin ku täällä tulee niin harvon käytyä ja ei voi apuna silloin olla ku toinen eniten sitä tarvitsee.. Anteeksi ku kysyn mutta miten tästä eteenpäin?

Kamalasti voimia sulle ja perheellesi!

Voi Nani. Ihanaa kun välität. Kiitos. Lämmittää mieltä, vaikka harvat sanat lohduttaa, mutta nyt lämmitti mieltä, että meillä on täällä näin läheinen tunnelma. =)

Pahin shokki taitaa olla ohi, mutta tosi tyhjä olo.

Huomenna keskiviikkona siis menen aamusta hyvinkäälle synnyttämään tämän pienen.

Tänään kävin siellä tutkimuksissa ja pienen reisiluun mitta oli rv 15, vatsa rv 15 ja pää rv 14 ja kone laski viikoiksi siis 14+3. 

Huominen koettelemus pelottaa ihan hitosti. Jos synnytykset on pelottaneet niin tämä synnytys pelottaa toooosi paljon enemmän. Kipua ja tuskaa eikä edes sitä maailman ihaninta palkintoa ole tiedossa.

En tiedä tulevasta. tästä kun selvitään niin aika näyttää saanko vielä mahdollisuuden kuudenteen. Itse haluisin, mutta tuo isukki taitaa olla sitä mieltä, että tähän pitäisi lopettaa kun ollaan näin vanhoja...minähän olen 31v eli haha haa oikein ikä loppu lapsen kantaja.