Lue keskustelun säännöt.
Kenellä muulla helppoa laittaa teineille ruokaa?
06.05.2013 |
Täälläkin luettavissa välillä viestejä, ettei ruoka oikein kelpaa.
Tytär mulla 14 v ja poika 17 v.
Ihan normikotiruokaa laitan, joskus kokeilen vähän maustetumpaa ja eksoottisempaakin. Lisukkeita vaihtelen koko ajan.
Kommentteja lapsilta: "äiskä mitä sä laitat, tuoksuu taas tosi hyvälle", "tää on hyvää, mitä mausteita tässä on?" tai "onko lisää?" Kiva laittaa lapsille ruokaa, kun aina kehutaan ja syövät aina kunnon annokset. Tämä on minulle tärkeää, koska molemmat lapseni ovat tosi hoikkia.
Sekoitettuja salaatteja lapseni eivät jostain syystä ihmeemmin syö. Eivätkä tykkää salaattikastikkeista. No, mikäs siinä. Laitan lautasen reunoille valmiiksi erikseen vihannekset, esim. salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, porkkanaa, kurpitsaa, retiisiä, lanttua ja ihan mitä vaan. Voin koristella lautaset hedelmilläkin, omppua, ananasta, viinirypäleitä, appelsiiniä yms. Nämä lapset popsivat yleensä sormin ihan ekaksi.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 20:29"]
Olet selvästikin maaseudulta ja elämä hyvin erilaista. Mutta ihan kiva että pöperösi kelpaavat lapsillesi. Meillä syödään usein olohuoneessa telkkarin äärellä tai jokainen syö missä haluaa ja milloin haluaa.
[/quote]
Eiköhän tuo kerro lähinnä yhteiskuntaluokasta kuin asuinseudusta. Mä olen roskaväen kakara maalta, kunnon syrjäseudulta ja meillä syötiin telkan edessä kuka mitäkin. Mieheni on oikein Helsingistä (vau!) ja syövät saman pöydän ääressä, vanhempien koulutuskin on hieman korkeampi kuin mun vanhemmilla. :D
[/quote]
Höh, taaskaan mun viesti ei tallentunut...
siis tuokaan ei aina pidä paikkaansa. Mun mies on johtaja/yrittäjäperheestä eikä anoppi tehnyt koskaan ruokaa kotona, lapset söi voileipää tms kotona. Edustusillallisia kyllä oli. Itse tulen köyhästä stadilaisesta duunariperheestä ja meillä syötiin aina yhdessä ja kestittiin ystäviä usein karjalaiseen tapaan (äiti tuli itäsuomesta)
Luulisin että tuo vauhdissa syöminen on kuitenkin enemmän wt tapa kuin keskiluokkaista??
[/quote]
Mun äiti oli yh ja sihteeri keskikoulupohjalta. Asuttiin Helsingissä. Sääntö oli että ruokapöydässä ollaan klo 17. Aina, jokapäivä. Aivan sama mitä muuta olisi ollut tekeillä. Lämmin ruoka salaatteineen ja leipineen oli tarjolla. Mies on DI+ ekonomi perheestä Espoosta ja siellä jokainen lämmitteli roiskeläppäpitsoja mikrossa sillon kun nälkä oli. Vanhemmat eivät olleet kotona kun lapset söivät. Meidän perhe on harvoin kotona illalla yhtä aikaa mutta aina kun on, niin ruoka syödään yhdessä. Asutaan omakotitaloa Espoossa, korkeakoulukoulutus on meillä molemmilla.
Että kumpia ollaan: wt vai keskiluokka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 08:35"]Kuvaavaa on että kun meillä on vieraita emme koskaa istu sohvilla vaan aina tuon 3m pöydän ääressä - parhaimmillaan 8-10 tuntia...:)
[/quote]
Saako teillä vieraat käydä välillä vaikka tunnin kävelyllä, vai pidetäänkö sitä epäkohteliaana? Itse en haluaisi istua paikallaan noin pitkää aikaa, oli seura kuinka hyvää tahansa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 20:29"]
Olet selvästikin maaseudulta ja elämä hyvin erilaista. Mutta ihan kiva että pöperösi kelpaavat lapsillesi. Meillä syödään usein olohuoneessa telkkarin äärellä tai jokainen syö missä haluaa ja milloin haluaa.
[/quote]
Eiköhän tuo kerro lähinnä yhteiskuntaluokasta kuin asuinseudusta. Mä olen roskaväen kakara maalta, kunnon syrjäseudulta ja meillä syötiin telkan edessä kuka mitäkin. Mieheni on oikein Helsingistä (vau!) ja syövät saman pöydän ääressä, vanhempien koulutuskin on hieman korkeampi kuin mun vanhemmilla. :D
[/quote]
Joo ollaan vähävaraista roskaväkeä. Minusta sellaista muuten ei ole edes olemassa koska en kuulu niihin jotka luokittelevat ihmisiä. Luulenpa että pärjäisin pikkaisen liian hyvin vertailussa muihin mammoihin täällä taloudellisesti. Minulla on kunnia tuntea näitä akateemisia mutta heistä ne jotka leveilevät koulutuksillaan ovat lähes poikkeuksetta taloudellisesti vaikeuksissa ja monesti työelämässä heistä ei ole mihinkään kun ovat vaan kouluttautuneet. Aivan ihanaa kuitenkin että syövät kaikki samassa pöydässä ja kaikilla on omat servetit kauniisti taitettuina.
Meillä 15 v. poika kysyy aina mitä ruokaa. Eilen kerroin ja kysyin kelpaako, niin hän vain totesi, että kelpaa ja pakkohan se on. Eli syö mitä on tarjolla, ei nirsoile mistään.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:56"]
Siis syökö jotkut ihan oikeasti telkkarin ääressä? Ja mä olen pitänyt pahana sitä kun meillä luetaan aina aamupalalla lehtiä.
[/quote]
Ihan oikeasti kyllä monet syö. Sitä kutsutaan ajankäytön hyödyntämiseksi. Syodessä kun voi tehdä muutakin kuin vain syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta teini-iästä sen verran vähän aikaa, että vastaan.
Meillä vuoroteltiin ruuanlaitossa: välillä minä tein sapuskat, välillä sisko ja välillä vanhemmat. Välillä kaikki hääräsi yhdessä keittiössä. En kyllä ikinä muista, että kukaan olisi valittanut erityisen paljon ruuasta. Meillä laitettiin ihan tavallista kotiruokaa, mutta välillä otettiin uudempia ideoita esim Allt Om Mat-lehdestä tai jostain muusta vastaavasta.
-91
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 10:57"]
Omasta teini-iästä sen verran vähän aikaa, että vastaan.
Meillä vuoroteltiin ruuanlaitossa: välillä minä tein sapuskat, välillä sisko ja välillä vanhemmat. Välillä kaikki hääräsi yhdessä keittiössä. En kyllä ikinä muista, että kukaan olisi valittanut erityisen paljon ruuasta. Meillä laitettiin ihan tavallista kotiruokaa, mutta välillä otettiin uudempia ideoita esim Allt Om Mat-lehdestä tai jostain muusta vastaavasta.
-91
[/quote]
Niin ja yhdessä syötiin kyllä iltaisin ja viikonloppuna myös lounaalla ja jopa joskus aamiaisellakin. Ja vanhemmat joivat joskus viiniä (iik!!!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset ei vielä teinejä.
Kun olin teini meillä syötiin yhdessä joka päivä pöydän ääressä koko perhe. Sitä mukaan kun minä ja sisaruksen mentiin ylä-asteelle ja köksä alkoi, sovittiin ruuanlaitto päivät. Eli jollain lapsella oli ruuanlaitto päivä. Käytiin vanhempien kanssa yhdessä kaupassa ja suunniteltiin ruuat. Tarvittaessa vanhempi tai isompi sisarus auttoi ruuanlaitossa. Ruoka ollut aina hyvää ja saa aivan uuden merkityksen, kun sai 14vuotiaana sitä koko perheelle valmistaa.
Kaikilla lapsilla oli 2-4 kertaa viikossa harrastuksia ja lisäksi nähtiin kavereita. Muutamaa päivää lukuunottamatta kaikki olivat ruokapöydässä viideltä syömässä.(Ja jos jollain oli kaveri kylässä hänkin oli tietenkin syömässä ja osallistumassa ruuanvalmistukseen, kattaamiseen jne.)
Näin Helsingissä 2000-luvun alussa duunari perheessä. :)
28, jos olisit -90, epäilisin mun broidiksi ;) -30-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:56"]
Siis syökö jotkut ihan oikeasti telkkarin ääressä? Ja mä olen pitänyt pahana sitä kun meillä luetaan aina aamupalalla lehtiä.
[/quote]
Television katselu = ajan käytön hyödyntämistä???
Ihan oikeasti kyllä monet syö. Sitä kutsutaan ajankäytön hyödyntämiseksi. Syodessä kun voi tehdä muutakin kuin vain syödä.
[/quote]
Ap jatkaa vielä: meillä on exän kanssa lasten tapaamiset sovittu vuoroviikoin.
Lapset kysyvät useinkin etukäteen, että mitä ruokaa on. Lisäksi käyvät jääkaapilla. En ole kysynyt exän uusioperheen tapoja, mutta minulta lapset kysyvät aina, että saako jääkaapista ottaa sitä tai tätä.
Aina olen sanonut, että saa ottaa ihan mitä vaan haluavat, ja lupaa ei tarvitse erikseen kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakaan ruuan kanssa ei katsota teeveetä vaan seurustellaan oman perheen kanssa. Ei mene aika hukkaan, vanhemmat pysyvät ajantasalla lasten suhteen ja lapset oppivat kunnioittamaan vanhempien läsnäoloa. Ja ihan tiedoksi me asumme suurkaupungissa kaikkien palveluiden ja kotkotusten keskellä.
Mitä hyötyä on teeveen katsomisesta samalla kun syö? Taitaa ruokailutavat ihan haarukan ja veitsen käytöstä alkaen olla tuntematon käsite
En voi käsittää tätä tapaa, että syödään erikseen, vaikka kaikki perheenjäsenet olisivat kotona. Eli tietokoneen tai television ääressä.
Enkä käsitä sitä, ettei ruokailla yhdessä. Miksi ei?
Voi hyvänen aika - mitä siinä menettää, jos ei olekaan koneen ääressä 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästähän on tutkimuksia, että teineillä on vähemmän ongelmia niissä perheissä, joissa ruokaillaan yhdessä, olikohan viime viikolla viimeksi tällaisia tuloksia julkisuudessa. Sitähän ei voi varmaksi sanoa että onko juuri se ruokailutilanne selittävä tekijä ja tuskin onkaan. Mutta perheen arvojahan se kyllä kuvaa, jos vanhemmista on parempi ruokailla telkkarin tai tietsikan ääressä kuin yhdessä kasvokkain, ja tämä arvotausta lienee selittävä tekijä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 20:29"]
Olet selvästikin maaseudulta ja elämä hyvin erilaista. Mutta ihan kiva että pöperösi kelpaavat lapsillesi. Meillä syödään usein olohuoneessa telkkarin äärellä tai jokainen syö missä haluaa ja milloin haluaa.
[/quote]
Eiköhän tuo kerro lähinnä yhteiskuntaluokasta kuin asuinseudusta. Mä olen roskaväen kakara maalta, kunnon syrjäseudulta ja meillä syötiin telkan edessä kuka mitäkin. Mieheni on oikein Helsingistä (vau!) ja syövät saman pöydän ääressä, vanhempien koulutuskin on hieman korkeampi kuin mun vanhemmilla. :D
[/quote]
Höh, taaskaan mun viesti ei tallentunut...
siis tuokaan ei aina pidä paikkaansa. Mun mies on johtaja/yrittäjäperheestä eikä anoppi tehnyt koskaan ruokaa kotona, lapset söi voileipää tms kotona. Edustusillallisia kyllä oli. Itse tulen köyhästä stadilaisesta duunariperheestä ja meillä syötiin aina yhdessä ja kestittiin ystäviä usein karjalaiseen tapaan (äiti tuli itäsuomesta)
Luulisin että tuo vauhdissa syöminen on kuitenkin enemmän wt tapa kuin keskiluokkaista??
[/quote]
Av:lla kaikki tuntee sen wt-perheen, joka laittaa gourmet-ruokaa, ja sen "johtavassa asiantuntiatehtävässä" olevan yksinhuoltajaäidin, joka istuttaa lapsensa telkkarin ääreen syömään kalapuikkoa ja ranskalaisia. YLEENSÄ nämä tv:n ääressä Äitien tekemää ruokaa syövät (tai vaihtoehtoisesti jotain mahdollisimman halpaa, itsetehtyä, ilman minkäänlaisia rehuja) ovat niitä "huonommista perheistä" olevia. Yleensä.
Meilläkin se näkyy ihan selkeästi. Minä olen keskiluokkaisesta perheestä, jossa syötiin yhdessä aina iltaisin ja viikonloppuisin myös lounaalla. Miehen perheessä, joka on aivan oppikirjan mukainen wt-perhe, ei koskaan syödä pöydän ääressä? Ei koskaan. Heillokei edes ole pöytää, mihin koko kuusihenkinen perhe olisi mahtunut. Ja ruokana on kalapuikkoja ja ranskalaisia, koska lapset ovat joskus pienenä olleet nirsoja ja anoppi keksi, että syötetään lapsille sitten vain eineksiä, sillä ne ovat halpoja.
Voi elämänkevät. Me laitettiin ruoka siskojen kanssa ihan keskenämme, ei tarttettu äitiä passaamaan ja laittamaan lautasenreunoille salaatteja. Näin siitä lähtien kun vanhin meistä oli jotain 14-15. Jos hän ei ollut kotona, laitettiin me nuoremmat ruoka.
No, meillä ei ollutkaan turhautunutta kotiäitiä pyörimässä jaloissa :D
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 19:37"]
Minä laitan toisinaan miehellenikin annoksen valmiiksi koska tykkään tehdä hienon annoksen, ehkä ap:kin...
Mukavaa että teinit tykkäävät :)
[/quote]
Minä laitan usein annokset valmiiksi sen vuoksi, että pöydässä on sitten rauhallisempaa, kun ei tarvitse enää kauhoa isolle sakille monista kipoista eri ruokia.
Lisää jos ottaa, niin sitten sa akukin ottaa itse.
Jaa syödessä seurustellaan kivasti perheen kanssa. Lapsuudenkodissa yritettiin joo. Aina meni itkuksi ja ovienpaiskomiseksi. Ei oltu ilmeisesti mikään muumiperhe. Eipä ihme etten osaa syödä jos läsnä on muita ihmisiä. Poikkeuksena mieheni.
Ap jatkaa: Hevi -tuotteiden lautaselle valmiiksi laittaminen on puolta nopeampaa, kuin tehdä salaatti.
Lisäksi molemmat lapseni laittavat myöskin itse ruokaa - ja antaumuksella. Monet keskustelut on käyty mm. siitä, mihin ruokaan tietyt mausteet sopivat ja kypsyysasteista. En minä vaan passaa lapsia/miestä. Kuka tämänkin väitteen keksi esittää?
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 20:57"]
Meillä on 4 lasta joista 3 jo kotoa poissa. Eipä ole koskaan tullut natinaa ruuasta, murrosiästä lähtien ovat olleet pikemminkin kunnon gurmandeja kuin nirsoja koskaan. Meillä on aina syöty yhdessä, ruokailu määrittelee harrastukset eikä päinvastoin. TVn edessä ei syödä koskaan, kahvit voidaan juoda joskus (me vanhemmat).
Meillä on usein illallisia ja lapset on olleet vauvasta saakka mukana. Kaipa siinä on tottunut monenlaisiin ruokiin samoin kuin matkoillakin. On ihanaa kun nuo isot soittaa viikolla kotiin ja kysyvät mitä hyvää laitetaan viikonloppuna:) Jokainen tekee tai tuo jotain ja ruokailu on sellaista ihanaa italialaistyylistä hälinää mikä kestää tunteja:D
[/quote]
Mukavaa että teillä on aikaa. Kaikilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta nököttää keskenään tuntikaupalla. En myöskään pakota lapsiani syömään ruokaa mikä ei maistu vaan saavat vapaasti valita ruokansa.
[/quote]
No ensinnäkään mä en tee pahaa ruokaa:) Vaan niin hyvää että kelpaa aina ja kaikille.
Meillä ruokailu on yksi tärkeä yhdessäolon muoto, jutellaan kuulumiset, keskustellaan maailman isoista ja pienistä asioista ja puretaan murheet yhdessä. Niin oman perheen kuin ystävienkin kesken. Kuvaavaa on että kun meillä on vieraita emme koskaa istu sohvilla vaan aina tuon 3m pöydän ääressä - parhaimmillaan 8-10 tuntia...:)
Meillä on ihan normaalisti aikaa työpäivän ja harrastusten ohessa, iso talo mikä vie osan ajasta jne. Ei ruuan laittamiseen mene hirveästi aikaa ja taas syömiseen ja seurusteluun käytetty aika ei todellakaan ole hukkaan heitettyä! Kannattais varmaan niin ei tulisi ongelmia lasten ja nuorten kanssa...
8
[/quote]
Vaikea sanoa mikä on hukkaan heitettyä aikaa kun jokaisella omat intressinsä mutta mahdolliset ongelmat kakaroiden kanssa ei liity mitenkään siihen missä syödään ja keiden kanssa. Aivan uskomaton uskomus mielestäni sinulla.