Lue keskustelun säännöt.
Psykologit hoi!
06.05.2013 |
Olen harkinnut alanvaihtoa ja psykologian opintoihin hakeutumista. Psykologia aiheena siis kiinnostaa, mutta en yhtään oikeasti tiedä, mitä psykologi työkseen tekee. Omat kokemukset rajoittuvat yhteen käyntiin ammatinvalintapsykologilla joskus hamalla 90-luvulla...
Jos siis sinä psykologi luet tämän, niin voisitko kertoilla esimerkein, mitä työ käytännössä on! Istut pöytäsi ääressä, asiakas tulee sisään, mitäs sitten? Ihan kaikista mahdollisista eri työmahdollisuuksista (koulu, sairaala, perheneuvola, kuntoutuskeskus, te-toimisto, jne...) olisi kiva kuulla. Työskentelevätkö psykologit muuten muistisairaitten kanssa? Ja millaisiksi kuvailisit opintoja, erään tuttavani mukaan diipadaapaa... eli saako niistä luonnontiedepohjalta mitään irti? :)
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis lähdetään nyt siitä, että psykologia on ihmisen ja ihmismielen toimintaa ja käyttäytymistä. Psykologi voi työskennellä vaikkapa mainostoimistossa!
Koska itsekin olet ihminen ja psykologia ei ole eksaktia tiedettä, voit hyvinkin kokea sen itsesäänselvyyksien luettelemiseksi ja diipadaapaksi, koska sinulla on maalaisjärkipohja asioihin.
Tosi monella hyvin empaattisella ja ihmisen toimintaa ymmärtävällä hakijalla jää sisäänpääsy kiinni siitä tilastomatematiikasta, mutta tilastotiede on hyvin keskeinen osa psykologiaa. Testien täytyy olla normitetut, jotta yksittäistä ihmistä voidaan verrata.
Psykologia on hyvin naisvaltainen ala, missä on paljon julkisia työpaikkoja, eli palkka ei ole kauhean kilpailukykyinen. Harkitsisin alanvaihtoa todella tarkasti.
Olisikohan psykologiaa tarjolla avoimessa yliopistossa, lue siellä perusopinnot ja mieti sitten, kiinnostaako ala todellisuudessa sinua. Lukion oppikirjat lienet lukenut jo?
Eikös alkupalkka ole noin 3000 euroa? Ja työllisyystilanne näyttää aika hyvältä. Mutta kun tosiaan en tiedä itse työstä oikein yhtään mitään niin vaikea sanoa sopisinko psykologiksi! Psykologiliiton sivuilla puhutaan vain "arvioinneista", "moniammatillisesta yhteistyöstä", "asiantuntijuudesta" ja "tukemisesta". Öhh.....
Psykologin työ on suurimmaksi osaksi ihmisten valituksen kuuntelua, ja joskus todella raskaita juttuja (kuolemasta, itsemurhista, hyväksikäytöstä jne), joten oman psyykkeen on pakko olla erittäin vahvassa kunnossa, jos tuohon työhön haluat. Ja jos haluat olla siinä vielä hyvä, niin empaattisuus on tärkeää. Ammatti on potilasta ja tätä auttamista varten täysin.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 02:44"] Tekeekö psykologi asiakkaalle jotain testejä ja vertaa niitten tuloksia joihinkin vertailuarvoihin? Vai kaiveleeko ps vain muististaan asioita ja sitten kirjoittaa lausunnon? vai mitä kummaa? Itse tuolla ainokaisella psykologikäynnilläni piirtelin jotain kuvia ja jutustelin. Psykologi ei sanonut oikein juuta eikä jaata, kannusti vain lääkikseen kuten kaikkia muitakin luonaan käyneitä...
[/quote]
Psykologi tekee kyllä kaikenlaisia testejä tarvittaessa, mutta LAUSUNTOJA ei kirjoita, vaan se on PSYKIATRIN hommaa. Psykologi on se, joka kuuntelee itkua päivät pitkät ja kirjoittaa ylös tarpeelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kirjoittaa lausuntoja, ainakin netin mukaan. Olen empaattinen, mutta en ota vieraiden ihmisten suruja omikseni. Edelleen minua kiinnostaa onko psykologille (ilman neuro-pätevyyttä) töitä muistisairaiden parissa ja vanhusten kuntoutukseen ja omatoimisuuden ylläpitämiseen liittyvissä asioissa?
Psykologin lausunnot on siis sellaisia vähemmän tärkeitä juttuja, kuten esim. johonkin armeijan kutsuntoihin jne. Psykologi ei esim. päätä lääkityksestä (ei ole edes valtuutuksia kirjoittaa reseptejä), tai potilaan hoidon kestosta. Se on psykiatrin alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole psykologin alkupalkka 3000 euroa! Ei ole opettajankaan.
Jos sinua kiinnostaa nimenomaan muistisairaiden parissa työskentely, psykologi on ihan väärä ammatti sinulle. Niitä tehtäviä tekevät hoito- tai sosiaalialan ihmiset.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 00:58"]
Psykologin lausunnot on siis sellaisia vähemmän tärkeitä juttuja, kuten esim. johonkin armeijan kutsuntoihin jne. Psykologi ei esim. päätä lääkityksestä (ei ole edes valtuutuksia kirjoittaa reseptejä), tai potilaan hoidon kestosta. Se on psykiatrin alaa.
[/quote]
Mikä nyt sitten määrätään vähemmän tärkeäksi jutuksi? Ilmeisesti ainoa tärkeä juttu on lääketiede? :) Ja koska psykologia ei kuulu lääketieteeseen, ei psykologi tietenkään puutu lääkityksiin. Kaiken lisäksi osa psykologien asiakkaista ei edes ole sairaita eikä lääkityksille näin ollen ole tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 00:58"]
Psykologin lausunnot on siis sellaisia vähemmän tärkeitä juttuja, kuten esim. johonkin armeijan kutsuntoihin jne. Psykologi ei esim. päätä lääkityksestä (ei ole edes valtuutuksia kirjoittaa reseptejä), tai potilaan hoidon kestosta. Se on psykiatrin alaa.
[/quote]Psykologi = terapeutti. Tekee testit, kuuntelee, kirjaa ylös ja raportoi eteenpäin. Enimmäkseen ainakin tk-psykologit lähinnä vain kuuntelevat potilasta ja kirjoittavat potilaskertomusta. Psykoterapiassa sitten terapeutit ottavatkin enemmän kantaa potilaan asioihin, Psykologilla ei ole lääkärin koulutusta, eli hän ei voi määrätä/suositella mitään lääkitystä, eikä myöskään kirjoittaa virallisia lausuntoja esim. Kelaan sairauspäivärahaa varten. Psykiatri taas on koulutukseltaan lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan, ja hän määrää lääkkeet, päättää hoidosta ja kirjoittaa lausunnot.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:10"]
Mikä nyt sitten määrätään vähemmän tärkeäksi jutuksi? Ilmeisesti ainoa tärkeä juttu on lääketiede? :) Ja koska psykologia ei kuulu lääketieteeseen, ei psykologi tietenkään puutu lääkityksiin. Kaiken lisäksi osa psykologien asiakkaista ei edes ole sairaita eikä lääkityksille näin ollen ole tarvetta.
[/quote]
Hetkinen, missä minä sanoin että muut asiat eivät olisi tärkeitä? Sanoin vaan, että ne lausunnot joita psykologi kirjoittaa (oman työpaikan ulkopuolista käyttöä varten) ovat vähemmän tärkeitä kuin psykiatrin lausunnot, jotka määrittelevät lääkityksen, hoidon muodon, tarpeen, keston jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:06"]
Ei ole psykologin alkupalkka 3000 euroa! Ei ole opettajankaan.
Jos sinua kiinnostaa nimenomaan muistisairaiden parissa työskentely, psykologi on ihan väärä ammatti sinulle. Niitä tehtäviä tekevät hoito- tai sosiaalialan ihmiset.
[/quote]
Kun kiinnostaisi vanhenevan väestön toimintakyvyn säilyttäminen ja muistisairaiden kuntoutus, ei niinkään pelkkä perushoitotyö. Tietääkseni muistihoitaja kyllä testaa ja ohjaa jatkotoimenpiteisiin, mutta pitäisi olla SH tms. koulutus ja työkokemusta - eikä hoitajan ammatti taas oikein kiinnosta. En sitten tiedä voiko tuollaista tarkoittamaani hommaa oikeasti tehdä kukaan missään millään tutkinnolla...
Paljos aloittava PsM sitten tienaa kunnan/valtion leivissä?
Onko koko ketjussa muuten yhtään psykologia äänessä? :)
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:21"]
Onko koko ketjussa muuten yhtään psykologia äänessä? :)
-aloittaja
[/quote]
Ketjun sävy on sellainen, että eipä tee mieli juurikaan kommentoida.
Itse työskentelen perheneuvolassa ja koen työni erittäin merkitykselliseksi. Opinnot eivät olleet diibadaabaa, ei myöskään työni tai lausuntoni (joita tehdään paljon). Jonkin verran työssä on toki asiakkaiden murheiden kuuntelua, mutta ei meillä ole juurikaan aikaa pelkän valituksen kuuteluun näin kunnallisella puolella, vaan samalla tehdään suunnitelmaan mitä asialle pitää tehdä. Psykiatreja meillä on käytössä todella vähän, joten he tekevät käytännössä juuri niin kun ehdotamme. Psykiatri on vaan se joka määrää sen lääkkeen tai tekee kelan lausunnon (minun lausuntoni pohjalta). Meillä psykiatrit toivovat että asiakkaiden kanssa on puhuttu esim. lääkitysasiat ja diagnoosin hakemiset selviksi, ettei heidän käynnillään tarvitse aloittaa ihan alusta. Paljon lausuntoja menee sivistystoimeen ja kuntoutuksen hakemiseksi kunnan maksusitoumuksella. Ihmettelen kovasti jos lapsen koulunkäynti ja kuntoutus ovat jonkun mielestä "vähemmän tärkeitä" asioita kuin esim. vammaistuen (ent. hoitotuen=pienen rahamäärän) saaminen perheelle, mikä on meillä yleisin asia mihin psykiatrin lausuntoa tarvitaan.
Muistisairaiden kanssa meillä kunnalla ei työskentele kuin tk-psykologi, joka tekee muistitutkimukset työikäisille. Vanhuksille ei kunnassamme ole mitään palvelua psykologeilta (yksityistä tai kunnallista).
No varmaan nyt sitten kannattaa miettiä aluksi että mikä sua siinä kiinnostaa. Siis jos sulla on Luonnontieteellinen ote niin varmaan sit neuropsyka on enemmän sun juttu? Ja tohon diipadaapaan en osaa ottaa kantaa, terapia kuitenkin ihmisillä toimii joten se nyt ei ainakaan ole diipadaapaa. kysyisin tuttavaltasi että mitä hän pitää diipadaapana ja onko nykyään mikään tiede diipadaapaa?
työ on siis erilaista riippuen suuntautumisesta. Minä valmistun vuoden päästä ja toihon työllistyväni kliiniselle sektorille-> mielenterveystoimistoon, psykiatrian poliklinikalle tms.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 08:43"]
Ketjun sävy on sellainen, että eipä tee mieli juurikaan kommentoida.
[/quote]
Minusta on hieman outoa, että psykologina toimiva henkilö ottaa nokkiinsa siitä, kun joku sanoo asian suoraan näistä lausunnoista yms.... Kyllä luulisi että psykologi osaa ajatella asiaa enemmänkin kuin yhdeltä kannalta, eikä tarttuisi epäolennaiseen. Toisin näyttää olevan. Kyllähän ne potilaan kannalta tärkeimmät lausunnot ja päätökset tekee psykiatri; se taas ei muuta sitä faktaa että psykologin työ on yhtä tärkeää (koska hän hoitaa potilasta ja tekee tarvittavat lausunnot psykiatrin luettavaksi). Ainakaan oma psykologini ei koskaan ota kantaa lääkitykseen, vaan kyselee lähinnä miten se on toiminut ja pitääkö sitä vaihtaa - psykiatrin juttusilla se joko vaihdetaan tai ei, perustuen omiin haluihini.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 08:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:21"]
Onko koko ketjussa muuten yhtään psykologia äänessä? :)
-aloittaja
[/quote]
Ketjun sävy on sellainen, että eipä tee mieli juurikaan kommentoida.
Itse työskentelen perheneuvolassa ja koen työni erittäin merkitykselliseksi. Opinnot eivät olleet diibadaabaa, ei myöskään työni tai lausuntoni (joita tehdään paljon). Jonkin verran työssä on toki asiakkaiden murheiden kuuntelua, mutta ei meillä ole juurikaan aikaa pelkän valituksen kuuteluun näin kunnallisella puolella, vaan samalla tehdään suunnitelmaan mitä asialle pitää tehdä. Psykiatreja meillä on käytössä todella vähän, joten he tekevät käytännössä juuri niin kun ehdotamme. Psykiatri on vaan se joka määrää sen lääkkeen tai tekee kelan lausunnon (minun lausuntoni pohjalta). Meillä psykiatrit toivovat että asiakkaiden kanssa on puhuttu esim. lääkitysasiat ja diagnoosin hakemiset selviksi, ettei heidän käynnillään tarvitse aloittaa ihan alusta. Paljon lausuntoja menee sivistystoimeen ja kuntoutuksen hakemiseksi kunnan maksusitoumuksella. Ihmettelen kovasti jos lapsen koulunkäynti ja kuntoutus ovat jonkun mielestä "vähemmän tärkeitä" asioita kuin esim. vammaistuen (ent. hoitotuen=pienen rahamäärän) saaminen perheelle, mikä on meillä yleisin asia mihin psykiatrin lausuntoa tarvitaan.
Muistisairaiden kanssa meillä kunnalla ei työskentele kuin tk-psykologi, joka tekee muistitutkimukset työikäisille. Vanhuksille ei kunnassamme ole mitään palvelua psykologeilta (yksityistä tai kunnallista).
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Tuon diipadaapan kuulin tosiaan psykologian pääaineopiskelijalta, itselläni ei ole mitään kokemusta psykologian yo-tason opinnoista...
Onko sinulla kokemusta muista psykologin tehtävistä? Onko neuropuolen tehtäviä paljon tarjolla? Molissa haetaan tällä hetkellä kuntoutuspsykologia, mitähän sellainen tekee?
Luulen, että liittyy paljon katteettomia odotuksia psykologian opintoihin ap:lla nyt. Suosittelen minäkin, että luet perus- ja aineopinnot avoimessa, niin pääset vähän kärryille siitä, millainen tieteenala se on. Tutkimushan painottuu koulutuksessa kliinistä puolta enemmän, käytännössä ja täydennyskoulutuksella sitten niitä oppii.
Toinen pointti on sitten odotukset työtehtävistä. Eivät ole kovin hohdokkaita ja palkkaus on koulutukseen nähden kehno. Hyvä puoli on tietysti se, että jos ei halua kasvukeskuksissa työllistyä, niin virkoja tai muita nimenomaan psykologin pätevyyttä vaadittavia tehtäviä on paljon. Mutta voitko niissä todella auttaa ihmisiä? Onko resursseja: ovatko tehtävät mielekkäitä?
Muistisairaiden kanssa työskentelyyn en ymmärrä psykologia ammattivalinnaksi. Siihenhän on muistihoitajan erikoistumiskoulutuksia, jotka voi käydä vaikka lähihoitaja. Katso työkkäristä tms., onko oikeasti niin korkeita virkoja, että kannattaa psykologina sinne ryhtyä.
Alanvaihdon ja koulutuksen tulee olla taloudellisesti kannattavaa. Mieti siis vielä, onko juuri psykologi se sinun juttusi. Voisit myös selvittää, mikä olisi sinulle sopivin koulutusväylä.
ylös!