Psykologit hoi!
Olen harkinnut alanvaihtoa ja psykologian opintoihin hakeutumista. Psykologia aiheena siis kiinnostaa, mutta en yhtään oikeasti tiedä, mitä psykologi työkseen tekee. Omat kokemukset rajoittuvat yhteen käyntiin ammatinvalintapsykologilla joskus hamalla 90-luvulla...
Jos siis sinä psykologi luet tämän, niin voisitko kertoilla esimerkein, mitä työ käytännössä on! Istut pöytäsi ääressä, asiakas tulee sisään, mitäs sitten? Ihan kaikista mahdollisista eri työmahdollisuuksista (koulu, sairaala, perheneuvola, kuntoutuskeskus, te-toimisto, jne...) olisi kiva kuulla. Työskentelevätkö psykologit muuten muistisairaitten kanssa? Ja millaisiksi kuvailisit opintoja, erään tuttavani mukaan diipadaapaa... eli saako niistä luonnontiedepohjalta mitään irti? :)
Kommentit (58)
Moikka! Ehkä oletkin jo hakeutunut opiskelemaan psykologiaa viestin kirjoittamiseen jälkeen, mutta vastaanpa silti. Olen kolmannen vuoden psykologian opiskelija Itä-Suomen yliopistossa, ja kirjoitan opiskeluistani blogia. Sieltä saisit varmasti ainakin jotain hajua mahdollisista ammateista, tai voit tietysti laittaa kysymyksen kommentteihin, niin vastaan tarkemmin.
http://roosanpikseliblogi.blogspot.fi/
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 17:08"]Itse työskentelen yrityssektorilla psykologina ja työni on hyvin monipuolista ja mielenkiintoista. Omilla valinnoilla, sivuaineilla ja esim. harjoittelupaikan valinnalla pystyy vaikuttamaan luonnollisesti siihen, minne on mahdollista työllistyä. Oma ansiotasoni vaihtelee vuosittain reilustikin, peruspalkkani on 5000+, ja katson sen olevan hyvin linjassa työni vaativuuteen. Minäkin suosittelen tutustumaan alaan avoimen kautta, joskin alkuvaiheen opinnot ovat aina harmittavan pintapuolisia.
[/quote]
Olen juuri valmistuva abi ja aion hakea Itä-Suomen yliopiston psykalle. Olen järkeillyt niin, että sivuaineita kannattaa toki miettiä siltä kannalta, onko jo jokin ammattitoive mielessä, mutta se, että opiskelet sivuaineena vaikkapa markkinointia (mainosten suunnittelu ja markkinointi tähtäimessä), ei sulje pois mahdollisuutta työllistyä helposti vaikkapa terveyskeskuspsykologiksi tai henkilöstöpäälliköksi.
Olenko oikeassa?
AP:lle vielä ehdottaisin, että etsisit käsiisi jonkun psykologin yhteystiedot ja pyytäisit häntä ystävällisesti kuvailemaan sinulle vaikkapa eilisen työpäivänsä ja kaikki sen sisältämät tehtävät. Olen itse tehnyt näin ja monet ammattilaiset eri aloilta kertoo mielellään kokemuksiaan. Näin saat ainakin todenperäisen ja asiallisen vastauksen sen sijaan, että saisit vain, usein tietämättömien amatöörien, epämääräisiä vastauksia. Voit jopa lähettää kysymyksen usealle eri psykologille.
Ja vielä, AP, ihan jo lukion oppimäärällä uskallan sanoa, että vanhustyön kehittämistehtäviä kyllä psykologin koulutuksella avautuu, näin lukee ihan jo oppikirjassanikin. Tsemppiä, toivottavasti meillä momemmilla natsaa! Psykologia on ihanan laaja ala, pitää vain muistaa, että siellä on myös matikkaa ja työ on raskasta, mutta motivoivaa ja palkitsevaa. Ja palkkaakin voit määrätä ainakin toistaiseksi omantunnon mukaan hakeutumalla yksityiselle sektorille, jos kunta ei vastaa palkkatoiveitasi!
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 00:58"]
Psykologin lausunnot on siis sellaisia vähemmän tärkeitä juttuja, kuten esim. johonkin armeijan kutsuntoihin jne. Psykologi ei esim. päätä lääkityksestä (ei ole edes valtuutuksia kirjoittaa reseptejä), tai potilaan hoidon kestosta. Se on psykiatrin alaa.
[/quote]
Heh. Sairaalamaailmassa, varsinkin lastenpsykiatrian puolella, ei psykiatreilla oikein muuta "kättä pitempää" ole useinkaan, kuin psykologi ja hänen tekemänsä laajat tutkimukset lausuntoineen. Näihin "vähemmän tärkeisiin" lausuntoihin he sitten perustavat esim. diagnoosinsa. Ja he jopa ottavat psykologin lausunnosta suoria kopioita omiin lausuntoihinsa ja esittävät ne ajatukset ominaan.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 01:06"]
Ei ole psykologin alkupalkka 3000 euroa! Ei ole opettajankaan.
Jos sinua kiinnostaa nimenomaan muistisairaiden parissa työskentely, psykologi on ihan väärä ammatti sinulle. Niitä tehtäviä tekevät hoito- tai sosiaalialan ihmiset.
[/quote]
Paljos aloittava PsM sitten tienaa kunnan/valtion leivissä?
[/quote]
Itse olen vastavalmistunut ja olen hakeutunut erittäin vaativiin psykologin tehtäviin julkiselle puolelle. Tehtäväkohtainen palkka on hieman alle 3900, ilman lisiä.
Psykologit määrittelevät oman palkkansa.
Minimipalkkasuositus on 3200, lausunnot ovat erittäin tärkeitä ja niillä voi saada paljon tärkeitä asioita mutta ei lääkkeitä, psykologi ei ole sama asia kuin terapeutti. Psykologi voi kyllä käydä terapiakoulutuksen ja olla myös terapeutti, kuten kuka tahansa. Psykologit ovat yleensä psykoterapeutteja, joka on laillistettu nimike erotuksena esim. kukka-, aroma- ja enkeliterapeuteista.
Ap: Tuo mitä kuvasit haluavasti tehdä ei ole ehkä psykologiaa. Toimintaterapia?
Asiallisempaa tietoa psykologin työstä, opiskelusta ym. saat varmaankin muualta kuin täältä. Suosittelen liiton sivuja: psyli.fi, ammattinetti.fi ja työpaikkailmoitusten lukemista, niin saat käsitystä erilaisista tehtävistä. Opintojen sisältö taas selviää parhaiten yliopistojen sivuilta. Ainakin silloin viime vuosituhannella kun opiskelin, yliopistojen välillä oli jonkin verran eroja, esim. jossain tehtiin gradut tilastollisilla menetelmillä ja toisissa laadullisilla, joissain painotettiin enemmän tutkijakoulutusta ja toisissa kliinistä työtä. Että jos on valinnanvaraa paikkakuntien suhteen niin kannattaa vertailla. Minun työtäni olet siis jo nähnytkin, toki nykyisin testit ovat enimmäkseen tietokoneella ja tiedonhakukin sujuu netissä, mutta keskustelu on edelleen päämenetelmä ohjauksessa.
t. ammatinvalintapsykologi
Olen työskennellyt koko työurani henkilöstökonsulttina ja koulutukseltani olen siis psykologi. Vuosituloni ovat n. 60 000 €. Työni on erittäin monipuolista, itsenäistä ja antoisaa. Käytännössä pitää kuitenkin osata myydä eli ihan perinteistä psykologinhommaa tämä ei ole. En siitä kyllä opiskeluaikanakaan ollut pätkääkään kiinnostunut. Työ- ja organisaatiopsykologia on minun juttuni :).
Ammatinvalintapsykologi täällä terve. Luepa psykologin ammatinkuvaus ammattinetistä:
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 16:30"]
Haluni muistisairaiden parissa työskentelyyn on ymmärretty vähän väärin, sillä en halua varsinaisesti hoitaa sairaita vaan sairautta. Muistisairauden etenemisen hidastaminen toiminallisin keinoin? Uusien korvaavien toimintatapojen kehittäminen? Vanhusten (myös ei-muistisairaiden) omatoimisuuden ja aktiivisuuden tukeminen mahdollisimman pitkälle elämässä? Nythän monet vanhukset elävät hylättyinä joko omiin koteihinsa tai täysin laitostuneina hoitopaikoissa. Vireäkin vanhus taantuu äkkiä jouduttuaan syystä tai toisesta vuodepotilaaksi. Toisinkin voisi olla, ja uskon, että psykologialla olisi oma, iso roolinsa tässä kehityksessä.
[/quote]
Miten tämä viesti sitten pitäisi ymmärtää? Kerrot toimintaterapeutin työtehtävistä, myös muistihoitajan koulutus käy. Toisaalta käsitteellistät kummallisesti: hoitaa sairautta, kun puhut kuiten kuntouttavasta ja terapeuttisesta hoitotyöstä.
Toisaalta, jos sinua kiinnnostaa kehittämistehtävät, niin kysymys kuuluu, minkä alan ihmiset kehittämistyötä tekevät? Mitä kehittämistyötä haluat tehdä: tutkimustyötä? Jossakin organisaatiossa tehtävää kehittämistyötä? Jotain suurempaa hanketta? Ei ihan heti tule mieleen, että psykologi pitäisi olla näitä tekemässä. Mietin, että saattaisiko luonnontieteellinen koulutuksesi käydä ihan hyvin, kun hankkisit siihen täydennyskoulutusta? On myös ylikouluttautumisen vaara, vaikutat oudolta, jos sinulla on kaksi yliopistotutkintoa ja sitten haet peruspsykologin tai hoitajan hommiin, johon kävisi vähempikin koulutus. Mihin sinulla edes on varaa? Entä teknillinen puoli, käytettävyys, voisitko suuntautua sinne? Siellä ne rahakkaat hankkeet ovat, siellä psykologiasta on hyötyä, mutta yksin sillä ei pärjäisi.
En ole psykologi vaan puheterapeutti, mutta toimin työparina psykologin kanssa ja meillä on paljon yhteisiä asiakkaita, osaan siis jotain kertoa omalta kantiltani lasten ja nuorten kanssa työskentelevän psykologin työstä.
Päiväkoti-ikäisten lasten kanssa työskentelvät psykologin työtä on paljon lapsen lähiympäristön ohjaaminen. Psykologin avustuksella yritetään siis löytää toimivia ratkaisuja ja toimintatapoja lapsen arkeen, jos arki ei syystä tai toisesta luista. Konsultoidaan päiväkodissa, jutellaan vanhempien kanssa. Jos herää epäilys siitä, että lapsen kokonaiskehitys ei etene ikätasoisesti, psykologi tutkii lapsen standardoiduilla testeillä. Testien avulla psykologi arvioi mm. lapsen kielen kehitystä, visuaalista hahmotusta, keskittymistä jne. Psykologikin kirjoittaa lausuntoja toisin kuin joku tuolla väitti ja ne ovat tärkeä osa työtä. Psykologin lausunto on painokas esim. kouluvalinnassa, siihen ei mitkään lääkärit puutu. Psykologi tekee kouluvalmiusarviot.
Kouluikäisten asiakkaiden kanssa psykologi työskentelee sitten jo enemmän kahdestaan vaikka vanhempien ohjaus siinäkin on tärkeää. Lapsen kanssa on terapeuttisia keskusteluja ja myös vanhempainohjausta ilman lapsen läsnäoloa voi psykologi järjestää. Myös kouluikäisen kehitystasoa psykologi tutkii tarvittaessa.
Ja todellakin psykologin lähtöpalkka on vähintään 3000 e. Psykologeista on kova pula ympäri maata, vakipaikkoihinkaan ei meinata saada väkeä.
Olen psykologi ja psykologiliiton minimipalkkasuositus on tällä hetkellä 3200 €. Ongelmana palkassa kuntapuolella on se, että palkka ei automaattisesti nouse kokemuksen myötä nykysopimuksen perusteella kuin 8 %. Työpaikkaa on hyvä välillä vaihtaa, jotta palkka kehittyisi. Monilla erikoisaloilla vaaditaan myös lisäkoulutuksia, kuten neuropsykologiassa, eikä lisäkoulutuskaan tuo merkittävää palkanlisää suhteess koulutusten vaativuuteen. Kutsumusta siis tarvitaan. Työskentelykenttä on laaja, kuten ap tiesikin, koulumaaillmasta vankimielisairaalaan ja yksityisvastaanoton pitämiseen tai rekrytointikonsulttina toimimiseen. Ja neuropsykolgit ovat yksi muistisairausdiagnostiikan korkeimpia asiantuntijoita. Psykologina voit tehdä tutkimuksia (testit) tai painottaa terapia tai ennaltaehkäisevää työtä. Psykologit myös kirjoittavat lausuntoja riippuen työskentelykentästä, esim huoltajuuskannaottoja, erityisopetus, ajokyky, työkykyarvioita, mielentilatutkimuksia. Psykologi ei määrää lääkkeitä. Työ on itsenäistä asiantuntijatyötä, voit itse määritellä tutkimusmenetelmät ja terapiaotteen. Työllisyystilanne psykologeilla on erittäin hyvä, työttömyyttä ei ole ja syrjäseuduilla voit reippaasti laittaa oman palkkatoivomuksen.
Ihmisen toiminta ja mieli kiinnostavat. Ja sitten psykologin ammatissa hyvä työllisyystilanne ;) mutta kun en yhtään tiedä, millaista työ käytännössä on, niin en tiedä lähdenkö kehittelemään tätä asiaa pitemmälle. Neuropsykologia tosiaan kiinnostaa, mutta siihen erikoistuminen ei kai käy ihan käden käänteessä ja halukkaita on paljon (internetti kertoi). Ja tuo tuttava on sitä mieltä, että opinnoissa on paljon pohdintaa ja liirumlaarumia, "diipadaapaa". On alanvaihtaja hänkin, opintojensa loppusuoralla.
Onko psykologeille töitä vanhusten parissa, toimintakyvyn ja muistin parantamiseen liittyvissä asioissa? Tarvitseeko olla neuropsykologi?
Ja vieläkin haluaisin tietää, miten työ käytännössä tehdään. Tekeekö psykologi asiakkaalle jotain testejä ja vertaa niitten tuloksia joihinkin vertailuarvoihin? Vai kaiveleeko ps vain muististaan asioita ja sitten kirjoittaa lausunnon? vai mitä kummaa? Itse tuolla ainokaisella psykologikäynnilläni piirtelin jotain kuvia ja jutustelin. Psykologi ei sanonut oikein juuta eikä jaata, kannusti vain lääkikseen kuten kaikkia muitakin luonaan käyneitä...
matematiikka (tilasto) on, on todennäköisyyslaskentaa, ihan miten vain-
Entä minkälaiseen ansiotasoon yksityinen psykoterapeutti pääsee? Ainakin kun itse olen yrittänyt päästä asiakkaaksi, niin todella monella on kalenteri aivan täynnä ja tunnin istunto voi maksaa esim. 80 euroa. Kuluja tulee kai lähinnä työhuoneen vuokrasta ja kirjanpidosta, ja asiakkaaseen ei kai istunnon ulkopuolella juuri käytetä aikaa? Vaikuttaa aika mehevältä mahdollisuudelta tienata hyvä tili. Olenko aivan hakoteillä?
Ohis
En ota kantaa nyt muuhun kuin tuohon diipadaapa-puoleen... Missä ap:n ystävä opiskelee? Olen käsittänyt, että Helsinki, Tampere ja Turku painottavat enemmän tutkimusta ja neuropuolta, esim. Joensuu puolestaan on vähän ihmisläheisempi? Myös pääsykokeissa on eroja - joihinkin luetaan tilastomatikkaa, toisiin kuuluvat soveltuvuuskokeet. Varma en kylläkään ole, itse kun en opiskele psykologiaa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 21:23"]
Entä minkälaiseen ansiotasoon yksityinen psykoterapeutti pääsee? Ainakin kun itse olen yrittänyt päästä asiakkaaksi, niin todella monella on kalenteri aivan täynnä ja tunnin istunto voi maksaa esim. 80 euroa. Kuluja tulee kai lähinnä työhuoneen vuokrasta ja kirjanpidosta, ja asiakkaaseen ei kai istunnon ulkopuolella juuri käytetä aikaa? Vaikuttaa aika mehevältä mahdollisuudelta tienata hyvä tili. Olenko aivan hakoteillä?
Ohis
Et tosiaankaan ole hakoteillä! Löysin netistä jonkun psykanopiskelijoille tarkoitetun palkkainfon ja siinä sanottiin, että yksityisen ammatinharjoittajan _KESKI_palkka on 5600 e. Ja voihan sen itsekin tosiaan laskea, että jos terapeutti ottaa vastaan 6 asiakasta/päivä á 45 min (mikä on erittäinkin kohtuullinen työmäärä) ja liiketoiminnan sivukulut ovat pienet (toimitilavuokra isollakin paikkakunnalla esim. 600 e, lisäksi ehkä jotain kotisivukuluja) niin bruttopalkka nousee helposti kuuteen-seitsemään tonniin. Maukasta tiliä tosiaan tekevät.Minusta yksi epäkohta on sekin, että yksityinen psykoterapeutti tienaa niin paljon rahaa, että hänen lähestymiskulmansa elämään on täysin erilainen kuin esim. opiskelija-asiakkaalla tai vaikka pitkäaikaistyöttömällä. Uskon, että MONEN masentuneen elämä helpottuisi jo pelkästään sillä, jos oma toimeentulo olisi yhtä tukevalla pohjalla.
On mahdollista, että yksityisenä ammatinharjoittajana työskentelevä psykologi (yleensä psykoterapeutti) laskuttaa asiakkailtaan noin 6000 euroa kuukaudessa. Kun tästä sitten vähennetään verot, yrittäjäeläkemaksut, tilavuokrat, työnohjauskulut, kouluttautumiskulut (psykologit/psykoterapeutit ovat tyypillisisesti aktiivisia kouluttautumaan ja päivittämään ammattitaitoaan) ym., jää käteen todennäköisesti noin puolet tai korkeintaan hieman yli tuosta alkuperäisestä summasta. Palkallista lomaakaan ei ole.
Kuusi asiakasta päivässä on muuten aika paljon. Työaikaa on nimittäin varattava myös tiedonetsintään, asiakastapaamisiin valmistautumiseen ja niiden suunnitteluun, erilaisiin paperitöihin, tapaamisiin oman työnohjaajan kanssa, mahdollisiin koulutuspäiviin ym.
Kannattaa myös muistaa, että useimmat yksityisenä ammatinharjoittajana työskentelevät psykologit ovat psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että he ovat käyneet omakustanteisesti usean vuoden kestävän, noin kymppitonnin hintaisen psykoterapiakoulutuksen sekä siihen kuuluvan oman psykoterapian.
T. psykologi-psykoterapeutti
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 21:23"]
Entä minkälaiseen ansiotasoon yksityinen psykoterapeutti pääsee? Ainakin kun itse olen yrittänyt päästä asiakkaaksi, niin todella monella on kalenteri aivan täynnä ja tunnin istunto voi maksaa esim. 80 euroa. Kuluja tulee kai lähinnä työhuoneen vuokrasta ja kirjanpidosta, ja asiakkaaseen ei kai istunnon ulkopuolella juuri käytetä aikaa? Vaikuttaa aika mehevältä mahdollisuudelta tienata hyvä tili. Olenko aivan hakoteillä?
Ohis
[/quote]
Et tosiaankaan ole hakoteillä! Löysin netistä jonkun psykanopiskelijoille tarkoitetun palkkainfon ja siinä sanottiin, että yksityisen ammatinharjoittajan _KESKI_palkka on 5600 e. Ja voihan sen itsekin tosiaan laskea, että jos terapeutti ottaa vastaan 6 asiakasta/päivä á 45 min (mikä on erittäinkin kohtuullinen työmäärä) ja liiketoiminnan sivukulut ovat pienet (toimitilavuokra isollakin paikkakunnalla esim. 600 e, lisäksi ehkä jotain kotisivukuluja) niin bruttopalkka nousee helposti kuuteen-seitsemään tonniin. Maukasta tiliä tosiaan tekevät.Minusta yksi epäkohta on sekin, että yksityinen psykoterapeutti tienaa niin paljon rahaa, että hänen lähestymiskulmansa elämään on täysin erilainen kuin esim. opiskelija-asiakkaalla tai vaikka pitkäaikaistyöttömällä. Uskon, että MONEN masentuneen elämä helpottuisi jo pelkästään sillä, jos oma toimeentulo olisi yhtä tukevalla pohjalla.