Lue keskustelun säännöt.
M41 pohtii avioeroa
08.07.2020 |
Eli elän sinänsä "ihan kivassa" avioliitossa. Kaksi suloista alakouluikäistä lasta. Ei taloudellisia huolia. Ei fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Ei päihteitä merkittävissä määrin. Mutta. Avioliitto on rakkaudeltaan kuollut. Olemme kuin sisarukset. On yritetty parisuhdelomia, ei vaimo oikein innostu. Terapia-ajatuksesta ynähtelee. Seksiä kerran kuussa minun aloitteestani, vaimo passiivinen.
Haluaisin vielä kokea rakkautta ja intohimoa. Samalla mietin, eroaisinko liian helpolla?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.
Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.
Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.
Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.
Aina tää sama "ei ruoho ole vihreämpä aidan toisella puolen"-laulu. Tiedätkö mitä.. saattaa vaikka ollakin! On ollut monen tutun kohdalla, jotka ovat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena pakko mainita että tämä ketju kyllä paljastaa minkäikäiset tyypit näitä kmies sun muita ketjuja täällä tehtailee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jessus tätä aikuisen naisen pskaa😑
repesin XD täähän on miekkonen eikä naikkonen
Ööö niin siis naikkonen, joka esittää miekkosta päivästä toiseen. XD
Käsialasta tämän tunnistaa naisen tekstiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena pakko mainita että tämä ketju kyllä paljastaa minkäikäiset tyypit näitä kmies sun muita ketjuja täällä tehtailee...
Miksi jonkun nuorten ylisjonnejen ajatuksenjuoksut kuuluisivat varhaiskeski-ikäisen miehen parisuhdepohtintaan?
-AP
Olen nainen ja minulla oli lähes vastaava tilanne. Pahempi oikeastaan, kun seksi loppui täysin ja ex-mies ei halunnut edes koskea ja torjui kosketukseni. Puhumaan ei suostunut kun yritin kysyä mikä mättää ja miksi ei halua yhteistä aikaa ja läheisyyttä, niin vastaus oli "mieti sitä". Mistään ei puhuttu. Ei edes arkiasioista.
Eroa ajattelin kolme vuotta, mutta tuntui hankalalta lasten ja talon vuoksi. Lopulta ero tapahtui, kun ihastuin toiseen mieheen ja sain vastakaikua. Tuosta jo vuosia ja elämä tämän uuden kanssa on upeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?
-AP
Ööööh, sun pitää treenata ensin miehenä kirjoittamista ennen kuin trollaat. Mun tuttavapiiriin kuuluu eri ikäisiä miehiä laidasta laitaan, eli voin sanoa ihan suoralta kädeltä, että sun teksti ei ole miestä nähnytkään, haha:D
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.
Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.
Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.
Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.
No todellakin vaihtamalla voi parantua!! Jos naista ei oma mies ja yhdessä oleminen enää kiinnosta, niin miksi hänen kanssaan pitäisi roikkua? Lapsetkin saavat siitä todella huonon mallin elämiseen, sellaisen luovuttajan ja tyytyjän mallin. Sen lisäksi luultavasti myös marttyyrin ja surullisen ihmisen mallin, jossa mitään ei voi tehdä koska avioliitto. Koska yksimielisellä päätöksellä äiti päätti olla vain isin kaveri vaikka isi halusi äidistä myös ystävän ja parisuhteen toisen osapuolen.
Nelikymppinen on nuori vielä. Liian nuori elämään kuin 75 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen kaikkea mietin - hassua sinänsä - olisiko tämä oikein? Muutaman viime vuoden aikana taloudellinen tilanteemme on parantunut. Voisin ihan hyvin ostaa asunnon lähistöltä ja pyörittää lasten yhteishuoltajuutta sujuvasti. Lapset ovat minulle tärkeitä - itse asiassa tärkeimpiä minulle maailmassa. En usko sinänsä että vaimo alkaisi lapsisuhdettamme sabotoimaan.
Samalla mietityttää, millaista parisuhteen rakentaminen nelikymppisenä sitten olisi? Uusperhekuviot eivät haittaisi, mutta lapsia en alkaisi kyllä enää tekemään. Olisiko se vaivan arvoista? Olisiko se vain hiekalle rakennettu unelma?
Mieti kaksi kertaa ennen kuin rikot lapsilta kodin. Mieti, onko sinun mahdollinen kuuma seksisuhde (josta ei ole edes takeita) kaiken sen lasten surun ja ikävän arvoista. Ja harkitse vielä, millä keinoilla suhdetta vaimon kanssa voisi vielä yrittää parantaa, teillä kun ei tunnu olevan oikeasti isoja ongelmia.
Täällä ois 26vee misu valmiina treffeille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, oikeasti. Varsinkaan tuosta syystä.
Ymmärrän kyllä, että haluaisit intohimoa yms, kun sitä nykyään joka puolella tyrkytetään. Ja eroaminen on (muka) niin helppoa nykyään.
Mikä olen puhumaan? No, olen nelikymppinen nainen, eronnut itse intohimon puutteen vuoksi "sisarelliseksi" muuttuneista suhteista x 2. Myös ystäväpiirissäni on ollut eroja joita olen seurannut väsymyksiin saakka hyvin läheltä.
Ja mitä olen oppinut. Ei todellakaan kannata erota.
Sitä tuskan, hankaluuksien, riitelyn, lapsilla pelaamisen, huolien, katkeruuden, mielenterveyden menettämisen, uusperhekuvioiden sotkujen määrää. Osa tarvinut jopa poliisien, terapeuttien, lakimiesten apua.Rikkinäisiä, onnettomia aikuisia ja lapsia. Katkenneita vanhempi-lapsisuhteita, hyvistä aikeista huolimatta.
Älkää ihmiset erotko. Intohimo ei ole sen väärtiä, uskokaa kokenutta.
Kyllähän noita asioita tulee mietittyä. En ole tässä tilanteessa missään jäniksen selässä. Mutta vaikea keksiä ratkaisuja kakun syömiseksi ja pitämiseksi yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena pakko mainita että tämä ketju kyllä paljastaa minkäikäiset tyypit näitä kmies sun muita ketjuja täällä tehtailee...
Miksi jonkun nuorten ylisjonnejen ajatuksenjuoksut kuuluisivat varhaiskeski-ikäisen miehen parisuhdepohtintaan?
-AP
😂😂😂 Kyllä sinä sitten jaksat yrittää ja yrittää... 🤦🏼♀️ Ainut vaan, että tehtailet näitä vaimosatujasi AINA SAMALLA KAAVALLA. Ihan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.
Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.
Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.
Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.
Aina tää sama "ei ruoho ole vihreämpä aidan toisella puolen"-laulu. Tiedätkö mitä.. saattaa vaikka ollakin! On ollut monen tutun kohdalla, jotka ovat eronneet.
Miksi ihmiset menevät naimisiin jos eivät tuon enempää välitä lapsistaan?
Mitä tarkoitat valitsit vaimon varman päälle? Uteliaisuudesta kysyn täältä "toisesta leiristä", itse olen ikisinkku (en ole löytänyt ketään tarpeeksi kiinnostavaa ja ne kerrat joina olen "tyytynyt" menivät myöskin pieleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena pakko mainita että tämä ketju kyllä paljastaa minkäikäiset tyypit näitä kmies sun muita ketjuja täällä tehtailee...
Miksi jonkun nuorten ylisjonnejen ajatuksenjuoksut kuuluisivat varhaiskeski-ikäisen miehen parisuhdepohtintaan?
-AP
😂😂😂 Kyllä sinä sitten jaksat yrittää ja yrittää... 🤦🏼♀️ Ainut vaan, että tehtailet näitä vaimosatujasi AINA SAMALLA KAAVALLA. Ihan aina.
Siis eihän näitä usko kukaan, haha... Ja yli puolet kommenteistakin on samalla tyylillä kirjoitettuja:D
Avioliitto on vankila ihmiselle, joka haluaa tunne-elämäänsä jotain muuta kuin tasaista perusarkea.
Ihminen on hedonisti. Ihminen kaipaa rakastumisen ja ihastumisen tunnetta aina uudestaan ja uudestaan. Tämän takia uusia ihastuksia ja eroja tulee.
Se, että tunteet muuttuvat kaverilliseksi ajan myötä on luonnollista. On eri asia kuka tämän sitten oikeasti kestää. Luopua ns. vapaudesta nauttia muistakin kumppaneista.
Kumpaa haluat, tasaisen turvallista ja ehkä tylsää arkea koko loppuelämäsi (tietenkin jos ei mitään katastrofeja satu) vai tapailla muita ihmisiä ja kokea ihastuksen huumaa?
En ihmettele miksi yhä useampi jättää menemättä naimisiin. Ihminen ei ole yksiavioinen ja avioliitto on täynnä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen kaikkea mietin - hassua sinänsä - olisiko tämä oikein? Muutaman viime vuoden aikana taloudellinen tilanteemme on parantunut. Voisin ihan hyvin ostaa asunnon lähistöltä ja pyörittää lasten yhteishuoltajuutta sujuvasti. Lapset ovat minulle tärkeitä - itse asiassa tärkeimpiä minulle maailmassa. En usko sinänsä että vaimo alkaisi lapsisuhdettamme sabotoimaan.
Samalla mietityttää, millaista parisuhteen rakentaminen nelikymppisenä sitten olisi? Uusperhekuviot eivät haittaisi, mutta lapsia en alkaisi kyllä enää tekemään. Olisiko se vaivan arvoista? Olisiko se vain hiekalle rakennettu unelma?
Mieti kaksi kertaa ennen kuin rikot lapsilta kodin. Mieti, onko sinun mahdollinen kuuma seksisuhde (josta ei ole edes takeita) kaiken sen lasten surun ja ikävän arvoista. Ja harkitse vielä, millä keinoilla suhdetta vaimon kanssa voisi vielä yrittää parantaa, teillä kun ei tunnu olevan oikeasti isoja ongelmia.
Hohhoijaa... Ei kukaan ole lapsilta rikkomassa mitään, mutta ehkä ap:n avioliitto on tullut tiensä päähän ja siinä on ihan kaikille paras, että ap jatkaa hyvänä isänä ja äiti äitinä, mutta erikseen. Tuskinpa ap on heti menossa naimaan ketään, vaan hän haluaa vain muuta kuin tasapaksua rakkaudetonta arkea ihmisen kanssa, joka ei hänestä enää välitä miehenä.
Eron koeaika sen näyttäisi. Jos ap muuttaa siihen lähelle ja arki jatkuu mukavasti erillään, niin hyvä, ei siinä mitään isoa draamaa tarvitse nostaa. Mutta jos erillään asuminen tuntuu tuskalta ja vaimokin haluaisi taas puhua, niin yhteiseloa voi miettiä taas. Joskus pitää hieman ottaa välimatkaa, että näkee asiat kunnolla. Liian läheltä niitä ei näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena pakko mainita että tämä ketju kyllä paljastaa minkäikäiset tyypit näitä kmies sun muita ketjuja täällä tehtailee...
Miksi jonkun nuorten ylisjonnejen ajatuksenjuoksut kuuluisivat varhaiskeski-ikäisen miehen parisuhdepohtintaan?
-AP
😂😂😂 Kyllä sinä sitten jaksat yrittää ja yrittää... 🤦🏼♀️ Ainut vaan, että tehtailet näitä vaimosatujasi AINA SAMALLA KAAVALLA. Ihan aina.
Siis eihän näitä usko kukaan, haha... Ja yli puolet kommenteistakin on samalla tyylillä kirjoitettuja:D
Jep, ilmiselvä h intta puli tai sit nainen.
M26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.
Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.
Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.
Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.
Aina tää sama "ei ruoho ole vihreämpä aidan toisella puolen"-laulu. Tiedätkö mitä.. saattaa vaikka ollakin! On ollut monen tutun kohdalla, jotka ovat eronneet.
Miksi ihmiset menevät naimisiin jos eivät tuon enempää välitä lapsistaan?
Sinulla on nyt ongelmia, hoida ne kuntoon.
Mielenkiintoista, että mies pohtii tällaisia.
Itse olen täysin samantyyppisessä tilanteessa, mutta olen nainen.
Meillä tosin eroajatukset niin pitkällä, että mieskin jo sen kannalla.
Rakkautta ja kipinää ei ole. Ei oikein kunnolla ollut alunperinkään. Järkisyistä mentiin aikoinaan yhteen.
Tsemppiä!
Ei kannata erota, oikeasti. Varsinkaan tuosta syystä.
Ymmärrän kyllä, että haluaisit intohimoa yms, kun sitä nykyään joka puolella tyrkytetään. Ja eroaminen on (muka) niin helppoa nykyään.
Mikä olen puhumaan? No, olen nelikymppinen nainen, eronnut itse intohimon puutteen vuoksi "sisarelliseksi" muuttuneista suhteista x 2. Myös ystäväpiirissäni on ollut eroja joita olen seurannut väsymyksiin saakka hyvin läheltä.
Ja mitä olen oppinut. Ei todellakaan kannata erota.
Sitä tuskan, hankaluuksien, riitelyn, lapsilla pelaamisen, huolien, katkeruuden, mielenterveyden menettämisen, uusperhekuvioiden sotkujen määrää. Osa tarvinut jopa poliisien, terapeuttien, lakimiesten apua.
Rikkinäisiä, onnettomia aikuisia ja lapsia. Katkenneita vanhempi-lapsisuhteita, hyvistä aikeista huolimatta.
Älkää ihmiset erotko. Intohimo ei ole sen väärtiä, uskokaa kokenutta.