M41 pohtii avioeroa

Vierailija kirjoitti:

Eron koeaika sen näyttäisi. Jos ap muuttaa siihen lähelle ja arki jatkuu mukavasti erillään, niin hyvä, ei siinä mitään isoa draamaa tarvitse nostaa. Mutta jos erillään asuminen tuntuu tuskalta ja vaimokin haluaisi taas puhua, niin yhteiseloa voi miettiä taas. Joskus pitää hieman ottaa välimatkaa, että näkee asiat kunnolla. Liian läheltä niitä ei näe.

Samaa tässä itse just pohdin. En usko, että heti ekaksi asumuseron aluksi lataisin Tinderin ja vokottelisin työpaikan sihteeriä vaan laittaisin arjen rullaamaan ja antaisin aikaa itselle. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että mies pohtii tällaisia.

Itse olen täysin samantyyppisessä tilanteessa, mutta olen nainen.

Meillä tosin eroajatukset niin pitkällä, että mieskin jo sen kannalla.

Rakkautta ja kipinää ei ole. Ei oikein kunnolla ollut alunperinkään. Järkisyistä mentiin aikoinaan yhteen.

Tsemppiä!

Joo, tsemppiä sukupuolenkorjausleikkaukseen... Hmmm, vai onko kyseessä ennemminkin jakautunut persoona?

Semmoisen neuvon antaisin, että nyt heti huomenna alat puhua tuosta vaimollesi. Ihan heti. Tai vaikka tänään. Ja ne suloiset lapset kyllä riipii sydäntä, olen sen verran vanhanaikainen, että lasten pitäisi olla ykkösenä ajatuksissa, kun vanhemmaksi on halunnut ruveta, omassa arvomaailmassa se on aikuisuutta. Myönnän, itsekin joskus haaveilin pitkässä avioliitossa, että olisipa sitä oikein semmoista kuumaa rakkautta, olisipa ihanaa, kun joku oikein kunnolla rakastaisi. No, olikin tämä ex ajatellut vissiin samansuuntaisesti kuin sinä, ja aloitti salasuhteen, puhumaan ei kyennyt. Siinä meni ihan tosi paljon rikki. Tajusin jossain kohtaa myös, että en olisi selvinnyt hengissä syyllisyyteni kanssa, jos olisin itse lapsilleni noin tehnyt. Niin paljon valehtelua, huijaamista, julmuutta. Itse alan olla kahden vuoden jälkeen sentään jaloillani, mutta ne suloiset lapset itkevät ajoittain vieläkin, viimeksi nuorimmainen, kun tuli iskän ja tämän uuden naisen luota. Kiire oli siirtyä uuteen perheeseen, ei siinä paljon lapset ykkösinä olleet, kummallakaan näistä, kaksi perhettä meni rikki. Että puhu heti, miltä sinusta tuntuu, ole kiltti. Äläkä ihan hirveästi romantisoi sitä eroa, ainakaan lasten näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että mies pohtii tällaisia.

Itse olen täysin samantyyppisessä tilanteessa, mutta olen nainen.

Meillä tosin eroajatukset niin pitkällä, että mieskin jo sen kannalla.

Rakkautta ja kipinää ei ole. Ei oikein kunnolla ollut alunperinkään. Järkisyistä mentiin aikoinaan yhteen.

Tsemppiä!

Hmm.. itse ahdistuisin suunnattomasti ajan kuluessa jos menisin järkisyistä jonkun kanssa yhteen. Ihan mielenkiinnolla kysyn, että mikä sellaisessa päätöksessä on takana? Yksinjäämisen pelko? Mieluummin jonkun ihan kivan kanssa kuin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että mies pohtii tällaisia.

Itse olen täysin samantyyppisessä tilanteessa, mutta olen nainen.

Meillä tosin eroajatukset niin pitkällä, että mieskin jo sen kannalla.

Rakkautta ja kipinää ei ole. Ei oikein kunnolla ollut alunperinkään. Järkisyistä mentiin aikoinaan yhteen.

Tsemppiä!

Ehkäpä ap on sun mies ja sä ap:n vaimo.... hmmm..

Miettisin myös sinun rooliasi vaimosi haluttomuudessa. Ei ole kovin kiihottavaa, jos seksistä tehdään vallankäytön väline ja esim.mies mököttää päivä tai viikkotolkulla, jos vaimo onkin vain yksinkertaisesti väsynyt joskus töistä ja lastenhoidosta. Puhutko vaimollesi kauniisti, kunnioitatko häntä vai haistattelet ja tiuskit?

En jaksa lukea koko ketjua, mutta suosittelen vielä yrittämään parisuhteen parantamista. Nosta kissa pöydälle ja sano vaimollesi, mitä olet miettinyt. Puhe avioerohaaveistasi varmasti nostaa hedelmällisen keskustelun, jonka ansiosta saatatte taas lähentyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että mies pohtii tällaisia.

Itse olen täysin samantyyppisessä tilanteessa, mutta olen nainen.

Meillä tosin eroajatukset niin pitkällä, että mieskin jo sen kannalla.

Rakkautta ja kipinää ei ole. Ei oikein kunnolla ollut alunperinkään. Järkisyistä mentiin aikoinaan yhteen.

Tsemppiä!

Ehkäpä ap on sun mies ja sä ap:n vaimo.... hmmm..

Sepä oiskin jotakin.... viereisissä huoneissa.

Aikuiset eivät tajua, miten paljon lapset oikeasti erossa kärsivät. Itselleni tuli ero, kun mies aloitti sivusuhteen. Esikoinen pärjäsi ihan hyvin, mutta kuopus alkoi oireilla voimakkaasti. Minulta meni eron jälkeen noin 5 vuotta siihen, että keskityin vain ja ainoastaan kuopuksen hyvinvointiin. Ex-miehestä ei ollut apua, hän vähätteli ja syytti minua ylireagoinnista. Nyt hän on jo aikuinen, mutta kovia olivat vuodet eron jälkeen. Tytär kertoi myöhemmin, että hänestä tuntui , ettei hän ollut tarpeeksi hyvä lapsi, kun isä eron jälkeen muutti yhteen uuden naisen ja tämän tyttären kanssa. Aikuisista aina tuntuu, että vain aikuiset eroavat, mutta lapsista voi tuntua todella kurjalta. Uusi mahdollinen naisystäväsi saattaa vihata lapsiasi. Minullakin on ollut jo jonkin aikaa uusi suhde. Mietityttää kuitenkin, kun mies tuntuu inhoavan aikuista poikaani, joka on ihan tavallinen yliopistossa opiskeleva nuori.

Kokemuksesta puhun, käy panemassa vieraita naisia mutta älä ota cakituista. Saattaa helpottaa ja voit jättää oman vaimon rauhaan. M44

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset eivät tajua, miten paljon lapset oikeasti erossa kärsivät. Itselleni tuli ero, kun mies aloitti sivusuhteen. Esikoinen pärjäsi ihan hyvin, mutta kuopus alkoi oireilla voimakkaasti. Minulta meni eron jälkeen noin 5 vuotta siihen, että keskityin vain ja ainoastaan kuopuksen hyvinvointiin. Ex-miehestä ei ollut apua, hän vähätteli ja syytti minua ylireagoinnista. Nyt hän on jo aikuinen, mutta kovia olivat vuodet eron jälkeen. Tytär kertoi myöhemmin, että hänestä tuntui , ettei hän ollut tarpeeksi hyvä lapsi, kun isä eron jälkeen muutti yhteen uuden naisen ja tämän tyttären kanssa. Aikuisista aina tuntuu, että vain aikuiset eroavat, mutta lapsista voi tuntua todella kurjalta. Uusi mahdollinen naisystäväsi saattaa vihata lapsiasi. Minullakin on ollut jo jonkin aikaa uusi suhde. Mietityttää kuitenkin, kun mies tuntuu inhoavan aikuista poikaani, joka on ihan tavallinen yliopistossa opiskeleva nuori.

Todennäköisesti et ollut hyvä vaimo miehellesi.

Kuvastaa hyvin nykymenoa. Tehdään lapsia ja muutaman vuoden kuluttua kun elämä ei olekaan romanssia ja jännitystä niin aletaan pohtimaan eroa.

Sääliksi käy lapset jotka joutuvat sahaaman kahden kodin välillä ihan vaan siksi, että perhe-elämä olikin vanhempien mielestä tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota, ei se vaihtamalla parane. Kadut sitä varmasti myöhemmin. Ennen kaikkea lapsesi ansaitsevat sen, että vanhemmat pysyvät yhdessä.

Avioliitto muuttuu lopulta kaveruudeksi, se on elämän laki jonka kaikki lopulta kohtaavat.

Kaveruus ihan ok-ihmisen kanssa on elämän suurimpia lahjoja.

Parisuhdeterapiaa voisi ehkä kokeilla.

Kyllä se voi parantua. Erosin tuollaisesta kaveruussuhteesta ja nyt meillä kummallakin on parempi elämä ja olemme onnellisempia. 

Halusi erota näyttää perustuvan pelkkään seksiin tai mutu tuntumaan rakkauden fiiliksestä. En pitäisi niitä niin painavina syinä kuin vaikka että toinen ei ymmärrä tai tue, puheyhteys on katkennut, nalkutetaan ja riidellään, ei ole enää mitään yhteistä, halutaan eri asioita elämässä, arvostus toista kohtaan on jostain syystä romahtanut.

Mitä sanoisit esim.pariterapiassa? Tuo ei halua seksiä? Olisiko seksuaaliterapeutti parempi osoite.

Seksielämä hiipuu ajoittain kaikissa pitkissä suhteissa. Sitä voi yhdessä herätellä, ei syyllistäen että sinä et halua.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset eivät tajua, miten paljon lapset oikeasti erossa kärsivät. Itselleni tuli ero, kun mies aloitti sivusuhteen. Esikoinen pärjäsi ihan hyvin, mutta kuopus alkoi oireilla voimakkaasti. Minulta meni eron jälkeen noin 5 vuotta siihen, että keskityin vain ja ainoastaan kuopuksen hyvinvointiin. Ex-miehestä ei ollut apua, hän vähätteli ja syytti minua ylireagoinnista. Nyt hän on jo aikuinen, mutta kovia olivat vuodet eron jälkeen. Tytär kertoi myöhemmin, että hänestä tuntui , ettei hän ollut tarpeeksi hyvä lapsi, kun isä eron jälkeen muutti yhteen uuden naisen ja tämän tyttären kanssa. Aikuisista aina tuntuu, että vain aikuiset eroavat, mutta lapsista voi tuntua todella kurjalta. Uusi mahdollinen naisystäväsi saattaa vihata lapsiasi. Minullakin on ollut jo jonkin aikaa uusi suhde. Mietityttää kuitenkin, kun mies tuntuu inhoavan aikuista poikaani, joka on ihan tavallinen yliopistossa opiskeleva nuori.

Älä yleistä, että lapset aina kärsii erosta. Olin vain 5-vuotias, kun vanhempiani erosivat, mutta muistan sitä edeltävältä ajalta kodin synkkyyden ja ilottomuuden. Muistan ahdistavan hiljaisuuden vaikka kaikki olimme kotona. Eron jälkeen äitini sisusti kodin keltaisella ja alkoi hyräillä tehdessään kotitöitä. En muista mitään vastaavaa ennen eroa. Isä löysi uuden naisen, jonka koti oli kuin Huvikumpu. Sain kaksi siskoa ja elämään paljon iloa. Minulle elämä ennen vanhempieni eroa oli mustavalkoista ja eron jälkeen elämään tuli värit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?

-AP

Sinun kannattaisi harkita sukupuolen korjausta, kun vaikuttaisi tuo identiteettikriisisi olevan hieman sitkeämpää sorttia.

Ylisjonnen kannattaisi kasvaa aikuiseksi. Voi olla, että syy siihen ettei naista ole itsellesi löytynyt löytyy korvien välistä. Aikuisilla miehillä on tunne-elämä.

-AP

Aikuinen mies ja suloisia 😂

Mene yksin parisuhdeterapiaan. Kerro se vaimollesi ja sano, että harkitset eroa, ja että hän on tervetullut mukaan terapiaan halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Halusi erota näyttää perustuvan pelkkään seksiin tai mutu tuntumaan rakkauden fiiliksestä. En pitäisi niitä niin painavina syinä kuin vaikka että toinen ei ymmärrä tai tue, puheyhteys on katkennut, nalkutetaan ja riidellään, ei ole enää mitään yhteistä, halutaan eri asioita elämässä, arvostus toista kohtaan on jostain syystä romahtanut.

Mitä sanoisit esim.pariterapiassa? Tuo ei halua seksiä? Olisiko seksuaaliterapeutti parempi osoite.

Seksielämä hiipuu ajoittain kaikissa pitkissä suhteissa. Sitä voi yhdessä herätellä, ei syyllistäen että sinä et halua.

Kyllä pitäisin rakkauden, toveruuden ja intohimon tunteita tärkeinä parisuhteessa. Muutenhan kyse olisi vain ystävyyssuhteesta. Vasta pikku hiljaa sitä on heräillyt - ehkä ruuhkavuosien laannuttua - siihen, että minullakin on oikeus tunteisiin ja itse määrittää mitä haluan. Tulen konservatiivisesta - en uskonnollisesta - perheestä missä on arvostetu koulutusta, työntekoa, järjestelmällisyyttä ja siisteyttä. Aikoinaan perhe tuli perustettua nykymittakaavassa melko nuorena ehkä jo senkin vuoksi että "näin pitää tehdä". Lapsiani rakastan, he ovat minulle tärkein asia maailmassa.

Pariterapia, seksuaaliterapia, ovat varmaan seuraavat askeleet, saa nähdä saanko vaimon sinne suosteltua.

-AP

Joskus rakkaus loppuu. Pohdit ihan fiksusti asiaa lasten kannalta. Sinun täytyy tottakai olla varma että haluat erota. Mutta jos lapsilla olisi lähietäisyydellä 2 kotia joissa on hyvä olla niin ei se ole huono ratkaisu. Lapset vaistoavat hyvin herkästi jos vanhempien suhde on pielessä tai 'kuollut'. Elämän liika 'varmistelu' on myös pidemmällä tähtäimellä henkisesti näivettävää. Keskustelu vaimon kanssa ja jonkinlainen päätöksenteon takaraja voisi olla hyvä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehenä minulla ei ole oikeutta tunteisiin, ei oikeutta kaivata intohimoa, seksiä, toveruutta? Usein tuntuu, että valitsin vaimon aikanaan "varman päälle". Nyt tuntuu että kaipaisin jotain muuta. Vai onko neljänkympin kriisiä?

-AP

Sinun kannattaisi harkita sukupuolen korjausta, kun vaikuttaisi tuo identiteettikriisisi olevan hieman sitkeämpää sorttia.

Ylisjonnen kannattaisi kasvaa aikuiseksi. Voi olla, että syy siihen ettei naista ole itsellesi löytynyt löytyy korvien välistä. Aikuisilla miehillä on tunne-elämä.

-AP

Aikuinen mies ja suloisia 😂

Tirsk, joo... :D