Haluatko kysyä jotain seurapiirivaimolta?

Onko sinulla ap jokin ammatti/koulutus? Aiotko palata töihin? Oletko käynyt esteettisissä leikkauksissa ja aiotko mennä? Minkä maalainen miehesi on? Oletko miehen kanssa varakkuuden vuoksi? Onko teillä avioehto?

Onneksi olkoon, kuulostaa, että sulla on hyvä elämä. Minä voisin ruveta seurapiirimieheksi. Satutko tuntemaan ketään 30-45 vuotiasta, miljoonan vuodessa tienaavaa naista kuka olisi miestä vaille? Oon noin 40, liikunnallinen, koulutettu, osaan pukeutua ja mut voi jättää hetkeksi seuraan kuin seuraan missä päin maailmaa tahansa.

Tapasimme ulkomailla, ja kyllä tavallaan jo silloin olin piireissä, mutta en samalla tavalla mitä nyt. Minulla oli paljon kuuluisia ja rikkaita kavereita (en ollut mikään siipeilijä) mutta mieheni kautta elämä kuitenkin muuttui. 

Olen "koulutukseltani" ylioppilas ja merkoni. Haavena on, että kun lapset kasvaa, palaan työelämään perustamalla oman yrityksen, mutta se ei ole ihan vielä ajankohtaista.

Ainoa "kauneusleikkaus" on, että laitoin muutama vuosi sitten täytettä huuliin. Huulet pysyivät luonnollisina (moni ei edes huomannut niitä) mutta ne antoivat hieman muotoa huuliin. Vaikutus on kuitenkin jo lakannut. En sano mitään jyrkkää eitä kauneusleikkauksille, mutta en usko että itsellä on niille tarvetta. Lisäksi olen älyttömän neulakammoinen. 

Mies on keski-Euroopasta, tarkemmin en kerro. 

En todellakaan ole yhdessä vain miehen rahojen takia, en edes seurustelun alussa tiennyt miehen omaisuutta. Meillä ei ole avioehtoa.

Tunnen monia rikkaita ja menestyviä naisia, mutta eipä tule äkkiseltään ketään sinkkua mieleen. Pidän silmät auki! ;)

kyllä tää on joku niin piia myyrmäestä joka tätä kirjotta. :D

Onneksi olkoon, hyvä miesvalinta. Raha helpottaa elämää monellakin tapaa, mutta ei poista sitä, että jonkinlaisia ongelmia tulee meille jokaiselle. Ystäväni on ns.parempien piirien prostituoitu ja kaikki nämä miehet ovat naimisissa, mutta jostain syystä se kotona saatu seksi ei riitä. Vaimojen aika menee pääasiassa miesten rahojen tuhlaamiseen, eikä sekään voi olla elämän tarkoitus.

:D

Pyöriikö pieni piiri? Miksi lapset opetetaan jo pienenä pysymään pienissä piireissä ihan laulun voimin? 

Ihan kivahan näitä on lukea, oli sitten totta tai fantasiaa. Mutta tässäkin ketjussa tulee surullisesti esiin suomalaisten pohjaton kateus.

Enkä millään ymmärrä tuota älytöntä feminismiä 'kyllä minä käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset ja vanhempani ja kesämökin ja sen ja tämän ja tuon kunhan en vaan siipeile mieheni tuloilla'.

Minusta avioliitto ja perhe tarkoittavat yhteisiä tuloja, ja mikä sen ihanampaa kuin se, että lapsilla on mahdollisuus omaan äitiin päivän aikana mahdollisimman paljon. Kivittäkää mut! :D

Mikä kateus? Miksi jollain on tarve kertoa tavaroistaan ja siitä, mitä rahalla saa? Monella on ns.fb-elämä ja sitten se oikea elämä, jossa ei mitään glamouria olekaan..

Mustä näitä ketjuja on hauska lukea. =) Niin ja seuraan myös kotirouva Lontoossa blogiakin. Onhan se kiva jos jollain on millä mällätä. Se ei silti tuo tyylitajua tai sivistystä. Ihan sellainen kysymys, että miten aiotte taata omille lapsillenne tulevaisuudessa saman elämäntyylin? 

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:18"]

Kyllä mieheni on lasteni isä, mutta tarkoitin, että jos mies jättäisi minut ja lähtisi jonkun... no enpä taida sanoa minkä... mukaan, niin kyllä haluaisin yksinhuoltajuuden tai ainakin pääsääntöisesti lapset asumaan minun luokseni. 

[/quote]

Kiinnostavaa, että millä perusteella luulisit saavasi yksinhuoltajuuden? Olen ymmärtänyt, että avioerojen yhteydessä on mahdollisuus yksinhuoltajuuteen vain jos toinen vanhempi on suunnilleen tuomittu rapajuoppo (ei välttämättä sittenkään) tai sitten itse luopuu oikeuksistaan (mikä taitaa olla tosi harvinaista). Yhteishuoltajuudessa kait lapset pääsääntöisesti ovat erojen jälkeen. Sehän nyt ei tarkoita sitä, että asumisen tarvitsisi mennä 50/50.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 09:30"]

Ihan kivahan näitä on lukea, oli sitten totta tai fantasiaa. Mutta tässäkin ketjussa tulee surullisesti esiin suomalaisten pohjaton kateus.

Enkä millään ymmärrä tuota älytöntä feminismiä 'kyllä minä käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset ja vanhempani ja kesämökin ja sen ja tämän ja tuon kunhan en vaan siipeile mieheni tuloilla'.

Minusta avioliitto ja perhe tarkoittavat yhteisiä tuloja, ja mikä sen ihanampaa kuin se, että lapsilla on mahdollisuus omaan äitiin päivän aikana mahdollisimman paljon. Kivittäkää mut! :D

[/quote]

Omalla kohdallani kyse on siitä, että kun on joskus ollut tosi köyhä, niin omalla koulutuksellani ja uralla varmistan sen, että elintasoni ei ole enää koskaan muista riippuvainen, koska ne "muut" voi hävitä ympäriltä koska tahansa. Tiedän kyllä esim yhden ex- edustusvaimon, joka elelee kaupungin vuokra-asunnossa toimeentulotuen varassa, ilman koulutusta ja ikää on 50+ joten uutta elättäjää tuskin löytää.. Tällaiseen tilanteeseen en koskaan haluaisi ja sen riskin aina ottaa, kun elää jonkun siivellä oli se isä tai puoliso. Tämä on mielestäni realismia ei niinkään feminismiä..

Mitä teit ulkomailla, siis silloin kun tapasit miehesi? Opiskelitko? Miten pääsit sisään piireihin? Paljonko rahaa käytät kuukaudessa kauneudenhoitoon?

Mihin tarvitset niin monta kelloa? Käytätkö  montaa yhtä aikaa?

Nyt kun kysyit, niin en itseasiassa halua kysyä!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:11"]

Merkkilaukkuja on mm. Louis Vuittonin Neverfull ruskeana ja valkoisena , Chanel 5.22,   Celinen, Mulberryn ja Guccin laukku. Mm. YSL:n ja LV:n clutch. Siivoilin vasta vaatekaappiani ja vähemmälle käytölle jääneitä laukkuja myin ystävilleni. 

Jos mieheni jättää minut (mitä toivottavasti ei ihan heti tapahdu, menimme vasta naimisiin) muutan lasteni kanssa muualle. En usko, että jään ihan tyhjän päälle.

[/quote]

Sellaista laukkua ei tietääkseni olekaan, kuin "Chanel 5.22", laukku on 2.55 ja sen muistaa hyvin siitä, että Gabrielle "Coco" Chanel suunnitteli ja julkaisi sen helmikuussa 1955. Nyt vain ihmettelen, että eikö seurapiirivaimo tällaista tiedä, kun tuo laukku on niin yleinen ja tunnettu, vai kävikö inhimillinen virhe! :-)

T. Chanel-fani

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 23:18"]

Kyllä mieheni on lasteni isä, mutta tarkoitin, että jos mies jättäisi minut ja lähtisi jonkun... no enpä taida sanoa minkä... mukaan, niin kyllä haluaisin yksinhuoltajuuden tai ainakin pääsääntöisesti lapset asumaan minun luokseni. 

[/quote]

Kiinnostavaa, että millä perusteella luulisit saavasi yksinhuoltajuuden? Olen ymmärtänyt, että avioerojen yhteydessä on mahdollisuus yksinhuoltajuuteen vain jos toinen vanhempi on suunnilleen tuomittu rapajuoppo (ei välttämättä sittenkään) tai sitten itse luopuu oikeuksistaan (mikä taitaa olla tosi harvinaista). Yhteishuoltajuudessa kait lapset pääsääntöisesti ovat erojen jälkeen. Sehän nyt ei tarkoita sitä, että asumisen tarvitsisi mennä 50/50.

[/quote]

Minua kiinnostaa se, että miten ap kuvittelee saavansa lapset mukaansa jos ero tulee? Rikkaalta mieheltä, jolla on varaa loistaviin asianajajiin ja ap merkonomin koulutuksella vieraassa maaassa...? Lapset kirjoilla myös tuossa maassa, joten siellä käydään huoltajuustaistot. Huonosti käy.

Hassua, kuinka jotkut viitsivät provosoitua jonkun av-mamman mielikuvitustarinoista...:)

t. toinen miljonäärin nainut seurapiirivaimo

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 09:30"]

Ihan kivahan näitä on lukea, oli sitten totta tai fantasiaa. Mutta tässäkin ketjussa tulee surullisesti esiin suomalaisten pohjaton kateus.

Enkä millään ymmärrä tuota älytöntä feminismiä 'kyllä minä käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset ja vanhempani ja kesämökin ja sen ja tämän ja tuon kunhan en vaan siipeile mieheni tuloilla'.

Minusta avioliitto ja perhe tarkoittavat yhteisiä tuloja, ja mikä sen ihanampaa kuin se, että lapsilla on mahdollisuus omaan äitiin päivän aikana mahdollisimman paljon. Kivittäkää mut! :D

[/quote]

Omalla kohdallani kyse on siitä, että kun on joskus ollut tosi köyhä, niin omalla koulutuksellani ja uralla varmistan sen, että elintasoni ei ole enää koskaan muista riippuvainen, koska ne "muut" voi hävitä ympäriltä koska tahansa. Tiedän kyllä esim yhden ex- edustusvaimon, joka elelee kaupungin vuokra-asunnossa toimeentulotuen varassa, ilman koulutusta ja ikää on 50+ joten uutta elättäjää tuskin löytää.. Tällaiseen tilanteeseen en koskaan haluaisi ja sen riskin aina ottaa, kun elää jonkun siivellä oli se isä tai puoliso. Tämä on mielestäni realismia ei niinkään feminismiä..

[/quote]

Fiksu nainen saastaa pahojen vuosien varalle avioliiton aikana (omalle tililleen tai sijoittaa), ja ottaa elakevakuutuksen, jotta on vanhat paivatkin turvattu. Seka vaatii jokaiseen ostettavaan asiaan myos oman nimensa omistuspapereihin. Realistisesti voi elaa myos "seurapiirivaimona", kunhan muistaa tosiaan tehda muutakin kuin shoppailla merkkilaukkuja. Voihan se olla, etta mies ei jata nuoremman vuoksi, mutta esimerkiksi sairastuu niin pahasti, etta tyonteko ei enaa onnistu. Ainoastaan, jos raha on tabu, josta ei suhteessa puhuta, niin saattaa olla vaikeampaa. Toisaalta, miten ansaitsevalla miehella voisi muutenkaan olla kunnioitusta aivotonta shoppailijaa kohtaan. Eikohan sellainen suhde ole tuhoontuomittu muutenkin ajan mittaan.

Jo viittauksesi Kotirouva Lontoossa-blogiin M:n paljasti ettei sinulla ole hajuakaan siitä mikä on seurapiirivaimo tai siis -rouva eikä suinkaan vaimo. Ensinnäkin pitää olla jokin seurapiiri johon kuuluu. Tietääkseni M Kotirouva Lontoossa-blogista ei kuulu yhdenkään tunnetun seurapiirin sisäpiiriin Lontoossa. Ei myöskään hänen miehensä. Toiseksikin seurapiireihin sisään pääsee vain naimisissa oleva seurapiirien ulkopuolelta tuleva nainen. Monellakin rikkaammalla miehellä on naisystäviä ( useammalla enemmän kuin yksi) joiden kanssa on tehty lapsia muttei menty naimisiin. Ja on siis voitu asua yhdessäkin. Mitä siitä tulisi jos kaikki entiset Monacon Albertin naisystävät joilla on lapsia hänen kanssaan olisivat kutsuneet itseään seurapiirirouviksi ja prinsessoiksi? 

Seurapiireissä naisten käsilaukut eivät nouse ykköspuheenaiheiksi sillä sellainen on kaikilla, moniakin. Se on kulutustuote. Todellinen varakkuus mitataan aivan eri asioilla. Jos mielestäsi Rolex, Louis Vuitton ja Chanel sekä Ranskan Riviera ovat varakkuuden mitta niin sinulla ei ilmeisestikään ole hajuakaan tuotteista ja paikoista joita todellakin rikkaat piireissä liikkuvat suosivat.