Te joilla on lapsia ja "lapsentekoikä" meni jo
Tuliko teillä jossain vaiheessa vielä neljänkympin huitteilla vielä joku kumma viimehetken vauvakuume?
vaikka omat lapset jo olisivat isoja? En tarkoita, että arvelisin tämän olevan yleistä, mutta olisi kiva kuulla mahtaako elimistö lähettää viime hetkistä viestiä, vai mitä ihmettä tämä nyt on. En ole yli 15 vuoteen potenut mitään tällaista .
Kommentit (44)
Ei todellakaan. Olen koko ajan vain odottanut, että kasvaisivat jo. Nyt alkaa elämä voittaa, kun kuopuskin täyttää pian 18 v.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut kuumeita ja mies oli teettänyt vasektomian jo vuosikymmen aiemmin niin ei tarvinnut uhrata asialle ajatustakaa.
Liikaa lapsia meillä muutenkin, resursseihimme nähden.
Ihanan rehellistä puhetta, arvostan. Meilläkin vain kaksi lasta, koska ajateltiin ettei jakseta hoitaa kolmatta. Nyt kun lapset täysi-ikäisiä, niin olen kyllä onnellinen päätöksestä joka piti.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut. Kuopus oli reilu 3v kun täytin 40.
Näin mullakin.
Joku ihmeellinen hetkellinen kaiho kyllä. Onneksi olin ennakoinut hiipuvien hormonien huutelun ja pistänyt piuhat poikki jo kolmekymppisenä. Ollessani 40 ainokainen oli 18.
Olin ihan tyytyväinen kahden teinin äiti, mutta välillä pallottelin mielessäni ajatuksella, josko kolmas lapsi olisi kiva. Päädyin aina siihen lopputulokseen, että en jaksa, kun lapset ovat jo niin isoja. Vähän alle nelikymppisenä minulta poistettiin kohtu myooman vuoksi. Siinä kohtaa tuli kriisi, kun tajusin, että enää en voi edes leikitellä ajatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Lähinnä säälin ihmisiä jotka hankkii nelissäkymmenissä lapsia. Kun on yli 2 vuosikymmentä ollut vanhempi niin on jo täysin kyllästynyt ja haluaa vain omaan rauhaansa.
Miksi ihmeessä säälit? Se että sä olet jo kyllästynyt siksi että aloitit niin nuorena lasten teon ei tarkoita että ne sun iässä olevat joille lapset on vielä ihan uusi juttu, olisi sun lailla kyllästyneitä ja väsyneitä.
Kyllä 40+ ikäisinä lapsia tekevät kiusaavat vain niitä lapsia loppupeleissä.
Sanotaan, että tulet 42-vuotiaana isäksi. Suomalaisen miehen elinikä on siellä 75 v. tienoilla.
Olet
- 52-55 kun käyt vanhempainilloissa muiden vanhempien kanssa ja ne ovat n. 40 vuotiaita
- 57 kun lapsi pääsee ripille.
- 60 kun lapsi pääsee ylioppilaaksi
- 65 kun lapsi menee naimisiin
- 67 kun lapsi saa oman lapsen ja sinä lapsenlapsia
- hyvällä tuurilla sulla on 7-10 vuotta aikaa nauttia lastenlapsista ja lapsesi joutuu hautaamaan sinut 33-35-vuotiaana (lastenlapset ovat korkeintaan 10 v.) tai laittamaan vanhainkotiin.
Et siis tiedä yhtään mitä lapsestasi tulee ja olet mummona/pappana sen 10 vuotta korkeintaan etkä todellakaan elä niin pitkään, että pääsisit lapsenlapsen ylioppilasjuhliin tai olisit siellä järjissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Lähinnä säälin ihmisiä jotka hankkii nelissäkymmenissä lapsia. Kun on yli 2 vuosikymmentä ollut vanhempi niin on jo täysin kyllästynyt ja haluaa vain omaan rauhaansa.
Miksi ihmeessä säälit? Se että sä olet jo kyllästynyt siksi että aloitit niin nuorena lasten teon ei tarkoita että ne sun iässä olevat joille lapset on vielä ihan uusi juttu, olisi sun lailla kyllästyneitä ja väsyneitä.
Kyllä 40+ ikäisinä lapsia tekevät kiusaavat vain niitä lapsia loppupeleissä.
Sanotaan, että tulet 42-vuotiaana isäksi. Suomalaisen miehen elinikä on siellä 75 v. tienoilla.
Olet
- 52-55 kun käyt vanhempainilloissa muiden vanhempien kanssa ja ne ovat n. 40 vuotiaita
- 57 kun lapsi pääsee ripille.
- 60 kun lapsi pääsee ylioppilaaksi
- 65 kun lapsi menee naimisiin
- 67 kun lapsi saa oman lapsen ja sinä lapsenlapsia
- hyvällä tuurilla sulla on 7-10 vuotta aikaa nauttia lastenlapsista ja lapsesi joutuu hautaamaan sinut 33-35-vuotiaana (lastenlapset ovat korkeintaan 10 v.) tai laittamaan vanhainkotiin.
Et siis tiedä yhtään mitä lapsestasi tulee ja olet mummona/pappana sen 10 vuotta korkeintaan etkä todellakaan elä niin pitkään, että pääsisit lapsenlapsen ylioppilasjuhliin tai olisit siellä järjissäsi.
Harvoin saa lukea yhtä järjetöntä tuubaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Lähinnä säälin ihmisiä jotka hankkii nelissäkymmenissä lapsia. Kun on yli 2 vuosikymmentä ollut vanhempi niin on jo täysin kyllästynyt ja haluaa vain omaan rauhaansa.
Miksi ihmeessä säälit? Se että sä olet jo kyllästynyt siksi että aloitit niin nuorena lasten teon ei tarkoita että ne sun iässä olevat joille lapset on vielä ihan uusi juttu, olisi sun lailla kyllästyneitä ja väsyneitä.
Kyllä 40+ ikäisinä lapsia tekevät kiusaavat vain niitä lapsia loppupeleissä.
Sanotaan, että tulet 42-vuotiaana isäksi. Suomalaisen miehen elinikä on siellä 75 v. tienoilla.
Olet
- 52-55 kun käyt vanhempainilloissa muiden vanhempien kanssa ja ne ovat n. 40 vuotiaita
- 57 kun lapsi pääsee ripille.
- 60 kun lapsi pääsee ylioppilaaksi
- 65 kun lapsi menee naimisiin
- 67 kun lapsi saa oman lapsen ja sinä lapsenlapsia
- hyvällä tuurilla sulla on 7-10 vuotta aikaa nauttia lastenlapsista ja lapsesi joutuu hautaamaan sinut 33-35-vuotiaana (lastenlapset ovat korkeintaan 10 v.) tai laittamaan vanhainkotiin.
Et siis tiedä yhtään mitä lapsestasi tulee ja olet mummona/pappana sen 10 vuotta korkeintaan etkä todellakaan elä niin pitkään, että pääsisit lapsenlapsen ylioppilasjuhliin tai olisit siellä järjissäsi.
Harvoin saa lukea yhtä järjetöntä tuubaa.
Eri, mutta onhan tuossa totuuden siementä, vaikka kärjistetysti onkin kirjoitettu. Nykyään ei ole harvinaista, että tullaan isäksi 60-vuotiaana uuden nelikymppisen vaimon kanssa. Minkä palveluksen tuossa tekee sille lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan. Lähinnä säälin ihmisiä jotka hankkii nelissäkymmenissä lapsia. Kun on yli 2 vuosikymmentä ollut vanhempi niin on jo täysin kyllästynyt ja haluaa vain omaan rauhaansa.
Miksi ihmeessä säälit? Se että sä olet jo kyllästynyt siksi että aloitit niin nuorena lasten teon ei tarkoita että ne sun iässä olevat joille lapset on vielä ihan uusi juttu, olisi sun lailla kyllästyneitä ja väsyneitä.
Kyllä 40+ ikäisinä lapsia tekevät kiusaavat vain niitä lapsia loppupeleissä.
Sanotaan, että tulet 42-vuotiaana isäksi. Suomalaisen miehen elinikä on siellä 75 v. tienoilla.
Olet
- 52-55 kun käyt vanhempainilloissa muiden vanhempien kanssa ja ne ovat n. 40 vuotiaita
- 57 kun lapsi pääsee ripille.
- 60 kun lapsi pääsee ylioppilaaksi
- 65 kun lapsi menee naimisiin
- 67 kun lapsi saa oman lapsen ja sinä lapsenlapsia
- hyvällä tuurilla sulla on 7-10 vuotta aikaa nauttia lastenlapsista ja lapsesi joutuu hautaamaan sinut 33-35-vuotiaana (lastenlapset ovat korkeintaan 10 v.) tai laittamaan vanhainkotiin.
Et siis tiedä yhtään mitä lapsestasi tulee ja olet mummona/pappana sen 10 vuotta korkeintaan etkä todellakaan elä niin pitkään, että pääsisit lapsenlapsen ylioppilasjuhliin tai olisit siellä järjissäsi.
Harvoin saa lukea yhtä järjetöntä tuubaa.
Eri, mutta onhan tuossa totuuden siementä, vaikka kärjistetysti onkin kirjoitettu. Nykyään ei ole harvinaista, että tullaan isäksi 60-vuotiaana uuden nelikymppisen vaimon kanssa. Minkä palveluksen tuossa tekee sille lapselle?
40-vuotias on hiukan eri asia kuin 60-vuotias.
Veljeni ja hänen vaimo saivat nuorimmaisen 43 vuotiaana. Nyt päälle 50 vuotiaana ovat ikäistään nuorekkaampia.
Vanhempani olivat 18 ja 19v saadessaan ensimmäisen lapsensa ja äitini kuollessa 3/4 lapsenlapsesta oli alle 3v. Kuinka aikaisin äitini olisi pitänyt aloittaa, jotta olisi ollut edes se 7-10v lastenlasten kanssa? Mieheni suvun vanhukset ovat kuollessaan olleet lähes 100v. Vaikka vanhempana itselläni onkin paskat geenit ja lähtö tulee 10v sisään, lapseni ja lapsenlapseni saavat nauttia toisesta vanhemmasta ainakin vielä 50v.
Vierailija kirjoitti:
Ei tulllut. Mulla on 2 teiniä, enkä missään nimessä haluaisi aloittaa vauva-arkea uudelleen. Olen 43v.
Minä sain toisdn lapsen 43-vuotiaana 😀
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät olleet isoja. Viimeksi kuumeilin 38 v, kun nuorin lapsi oli 2 v. En silloinkaan enää yrittänyt saada lisää lapsia. Yli 40 v olen ollut tyytyväinen, kun ei joudu yrittämään enää, kun halutut lapset on onneksi jo saatuja. Hetkellisesti olen miettinyt, että olisiko edelleen helppoa tulla raskaaksi, mutta en ole tahtonut testata.
Joo, itsekään en todellakaan silloin, kun lapsi oli vielä alakouluikäinen ja pienempi haaveillut mistään vauvoista :D
Minulla ainokainen on pian 22 ja joku kumma vauvakuumeen kaltainen on hiipinyt mieleen näin viime hetkillä, kun ikää jo kohta 41.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat 18 ja 19v saadessaan ensimmäisen lapsensa ja äitini kuollessa 3/4 lapsenlapsesta oli alle 3v. Kuinka aikaisin äitini olisi pitänyt aloittaa, jotta olisi ollut edes se 7-10v lastenlasten kanssa? Mieheni suvun vanhukset ovat kuollessaan olleet lähes 100v. Vaikka vanhempana itselläni onkin paskat geenit ja lähtö tulee 10v sisään, lapseni ja lapsenlapseni saavat nauttia toisesta vanhemmasta ainakin vielä 50v.
Ja minun lapseni isä kuoli , kun odotin lastamme 18-vuotiaana. Eivät nämä asiat aina iästä riipu
Tuli joo, mutta onneksi meni yhtä nopeasti ohikin. Ei tehty iltatähteä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli joo, mutta onneksi meni yhtä nopeasti ohikin. Ei tehty iltatähteä ja hyvä niin.
Enpä tekisi minäkään ( tai yrittäisi , mistä sitä tietää edes tulisinko raskaaksi , vaikka eka raskaus silloin yli 20 vuota sitten tärppäsikin kerrasta, nyt kuitenkin olen jo yli 40 ja muutenkin) . Mutta kunhan kiinnostuksesta kyselen.
ap.
Kyllä tuli. Olen 41v. ja välillä katselen muiden ikäisteni vauvoja ja pieniä lapsia, niin tulee niin ikävä semmoisia. Omat lapset on toinen yläasteella ja toinen ala-asteella. Olen n. 40 vuotiaasta haaveillut kolmannesta lapsesta, vaikka tiedän olevani laiska äiti ja mies kovin stressaantunut. Meillä tuo pikkulapsiaika vaan oli kaikkein helpointa ja ihaninta. Lapset oli rauhallisia ja kilttejä. Teinin kanssa saa joka asiasta nykyään vääntää. Tuntuu, että elämäntarkoitus on ihan hukassa jo ja lapset lentävät kohta pesästä. Töistäkin olisi kiva olla pois välillä.
Kyllä, 41 v. mittarissa ja välillä tulee kuumetta. On jo 3 lasta, 9-18, mutta välillä kaipaa vielä yhtä pientä hoidettavaa.
Tuli, mutta järki voitti. Onneksi.