Miksi 40-60 -luvuilla syntyneiden on niin vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoremmat nykyään elävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Ei työllistyminen sen helpompaa ollut. Monet muuttivat ulkomaille töiden perässä.

Tottakai ikänsä tienanneet kuusikymppiset ovat varakkaampia kuin nuoret.

Älä ole hölmö, se varakkuus oli suurempaa jo 40-vuotiaana verrattuna nykyisiin 40-vuotiaisiin.

Ei ollut. Elintaso on kokoajan noussut.

Jos väitteesi pitäisi paikkansa emme olisi jäljessä Ruotsista ja Norjasta missä talous on kukoistanut vuosikaudet. Suomesta on muutettu työn perässä muualle, mutta siltikin meillä on työttömyyttä.

Ulkomailla asuva kaveri heitti kerran hyvin; ''Suomesta saataisiin helposti Venäjän kaltainen postimyyntivaimojen mekka maa, koska teilläkin on tismalleen vastaavia ongelmia mitä heilläkin''

Aluksi loukkaannuin tuosta väitteestä kunnes tajusin mitä hän tarkoitti. Paperilla katsottuna meiltä löytyy samankaltaisuuksia ja samojen väitteiden avulla tänne eksyisi helposti valkoritareita pelastamaan neitoja kurjuudesta. Ainoa vaan ettei täällä ole kauheata massaa pelastettavia, jolloinka Suomi alkaisi kärsimään kohtuu vajeesta, mistä taas seuraisi entistä jyrkempi syntyvyyden lasku.

Et ilmeisesti osaa lukea.

Päinvastoin. Koen elintason nousulla tarkoitettavan vaurautta mitä kaikilla ei tällä hetkellä ole edes kaikilla 40 vuotiaillakaan joiden pitäisi kaiken järjen mukaan olla tukevasti kiinni työelämässä sekä tätä myöten rahahanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hitusen alle 50, mutta eroja huomaan kyllä nuorempiin sukupolviin. Yksi on, että ikäsiseni ja vanhemmat olivat enemmän tasalaatuisia. Yhteiskunta kannatteli reppanoitakin ehkä jonkin verran paremmin. Nykyisin sinne pohjalle mennään kolisten ja siellä pysytään. Ihan sama miten sinne rahaa kannetaan, koska kannattelevia mekanismeja yhteiskunnassa on vähemmän. Ei minun nuoruudessani jonnekin mielenterveyseläkkeille menty jo parikymppisinä koskaan mitään itse yrittämättä. Toinen ero on, että ikäiseni ovat lähes kaikki olleet parisuhteissa parikymppisistä. On perustettu perheet ja asetuttu aloilleen. On alettu kerätä vaurautta eikä pitkitetty nuoruutta kulutussuhteilla ja reppureissuilla. Koulutus, virka, perhe, vauraus -putki on vielä toiminut.

Nykyään yhteiskunta kannattelee paljon paremmin. Tukimuotoja on lapsuudesta lähtien enemmän.

Yhtä lailla ennenkin mentiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Maailmankuvasi on vääristynyt. Sinullä ei ole tietoa.

Raha ei ole maailman ainoa kannatteleva tekijä. Kuten sanoin rahalla ei ole merkitystä, vaan ennemmin oli enemmän yhteisöllisyyttä, yhteiskunnan paineita pysyä kuosissa. Ja eläkkeelle mentiin nuorena somaattisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Koska minun ikäpolveni on ehtinyt tehdä 40 vuotta töitä. Miksi nuoren, joka on ollut korkeintaan muutaman vuoden töissä, pitäisi olla rikkaampi?

Esim. 70-80-luvulla syntyneet ovat köyhempiä kuin vanhempansa, myös ikään suhteutettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Hmm, olen varmaan seurannut maailmaa heikosti, kun olen ymmärtänyt, ettei nykynuoria kiinnosta jumittua mihinkään kesämökkielämään. Kiinnostavampaa on kierrellä vapaasti maailmaa ja työskennellä etänä etelämeren saarilta.

Tässä ei niinkään ehkä tarkoiteta nykyisiä parikymppisistä, joilla toki on ihan muita haaveita kuin oma kesämökki. Sen sijaan esim. 70-80-luvulla syntyneillä on kyllän mökkihaaveita mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin esim. suurilla ikäluokilla aikanaan.

Tmä on valhetta. Varaa on paremmin ja onnekkaat perivät mökkinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Koska minun ikäpolveni on ehtinyt tehdä 40 vuotta töitä. Miksi nuoren, joka on ollut korkeintaan muutaman vuoden töissä, pitäisi olla rikkaampi?

Esim. 70-80-luvulla syntyneet ovat köyhempiä kuin vanhempansa, myös ikään suhteutettuna.

Eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Paskapuhetta. Ennen aikoina nuoripari hankki pienen kaksion tai jopa vain yksiön ensiasunnoksi ja puhumattakaan, että moni oli vuokralla ja säästi. Lopulta kun ensimmäinen kämppä oli maksettu alettiin katsomaan suurempaa asuntoa tai ehkä omakotitaloa. Nykyään tuntuu, että kaikki ostavat +20v jo 300 000k€ omakotitalon ja uuden volvon pihalle(siis työssäkäyvät)

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Hmm, olen varmaan seurannut maailmaa heikosti, kun olen ymmärtänyt, ettei nykynuoria kiinnosta jumittua mihinkään kesämökkielämään. Kiinnostavampaa on kierrellä vapaasti maailmaa ja työskennellä etänä etelämeren saarilta.

Tässä ei niinkään ehkä tarkoiteta nykyisiä parikymppisistä, joilla toki on ihan muita haaveita kuin oma kesämökki. Sen sijaan esim. 70-80-luvulla syntyneillä on kyllän mökkihaaveita mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin esim. suurilla ikäluokilla aikanaan.

Kyllä niitä mökkihaaveita pystyisi nykypäivänkin 40-50 vuotiaat toteuttamaan suurten ikäluokkien odotuksilla. Mutta kun nykyään ei kelpaa lautamökki tynnyrisaunalla. Pitää olla 150 neliöinen huvila ja sataneliöinen rantasauna vierastiloineen.

Sama juttu asumisen kanssa. alle kolmikymppisenä pitäisi asua uudehkossa omakotitalossa jossa viimeisen päälle rakennettu piha. "Koska elämä on tässä". Vanhempieni sukupolvi, siis ne ketä onnistui sen aikaisilta suljetuilta rahamarkkinoilta saamaan asuntolainaa, aloittivat yksiöstä ja päätyivät vasta nelikymppisinä hartiapankilla rakennettuun omakotitaloon.

Nykypäivän high maintenace-rouvat eivät sirkeliin ja vasaraan tartu, ettei rakennekynnet katkea. 

Mittakaava on ihan älytön, mitä pitäisi 30-25 vuotiaalla olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hitusen alle 50, mutta eroja huomaan kyllä nuorempiin sukupolviin. Yksi on, että ikäsiseni ja vanhemmat olivat enemmän tasalaatuisia. Yhteiskunta kannatteli reppanoitakin ehkä jonkin verran paremmin. Nykyisin sinne pohjalle mennään kolisten ja siellä pysytään. Ihan sama miten sinne rahaa kannetaan, koska kannattelevia mekanismeja yhteiskunnassa on vähemmän. Ei minun nuoruudessani jonnekin mielenterveyseläkkeille menty jo parikymppisinä koskaan mitään itse yrittämättä. Toinen ero on, että ikäiseni ovat lähes kaikki olleet parisuhteissa parikymppisistä. On perustettu perheet ja asetuttu aloilleen. On alettu kerätä vaurautta eikä pitkitetty nuoruutta kulutussuhteilla ja reppureissuilla. Koulutus, virka, perhe, vauraus -putki on vielä toiminut.

Nykyään yhteiskunta kannattelee paljon paremmin. Tukimuotoja on lapsuudesta lähtien enemmän.

Yhtä lailla ennenkin mentiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Maailmankuvasi on vääristynyt. Sinullä ei ole tietoa.

Raha ei ole maailman ainoa kannatteleva tekijä. Kuten sanoin rahalla ei ole merkitystä, vaan ennemmin oli enemmän yhteisöllisyyttä, yhteiskunnan paineita pysyä kuosissa. Ja eläkkeelle mentiin nuorena somaattisista syistä.

Kröhöm.. Mikäli yhteisöllisyys olisi maailman suurin hyve, miksi sitten just noista yhteisöllisistä maista halutaan muuttaa vauraampiin maihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hitusen alle 50, mutta eroja huomaan kyllä nuorempiin sukupolviin. Yksi on, että ikäsiseni ja vanhemmat olivat enemmän tasalaatuisia. Yhteiskunta kannatteli reppanoitakin ehkä jonkin verran paremmin. Nykyisin sinne pohjalle mennään kolisten ja siellä pysytään. Ihan sama miten sinne rahaa kannetaan, koska kannattelevia mekanismeja yhteiskunnassa on vähemmän. Ei minun nuoruudessani jonnekin mielenterveyseläkkeille menty jo parikymppisinä koskaan mitään itse yrittämättä. Toinen ero on, että ikäiseni ovat lähes kaikki olleet parisuhteissa parikymppisistä. On perustettu perheet ja asetuttu aloilleen. On alettu kerätä vaurautta eikä pitkitetty nuoruutta kulutussuhteilla ja reppureissuilla. Koulutus, virka, perhe, vauraus -putki on vielä toiminut.

Nykyään yhteiskunta kannattelee paljon paremmin. Tukimuotoja on lapsuudesta lähtien enemmän.

Yhtä lailla ennenkin mentiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Maailmankuvasi on vääristynyt. Sinullä ei ole tietoa.

Raha ei ole maailman ainoa kannatteleva tekijä. Kuten sanoin rahalla ei ole merkitystä, vaan ennemmin oli enemmän yhteisöllisyyttä, yhteiskunnan paineita pysyä kuosissa. Ja eläkkeelle mentiin nuorena somaattisista syistä.

Mielikuvasi perustuvat kuvitelmaan. Kuten sanottu, sinula ei ole tietoa. Perustat kuvitelmadi mummomielikuviin.

On se mielestäni aika kohtutonta että duunaritaustainen yli 70-vuotias isäni saa enemmän käteen eläkettä kuin minä yliopistokouluettu 2 lapsen äiti saan palkkaa.

Vanhemmillani on mm. varaa pitää kahta autoa, meillä 4-henkisellä perheellä ei.

Ymmärrän oikein hyvin, lasteni kautta. Olen sitäpaitsi itsekin joutunut äskettäin työttömäksi, 60-vuotiaana. Takana yli 40 vuoden työura, vielä olisi virtaa mutta tiedän, että en enää saa töitä.

Jokaisella sukupolvella on omat vaikeutensa — itse olen köyhistä oloista ja minun oli pakko mennä töihin 16-vuotiaana.

Töiden saaminen 70- ja 80-luvuilla oli helppoa, työelämäkin oli aika lokoisaa — toista kuin nyt. Olen saanut kokea myös 90- ja 200-luvun yt-rumbat irtisanomisineen.

Surettaa katkeruus aiempia sukupolvia kohtaan, olen aina yrittänyt tukea nuoria ja olla niiden puolella.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta SINÄ nyt osoitat huomattavaa historiattomuutta ja yleissivistyksen puutetta. Jopa ihan suoranaista tyhmyyttä, anteeksi nyt.

1967 syntyneenä olen siis itse vasta 53-vuotias. Totta kai ymmärrän "viisikymppisten elämää", olenhan itsekin viisikymppinen. Minulla on lukioikäinen ja 20-vuotias lapsi, joiden kautta ymmärrän hyvin myös nuorten elämää. En elä muutenkaan umpiossa.

Mutta sinä olet sikäli tyypillinen sivistymätön nuori aikuinen, ettet tunne edes lähihistoriaa. Ikinö kuullutkaan 1990-luvun lamasta? Pahin lama sitten sotien. Valmstuin mieheni kanssa yliopistosta 1991, mitäpä luulet, oliko työllistyminen helppoa? No EI ollut, roikuimme työttöminä ja pätkäsuhteissa vuosikymmenen puoliväliin saakka.

Isot ikäluokat olivat siihen aikaan vielä töissä vankasti, ja moni opiskelukaverini ei ole sen jälkeenkään saanut uran syrjästä kiinni, koska cv:ssä vuosien työttömyys näyttää pahalta ja vastavalmistuneet ajavat ohi.

Ja omaisuus... no, sanotaan nyt niin, että koska työpaikat alallamme ovat voimakkaasti keskittyneet pk-seudulle, mitään säästöjä ohi lähiökerrostaloasunnon ei ole voinut karttua. Ihan hel v tin hulppeaa elämää siis.... no, sen olemme voineet stadissa asumalla varmistaa, että lastemme ei ole pakko opiskelemaan ryhtyessään muuttaa pikkupaikkakunnalta asumaan muualle. Itse 1980-luvulla jouduimme niin tekemään, ja siihen aikaan opintolainaa oli pakko ottaa, koska ilmainen opintoraha oli alle sata euroa, eikä sillä edes saanut vuokraa katettua.

Varallisuus on aina nuorella, vasta ammattiin valmistuneella pienempi kuin vuosikymmeniä töitä puurtaneella.

Pätkätöiden lisääntyminen ON ongelma, varsinkin nollatyösopimusten. Niitä voi pyrkiä välttämään koultus- ja ammattivalinnoilla. Mutta nekään eivät siis ole mikään uusi asia.

N53

Opintoraha on 250 euroa nykyään, varmasti aivan yhtä surkea kuin sinulla.

Pätkää tuntuu olevan hyvin monella alalla, hoitajista kaupalliseen alaan.

Aloituspalkka maisterille ei ole entisen tasolla, monessa paikkaa tyyliin 2400 e.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Perus boomeri asenne! Ihan kuin mun vanhemmat (boomereita): ”senkin kiittämättömät kersat!”

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Hmm, olen varmaan seurannut maailmaa heikosti, kun olen ymmärtänyt, ettei nykynuoria kiinnosta jumittua mihinkään kesämökkielämään. Kiinnostavampaa on kierrellä vapaasti maailmaa ja työskennellä etänä etelämeren saarilta.

Tässä ei niinkään ehkä tarkoiteta nykyisiä parikymppisistä, joilla toki on ihan muita haaveita kuin oma kesämökki. Sen sijaan esim. 70-80-luvulla syntyneillä on kyllän mökkihaaveita mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin esim. suurilla ikäluokilla aikanaan.

Kyllä niitä mökkihaaveita pystyisi nykypäivänkin 40-50 vuotiaat toteuttamaan suurten ikäluokkien odotuksilla. Mutta kun nykyään ei kelpaa lautamökki tynnyrisaunalla. Pitää olla 150 neliöinen huvila ja sataneliöinen rantasauna vierastiloineen.

Sama juttu asumisen kanssa. alle kolmikymppisenä pitäisi asua uudehkossa omakotitalossa jossa viimeisen päälle rakennettu piha. "Koska elämä on tässä". Vanhempieni sukupolvi, siis ne ketä onnistui sen aikaisilta suljetuilta rahamarkkinoilta saamaan asuntolainaa, aloittivat yksiöstä ja päätyivät vasta nelikymppisinä hartiapankilla rakennettuun omakotitaloon.

Nykypäivän high maintenace-rouvat eivät sirkeliin ja vasaraan tartu, ettei rakennekynnet katkea. 

Mittakaava on ihan älytön, mitä pitäisi 30-25 vuotiaalla olla. 

Miten?? Meillä alkaa olemaan ongelmana nuorten syrjäytyminen. Luulet ihan tosissaan tukirahoilla rakennettavan edullisia mökkihökötyksiä. Sossukin puuttuu jo tuollaiseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Hmm, olen varmaan seurannut maailmaa heikosti, kun olen ymmärtänyt, ettei nykynuoria kiinnosta jumittua mihinkään kesämökkielämään. Kiinnostavampaa on kierrellä vapaasti maailmaa ja työskennellä etänä etelämeren saarilta.

Tässä ei niinkään ehkä tarkoiteta nykyisiä parikymppisistä, joilla toki on ihan muita haaveita kuin oma kesämökki. Sen sijaan esim. 70-80-luvulla syntyneillä on kyllän mökkihaaveita mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin esim. suurilla ikäluokilla aikanaan.

Tmä on valhetta. Varaa on paremmin ja onnekkaat perivät mökkinsä.

Sen perii ehkä joskus sitten kun on jo itsekin eläkkeellä. Ja lue tilastoja, viisastut.

Niin ja sitä vielä piti sanoa että mistä tulee tällainen käsitys että vanhemmilla ikäpolvilla oli kaikilla vakituiset työt ja sopparit? Äidilläni oli virka (pienipalkkainen!) ja isälläni ei koskaan vakituista työtä. Pitkiä työttömyysjaksoja. Eli niinkuin tänäkin päivänä, toisilla on vakituinen työ, toisilla ei. Rahat menee nykyään monilla nuorilla ns. hetkessä elämiseen (matkustelu, teknologia, ulkonäön ylläpito somea varten, kuntosali jne). Ennen rahat laitettiin sitten siihen omaan taloon ja mökkiin. Tai ryypättiin pois. Omia valintoja kaikki..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Hmm, olen varmaan seurannut maailmaa heikosti, kun olen ymmärtänyt, ettei nykynuoria kiinnosta jumittua mihinkään kesämökkielämään. Kiinnostavampaa on kierrellä vapaasti maailmaa ja työskennellä etänä etelämeren saarilta.

Tässä ei niinkään ehkä tarkoiteta nykyisiä parikymppisistä, joilla toki on ihan muita haaveita kuin oma kesämökki. Sen sijaan esim. 70-80-luvulla syntyneillä on kyllän mökkihaaveita mutta niiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa kuin esim. suurilla ikäluokilla aikanaan.

Tmä on valhetta. Varaa on paremmin ja onnekkaat perivät mökkinsä.

Sen perii ehkä joskus sitten kun on jo itsekin eläkkeellä. Ja lue tilastoja, viisastut.

Homemökillä ei tee mitään. Terkuin sellaisen perinyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Ja nyt kaikki yli 50-vuotiaat potkitaan töistä pihalle minkä tahansa syyn varjolla. Ymmärrätkö sinä sitä?

Vm. 1954 tuskin on työelämässä enää.

Kyllä olen. Etätöissä tänäänkin kuten jo huhtikuun alusta lähtien.

Tänne palstalle nyt kyllä voi tulla kuka vaan ja kirjoitella vaikka aloituksiakin keskusteluille ja ihan ilman mitään isompaa ymmärrystäkin.

Tää muun muassahan  on just' sitä  'tätä päivää'..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Tietenkin vaikuttaa, sehän se ongelma onkin kun nuorempien sukupolvien työtilanne on niin paljon epävarmempi. Mutta sen lisäksi jo alle 30-vuotiaat pystyivät 70-luvlla hankkimaan niin omistusasunnon kuin kesämökinkin. Nykyisin mahdollisuudet siihen ovat paljon heikommat. Eipä rakentamatonta rantaviivaakaan ole kyllä jätetty.

Paskapuhetta. Ennen aikoina nuoripari hankki pienen kaksion tai jopa vain yksiön ensiasunnoksi ja puhumattakaan, että moni oli vuokralla ja säästi. Lopulta kun ensimmäinen kämppä oli maksettu alettiin katsomaan suurempaa asuntoa tai ehkä omakotitaloa. Nykyään tuntuu, että kaikki ostavat +20v jo 300 000k€ omakotitalon ja uuden volvon pihalle(siis työssäkäyvät)

mies52v

80-luvun alussa kaikkien luokkakaverieni vanhemmilla oli omistusasunto, monilla mökkikin. Vanhemmat oli miltei kaikki 40-luvulla syntyneitä. Ei ollut mikään erityisen rikas asuinalue.