Mua vituttaa kun lapsi antaa ruokaa kavereilleen.

Meillä ei ole rahasta puutetta, mutta ärsyttää silti, kun kaapista katoaa käsinpoimitut vadelmat ja muu sellainen mitä ei vastaavaa kaupasta tilalle saa.

Onneksi noille välttää porkkanat ja hapankorput ja muu sensemmoinen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:50"]

Meillä lapsi kavereineen tekee lettuja, munakkaita yms. Ja kun itse tulen töistä kotiin on keittiö kuin hävitys. Aina ne "siivoaa", mutta lapsen siivous ei ihan vastaa sitä, mihin kuntoon olen keittiön jättänyt töihin lähtiessäni.

[/quote]

Näin tapahtuu meilläkin aina välillä. Kiva tulla sitten kotiin ruokakassien kanssa kun pitää alkaa keittiötä siivoamaan ennenkuin pääsee ruokaa tekemään.

Omille lapsille voisi sanoa, etteivät söisi mitään kavereiden luona ellei kaverin vanhemmat tarjoa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:51"]

Meillä ei ole rahasta puutetta, mutta ärsyttää silti, kun kaapista katoaa käsinpoimitut vadelmat ja muu sellainen mitä ei vastaavaa kaupasta tilalle saa.

Onneksi noille välttää porkkanat ja hapankorput ja muu sensemmoinen.

[/quote]

Muakin nimenomaan nuo vadelmat ärsytti kun piti niistä tehdä täytekakku syntymäpäiville. Jäipä tekemättä.

Ap

Minun lapsuudessani paras kaverini tuli meille koulun jälkeen lähes päivittäin. Yleensä syötiin vähän välipalaakin. Meillä oli sellainen sääntö, että saatiin ottaa jogurtit (tai joskus jaoin 2 dl jogurtin jälkiruokakulhoihin kahdelle) tai hedelmät ja niiden lisäksi leipää ja leikkelettä. Niiden kanssa juotiin lasilliset mehua. Eipä sitä ruokaa kahdelle pienikokoiselle tytölle niin paljon mennyt ja vanhempani olivat tyytyväisiä, että ainoalla lapsellaan oli seuraa iltapäivinä. Äiti teki ruoan kuitenkin heti kotiin tultuaan, neljän viiden maissa.

Ikinä en kuitenkaan ottanut pakastimesta mitään tai muutenkaan koskenut sellaisiin ruokatarvikkeisiin, joista olisi ollut suunnitteilla valmistaa jotain perheen yhteistä ruokaa.

Kun lapseni kasvaa ja menee kouluun, tämä tulee ajankohtaiseksi meilläkin. Luulisin, että juuri nuo hedelmät ja yksinkertaiset voileivät ovat kaikista helpoimpia niin lapselle kuin ruokia kaupasta kantaville vanhemmillekin.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että kavereita saa kutsua ja he saavat meillä syödäkin. Ideaalitilanteessa kylässä ruokailu kyllä saisi olla vastavuoroista kavereiden perheitten kanssa, varsinkin jos ruokarahoja pitää laskea.

Laita pakastin lukkoon, ja pidä varasi, ettei vieraiden suuhun uppoa väärät eväät.

Miksi sinä et voisi sanoa omalle lapsellesi, että nyt joudutte olemaan itse ilman, kun kaverit söivät itselle varatut herkut? Vieraanvaraisuus on hyvä asia, mutta rajansa silläkin. Varaa sen verran oikeaa syötävää niin omalle kuin vieraille ja korosta omalle lapsellesi, että VAIN ne saa syödä, tai muuten kaverien käynnit loppuvat.

Tämän kirjoittaneelta kysyisin, kuka onkaan köyhä? Olisko kuitenkin ne perheet, joiden lapset ovat käyneet teillä syömässä?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:42"]

Meillä vähän samalaista. Nyt sitten laitoin stopin tuolle hommalle ja lapsi sai kuulla kavereiltaan kuinka me ollaan köyhiä, kun ei anneta niille ruokaa.

[/quote]

Mua taas ärsyttää, kun meidän tyttö (8v) syö kavereillaan ties mitä ja sitten ei ruoka maistu kotona. Yritä tässä sitten opettaa, että makeaa ei oikeasti mässätä joka päivä. Sitten, kun ovat meillä kaverin kanssa niin joka kerta kysellään makean perään ym.

Mä olen varmaan ihan tyranni, mutta jos mun lapseni tekevät toistuvasti jotain mikä on kiellettyä, he saavat rangaistuksen. Jos kiellän tyhjentämästä pakastinta yllätysvieraiden kanssa, se on kiellettyä eikä sitä tehdä.

Ymmärrän siis hyvin että ap:ta harmittaa, sitä en ymmärrä että miksi se jatkuu vaikka on kielletty. Mitä lapsi sanoo - ettei välitä vaikka onkin kiellettyä? Se että ottaa jotain vaikka on kiellettyä, on varastamista. Ei sitä tarvitse sallia.

Sitten tarjoaa vaikka kaapin tyhjäksi kun itse maksaa! Siihen asti kysytään lupa, että saako ottaa. Jos ei lapsi usko, niin kaverikielto! 

Meillä myös tapahtuu tuota. Lapsi nauttii siitä kun voi tarjota kavereilleen jotain "extraa" ja sen kummempia kyselemättä syövät jäätelöt ja pullat meilläkin pakkasesta.... Tai jugurttia, muroja - mitä ikinä talosta löytyykään. Puhumattakaan siitä että ko kaverit ovat meillä vielä klo 17 jolloin syömme iltaruuan ja tietenkin tarjoan myös kaverille....

En ymmärrä miksei meilläkään mene jakeluun että ei ole lupa tarjota kaikkea!? Isompien (jo kotoa muuttaneiden) lasten kohdalla ongelmaa ei ollut - he jopa soittivat meille vanhemmille jos halusivat itse syödä jotain eivätkä olleet varmoja mihin ruoka/kakku/jäätelö tms oli tarkoitettu. Kuopukselle ei tule mieleenkään kysyä mitään keneltäkään..... ja tästä on ihan samalla tavalla sanottu ja selitetty....

Muistan lapsuudestani, kuinka meillä oli aina äärimmäisen tarkkaa ettei kavereille saanut syöttää meidän perheen ruokia. Ei todellakaan oltu köyhiä tms. meidän äiti vaan oli ja on itsekäs, kaikki mikä annetaan muille tuntuu pahalta. MUA hävetti, ja edelleen ärsyttää sellanen piheys. Meillä lapset saa tuoda kavereitaan meille ja aina on jotain tarjolla. Ei ole kovin iso vaiva leipoa vaikkapa niitä sämpylöitä pakastimeen josta lapset voi sulattaa ja voin kanssa syödä.

Minusta ap:n on laitettava lapsi kuriin ja tehtävä selväksi, mitä saa välipalaksi syödä ja mitä ei. Jos pakastimeen on leivottu kakku vieraita varten, niin ihan päivänselväähän on, että sitä ei syödä. Sanot, että tuossa on muroja/leipää tms., jota saa ottaa ja tarjota, ei muuta.

Onhan paljon muutakin, mitä lapset ei saa keskenään tehdä. Ne asiat on vaan taottava lasten päähän.

Vain ne ruokitaan, jotka ruokkii omasi. Tämä sääntö meillä. Meillä siis ruokitaan vain yksi kaveri. Lapseni ei saa mitään muualla vaikka menisikin koulun jälkeen kaverille. Muuten ne kaverit ei minnekkään häviä vaikka söisivätkin kotona. Mä kyllästyin totaalisesti vastavuorottomuuteen.

Eikö kaikissa perheissä syödä säännöllisesti? Olen nimittäin ihmetellyt, kun lapsen kaveri saattaa tulla koulusta suoraan meille, syö välipalaa ja syö sitten viiden kuuden aikaan meillä lämpimän ruoan, kun laitan omalle perheelle. Minusta sinänsä ok, että meillä oleva kaverikin syö meillä. Ihmetyttää kuitenkin se, että kukaan ei välttämättä soita tämän lapsen perään ennen kuin esim seitsemältä (ja koulu on loppunut jo klo 12). Kyseisessä perheessä ei koskaan tarjota vieraille ruokaa eikä heille useinkaan voi edes mennä kaverit, joten tuntuisi oudolta, jos he vaan luottaa, että kaverin luona saa ruokaa. Vai oletetaanko, että lapsi itse tulee kotiin, jos tulee nälkä. Tunnen kyseistä perhettä kuitenkin sen verran, että kyse ei ole mistään täysin hunsvoteista vanhemmista tai sellaisista, jotka ei lapsistaan lainkaan huolehdi.

Itse vastaavassa tilanteessa ilman muuta soittaisin lapsen noin viiden aikaan kotiin syömään enkä olettaisi, että kylässä tarjotaan mitään, jos ei sieltä nimenomaan ehdoteta, että teidän Pekka voi kyllä syödä meillä, niin ei tarvitse jättää leikkejä kesken.

Voi pyhä Jeesus! Miksi sinun vieraat on lapsen vieraita tärkeämpiä?! Lapsihan maksaa osan ruuista, vai etkp saa elatusmaksuja ja lapsilisiä...

Eli simppelisti... jaa hyllyt, tästä saa ottaa ja tästä ei!

ps. Pirkan-pulla pussi 14kpl maksaa 2,5€, joten yksinhuoltajuus ei ole kuin pirun huono tekosyy..

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 07:58"]

Sitten tarjoaa vaikka kaapin tyhjäksi kun itse maksaa! Siihen asti kysytään lupa, että saako ottaa. Jos ei lapsi usko, niin kaverikielto! 

[/quote]

Elatusmaksut ja lapsilisät varmasti kattavat osan perheen ruokakuluista. Eikö koti ole myös lapsen koti, jossa hän saa olla vieraanvarainen omia vieraitaan kohtaan. Kuului ainakin minun nuoruudessa peruskäytöstapoihin, johon äitini minut kasvatti.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 08:14"]

Vain ne ruokitaan, jotka ruokkii omasi. Tämä sääntö meillä. Meillä siis ruokitaan vain yksi kaveri. Lapseni ei saa mitään muualla vaikka menisikin koulun jälkeen kaverille. Muuten ne kaverit ei minnekkään häviä vaikka söisivätkin kotona. Mä kyllästyin totaalisesti vastavuorottomuuteen.

[/quote]

Tällä periaatteella yksi tyttären kavereista ei ikinä saisi meillä välipalaa. Nimittäin jos ovat yhdessä, ovat pääsääntöisesti aina meillä eikä kaverin kotona. En ole jaksanut nipottaa muutaman leipäpalan suhteen, mutta sen verran on lasta valistettu, ettei jugurtteja / viilejä jne jaella kaikille kavereille. Leipä ja hedelmä riittäköön välipalaksi. Ymmärrän ap:ta kuitenkin sikäli, että kyllä se ärsyttää aina olla tarjoavana osapuolena jos mitään vastavuoroisuutta ei ole. Varsinkin jos on vähissä varoissa.

Joittenkin kavereitten kanssa ei sitten olekaan niin tarkkaa, sillä nämä välipalailut menevät enemmän tasan. Ruoka kuitenkin syödää omassa kodissa puolin ja toisin - ellei ole ihan erikseen sovittu muuta. Meillä kun kaikki kaverit asuvat korkeintaan parin kadun päässä, niin ehtii nätisti kipaista kotiin syömään ja sitten takaisin kaverille.

Sulla siis saa olla vieraita, mutta lapsella ei...

Meilläkin tytär tulee koulusta aina kaverinsa kanssa ja välipala syödään meillä. Mielellään annan jotakin JOSKUS mutta nyt on alkanut vaikuttaa siltä, että perheessämme on  1 jäsen enemmän. Iltaruuallekkin tahtoo tulla automaattisesti, kun oma äiti ei soita kotiin syömään. Tulot eivät tällä hetkellä järin suuret ja vieraanvaraisuutta kyllä minultakin löytyy. Mutta rajansa kaikella, ei voi olla että automaattisesti muidenkin lapset syövät meillä. Välillä ärsyttää tosi paljon...

Alappas nyt toimimaan vanhempana, äläkä jää lapsen pompoteltavaksi.

Nyt teet omalle lapselle selväksi että pakasteesta ei syödä pullia yms. omin nokkinensa. Eikä niitä varsinkaan syötetä kavereille.

Kavereita voit alkaa ohjaamaan kysymään välillä että jokohon teillä on ruoka että pitäisiköhän mennä käymään syömässä yms.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 08:31"]

Sulla siis saa olla vieraita, mutta lapsella ei...

[/quote]Se on vanhemmuutta ja rakkauta että asettaa rajat lapselle. Ongelmia on luvassa jos lapsi määrää asioista.