Kokemuksia psykoterapiasta / psykoterapeuteista?

auttaisiko google mitään? en osaa auttaa.

Ei oikein tunnu googlellakaan löytyvän. Toki jotain yksittäisiä nimisuosituksia, mut nekin vuosien takaa.

Minulla ei ole terapiaan akuutti kiire, joten joutaisin jonottaa tovin jollekin hyvälle, kun vaan tietäis, kuka on hyvä ja osaisi auttaa mua.

Se kyllä mietityttää, miten jollain vähätuloisemmalla voi ikinä olla varaa terapiaan. Itse olen keskituloinen, ja silti on iso taloudellinen päätös ryhtyä käymään terapiassa. Jos Kela maksaisi puolet, jää silti maksettavaa n. 40 euroa per kerta eli kuukaudessa 160. Vuodessa liki 2000 euroa.

Ap

Terapiaa on monenlaista. Kokeilepa, saisitko kirjastosta sellaisen kirjan kuin psykoterapiaopas. Se kuvaa tavallisimpia Suomessa tarjottavia psykoterapiamuotoja. Se antaisi sulle vähän eväitä muutenkin siihen terapeutin etsimiseen.

Terapia ei aina ole kertaviikkoista, vaan voi olla kaksi, kolme tai jopa neljä kertaa viikossa tapahtuvaa. Siksi useimmat tarvitsevat jotain tukea sen järjestämiseen. Jotta voisit edes hakea Kelan rahaa psykoterapiaa varten, tarvitset B-lausunnon psykiatrilta. Käy sellaisella yksityisellä psykiatrilla, joka on perehtynyt psykoterapioihin tai on mielellään myös itse psykoterapeutti. Hän voi myös suositella sitten itse terapeuttia perehdyttyään sun ongelmiisi ja tietäen, kenelle olisi mahdollisesti vapaata ottaa uusi potilas.

Mutta tuo kirja on oikeasti ihan hyvä, sitä suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 21:14"]

Ei oikein tunnu googlellakaan löytyvän. Toki jotain yksittäisiä nimisuosituksia, mut nekin vuosien takaa.

Minulla ei ole terapiaan akuutti kiire, joten joutaisin jonottaa tovin jollekin hyvälle, kun vaan tietäis, kuka on hyvä ja osaisi auttaa mua.

Se kyllä mietityttää, miten jollain vähätuloisemmalla voi ikinä olla varaa terapiaan. Itse olen keskituloinen, ja silti on iso taloudellinen päätös ryhtyä käymään terapiassa. Jos Kela maksaisi puolet, jää silti maksettavaa n. 40 euroa per kerta eli kuukaudessa 160. Vuodessa liki 2000 euroa.

 Ap

[/quote]

Vähätuloisilla ei välttämättä olekaan varaa terapiaan. Itse kärsin samoista vaivoista kuin sinä, mutta minä vain unelmoin terapiasta. Minulla ei ole siihen mitään mahdollisuutta.

Psykoterapeutin pohjakoulutuskin voi antaa miettimisen aihetta. Pohjakoulutuksena voi olla esim. Lääkäri, psykologi, teologi, lähihoitaja. Kannattaa miettiä mistä lähtökohdasta alkaa ongelmiaan selvittämään. Itse suosittelisin psykologin koulutuksen omaavaa terapeuttia. Psykologeilla on syvällisin koulutus ihmisen psyykestä, lisäksi empatiakykykin saattaa olla joitain ammattiryhmiä parempaa. Jos sitoudut pitkään terapiaan, niin jos ensimmäisellä kerralla jo tuntuu, Että yhteistyö ei toimi, niin jatka etsimistä.

Kunnilla on mielenterveys osastoja, olen ollut kaupunkimme mielenterveysosastolla kongnitiivisessa terapiassa n. 9 kk, on erilaista kuin psykoterapia, siellä on keskusteltu ongelmistani, hirtoriastani ja käyty läpi erilaisia tilanteita, asia on mennyt minun ehdoillani, mutta mitään syvällistä lapsuuden tutkimista siellä ei ole. siellä voi käydä 1-2 kertaa viikossa ja se on täysin ilmaista, olen saannut sieltä paljon apua, mielestäni se on ollut hyvä kokemus ja myös opettavainen. voisi olla sinullekkin ihan hyvä, ota yhteyttä kuntasi mielenterveysosastolle ja kokeile tuollaista jos onnistuu sinun kunnassasi.

Psykologeilla empatiakyky saattaa  olla parempi kuin muilla ammattiryhmillä?

Ja kognitiivinen terapia on erilaista kuin psykoterapia?

Mahtavia neuvoja täällä tänä iltana!

kun itse sain lähetteen terapiaan, minulle neuvottiin, että hae lääkäriluettelo apteekista ja ala soittelemaan kenelle pääsisi. Monella oli täyttä, muutaman yli vedin ruksit pelkän puhelinsoiton perusteella. Itse kävin haastattelussa kahdella terapeutilla, joiden oli mahdollista ottaa uusi potilas. Valitsin toisen, kognitiivista suuntausta edustavan. Toinen jotenkin ärsytti minua, vaikea selittää.

Itse en ole pääkaupunkiseudulta, mutta kannattaa vaan systemaattisesti luettelon avulla rajata ne joille pääsisi, jonne ei ole mahdottoman hankala kulkea ja sitten valitset sen, johon tunnet luottavasi parhaiten.

Ei tuo 160e/kk riitä. Yleensä kela korvaa (siis osittain, kuntoustuen nimellä kulkee) 2 ensimmäistä vuotta terapiaa 2x viikossa ja kolmannen vuoden 1x viikossa. Eli siis jo viikossa menee rahaa n. 80-100e, riippuen terapeutin koulutuksesta. Kolmas vuosi sitten on edullisempi kun vaan kerran viikossa. Järkyttävän iso sijoitus, en tosin koskaan ole voinut sitä apua rahassa mitata. 

Täältä löytyy apu:

https://www.vastaamo.fi/

ei mene noin paljoa rahaa jos käy kerran viikossa, sekin riittää pitämään terapiaprosessia yllä. Minulle taksasta jäi itselle maksettavaksi 25 e/kerta.Mutta onko parempaa sijoitusta kuin oma terveys ja parempi loppuelämä?

Pitää kysyä tuosta kunnallisesta tarjonnasta. Olisi kyllä mahtavaa päästä sellaiseen. Tai edes kokeilemaan sitä. Mulla ei ole mitenkään varaa käydä missään, jos maksaa satasen per viikko! Vaikka olen noin muuten keskituloinen, nyt olen äitiyslomalla eli tuloja ei juuri ole. Silti koen, että jos tuosta on apua, olen valmis tinkimään muusta elintasosta.

Luulen, etten pysty käymään enempää kuin kerran viikkoon, ensinnäkin taloudellisesti ja toisekseen siksi, etten pysty järjestämään itselleni niin paljon vapaa-aikaa.

Musta tuntuu, et olen niin nössö, et jos käyn tutustumiskäynnillä jonkun luona, en sit kehtaa olla valitsematta sitä. Jos ei siis ihan idiootti ole. Vai onko se vaan sit niin, et tutustumiskäynnin jälkeen sit joko otan yhteyttä tai en? Eli etti tarvitse päin naamaa sanoa, että vaikutat aika huonolta...

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 22:03"]

ei mene noin paljoa rahaa jos käy kerran viikossa, sekin riittää pitämään terapiaprosessia yllä. Minulle taksasta jäi itselle maksettavaksi 25 e/kerta.Mutta onko parempaa sijoitusta kuin oma terveys ja parempi loppuelämä?

[/quote]

Asutko pk-seudulla? Tykkäätkö omasta terapeutistasi? Kuka se on :)?

Ap

Jos sulla on joku sairaus, niin menet tietenkin lääkärille terapiaan.

Kannattaa ottaa psykoterapiayhdistykseen yhteyttä, heiltä saat listan terapeuteista joilla on vapaita terapiapaikkoja ja he voivat myös suositella terapeuttia tarpeesi perusteella ja sen mukaan olisitko kiinnostuneempi kognitiivisesta vai psykodynaamisesta terapiasta.

Henkilökemiakin tietysti vaikuttaa terapiasuhteeseen jonkin verran eikä sitä voi tietää etukäteen. Ja lisäksi tietty terapeutin koulutus, mulla on kokemusta kahdesta terapeutista, joista toinen oli koulutukseltaan psykiatriaan erikoistunut lääkäri, toinen sairaanhoitaja. Jotenkin tuntui että tämä lääkäri oli minulle parempi terapeutti, sai jotenkin nopeammin kiinni ajatuksistani, näki ongelmakohdat ja osasi kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Silloin tunsin että todella tapahtuu edistystä. Myöhemmin kävin tällä toisella, mutta en kokenut siitä oleva samanlaista hyötyä, jotenkin vain ärsyynnyin kun tuntui että hän ei osannut kysyä oikeita kysymyksiä. Ei välttämättä johdu tietty koulutuksesta, vaan ehkä myös persoonasta. 

Mä nyt kyselen tässä yhtä sun toista aiheeseen liittyvää, kun asia pyörii niin mielessäni (ja olen siitä jopa vähän innostunut)... Millaisia te terapiassa käyneet ihmiset olette, tyyliin oletteko sosiaalisesti eristäytyneitä, käyttekö töissä jne.? Entä syöttekö masennuslääkkeitä tm.?

Kun ennakkofiilikseni oli, että terapiassa käyvät ovat "jotenkin pimahtaneita", vähän sellaisia friikkejä, mut nyt juttuja lueskeltuani aika moni tuntuu käyneen terapiassa. Et ehkä sitä ei tarvitse kirvestä kaivoon heittää, vaikka moiseen paikkaan menisikin.

Ap

minä olen se joka maksoin sen 25 e/kerta melkein 3 vuotta, ei pääkaupunkiseudulla.  Olin masennuksen ja ahdistuneisuuden vuoksi sairauslomalla, mutta terapian tuella palasin töihin ja nyt voin oikein hyvin. Masennusläälleitä syön varmaan lopun ikääni, mutta ihan tavallinen rauhallisesta elämästä tykkäävä ihminen minä olen. Naimisissa ja 2 lasta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 22:29"]

Mä nyt kyselen tässä yhtä sun toista aiheeseen liittyvää, kun asia pyörii niin mielessäni (ja olen siitä jopa vähän innostunut)... Millaisia te terapiassa käyneet ihmiset olette, tyyliin oletteko sosiaalisesti eristäytyneitä, käyttekö töissä jne.? Entä syöttekö masennuslääkkeitä tm.?

Kun ennakkofiilikseni oli, että terapiassa käyvät ovat "jotenkin pimahtaneita", vähän sellaisia friikkejä, mut nyt juttuja lueskeltuani aika moni tuntuu käyneen terapiassa. Et ehkä sitä ei tarvitse kirvestä kaivoon heittää, vaikka moiseen paikkaan menisikin.

Ap

[/quote]

joo, eli olen tosiian ollut tuossa kunnallisessa terapiassa ton 9kk. Mulla ei ole mitään diagnoosia masennukseen tai mihinkään muuhunkaan, on ollut elämässä niin momnenmoista vaikeutta (vakavia sairauksia, ero, paha lapsuus jne.) että päätin kokeilla terapiaa, olen ihan menestynyt elämässä, onnellisesti naimisissa, mutta olo ei koskaan oikein ollut hyvä ja levollinen, hermot oli aika loppu yhdessä vaiheessa. Mulla on ollut kavereita ihan normaalisti, monet heistä asuu nykyään ulkomailla (olen itsekkin asunut) ja yhteydenpito on jäänyt vähiin. Terapiassa olen oppinut kuinka mun täytyy tuntea itseni ja rajoitukseni ja elää niiden mukaan. Kyllä se terapia on ollut niin hyvä asia mulle, meillä on ollut oikein hyviä keskustekuja terapeutin kanssa. Mielestäni on melkein luxusta kun saa käydä siellä, vaikka en ole enään käynnyt kun ihan satunnaisesti, jos tulee jotain mieleen.

 http://asiointi.kela.fi/ePTKHaku/   

Sinulle sopivin olisi varmaan joku kongnitiivinen psykoterapeutti, ei tarvii olla lääkäri. Kemiat sopii yhteen, se on tärkeintä, jopa tärkeämpää kuin suuntaus. Ota yhteyttä muutamaan terapeuttiin ja käy koe käynnillä ja valitse paras. Tuo psykoterapiaopas kirja kannattaa lukea .

Jos sulla on päätös että saat kelan rahoittamaa psykoterapiaa,  Kela ei osallistu niihin ensikäynti/terapeutin valinta maksuihin.  Kunnallinen/erikoissairaanhoidon  hoitosuhde voi olla ihan ok, mutta harvoin se on luokiteltavissa psykoterapiaksi.  

Ap:n kysymykseen, mä olen käynyt psykoanalyyttisessa psykoterapiassa muutaman vuoden. Lyhyesti sanottuna sain ihan totaalisen "hermoromahduksen" joka johtui monen eri asian summasta, mutta pohjalla suurimpana syynä tietyt asiat lapsuudessa. Psykoterapeutti suositteli mulle psykoanalyysiakin, ja totta kai se kiinnostaisi myös mutta valitettavasti sellaiseen ei todellakaan ole taloudellisesti varaa luultavasti ikinä. Kävin terapiassa kolmisen vuotta, ja se auttoi tosi paljon, en usko että koskaan enää joudun samanlaiseen tilanteeseen. Mä söin masennuslääkkeitä sen terapian ajan, mutta loppua kohden annostusta laskettiin niin että lopetin lääkkeet vähän ennen kuin terapian. Lääkkeet oli ihan ehdottomat, en millään olisi jaksanut käsitellä asioita terapiassa ilman niitä, se on yllättävän rankkaa kuitenkin. Muuten olen ihan normaali ihminen, jolla hyvä työ ja vilkas sosiaalinen elämä, luulenpa että ongelmani tulivat aika monille ystävillenikin yllätyksenä siinä vaiheessa kun tuon hermoromahduksen sain.

Musta tuntuu että terapia on nykyisin todella yleistä ja ihmiset osaavat hakea apua. Muutama ystävänikin on ollut psykoterapiassa, tosin he ovat olleet kognitiivisessa terapiassa ja hakeneet apua vähän erilaisiin, tietyllä tavalla "yksilöidympiin" ongelmiin (esim. paniikkihäiriö tiettyihin tilanteisiin liittyen, toimintamalli ihmissuhteissa jne.). Ihan normaaleja ihmisiä hekin :)