Kokemuksia psykoterapiasta / psykoterapeuteista?

Jos haluat tuon kela rahoituksen sinulla pitää olla sitä ennen 3kk hoitosuhde erikois-sairaanhoitoon sitten sitä voi anoa.

Minkä niminen?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:00"]

Ap:n kysymykseen, mä olen käynyt psykoanalyyttisessa psykoterapiassa muutaman vuoden. Lyhyesti sanottuna sain ihan totaalisen "hermoromahduksen" joka johtui monen eri asian summasta, mutta pohjalla suurimpana syynä tietyt asiat lapsuudessa. Psykoterapeutti suositteli mulle psykoanalyysiakin, ja totta kai se kiinnostaisi myös mutta valitettavasti sellaiseen ei todellakaan ole taloudellisesti varaa luultavasti ikinä. Kävin terapiassa kolmisen vuotta, ja se auttoi tosi paljon, en usko että koskaan enää joudun samanlaiseen tilanteeseen. Mä söin masennuslääkkeitä sen terapian ajan, mutta loppua kohden annostusta laskettiin niin että lopetin lääkkeet vähän ennen kuin terapian. Lääkkeet oli ihan ehdottomat, en millään olisi jaksanut käsitellä asioita terapiassa ilman niitä, se on yllättävän rankkaa kuitenkin. Muuten olen ihan normaali ihminen, jolla hyvä työ ja vilkas sosiaalinen elämä, luulenpa että ongelmani tulivat aika monille ystävillenikin yllätyksenä siinä vaiheessa kun tuon hermoromahduksen sain.

Musta tuntuu että terapia on nykyisin todella yleistä ja ihmiset osaavat hakea apua. Muutama ystävänikin on ollut psykoterapiassa, tosin he ovat olleet kognitiivisessa terapiassa ja hakeneet apua vähän erilaisiin, tietyllä tavalla "yksilöidympiin" ongelmiin (esim. paniikkihäiriö tiettyihin tilanteisiin liittyen, toimintamalli ihmissuhteissa jne.). Ihan normaaleja ihmisiä hekin :)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 20:43"]

Tarvitsisi saada apua paniikkihäiriöön, ahdistukseen ja itseluottamusasioihin? Ollut näiden kans ongelmia jo pidempään. Nyt ajattelin, et voisin kokeilla muutakin kuin lääkkeitä.

[/quote]

Tähän paras neuvo on kirjastosta Eckhart Tolle: Läsnäolon voima.

Kuka? En halua mainita nimeä täällä, mutta tarkistin tilanteen ja hänellä ei ole tällä hetkellä vapaita aikoja, joten samapa tuo. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 20:43"]

Tarvitsisi saada apua paniikkihäiriöön, ahdistukseen ja itseluottamusasioihin? Ollut näiden kans ongelmia jo pidempään. Nyt ajattelin, et voisin kokeilla muutakin kuin lääkkeitä.

[/quote]

ja sen jälkeen kognitiivinen psykoterapia. 

Tähän paras neuvo on kirjastosta Eckhart Tolle: Läsnäolon voima.

[/quote]

Onpa ihanaa, että jaatte täällä kokemuksianne ja vinkkejänne! Osaa av olla mukavakin :) Lainaan nuo kirjat, joita täällä on suositeltu. Mä en muuten ollut tuo, joka tuossa kysyi pari viestiä sitten, että "kuka".

Ap

Olen käynyt vähän yli 5 vuotta, välissä vaihdoin terapeuttia paikkakunnan vaihdon vuoksi. Ensin olin psykoanalyyttisessa, sittemmin kognitiivisessa terapiassa. Kognitiivista suosittelen ehdottomasti minäkin. Siellä pureudutaan enemmän tämänhetkisen ajattelun ja käyttäytymisen ongelmiin eikä vain jauheta lapsuudesta, vaikka sitäkin toki tehdään. Itse en tietääkseni ole hullu tai friikki ;), mutta erilaisia lähinnä lapsuudesta ja vaikeista kokemuksista seuranneita ongelmia on riittänyt, ja terapia on ollut kyllä kannattava sijoitus. Siellä oppii katsomaan itseään ja ajattelutapojaan eri silmin, ajattelemaan selkeämmin ja ymmärtämään reaktioidensa syitä. Pystyy myös luopumaan monista turhista peloista ja negatiivisista ajatuksista.


Aluksi maksoin terapian (tuolloin 50 e/krt) kokonaan itse, koska Kelan korvausta voi hakea vasta 3 kk hoitosuhteen jälkeen, ja hakemuksen käsittelykin vie hetken. Kelan korvauksen saatuani maksettavaa jäi vain n. 12 e/krt, koska pääsin ns. nuorten psykoterapian piiriin. Iän karttuessa omavastuu nousi reiluun sataseen kuukaudessa. Pk-seudun terapeuttini taksa 60 e/krt on melko edullinen moneen muuhun verrattuna onneksi. Olen aina käynyt kerran viikossa ja se oli ihan hyvä tahti. Kolmen vuoden jälkeen Kela-korvaus päättyi ja sittemmin olen maksanut koko lystin itse. Kirpaiseehan se, mutta vaihtoehtojakaan ei ole, koska vaakakupissa on oma terveys. Viime vuonna harvensin käynnit joka toiseen viikkoon ja nyt olen lopettamassa.


On tosi vaikea antaa suosituksia hyvästä terapeutista, koska niin paljon riippuu henkilökemioista. Minulle kävi ekan terapeuttini kanssa niin, etten lopulta luottanut häneen ollenkaan, enkä kertonut asioitani hänelle, joten koko terapiasuhde oli turha. Toisen kanssa taas kehittyi oikein erinomainen suhde. Ensin mainittu oli pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja ja toinen sosiologi, mutta jälkimmäisellä oli enemmän psykoterapia-alan opintoja.


Terapeutit ovat ainakin pk-seudulla tottuneet siihen, että potilas kokeilee muutamaa terapeuttia ennen valinnan tekemistä. Ehkä tästä voi vielä erikseen mainita tutustumiskäynnillä. Jos terapeutti kuitenkin yrittää heti painostaa sinua jatkamaan juuri hänellä, älä alistu. Minulle kävi ekassa tapauksessa juuri niin, ja kilttinä ihmisenä asian ottaminen esille myöhemmin tuntui mahdottomalta.