Miten nostaa lapsen itsetuntoa?

Harrastus jossa olisi oikeasti hyvä...?

Hienoa, että mietit miten tukea lapsen itsetuntoa.

Minusta on tärkeää, että lasta ei kehuta vain saavutuksista, tai ehkä juuri lainkaan ei saavutuksista. Varsinkin, jos hän itse jo koko ajan vertailee itseään muihin ja kokee huonommuutta. Itsetunto syntyy siitä, että kokee olevansa syvältään hyväksytty, sellaisenaan, vaikka ei kykenisi mihinkään. Suosittelisin,että sen sijaan että vaikkapa sanot että hienoa, puolet laskuista meni oikein, sanoisitkin, että ai kun olet suloinen kun kyyhötät tuossa sohvalla vieressäni tai halaat ja sanot, että olet iloinen siitä että hän on olemassa. Sanoja tärkeämpi on sanattomat viestit. Pyrkikää eroon suoritus- ja osaamiskeskeisyydestä ja mittaamisesta ja iloitsemaan ihan arjesta sellaisenaan. kutsu lapsi katsomaan ulos sateenkaarta tai kutita häntä kesken tavallisen illan.

Myös perheneuvolassa voidaan löytää uusia tapoja tukea juuri tätä lasta.

Joku harrastus, esim. musiikkiharrastus nostaa lapsen itsetuntoa. Soittotunnilla ei kilpailla kenenkään kanssa, vaan paikalla on oppilaan lisäksi vain opettaja. Kun lapsi oppii soittamaan ja pääsee esiintymään, kasvaa luottamus omiin kykyihin. Lisäksi soittotaito on ominaisuus, jota vielä kadehditaan joku päivä. Kannattaa valita joku tosi "cool" soitin, kuten saksofoni tai bassokitara.

Musiikin harrastaminen myös tutkitusti kehittää aivoja monitasoisesti, joten se saattaa auttaa myös oppimisvaikeuksiin. Musiikkiopistossa järjestetään yhteismusisointia kuten bänditoimintaa, ja sitä kautta saa kivoja kavereita.

t. soittajapoikien äiti

Ehdotan harrastusta, jossa voi kokea kehittyvänsä. Esim. urheilu, musiikki tai muu taideharrastus. Jos on vähääkään urheilullinen, niin poikana urheiluharrastus voi tuoda koulussakin tietynlaista arvostusta muiden poikein joukossa. Se taas auttaa itsetunnon nostamisessa.

Ole tarkka lajivalinnassa. Suosittelen yksilölajia, jossa kuitenkin joukkeella on hyvä henki ja yhteisiä juttuja myös (treenejä, leirejä yms). Yksilölajissa ei niinkään kilpailla toisia vastaan - tai kilpaillaan tietenkin varsinaisissa kilpailuissa, mutta harjoituksissa ei nokitella ja haeta peliaikaa joukkueen sisällä. Joukku saattaa kuitenkin tarjota motivaatiota ja tukea ja reiluja kavereita. Kilpailutianteessa sitten kehitytään oman itsensä kanssa ja koitellaan omia rajoja. Sopivia lajeja voisivat olla vaikka yleisurheilu, judo,uinti,paini tms.

Toki on hyviä joukkuelajeja ja joukkueita, joissa on oikein hyvä joukkuehenki ja reilut kaverisuhteet. Mutta jos pojallasi on mielestäsi tosi huono itsetunto, yrittäisin etsiä yksilölajin, jossa harjoitellaan kumminkin joukkueen kanssa.

Toki jokin fyysinen aktiviteetti perheen kanssa voi myös olla vaihtoehto, jos sopivaa harrastusta ei heti löydy. Laskettelu, patikointi, melominen yms. tarjoavat mahdollisuuden oppia uusia taitoja ja viettää hauskaa aikaa yhdessä. Pyytäkää pojan kaveria mukaan, jos mahdollista. Taitojen kertyminen voi sitten vaikka houkuttaa aloittamaan partio- tai vpk-toiminnan, joissa taidot kasvavat ja sitä myötä varmaan itsetuntokin.

Entä voisitteko ottaa jonkun lemminkin, jonka hoitamisesta poika olisi halukas ottamaan päävastuun? Lemmikin kanssa pärjääminen tuo onnistumiskokemuksia ja lemmikki antaa kanavan hyvien tunteiden purkamiseen tai tuo apua surulliseen olotilaan. Ratsastus tai hevosterapia voisi sopia myös. En tiedä onko tuo hevosterapia oikea termi, mutta olen nähnyt tuttavan pojan olotilan kohenevan kun hän puuhasi hevosen kanssa terapeutiksi kouluttautuneen opettajan kanssa. 

Kokemuksesta suosittelen urheilua ja lemmikkiä (tai hevosharrastusta, jos lemmikin ottaminen ei ole mahdollista).

Ja hei, juttelusta on aina apua, vaikka ei heti siltä tuntuisikaan. Auta poikaa jäsentämään ajatuksia ja nimeämään tunteitaan.