Miehet jättävät syöpäsairaan puolisonsa seitsemän kertaa todennäköisemmin kuin naiset
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.
Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.
No, elämä jatkuu jne.
Itse en tällaiseen mieheen sekaantuisi. Tietäisin jo etukäteen miten jos sairastuu...
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa tuota tutkimusta. Kaikki empiirinen data puhuu näet sen puolesta, että nainen kategorisena sukupuolena jättää miehen, jonka resurssien tarjoamiseen tulee edes pieni särö, silmänräpäyksessä.
Yleisesti ottaen voidaan todeta että nainen kategorisena sukupuolena on erityisen resurssiorientoitunut, ne määrittävät miltei kaikkea tekemistä.
Kun taas mies useasti pysyttelee puolisonsa rinnalla vaikka tämä halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin. Miksi näin on niin siihen taas on niin monia syitä joita en ala tässä luettelemaan.
Naiset tosiaan ovat näin yleensä jättäjiä todennäköisemmin kuin miehet, mutta nimenomaan sairaustapauksissa miehet ottavat eron useammin. Veikkaan syyksi samaa mitä edellinenkin kirjoittaja, monelle miehelle hoivaajan rooli on kerta kaikkiaan vieras. Ehkä miehiä myös ahdistaa se avuttomuuden tunne mikä tuollaisessa tilanteessa tulee vastaan, kun omalla toiminnalla ei voi mitenkään ratkaista ongelmaa niin on emotionaalisesti helpompi vain helpompi ottaa irtiotto koko ongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
vanha jenkkitutkimus, jonka lukemalla se kumoutuu.
Suomalainen nainen on 90% tapauksissa se eron hakija. Mitä te saatte näistä miesvihan lietsomisistanne?
No laita se tutkimus, jonka mukaan 90% suomalaisista naisista jättää miehen, kun hän sairastuu syöpään.
Syövän sairastanut mies kirjoitti:
Syöpäsairas mies käy huomattavasti vähemmän hermoille kuin syöpäsairas nainen.
You know what I mean?
Juu, kyllähän se tervettä miestä rasittaa, kun vaimo ei jaksa hoitaa kotia ja tehdä ruokaa kuten terveenä ollessa teki.
Ystäväni sairasti rintasyövän ja hänelle kerrottiin sopeutumisvalmelmennuskurssilla, että miehet jättävät syöpäsairaan puolisonsa todennäköisemmin mitä naiset. Kurssi oli tarkoitettu myös syöpää sairastavan puolisoille, mutta vain ystävälläni oli puoliso mukana.
Oma mies sairasti syövän ja vaikka minulle tuli enemmän hommaa miehen hoitamisen suhteen, niin pärjäsin hyvin. Jos minä olisin sairastunut, niin minun hoitamisen lisäksi miehelle olisi jäänyt koko kodinhoito siivouksineen, ruuanlaittoineen ja pyykkäyksineen. Mies olisi aivan varmasti rasittunut paljon enemmän mitä minä. Meillä olisi tosin sotkuista, kaikki jäisi odottamaan paranemistani.
Vierailija kirjoitti:
Sitten luetaan jotain englantilaisia tutkimuksia ihan pokkana, niin kuin ne pätisivät Suomessa.
En jaksa hakea linkkejä, mutta samansuuntaista on myös Suomessa tuo homma.
Yksi iso ansa tuon syövän suhteen on siinä, että jos se parisuhde ei ollut ennen syöpääkään kunnossa ja ollaan oltu yhdessä vain tavan vuoksi, niin mikä sitten on oikea hetki jättää syöpään sairastunut puoliso, kun kumpikin varmaan tuossa kohtaa alkaa miettiä, mitä elämältäön ainutkertaiselta elämältään haluaa. Minun on vaikea uskoa, että tosirakkautta elävässä pariskunnassa jätetään puoliso syövän iskiessä. Myös jotkut syöpään sairastuneet naiset jättävät puolisonsa syöpähoitojen päätyttyä ja sitten löytävät uuden rakkauden elämäänsä, olen lehdestä lukenut noita kertomuksia. Eikö sekin ole sitten väärin? "Kiitos kun olit tukenani hoitojen ajan, mutta päädyin siihen, että voin löytää paremmankin".
Minun mieheni käytös oli aivan kauheaa, raivoisaa, kun hänellä oli syöpähoidot päällä ja tuo aika oli käsittämättömän raskasta minulle, kun minun piti koittaa pitää hyvää ilmapiiriä ja toivoa yllä kotona lasten takia, vaikka toinen oli kuin p*rseeseen ammuttu karhu aamusta iltaan.. En silti jättänyt häntä, vaikka hän sanoi keskustellessamme, ettei hän edes yritä käyttäytyä. Minun rakkauteni on niin syvää häntä kohtaan, ettei silti käynyt edes mielessä jättää häntä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Harva mies ei jaksa hoitaa ja olla tukena varsinkin kun pimpseloo ei saa enää jatkuvasti. Eivät ole enää elämän keskipiste tarpeineen, ei kestä, häipyvät. Sellaisia ne miehet on.
En ole koskaan ollut ko. tilanteessa, mutta näkisin, että
a) Minulla ei ole henkisen puolen resursseja ja kärsivällisyyttä hoivapuuhiin, etenkään psykologiseen hoivaan. Lisäksi on käytävä töissä.
b) Eniten karsastan ajatusta elämisestä jonkun kanssa, joka käy vain harvoin kodin ulkopuolella (koronastakin opittua). Ajatusmaailma muuttuu kovin erilaiseksi, ja se tahra siinä pöydällä on elämän suurin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.
Niin eikö tuo ole selvä.
Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.
Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.
Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.
Miehet hylkäävät usein myös vakavasti sairaat lapsensa. Tiedän useamman lapsen joiden isät lähtivät lätkimään esim. syöpähoitojen aikana, eivätkä nämä sankarit ole olleet vuosiin (ja pahimmillaan vuosikymmeniin) missään yhteyksissä.
Kyllä se vaan taitaa olla niin että miehet eivät tunne rakkautta eikä niistä ole hoivaajiksi. Karua biologiaa.
kiltimpi mies kirjoitti:
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä naisten luokattoman huono kyky valita huolehtivia ja hoivaavia miehiä. Tekisi melkein mieli kyseenalaistaa naisten "herkät tuntosarvet".
Joo, älkääpä ihmetelkö sitä, miksi maassa on suurin piirtein maailman eniten sinkkutalouksia. Niitä tuntosarvia on käytetty.
Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.
Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet jättävät jopa sairaat ystävänsä, ja kiusaavat vähän päälle. Koska minäminäminä. Narsismi ja pyrkyryys.
Näin Vaasassa.
Vain Vaasassa on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Harva mies ei jaksa hoitaa ja olla tukena varsinkin kun pimpseloo ei saa enää jatkuvasti. Eivät ole enää elämän keskipiste tarpeineen, ei kestä, häipyvät. Sellaisia ne miehet on.
En ole koskaan ollut ko. tilanteessa, mutta näkisin, että
a) Minulla ei ole henkisen puolen resursseja ja kärsivällisyyttä hoivapuuhiin, etenkään psykologiseen hoivaan. Lisäksi on käytävä töissä.
b) Eniten karsastan ajatusta elämisestä jonkun kanssa, joka käy vain harvoin kodin ulkopuolella (koronastakin opittua). Ajatusmaailma muuttuu kovin erilaiseksi, ja se tahra siinä pöydällä on elämän suurin ongelma.
Minä taas karsastan elämistä JONKUN kanssa ja ihan yhtä paljon perheenjäsenen kanssa, jolle olen JOKU.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään yllättynyt. Miehelle nainen on ennen kaikkea piika, joka hoitaa kotia. Kun piika ei enää hoida hommaansa, siitä hankkiudutaan eroon. Mitä me naiset opimme tästä? Sen, että ikinä koskaan milloinkaan ei kannata jäädä miehen armoille.
Millä perusteella olet valinnut miehesi? Tosin sulla ei mitään miestä ole koskaan ollutkaan. Ihan kaikki miehet on homogeeninen massa?
Vierailija kirjoitti:
Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.
Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä?
Naisulinaa. Voi pikkuista.
Kumma kun ennustetaan sadetta, niin se pitää aina paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään yllättynyt. Miehelle nainen on ennen kaikkea piika, joka hoitaa kotia.
Miksi sitten suostut piiaksi?
Ei se ole kenenkään muun vika, jos sinä olet valinnut sellaisen elämän. Me normaalit naiset ja miehet elämme tasa-arvoisissa, rakastavissa parisuhteissamme, eikä meidän tarvitse joka päivä purkaa katkeruuttamme netin paskapalstoilla.
Joo uskon tuon. Oma mieskin lähti kun sairastuin, tosin en syöpään. Miehet on mukavuudenhaluisempia ja itsekkäämpiä. Niille oma hyvinvointi on tärkeintä. Naiset taas välittää koko perheestä.
Jospa nainen vaikka muuttuu rasittavaksi syöpäsairaana? Koko elämän sisältä on sairaus, kaikki pyörii sen ympärillä.
Minua ei lakkaa hämmästyttämästä naisten luokattoman huono kyky valita huolehtivia ja hoivaavia miehiä. Tekisi melkein mieli kyseenalaistaa naisten "herkät tuntosarvet".