Miehet jättävät syöpäsairaan puolisonsa seitsemän kertaa todennäköisemmin kuin naiset

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkälle palstalaiset itse ovat valmiita uhrautumaan kumppanin vuoksi?

Antaisitteko esim. munuaisen?

Minusta on muuten naurettavaa jälleen puhua prosenteista: Ne näin vähän ja noi näin paljon.

Kummassakin sukupuolessa on omat "syntisäkkinsä".

T: Ei mulla muuta.

Ymmärtääkseni elinsiirroissa pitää löytää sopiva luovuttaja eli ihan kenen tahansa munuainen ei käy. Toki minulle tehtäisiin tutkimukset, sovinko luovuttajaksi, mutta aika tuuripeliä on, jos sattuisi mätsäämään. Mikäli miehen munuaissairaus olisi perinnöllinen ja se olisi peritynyt lapselle, niin siinä tapauksessa säästäisin munuaiseni lapsen käyttöön. Mitä itse tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.

Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.

No, elämä jatkuu jne.

Itse en tällaiseen mieheen sekaantuisi. Tietäisin jo etukäteen miten jos sairastuu...

Siis miten käy....? Jos kuolisin ennen puolisoani, toivon hänen olevan onnellinen kaikesta huolimatta. Parastahan olisi, että hän löytäisi itselleen vähintään yhtä hyvän puolison kuin itse haluan hänelle olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.

Niin eikö tuo ole selvä. 

Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.

Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.

Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.

Sehän ei ole tuon tutkimuksen kannalta olennaista, että ovatko suomalaiset miehet kuulleet avioehdosta, vaan onko noilla jenkkipariskunnilla ollut avioehto vai ei. Siellä kun mies tuppaa, tai on ainakin tupannut olla se, joka perheeseen tuo enimmän osan rahoista, niin on selvää, että naisilla on ollut myös taloudellinen motiivi pysyä yhdessä silloinkin, ja etenkin silloin, kun mies on kuolemansairas.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.

Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.

No, elämä jatkuu jne.

Mitä traagista tässä on? Siinä, että mies on pystynyt päästämään irti edes miehen puolikkaana vaimon kuoleman jälkeen ja jatkamaan elämäänsä? Minun mielestä upea juttu. Ei traaginen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.

Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä? 

Treffeillä feidaaminen on oikea aika feidata, ei siinä vaiheessa kun toinen on heikoimmillaan .

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei vastaa tarpeisiisi, eikä tilanne vaikuta paranevan, on suhde lopetettava. Kumppanin sairaus tai terveys on sivuseikka. Monet sairaat ovat hyviä kumppaneita ja monet terveet huonoja.

Juuri näin. Ei suhteeseen tule jäädä velvollisuuden tai syyllisyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kohdalla varmaan sosiaalinen paine vaikuttaa siihen, että avioeroriski laskee, kun mies sairastuu vakavasti. "En mä voi nyt jättää sitä, kun kaikki halveksivat mua, jos jätän sairaan miehen."

Miesten kohdalla taas vakava sairastuminen herättää ajattelemaan parisuhdetta kriittisesti. Toki sukupuoliroolitkin vaikuttavat, varsinkin kun on vanhasta jenkkitutkimuksesta kyse. USA on paljon konservatiivisempi ja osin vanhoillisempi maa kuin tasa-arvoinen Suomi. Veikkaan, että miesten on täällä helpompi sopeutua hoivaajan rooliin, jos puoliso sairastuu.

Mies taas ajattelee: "Hävettää kulkea kaljun ja hoidoista turvonneen naisen kanssa, pakko jättää se"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.

Niin eikö tuo ole selvä. 

Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.

Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.

Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.

Sehän ei ole tuon tutkimuksen kannalta olennaista, että ovatko suomalaiset miehet kuulleet avioehdosta, vaan onko noilla jenkkipariskunnilla ollut avioehto vai ei. Siellä kun mies tuppaa, tai on ainakin tupannut olla se, joka perheeseen tuo enimmän osan rahoista, niin on selvää, että naisilla on ollut myös taloudellinen motiivi pysyä yhdessä silloinkin, ja etenkin silloin, kun mies on kuolemansairas.

Miten tuo korreloituu myös sen kanssa, että naiset hoivaavat myös lapset,  isovanhemmat ja koiratkin?

Tässä taas huomaa, että naiset etsivät sairausvakuutussuhteita: https://www.vauva.fi/keskustelu/3794161/etsivatko-etenkin-naiset-ns-sai…

Mies haluaa suhteen, joka on MOLEMMILLE hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.

Niin eikö tuo ole selvä. 

Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.

Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.

Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.

Sehän ei ole tuon tutkimuksen kannalta olennaista, että ovatko suomalaiset miehet kuulleet avioehdosta, vaan onko noilla jenkkipariskunnilla ollut avioehto vai ei. Siellä kun mies tuppaa, tai on ainakin tupannut olla se, joka perheeseen tuo enimmän osan rahoista, niin on selvää, että naisilla on ollut myös taloudellinen motiivi pysyä yhdessä silloinkin, ja etenkin silloin, kun mies on kuolemansairas.

Miten tuo korreloituu myös sen kanssa, että naiset hoivaavat myös lapset,  isovanhemmat ja koiratkin?

Ei mitenkään. Minä kirjoitin aidasta, sinä seipäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.

Niin eikö tuo ole selvä. 

Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.

Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.

Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.

Riippunee tilanteesta, kyllä minä & mieheni ainakin peritään toisemme. Avioehdostakin on kuultu. Ja perittävää jää kummaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.

Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä? 

Treffeillä feidaaminen on oikea aika feidata, ei siinä vaiheessa kun toinen on heikoimmillaan .

Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen vain siksi, että kumppani on sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.

Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä? 

Treffeillä feidaaminen on oikea aika feidata, ei siinä vaiheessa kun toinen on heikoimmillaan .

Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen vain siksi, että kumppani on sairas?

Miksi edes aloittaa huono suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.

Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä? 

Treffeillä feidaaminen on oikea aika feidata, ei siinä vaiheessa kun toinen on heikoimmillaan .

Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen vain siksi, että kumppani on sairas?

Miksi edes aloittaa huono suhde?

Ei tietenkään kannatakaan. Mutta hyväkin suhde voi muuttua huonoksi. Huono suhde on siis sellainen, jossa sinua kohdellaan huonosti tai tarpeisiisi ei vastata.

Niinhän sitä sanotaan, että vakava sairastuminen tuo esiin parhaat piirteet potilaassa ja pahimmat läheisissä. Itse en juuri saanut tukea keltään. "Koita nyt koko ajan olla ajattelematta sitä syöpää", sanoi äitini. Lasteni isä taas ei tuonut lapsia kertaakaan katsomaan minua sairaalaan, jossa olin 2 viikkoa leikkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun naiset kyllä vaikuttavat sellaisilta ilopillereiltä, että en jaksaisi heitä terveenäkään.

Ja miesten kommentit todistavat tutkimuksen paikkansapitävyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun naiset kyllä vaikuttavat sellaisilta ilopillereiltä, että en jaksaisi heitä terveenäkään.

Ja miesten kommentit todistavat tutkimuksen paikkansapitävyyden.

Jos suhde muuttuuuu huonoksi sairauden vuoksi, miksi sitä ei tulisi lopettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.

Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.

No, elämä jatkuu jne.

Itse en tällaiseen mieheen sekaantuisi. Tietäisin jo etukäteen miten jos sairastuu...

Siis miten käy....? Jos kuolisin ennen puolisoani, toivon hänen olevan onnellinen kaikesta huolimatta. Parastahan olisi, että hän löytäisi itselleen vähintään yhtä hyvän puolison kuin itse haluan hänelle olla.

Minäpä en toivo.

Vierailija kirjoitti:

Miehet hylkäävät usein myös vakavasti sairaat lapsensa. Tiedän useamman lapsen joiden isät lähtivät lätkimään esim. syöpähoitojen aikana, eivätkä nämä sankarit ole olleet vuosiin (ja pahimmillaan vuosikymmeniin) missään yhteyksissä. 

Kyllä se vaan  taitaa olla niin että miehet eivät tunne rakkautta eikä niistä ole hoivaajiksi. Karua biologiaa. 

Niin lähti minunkin mies kun lapsen kunto huononi syöpähoitojen vuoksi. Hoitaja lohdutti kertomalla etten ole ainoa, joka on kokenut saman, yllättävän yleinen reagointitapa. Välillä se on äiti joka lähtee lipettiin. Molemmissa sukupuolissa samanlaisia pelkureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset jäävät epätyydyttävään suhteeseen, koska heillä on keskimäärin enemmän velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kuin miehillä.

Ja silti nainen feidaa miehen kun treffeillä on väärän väriset kengät. millä elämänkokemuksella mahdat puhua? montako miestä? 

Ja naisenko pitäisi tuntea velvollisuudentuntoa ja tunnollisuutta kaiken muun lisäksi vielä ensimmäisiä kertoja tapaamaansa mieheen. Salli mun nauraa!