Lue keskustelun säännöt.
Miehet jättävät syöpäsairaan puolisonsa seitsemän kertaa todennäköisemmin kuin naiset
07.07.2020 |
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.
Niin eikö tuo ole selvä.
Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.
Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.
Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.
Sehän ei ole tuon tutkimuksen kannalta olennaista, että ovatko suomalaiset miehet kuulleet avioehdosta, vaan onko noilla jenkkipariskunnilla ollut avioehto vai ei. Siellä kun mies tuppaa, tai on ainakin tupannut olla se, joka perheeseen tuo enimmän osan rahoista, niin on selvää, että naisilla on ollut myös taloudellinen motiivi pysyä yhdessä silloinkin, ja etenkin silloin, kun mies on kuolemansairas.
Suomi on ihan erilainen maa kuin Amerikka, joten sen mantereen lainsäädäntöä ei tarvitse ottaa mukaan keskusteluun, jossa puhutaan Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.
Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.
No, elämä jatkuu jne.
Itse en tällaiseen mieheen sekaantuisi. Tietäisin jo etukäteen miten jos sairastuu...
Siis miten käy....? Jos kuolisin ennen puolisoani, toivon hänen olevan onnellinen kaikesta huolimatta. Parastahan olisi, että hän löytäisi itselleen vähintään yhtä hyvän puolison kuin itse haluan hänelle olla.
Minäpä en toivo.
Niinhän tuo rouva totesi täysin yllättyneenä, että mitä, tähänkö taloon ottaisit jonkun muun naisen, jos minä kuolisin? Ei jumangegga se käy laatuunsa.
Loppujen lopuksi minä olin se enemmän yllättynyt, minun puolesta saa vaikka ottaa 2 miestä minun jälkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa tuota tutkimusta. Kaikki empiirinen data puhuu näet sen puolesta, että nainen kategorisena sukupuolena jättää miehen, jonka resurssien tarjoamiseen tulee edes pieni särö, silmänräpäyksessä.
Yleisesti ottaen voidaan todeta että nainen kategorisena sukupuolena on erityisen resurssiorientoitunut, ne määrittävät miltei kaikkea tekemistä.
Kun taas mies useasti pysyttelee puolisonsa rinnalla vaikka tämä halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin. Miksi näin on niin siihen taas on niin monia syitä joita en ala tässä luettelemaan.
Lol, huomaa kyllä, että palstamiehet ei tiedä naisista mitään. (Ei ihme, että se naisen saanti on niin vaikeaa.)
Naisilta juurikin odotetaan, että he ovat valmiita uhraamaan oman elämänsä ja hoitamaan sairaat sukulaiset ja lapset. Ei miehiltä odoteta vastaavaa, ja kun joku mies sattuu joskus uhrautumaan, on hän suorastaan pyhimys.
Sulla on todella vääristynyt kuva naissukupuolesta ja ihmisyydestä ylipäätään.
Kiitos, pitääkin alkaa vaatia tuota elämän uhraamista jo treffeillä, kun se on kerran normiodotus. -ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurasin paria suomalaista syöpäbloggaa joiden miehet pysyivät rinnalla mutta kun naiset kuoli syöpäänsä niin kummallakin miehellä oli jo vuoden päästä uusi puoliso ja 2v sisään lapsi tämän uuden kanssa.
Erityisen traagiselta tämä tuntui toisessa tapauksessa kun naisen syöpä todettiin tämän odottaessa esikoista ja syöpähoitojen yhteydessä menetti lapsen.
No, elämä jatkuu jne.
Itse en tällaiseen mieheen sekaantuisi. Tietäisin jo etukäteen miten jos sairastuu...
Siis miten käy....? Jos kuolisin ennen puolisoani, toivon hänen olevan onnellinen kaikesta huolimatta. Parastahan olisi, että hän löytäisi itselleen vähintään yhtä hyvän puolison kuin itse haluan hänelle olla.
Minäpä en toivo.
Oletko tosissasi vai provo? Miten tilanne on toinen siihen, että olet elossa? Haluatko edelleen, että puolisosi ei olisi onnellinen?
En halua lapsiani uusperheeseen ties minkä sadistin kidutettaviksi. Pysyköön yksin kunnes lapset osaavat vastata itsestään. Muu ei kiinnosta, ei puolison onnet tai onnettomuudet, koska olenhan siinä vaiheessa kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se näin tuppaa olemaan, että miehet eivät oikein hoitovastuuta kestä. Nähnyt tämän monesti, mutta en tiedä sitten olisiko parempi, että olisivat jääneetkään, koska siitäkin koituu haittaa sairaalle, jos joutuu vastentahtoista ja huonosti kohtelevaa puolisoa sietämään.
Tällaista se elämä välillä on. Hyvin surullista eikä aina käy hyvin. On siitä kyllä jotain merkkejä aiemminkin, että puolisosta ei ole huonojen päivien kumppaniksi, näin haluan kuitenkin uskoa.
Kannattaa erota aika matalalla kynnyksellä, jos puoliso on vähänkään epäluotettava ja vastuuton. Sitten vanhempana tai sairaana puoliso ei muutu siitä yhtään luotettavammaksi ja vastuullisemmaksi.
Ja jos saisin jonkun tietää jättäneen puolisonsa sairauden takia tai pettäneen sen aikana, niin en haluaisi kovin läheisessä tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa olla. Asetun kuitenkin sen sairaan näkökulmaan tässä helpommin, vaikken virallisesti ketään tuomitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sanottavaa tähän on palstan miesasiamiehillä? Kun aina niin julistatte naisten epäluotettavuutta.
Niin eikö tuo ole selvä.
Naiselle on lottovoitto periä miehen omaisuus ja leskeneläke siihen päälle.
Naisilta harvemmin jää isoja rahoja perittäväksi.
Puolisot ei peri toisiaan. Leskeneläkkeelle on samat kriteerit kummallekin sukupuolelle ja niissä on samat rajoitukset. Eikö miehet vieläkään ole kuulleet avioehdosta? Naimisiinkaan ei ole pakko mennä.
Sehän ei ole tuon tutkimuksen kannalta olennaista, että ovatko suomalaiset miehet kuulleet avioehdosta, vaan onko noilla jenkkipariskunnilla ollut avioehto vai ei. Siellä kun mies tuppaa, tai on ainakin tupannut olla se, joka perheeseen tuo enimmän osan rahoista, niin on selvää, että naisilla on ollut myös taloudellinen motiivi pysyä yhdessä silloinkin, ja etenkin silloin, kun mies on kuolemansairas.
Suomi on ihan erilainen maa kuin Amerikka, joten sen mantereen lainsäädäntöä ei tarvitse ottaa mukaan keskusteluun, jossa puhutaan Suomesta.
Niin. Minusta keskustelun aihe on aloitusviestin perusteella nimenomaan tuo jenkkitutkimuksen tulos, joten silloin sen toisen mantereen lainsäädäntö on olennainen asia keskustelun kannalta eikä Suomen lainsäädäntö. Olemmeko tästä eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa tuota tutkimusta. Kaikki empiirinen data puhuu näet sen puolesta, että nainen kategorisena sukupuolena jättää miehen, jonka resurssien tarjoamiseen tulee edes pieni särö, silmänräpäyksessä.
Yleisesti ottaen voidaan todeta että nainen kategorisena sukupuolena on erityisen resurssiorientoitunut, ne määrittävät miltei kaikkea tekemistä.
Kun taas mies useasti pysyttelee puolisonsa rinnalla vaikka tämä halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin. Miksi näin on niin siihen taas on niin monia syitä joita en ala tässä luettelemaan.
Lol, huomaa kyllä, että palstamiehet ei tiedä naisista mitään. (Ei ihme, että se naisen saanti on niin vaikeaa.)
Naisilta juurikin odotetaan, että he ovat valmiita uhraamaan oman elämänsä ja hoitamaan sairaat sukulaiset ja lapset. Ei miehiltä odoteta vastaavaa, ja kun joku mies sattuu joskus uhrautumaan, on hän suorastaan pyhimys.
Sulla on todella vääristynyt kuva naissukupuolesta ja ihmisyydestä ylipäätään.
Kiitos, pitääkin alkaa vaatia tuota elämän uhraamista jo treffeillä, kun se on kerran normiodotus. -ohis-
Jos olet naisen sairas lapsi tai sukulainen, miksi olet hänen kanssa treffeillä? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jättäisin itsekin ja olen nainen. Syöpä on kamala sairaus ja jos joutuu elämään sitä sairastavan kanssa, on oma mielenterveys varmasti koetuksella.
Minä tunnen niin syvää rakkautta ja sympatiaa (en löydä tuolle oikeaa sanaa) miestäni kohtaan, että että en vaan haluaisi enkä voisi jättää häntä enkä jättänytkään hänen syöpänsä aikana. Voihan se olla niin, että helpommalla pääsee henkisesti ottamalla etäisyyttä sairastuneisiin, mutta en ymmärrä, miten joku voi tehdä niin rakkaalle ihmiselle. Hylkäisitkö yhtä lailla oman lapsesi, vanhempasi tai hyvän, pitkäaikaisen ystäväsi?
Vai niin, mieskaveritko ne lukuisat vakavasti sairastuneet naisetkin on hylänneet, jotka täällä on valitelleet kun ystävät katosi kun sairastui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies jättää mieluummin syöpäsairaan puolison kuin ne muut naiset, joita hänellä on samaan aikaan vai mitä tuo otsikko tarkoittaa?
Lue tuo linkattu juttu, niin ymmärrät.
Ei, luen otsikon ja ihmettelen, miksi kirjoittaminen ja ymmärtäminen eivät kulje käsi kädessä. Otsikon mukaan mies nimenomaan jättää seitsemän kertaa todennäköisemmin syöpäsairaan puolisonsa kuin jättäisi naiset. Jutussa kerrotaan, että miehet jättävät naisia seitsemän kertaa todennäköisemmin syöpäsairaan puolisonsa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet hylkäävät usein myös vakavasti sairaat lapsensa. Tiedän useamman lapsen joiden isät lähtivät lätkimään esim. syöpähoitojen aikana, eivätkä nämä sankarit ole olleet vuosiin (ja pahimmillaan vuosikymmeniin) missään yhteyksissä.
Kyllä se vaan taitaa olla niin että miehet eivät tunne rakkautta eikä niistä ole hoivaajiksi. Karua biologiaa.
Minut ja 2 lasta jätti mies kun tyttärellä todettiin leukemia. Ei kuulemma pää kestänyt, pakeni töihin ja baareihin. Halusi olla yksin loppuiän kun ei kestä perhe-elämän vastuita. No, se vaan että vuoden päästä sillä oli vain 8 vuotta tytärtään vanhempi nuori ulkomaalainen nainen ja lapsiakin alkoi tulemaan taas.
Itse en ole enää miestä tuon jälkeen halunnut, en pysty luottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jättäisin itsekin ja olen nainen. Syöpä on kamala sairaus ja jos joutuu elämään sitä sairastavan kanssa, on oma mielenterveys varmasti koetuksella.
Minä tunnen niin syvää rakkautta ja sympatiaa (en löydä tuolle oikeaa sanaa) miestäni kohtaan, että että en vaan haluaisi enkä voisi jättää häntä enkä jättänytkään hänen syöpänsä aikana. Voihan se olla niin, että helpommalla pääsee henkisesti ottamalla etäisyyttä sairastuneisiin, mutta en ymmärrä, miten joku voi tehdä niin rakkaalle ihmiselle. Hylkäisitkö yhtä lailla oman lapsesi, vanhempasi tai hyvän, pitkäaikaisen ystäväsi?
Minä , mies 49 v, sairastuin ja jäin täysin yksin. Pois lähtivät puoliso, poika, äiti ja sisar ja ystävät. Ja ei, en muuttunut itkeväksi valittajaksi. Yksinäisyys kyllä aiheutti vakavan masennuksen. Nyt ei kukaan ole kiinnostunut. Itsetuhoisuus lisääntyy.
Ihan miten vain, tuossa tuo mies edelleen on.
Jenkkilässä on selkeämmät sukupuoliroolit kuin Suomessa.
Mies jättää helpommin jos nainen sairastuu, nainen jättää helpommin jos miehen tulot putoavat.
Sama pätee Suomessakin, ei vain noin radikaalisti. Ainakaan sairastumisen osalta.
Ei jätä minun mies jos se tauti tulee tai joku muu? Kun riesaksi en aviomiestä ottanut elämäni aikana ja en ota.
Vierailija kirjoitti:
Näinpä
Kun tulin syöpäkontrollista miestä kiinnosti vain muistinko ostaa vessapaperia.
Nähty on. Sama myös päihteiden käyttäjissä: kun päihteitä käyttävästä pariskunnasta nainen raitistuu, jää nainen hoitamaan miestä, kun taas mies raitistuu, niin mies jättää naisen.
Miksi miehiin kannattaisi satsata tai käyttää aikaa tai nähdä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Jenkkilässä on selkeämmät sukupuoliroolit kuin Suomessa.
Mies jättää helpommin jos nainen sairastuu, nainen jättää helpommin jos miehen tulot putoavat.
Sama pätee Suomessakin, ei vain noin radikaalisti. Ainakaan sairastumisen osalta.
Kyllä tämä pätee myös Suomessa.
Oletko tosissasi vai provo? Miten tilanne on toinen siihen, että olet elossa? Haluatko edelleen, että puolisosi ei olisi onnellinen?