Lue keskustelun säännöt.
Mieystävä alkanut naljailemaan kaverittomuudestani, pidän itseäni viallisena!
07.07.2020 |
Taustaa: Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Olen alusta alkaen sanonut miehelle, ettei minulla ole kavereita. Miehelle se näytti olevan ok, tänne asti..
Nykyään mies on sitä mieltä, että ihmisessä täytyy olla joku vika, jos ei ole kavereita. Miehen mielestä kaikilla normaaleilla ihmisillä on kavereita.. Kaikilla tuntemillaan naisillakin on kavereita. Olen myös alkanut pitämään itseäni viallisena miehen kommenttien jälkeen. Mietin jopa kaverin hakuilmoituksen tekemistä, että voisin näyttää miehelle että olen normaali.
Kommentit (125)
Minullakaan ei ap:n tavoin ole ystäviä tai juurikaan muita kontakteja miesystävää lukuunottamatta ja aluksi varmaan molemmat kuvittelivat että minulle niitä ystäviä löytyy ajan myötä tai ystävystyn miesten kavereihin ja heidän puolisoihinsa, mutta kävikin niin että oma mies etääntyi kavereistaan alettuaan parisuhteeseen kanssani, joka sinällään varmaan aika tavallistakin. '
Mutta siitä huolimatta mies ystävystyy aina harrastuksien yms kautta uusiin ihmisiin ja minä taas en tee mitään sellaista jossa voisin tavata juurikaan uusia ihmisiä, joten kaikkien yhdessä olleiden vuosien jälkeen minulla ei vieläkään ole kavereita ja tämä vaikuttaa parisuhteeseen ainakin sillä tavalla että kun mies menee harrastuksiin, niin minä jään kotiin ja sama kaava toistuu ja tiedostan miehen pitävän minua jotenkin säälittävänä tai epäviehättävänä/-kiinnostavana kun minulla ei ikäänkuin ole omaa elämää ja tavallaan se on ihan ymmärrettävääkin kun asiaa ajattelee.
Ja muuten tuohon samaan "sussa täytyy olla jotain vikaa" diagnoosiin miehenikin on päätynyt, että juu...ja varmaan vikaa onkin, en sitä kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten aikuismaista, älä anna sille seksiä. Sehän nyt onkin hyvä ratkaisu pulmaan kuin pulmaan.
Mites olis asiallinen keskustelu?
Ällistyttää millä tolalla parisuhteet ovat nykyisin.
Newsflash: Moni mies joutuu esittämään suvaitsevaista koska naisensa on avarakatseinen ja suvaitsevainen. Seksiä ei kuulemma heru ja erokin tulisi, jos mies persuilisi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi miten aikuismaista, älä anna sille seksiä. Sehän nyt onkin hyvä ratkaisu pulmaan kuin pulmaan.
Mites olis asiallinen keskustelu?
Ällistyttää millä tolalla parisuhteet ovat nykyisin.Newsflash: Moni mies joutuu esittämään suvaitsevaista koska naisensa on avarakatseinen ja suvaitsevainen. Seksiä ei kuulemma heru ja erokin tulisi, jos mies persuilisi. :)
Tästä jäi puuttumaan:
Toisin sanoen miehet joutuvat mielistelmään asiassa kuin asiassa, että saisi naiselta seksiä.
Aloittajassa ei vikaa, mutta olette ilmeisesti kovin erilaiset.
Naljailu ei ole oikein, mutta mies on ehkä kyllästynyt ja tuskastunut. Jos asiasta on jo ennenkin keskusteltu.
Jos aloittaja ei muutu, ei tarvitse jos ei halua ja jos mies ei muutu, ei tarvitse jos ei halua, niin miettikää olisitteko sopivammat joillekin toisille ihmisille.
Joskus on vaan oltava armollinen itselleen ja toiselle ja annettava vapaus. Vapaus olla sellainen kun on, joko yksin tai jonkun muun, itselle yhteensopivan ihmisen kanssa.
Jos muutat itseäsi, niin mies tulee ottamaan seuraavan ominaisuutesi työn alle, ja tätä tulee jatkumaan kunnes et enää tunnista itseäsi ja olet varjo ihmisestä.
Kannattaa käydä tuolla lukemassa ajatuksella, ja ehkä jopa soittaa tuonne apulinjalle jostain missä saat puhua rauhassa ilman puolison läsnäoloa. Tuollainen käytös eskaloituu aina eikä liity mitenkään miehen ekstroverttiyteen saati siihen millainen itse olet.
https://www.nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/
"Henkinen väkivalta
-alistaminen
-arvostelu, nimittely, halveksunta
-kontrollointi, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittaminen
-voimakas mustasukkaisuus
-eristäminen
-tavaroiden hajottaminen, kotieläinten vahingoittaminen
-jollakin näistä tai esimerkiksi itsemurhalla uhkaaminen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta vähän samankaltaisesta. Intronainen on painajainen ekstromiehelle. Ei se toimi vaan.
Mistä johtuu että intronaisten on aina pakko ensimmäisenä yrittää ekstromiehiä? Tuntuu että tämä on asia joka aina toistuu, että eka valinta on se ekstromies jonka jälkeen vasta tajutaan ymmärtää yrittää intromiehiä.
Miten yrittää? Kuka yrittää ja ketä? Siis kaikki Suomen introvertit naiset ovat juoksemassa ekstroverttien miesten perään helmat hulmuten? Varokaa vaan ulospäin suuntautuneet miehet, me sisäänpäin kääntyneet ja omassa rauhassa viihtyvät naisihmiset rynnimme sankoin joukoin teitä ”yrittämään”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit eivät vaan tajua. Omakin ex valitti että miksi elän kuin mummo. Joo, onhan nelikymppisen sopivampaa rällätä kapakoissa rahansa sileäksi yötä myöten. Käyn kyllä syömässä ravintoloissa ja nautin viiniä, mutta ongelma oli kun en biletä saati lähde istumaan pussikaljalle. Kavereita en kaipaa, minulle riittää hyvät ystävät töissä.
Ei niin. Ei enää koskaan ekstromiehiä. Ekstomiesten ihmissuhteet ovat niin pintapuolisia..
Ekstroihmisten. Puolisona nuo on ihan kamalia, kun aina pitää kutsua kavereita kylään ja jatkuvasti kahvitella ja sosialisoida ihmisten kanssa. Lomallakin joku pakkomielle tutustua uusiin ihmisiin.
Juu koettu on. Mies ei osannut hetkeäkään olla ominensa, aina oli joku kylässä tai mies itse oli jossain kylässä. Jos oli kotona niin whatsapp ja muut viestintäsovellukset lauloi koko ajan. Jatkuvasti piti tutustua uusiin ihmisiin js someen piti lisätä kaikki kaverien serkutkin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit eivät vaan tajua. Omakin ex valitti että miksi elän kuin mummo. Joo, onhan nelikymppisen sopivampaa rällätä kapakoissa rahansa sileäksi yötä myöten. Käyn kyllä syömässä ravintoloissa ja nautin viiniä, mutta ongelma oli kun en biletä saati lähde istumaan pussikaljalle. Kavereita en kaipaa, minulle riittää hyvät ystävät töissä.
Ei niin. Ei enää koskaan ekstromiehiä. Ekstomiesten ihmissuhteet ovat niin pintapuolisia..
Ekstroihmisten. Puolisona nuo on ihan kamalia, kun aina pitää kutsua kavereita kylään ja jatkuvasti kahvitella ja sosialisoida ihmisten kanssa. Lomallakin joku pakkomielle tutustua uusiin ihmisiin.
Juu koettu on. Mies ei osannut hetkeäkään olla ominensa, aina oli joku kylässä tai mies itse oli jossain kylässä. Jos oli kotona niin whatsapp ja muut viestintäsovellukset lauloi koko ajan. Jatkuvasti piti tutustua uusiin ihmisiin js someen piti lisätä kaikki kaverien serkutkin jne.
Voi ei! Tämä niin tuttua! ulkomailla mies ei viihtynyt kauaa oman porukan parissa, vaan oli hotellin työntekijöiden kanssa jutuilla joka välissä. Halusi jäädä kaikkien mahdollisten mukavien ihmisten kanssa jutuille. Häipyi vaan omiin matkoihinsa ja etsi seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit eivät vaan tajua. Omakin ex valitti että miksi elän kuin mummo. Joo, onhan nelikymppisen sopivampaa rällätä kapakoissa rahansa sileäksi yötä myöten. Käyn kyllä syömässä ravintoloissa ja nautin viiniä, mutta ongelma oli kun en biletä saati lähde istumaan pussikaljalle. Kavereita en kaipaa, minulle riittää hyvät ystävät töissä.
Ei niin. Ei enää koskaan ekstromiehiä. Ekstomiesten ihmissuhteet ovat niin pintapuolisia..
Ekstroihmisten. Puolisona nuo on ihan kamalia, kun aina pitää kutsua kavereita kylään ja jatkuvasti kahvitella ja sosialisoida ihmisten kanssa. Lomallakin joku pakkomielle tutustua uusiin ihmisiin.
Juu koettu on. Mies ei osannut hetkeäkään olla ominensa, aina oli joku kylässä tai mies itse oli jossain kylässä. Jos oli kotona niin whatsapp ja muut viestintäsovellukset lauloi koko ajan. Jatkuvasti piti tutustua uusiin ihmisiin js someen piti lisätä kaikki kaverien serkutkin jne.
Olisit onnellinen! Olin itse parisuhteessa 15 vuotta introvertin miehen kanssa. Koskaan ei voinut mihinkään sopia kyläilyjä, jos siitä ei oltu yhdessä sovittu viikkoja tai jopa kuukausia aiemmin. Minun omien ystävieni kyläilystä tuli ongelma. Jos ystäväni ”Saija” oli perjantaina tulossa pistäytymään, sitä ei sopinut ilmoittaa edellisenä iltana, koska miehen järjestys meni sekaisin. ”Kenet sä nyt oot tänne kutsunut? Olisko siitä voinut mainita vähän aiemmin?”
Minun perheeni vietti yleensä ja viettää edelleen joulua yhdessä, koska on mukavaa. Miehelleni se oli niin ahdistavaa, että hän jätti yhteisten vuosien aikana ainakin 5 kertaa lähtemättä mukaani ja loput kerrat pistäydyttiin muutama tunti lapsuudenkodissani. Mieluummin hän halusi löhötä bokserit jalassa kotisohvalla kaikki joulunpyhät.
Lomamatkalla juttelin kerran uima-altaalla suomalaispariskunnan kanssa, ihan kevyttä juttelua vain lomakohteesta yms. Mies istui hiljaa vieressä ja oli lukevinaan. Kun pariskunta oli poistunut altaalta, mies avautui siitä, kuinka ahdistaa tuollaiset turhan höpöttäjät, jotka tulee häiritsemään ja että suomalaisten kanssa nyt voi puhua siellä Suomessakin. Se oli viimeinen lomamatka ennen eroa. Sen jälkeen aloin ajatella, että mies oli oikeastaan itsekäs. Kaikki se kahdestaan oleminen tai yksin, eikä minulta koskaan kysytty, haluanko minä viettää niin joulut tai lomat tai viikonloput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit eivät vaan tajua. Omakin ex valitti että miksi elän kuin mummo. Joo, onhan nelikymppisen sopivampaa rällätä kapakoissa rahansa sileäksi yötä myöten. Käyn kyllä syömässä ravintoloissa ja nautin viiniä, mutta ongelma oli kun en biletä saati lähde istumaan pussikaljalle. Kavereita en kaipaa, minulle riittää hyvät ystävät töissä.
Ei niin. Ei enää koskaan ekstromiehiä. Ekstomiesten ihmissuhteet ovat niin pintapuolisia..
Ekstroihmisten. Puolisona nuo on ihan kamalia, kun aina pitää kutsua kavereita kylään ja jatkuvasti kahvitella ja sosialisoida ihmisten kanssa. Lomallakin joku pakkomielle tutustua uusiin ihmisiin.
Juu koettu on. Mies ei osannut hetkeäkään olla ominensa, aina oli joku kylässä tai mies itse oli jossain kylässä. Jos oli kotona niin whatsapp ja muut viestintäsovellukset lauloi koko ajan. Jatkuvasti piti tutustua uusiin ihmisiin js someen piti lisätä kaikki kaverien serkutkin jne.
Voi ei! Tämä niin tuttua! ulkomailla mies ei viihtynyt kauaa oman porukan parissa, vaan oli hotellin työntekijöiden kanssa jutuilla joka välissä. Halusi jäädä kaikkien mahdollisten mukavien ihmisten kanssa jutuille. Häipyi vaan omiin matkoihinsa ja etsi seuraa.
voi kyllä... en enää ikinä ottaisi sellaista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli ekstromies. Just tollaista oli alussa että 10 kaveria tulee käymään joka toinen päivä. Ja puhuu puhelimessa Pitkiä puheluita n puolet valveillaoloajasta. Ja sille nimenomaan soitetaan. Ja tutustuu ihan kaikkiin, ihan vaikka ruohonleikkauksen ja roskapussin viennin yhteydessä.
Itselläni käy ehkä 2 vierasta vuodessa. Sain lapsuusperheessä mallin, että vieraat on kauhistus ja pitää siivota ainakin viikko ennenkö ketään voi päästää sisään.
Ongelmiahan siitä tuli. Mutta nyt kun ollaan erottu jo aikoja sitten, ymmärrän että olin itsekin aikamoinen ankeuttaja, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani elämään, mutta tuntuu että olisin juuttunut kun täi tervaan.
Tosin myös mun ex jatkuvasti parjasi mua miten ei ole kavereita, kaikki sen kaverit vihaa mua, jne jne. Se on niille joku piirre, koska kaippa sosiaaliset kontaktit on niille pääomaa, joiden määrän ym perusteella arvottavat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli ekstromies. Just tollaista oli alussa että 10 kaveria tulee käymään joka toinen päivä. Ja puhuu puhelimessa Pitkiä puheluita n puolet valveillaoloajasta. Ja sille nimenomaan soitetaan. Ja tutustuu ihan kaikkiin, ihan vaikka ruohonleikkauksen ja roskapussin viennin yhteydessä.
Itselläni käy ehkä 2 vierasta vuodessa. Sain lapsuusperheessä mallin, että vieraat on kauhistus ja pitää siivota ainakin viikko ennenkö ketään voi päästää sisään.
Ongelmiahan siitä tuli. Mutta nyt kun ollaan erottu jo aikoja sitten, ymmärrän että olin itsekin aikamoinen ankeuttaja, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani elämään, mutta tuntuu että olisin juuttunut kun täi tervaan.
Tosin myös mun ex jatkuvasti parjasi mua miten ei ole kavereita, kaikki sen kaverit vihaa mua, jne jne. Se on niille joku piirre, koska kaippa sosiaaliset kontaktit on niille pääomaa, joiden määrän ym perusteella arvottavat ihmisiä.
Jatkan vielä, että nyt olen yrittänyt tapailla yhtä intoverttimiestä, mutta eihän siitä tule mitään kun kumpikaan ei halua kutsua käymään eikä saada aikaiseksi nähdä eikä lähdettyä mihinkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin alkaa sun kaveriksi. Ensimmäisenä kaverivelvollisuutenani sanon, että sinun pitäisi antaa tyypille monon kuva persiille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli ekstromies. Just tollaista oli alussa että 10 kaveria tulee käymään joka toinen päivä. Ja puhuu puhelimessa Pitkiä puheluita n puolet valveillaoloajasta. Ja sille nimenomaan soitetaan. Ja tutustuu ihan kaikkiin, ihan vaikka ruohonleikkauksen ja roskapussin viennin yhteydessä.
Itselläni käy ehkä 2 vierasta vuodessa. Sain lapsuusperheessä mallin, että vieraat on kauhistus ja pitää siivota ainakin viikko ennenkö ketään voi päästää sisään.
Ongelmiahan siitä tuli. Mutta nyt kun ollaan erottu jo aikoja sitten, ymmärrän että olin itsekin aikamoinen ankeuttaja, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani elämään, mutta tuntuu että olisin juuttunut kun täi tervaan.
Tosin myös mun ex jatkuvasti parjasi mua miten ei ole kavereita, kaikki sen kaverit vihaa mua, jne jne. Se on niille joku piirre, koska kaippa sosiaaliset kontaktit on niille pääomaa, joiden määrän ym perusteella arvottavat ihmisiä.
Jatkan vielä, että nyt olen yrittänyt tapailla yhtä intoverttimiestä, mutta eihän siitä tule mitään kun kumpikaan ei halua kutsua käymään eikä saada aikaiseksi nähdä eikä lähdettyä mihinkään :D
Onko tuo enää introverttiutta vai jotain ihan muuta?
Kyllä minä intromiehenä kykenen vaikka 7 päivän lomamatkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli ekstromies. Just tollaista oli alussa että 10 kaveria tulee käymään joka toinen päivä. Ja puhuu puhelimessa Pitkiä puheluita n puolet valveillaoloajasta. Ja sille nimenomaan soitetaan. Ja tutustuu ihan kaikkiin, ihan vaikka ruohonleikkauksen ja roskapussin viennin yhteydessä.
Itselläni käy ehkä 2 vierasta vuodessa. Sain lapsuusperheessä mallin, että vieraat on kauhistus ja pitää siivota ainakin viikko ennenkö ketään voi päästää sisään.
Ongelmiahan siitä tuli. Mutta nyt kun ollaan erottu jo aikoja sitten, ymmärrän että olin itsekin aikamoinen ankeuttaja, ja yritän muuttaa omaa suhtautumistani elämään, mutta tuntuu että olisin juuttunut kun täi tervaan.
Tosin myös mun ex jatkuvasti parjasi mua miten ei ole kavereita, kaikki sen kaverit vihaa mua, jne jne. Se on niille joku piirre, koska kaippa sosiaaliset kontaktit on niille pääomaa, joiden määrän ym perusteella arvottavat ihmisiä.
Ovatko ekstrovertit jotenkin vähä-älyisempiä, kun ajattelevat noin yksinkertaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertit eivät vaan tajua. Omakin ex valitti että miksi elän kuin mummo. Joo, onhan nelikymppisen sopivampaa rällätä kapakoissa rahansa sileäksi yötä myöten. Käyn kyllä syömässä ravintoloissa ja nautin viiniä, mutta ongelma oli kun en biletä saati lähde istumaan pussikaljalle. Kavereita en kaipaa, minulle riittää hyvät ystävät töissä.
Ei niin. Ei enää koskaan ekstromiehiä. Ekstomiesten ihmissuhteet ovat niin pintapuolisia..
Ekstroihmisten. Puolisona nuo on ihan kamalia, kun aina pitää kutsua kavereita kylään ja jatkuvasti kahvitella ja sosialisoida ihmisten kanssa. Lomallakin joku pakkomielle tutustua uusiin ihmisiin.
Juu koettu on. Mies ei osannut hetkeäkään olla ominensa, aina oli joku kylässä tai mies itse oli jossain kylässä. Jos oli kotona niin whatsapp ja muut viestintäsovellukset lauloi koko ajan. Jatkuvasti piti tutustua uusiin ihmisiin js someen piti lisätä kaikki kaverien serkutkin jne.
Olisit onnellinen! Olin itse parisuhteessa 15 vuotta introvertin miehen kanssa. Koskaan ei voinut mihinkään sopia kyläilyjä, jos siitä ei oltu yhdessä sovittu viikkoja tai jopa kuukausia aiemmin. Minun omien ystävieni kyläilystä tuli ongelma. Jos ystäväni ”Saija” oli perjantaina tulossa pistäytymään, sitä ei sopinut ilmoittaa edellisenä iltana, koska miehen järjestys meni sekaisin. ”Kenet sä nyt oot tänne kutsunut? Olisko siitä voinut mainita vähän aiemmin?”
Minun perheeni vietti yleensä ja viettää edelleen joulua yhdessä, koska on mukavaa. Miehelleni se oli niin ahdistavaa, että hän jätti yhteisten vuosien aikana ainakin 5 kertaa lähtemättä mukaani ja loput kerrat pistäydyttiin muutama tunti lapsuudenkodissani. Mieluummin hän halusi löhötä bokserit jalassa kotisohvalla kaikki joulunpyhät.
Lomamatkalla juttelin kerran uima-altaalla suomalaispariskunnan kanssa, ihan kevyttä juttelua vain lomakohteesta yms. Mies istui hiljaa vieressä ja oli lukevinaan. Kun pariskunta oli poistunut altaalta, mies avautui siitä, kuinka ahdistaa tuollaiset turhan höpöttäjät, jotka tulee häiritsemään ja että suomalaisten kanssa nyt voi puhua siellä Suomessakin. Se oli viimeinen lomamatka ennen eroa. Sen jälkeen aloin ajatella, että mies oli oikeastaan itsekäs. Kaikki se kahdestaan oleminen tai yksin, eikä minulta koskaan kysytty, haluanko minä viettää niin joulut tai lomat tai viikonloput.
Kuulostaa todella tutulta. Meillä minä en ole mitenkään yltiösosiaalinen, mutta en myöskään ahdistu toisten ihmisten seurasta. Mieheni taas on hyvinkin sulkeutunut. Hän nyhjää kotona juurikin bokserit jalassa sohvalla. Jos jonnekin pitää lähteä, tuntuu olevan hankalaa. Tuosta joulun vietosta: meillå on ihan sama. Minä haluaisin viettää joulua esim. ulkomailla tai sukulaisten kanssa ja mieheni kotisohvalla. Edes joulupukkia ei saa kutsua (ei tänne mitään vieraita ihmisiä tarvita pelleilemään). Viime jouluna tilasin pukin, ja mies osoitti mieltään, hyvä kun päivää sanoi. Lapset onneksi ovat sosiaalisia ja on kavereita. Mieheni on ollut jo lapsena yksin viihtyvä. Hänellä on 2 omaa kaveria, jotka olleet lapsuudesta asti, naapurin poikia. Minun ystävistäni hänellä on aina jotain kriittistä sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilkeä ihminen. Kiltti mies ei koskaan sanoisi tuota ääneen vaikka ajattelisikin niin.
Mitä kilttiä on miehessä joka ajattelee kumppanissaan olevan jotain vikaa, jonka vuoksi ei ole kavereita?
en jatkaisi suhdetta.