Lue keskustelun säännöt.
Mitä konkreettista hyötyä avioliitosta siis on? (vs avoliitto)
30.04.2013 |
Olemme avopari, ei yhteistä asuntolainaa eikä yhteistä asuntoa, mutta yhteinen lapsi on. Meistä ei kumpikaan kaipaa mitään virallista sitoutumisen merkkiä, olemme yhä yhdessä vaikka välillä oli tosi paha tilanne - suhteen jatkuminen on merkki halusta olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko avioliitosta jotain ihan konkreettista hyötyä esim.lapselle? Sellaista, jota testamentti tms ei voi taata?
Emme väheksy avioliittoa, ymmärrän että joillekin se on tärkeä juttu, mutta se ei vaan tunnu relevantilta meidän tapauksessa - ellei siitä tule jotain positiivista konkreettista seuraamusta. Lähipiirissä on enemmän avio- kuin avoeroja, joten mua ei kiinnosta keskustella avioliitosta sitoutumisen merkkinä. Lisäksi en haluaisi olla suhteessa, jossa ollaan vaan sen takia, että on vaikea erota. Mieluummin olen suhteessa, josta olisi teknisesti helppo lähteä, mutta yhdessä ollaan koska halutaan.
Olisko teillä kellään mitään fiksua uutta kertoa mulle? Kiitos.
Kommentit (70)
Jos haluaa että kumpikin päättää ja hoitaa omat asinsa ja vain asuu samassa asunnossa, niin toki silloin kannattaa pysytellä avoliitossa. Ymmärrettävä tilanne esimerkiksi jos on lapsia edellisestä liitosta, ja uusi kumppani on vain "hoito". Mielumminhan sitä jättää omaisuutensa lapsilleen kuin "hoidolle".
Avopuolisoa voi tietty vähän harmittaa kun kämppä menee avopuolison lapsille ja heidän huoltajalleen, eli siis ex avopuolison ex vaimolle.
Tähän nykyiseen liittoon mentiin sen verran täysillä, että avioon meno oli ihan selvää kun lapset ja yhteinen omaiuus tuli suunnitelmiin.
Jos tulisi ero, niin tuskimpa menisin enää avioon. Puoliso on helpompi pitää kurissa kun voi vaihtaa lukot koska haluaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:36"]
Mutta eikö ole niin, että jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin näin ei käy? Koska lapset perivät kuolleen vanhempansa ja heidän eloon jäänyt vanhempansa "hoitaa" heidän omaisuuttaan = talonpuolikasta kunnes ovat täysi-ikäisiä?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
[/quote]
[/quote]
Kaksi kaveriani on jäänyt leskeksi pienen lapsen kanssa. Toinen avoliitossa, toinen avioliitossa.
Avioliittolaisen tilanne oli se, että asunto oli maksettu, joten lapsi peri isänsä osuuden ja äidillä on asumisoikeus elämänsä loppuun. Lapselle toisaalta harmi, kun ei saa rahojaan pois asunnosta. Mutta peri onneksi muutakin omaisuutta.
Avoliitossa asunto meni alta, koska ei ollut maksettu. Lapsen omaisuutta valvoi virkaholhooja, joka sattui olemaan tiukkaa sorttia. Äiti yritti saada sitä vasten lainaa ja uuden asunnon, mutta virkaholhooja ei antanut lupaa. Asuivat sitten vuokralla.
En tosiaan tiedä näiden lakikiemuroista tarkemmin, mutta helpompaa oli lesken elämä pienen lapsen kanssa kun olivat olleet aviopari. Hänellä ei ollut taloudellisia huolia.
[/quote]
Jos asuntoa ei ole maksettu, niin mistä ihmeestä sille lapselle sitten yllättäen löytyi omaisuutta ihan takaukseksi asti? Käytännössä tuossa tapauksessa normaalisti maksetaan lainat pois ja lapsi olisi jäänyt asuntoon asumaan omistajana, äiti huoltajana. Jos asunto olisi ollut maksettu kuten avioliittolaisella, olisi perhe jatkanut asumista ja lapsi olisi ollut omistaja. Kyse ei esimerkeissäsi siis ole suhteen laadusta vaan lainan määrästä.
Tiedän perheen, jossa asunto oli käytännössä kokonaan maksamatta, kun mies kuoli. Hoitovapaalla oleva äiti ei kyennyt maksajaksi, omaisuutta ja tuloja ei ollut, joten talo meni vasaran alle.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:36"]
Mutta eikö ole niin, että jos on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin näin ei käy? Koska lapset perivät kuolleen vanhempansa ja heidän eloon jäänyt vanhempansa "hoitaa" heidän omaisuuttaan = talonpuolikasta kunnes ovat täysi-ikäisiä?
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
[/quote]
[/quote]
Miten sitten menee, jos se eloon jäänyt vanhempi haluaakin muuttaa hyvän työpaikan takia toiselle puolelle Suomea? Saako talon myytyä ja jos saa, miten lasten rahat pitää sijoittaa että niiden arvo säilyy täysi-ikäiseksi asti?
Eli avoliitossa raha on yhdessä oloa tärkeämäpää.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:42"]
Elatusvelvollisuus ei tarkoita avioliitossa samanlaista elintasoa vaan laki sanoo suunnilleen niin, että kumpikin puoliso osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Missään ei sanota, että toinen saa olla tekemätä mitään ja toisen pitää maksaa kulunsa tai että kaikki pitää jakaa tasan.
Oikeudessa ei käytännössä määrätä aviopuolisoa elättäjäksi, joten sen takia ei vihille kannata mennä.
[/quote]Mutta onko tuo nyt sitten joku painava syy olla menemättä avioon?
Avioliitossahan asunnon omistaja voi riitatilanteessa heittää puolisonsa pihalle ja se on sitten siinä, ei ole edes tarvetta miettiä kumpi asunnossa saa asua. Avioliitossa voi käydä niinkin että asunno omistaja määrätään muuttamaan ja asuntoon jää aviopuoliso lapsen kanssa.
[/quote]
Jos ei ole avoliiton aikana kyennyt hankkimaan mitään omaa omaisuutta, vaikka on asunut ilmaiseksi puolison kämpässä, niin jo joutaa heitettäväksi pois. Suurin osa avoliittolaisista omistaa asunnon puoliksi, sieltä ei heitellä ketään pois.
[/quote]Paljon on järjestelyjä joissa kumpikin käyttää yhteiseen elämään näennäisesti ehkä kykyjensä mukaan tasapuolisesti rahaa, mutta toisen rahat menee asuntolainaan ja toisen ruokalaskuun. Eron tulessa ruokalaskujen maksaja saa vain tyhjät kauppakassit mukaansa, kun taas asunnon omistaja pitää tietysti asuntonsa. Näin reilua on avoliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enoni kuoli muutama vuosi sitten ja hän oli ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pitkälti yli 20 vuotta, silti avovaimoa sitten miehen kuoleman jälkeen kyllä kohdeltiin aika huonosti viranomaisten ja sairaalan taholta ym. En tiedä miksi he eivät aikoinaan meneet naimisiin, vaikka mies sairasti pitkään, eivät kai olleet tajunneet sen hyötyjä. Vaimo jäi surussaan aika huonoon asemaan, en nyt enää muista yksityiskohtia, mutta sen muistan kuinka sitä suku päivitteli, että miten voi avovaimoa kohdella noin tökerösti. Äitini sitten järjesti hautajaisetkin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:23"]
-tuttuni erosi, vei mennessään puolet heidän talostaan ja sen lisäksi puolet miehen kuolleen vanhempien omaisuudesta.
[/quote]Mikä helposti tulee, se helposti menee. Enpä oikein laske perinnöksi saamaani omaisuutta edes ansaituksi. Suurten perintöjen omistajat eivät ole usein pistäneet tikkua ristiin ja koko perinnön alkuperä voi hyvinkin arvelluttava. Jotan ruotsinvallan aikasia palkkioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:49"]
Jos ei ole avoliiton aikana kyennyt hankkimaan mitään omaa omaisuutta, vaikka on asunut ilmaiseksi puolison kämpässä, niin jo joutaa heitettäväksi pois. Suurin osa avoliittolaisista omistaa asunnon puoliksi, sieltä ei heitellä ketään pois.
[/quote]
Meinaat, että avopuoliso asuisi puolikkaan asunnon hinnalla koko asunnossa? Höpsis. Jos ei asiassa päästä sopuun, asunto menee myyntiin.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:53"]
Jos asuntoa ei ole maksettu, niin mistä ihmeestä sille lapselle sitten yllättäen löytyi omaisuutta ihan takaukseksi asti? Käytännössä tuossa tapauksessa normaalisti maksetaan lainat pois ja lapsi olisi jäänyt asuntoon asumaan omistajana, äiti huoltajana. Jos asunto olisi ollut maksettu kuten avioliittolaisella, olisi perhe jatkanut asumista ja lapsi olisi ollut omistaja. Kyse ei esimerkeissäsi siis ole suhteen laadusta vaan lainan määrästä.
Tiedän perheen, jossa asunto oli käytännössä kokonaan maksamatta, kun mies kuoli. Hoitovapaalla oleva äiti ei kyennyt maksajaksi, omaisuutta ja tuloja ei ollut, joten talo meni vasaran alle.
[/quote]Jos on velan vakuutena oleva asunto, eikä juuri muuta omaisuutta, niin lapsihan ei voi tulottomana mitenkään maksaa velkaa pois. Käytännössä siis käy niin että asunto myydään ja saadulla rahalla maksetaan velka pois. Jos velan maksun jälkeen jäi vaikka 100.000€ rahaa pankkitalletukseen, niin avioliitossa raha jää tilille odottamaan lapsen täysi-ikäisyyttä, eikkä avopuoliso voi käyttää sitä apuna uuden asunnon hankkimisessa, koska virkaholhooja ei ota sellaista riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:30"]
Voi kuulkaas se hetki, kun isän uusi avovaimo pistettiin isän omistamasta asunnosta pihalle. Luojan kiitos eivät olleet naimisissa: nainen olisi halunnut, isä edellisen epäonnisen avioliiton jäljiltä ei.
Tästä on aikaa jo 15 vuotta, mutta muistan yhä hyvin selkeästi Hesarissa olleen mielipidekirjoituksen, missä eräs avoleski kertoi tarinansa. Naimisiin oli tarkoitus mennä kun on valmistuttu, mutta sitä ennen ostettiin yhteinen asunto. Avopuolison kuoltua asunnon omistajiksi tulivatkin hänen vanhempansa ja niin meni nuorukaiselta puoliso ja koti. Hän tahtoi kertoa kaikille miten kannattaa mennä naimisiin.
Yksi kaveri mulle joskus osuvasti sanoi, että minä olen liian järkevä ollakseni naimisissa pelkästään rakkaudesta. Aivan oikeassa on: avioliitto on käytännössä juridinen sopimus, mikä kannattaa sopia, koska vastaavia hyötyjä ei saa muilla sopimuksilla.
[/quote]Tuossahan se raja menee. Eli jos haluaa puolisolle oman kuoleman jälkeen monoa perseelle -> avoliitto. Jos haluua turvata puolisonsa aseman oman kuoleman jäleen -> avioliitto. Elämä on valintoja ja tämä on yksi niistä.
Avioliitossa ei synny lehtolapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avopari omistaa asunnon puoliksi, niin toisen kuollessa lapsi perii sen kuolleen eli puolet asunnosta. Omaisuudeksi katsotaan koko asunto, vaikka siitä olisi velkaakin. Omaisuus ja velat on kaksi eri asiaa. Yleensä alaikäiselle lapselle asetetaan virkaholhooja, joka saattaa hyvinkin vaatia, että lapselle maksetaan se hänen osuus asunnosta. Tällöin elossa olevalla vanhemmalla on kaksi vaihtoehtoa - maksaa lapselle hänen osuus eli käytännössä ottaa itse lisää lainaa, jotta voi ostaa asunnon puolikkaan lapselta tai jos ei pysty lisää lainaa ottamaan, niin myydä asunto ja jakaa saadut rahat lapsen kanssa. Tällöin tietysti lapsen osuudesta maksetaan vainajan osuus veloista.
Avioliitossa leskellä on lakisääteinen oikeus jäädä asuntoon ja vainajan perineellä lapsella ei ole oikeutta vaatia asuntoa myyntiin. Avoliitossa tällaista oiekutta ei ole.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:00"]
Enoni kuoli muutama vuosi sitten ja hän oli ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pitkälti yli 20 vuotta, silti avovaimoa sitten miehen kuoleman jälkeen kyllä kohdeltiin aika huonosti viranomaisten ja sairaalan taholta ym. En tiedä miksi he eivät aikoinaan meneet naimisiin, vaikka mies sairasti pitkään, eivät kai olleet tajunneet sen hyötyjä. Vaimo jäi surussaan aika huonoon asemaan, en nyt enää muista yksityiskohtia, mutta sen muistan kuinka sitä suku päivitteli, että miten voi avovaimoa kohdella noin tökerösti. Äitini sitten järjesti hautajaisetkin.
[/quote]
Et muista yksityiskohtia, joten tarinallasi ei ole mitään arvoa. Kohdeltiinko naista huonosti siksi, että hän oli nimenomaan avovaimo? Ja olisiko häntä kohdeltu paremmin aviovaimona? Vai oliko kyse tilanteesta, jossa asiantuntijat joka tapauksessa olisivat sanelleet, miten toimitaan ja avovaimo veti herneen nekkuliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:00"]
Enoni kuoli muutama vuosi sitten ja hän oli ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pitkälti yli 20 vuotta, silti avovaimoa sitten miehen kuoleman jälkeen kyllä kohdeltiin aika huonosti viranomaisten ja sairaalan taholta ym. En tiedä miksi he eivät aikoinaan meneet naimisiin, vaikka mies sairasti pitkään, eivät kai olleet tajunneet sen hyötyjä. Vaimo jäi surussaan aika huonoon asemaan, en nyt enää muista yksityiskohtia, mutta sen muistan kuinka sitä suku päivitteli, että miten voi avovaimoa kohdella noin tökerösti. Äitini sitten järjesti hautajaisetkin.
[/quote]
Et muista yksityiskohtia, joten tarinallasi ei ole mitään arvoa. Kohdeltiinko naista huonosti siksi, että hän oli nimenomaan avovaimo? Ja olisiko häntä kohdeltu paremmin aviovaimona? Vai oliko kyse tilanteesta, jossa asiantuntijat joka tapauksessa olisivat sanelleet, miten toimitaan ja avovaimo veti herneen nekkuliin?
[/quote]
Ei kai tuossa ole mitään epäselvää. Olen itse jo sen ikäinen, että näitä kuolemia on tullut tuttupiirissä jo jonkin verran.
Avopuolisot ovat olleet heikoilla, ellei ole todella tarkkaan kaikkea paperilla.
Matkaan saa pesästä avopuoliso vain sen, mikä on hänen nimillään. Jos on hoitanut asiat huonosti ja autot ja talot on miehen nimillä, ei saa matkaan kuin vaatteet. Ja jopa niinkin on käynyt, että avopuoliso ei ole saanut hautajaisia järjestää.
Minusta kyseisessä tarinassa ei ollut mitään epäselvää. Sillä tällainenhan se avopuolison asema on, jos ei ole papereita ennen kuolemaa tehty kuntoon
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:00"]
Enoni kuoli muutama vuosi sitten ja hän oli ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pitkälti yli 20 vuotta, silti avovaimoa sitten miehen kuoleman jälkeen kyllä kohdeltiin aika huonosti viranomaisten ja sairaalan taholta ym. En tiedä miksi he eivät aikoinaan meneet naimisiin, vaikka mies sairasti pitkään, eivät kai olleet tajunneet sen hyötyjä. Vaimo jäi surussaan aika huonoon asemaan, en nyt enää muista yksityiskohtia, mutta sen muistan kuinka sitä suku päivitteli, että miten voi avovaimoa kohdella noin tökerösti. Äitini sitten järjesti hautajaisetkin.
[/quote]
Et muista yksityiskohtia, joten tarinallasi ei ole mitään arvoa. Kohdeltiinko naista huonosti siksi, että hän oli nimenomaan avovaimo? Ja olisiko häntä kohdeltu paremmin aviovaimona? Vai oliko kyse tilanteesta, jossa asiantuntijat joka tapauksessa olisivat sanelleet, miten toimitaan ja avovaimo veti herneen nekkuliin?
[/quote]
Ei kai tuossa ole mitään epäselvää. Olen itse jo sen ikäinen, että näitä kuolemia on tullut tuttupiirissä jo jonkin verran.
Avopuolisot ovat olleet heikoilla, ellei ole todella tarkkaan kaikkea paperilla.
Matkaan saa pesästä avopuoliso vain sen, mikä on hänen nimillään. Jos on hoitanut asiat huonosti ja autot ja talot on miehen nimillä, ei saa matkaan kuin vaatteet. Ja jopa niinkin on käynyt, että avopuoliso ei ole saanut hautajaisia järjestää.
Minusta kyseisessä tarinassa ei ollut mitään epäselvää. Sillä tällainenhan se avopuolison asema on, jos ei ole papereita ennen kuolemaa tehty kuntoon
[/quote]
No se on kyllä aika lailla avovaimon omaa tyhmyyttä, jos antaa kaiken omaisuuden mennä papereilla miehelle ja alkaa sitten tämän kuoleman jälkeen itkeä, että osa kuuluisi hänelle. Eiköhän nykynuoret koulutetut naiset tajua pitää paperit kunnossa.
Jäin vain ihmettelemään tuota sairaala-kommenttia, kun sanoit että sairaalassa kohtelivat avovaimoa huonosti. On kyllä aika vaikea uskoa, että papereihin lähiomaiseksi merkitty avovaimo olisi jotenkin huonommassa asemassa kuin aviovaimo, koska laki ei näiden kahden välillä eroa tee. Siis kun kyse on sairaalasta. Talousjutut ja perintä ovat tietenkin eri asia.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:00"]
Enoni kuoli muutama vuosi sitten ja hän oli ollut avovaimonsa kanssa yhdessä pitkälti yli 20 vuotta, silti avovaimoa sitten miehen kuoleman jälkeen kyllä kohdeltiin aika huonosti viranomaisten ja sairaalan taholta ym. En tiedä miksi he eivät aikoinaan meneet naimisiin, vaikka mies sairasti pitkään, eivät kai olleet tajunneet sen hyötyjä. Vaimo jäi surussaan aika huonoon asemaan, en nyt enää muista yksityiskohtia, mutta sen muistan kuinka sitä suku päivitteli, että miten voi avovaimoa kohdella noin tökerösti. Äitini sitten järjesti hautajaisetkin.
[/quote]
Et muista yksityiskohtia, joten tarinallasi ei ole mitään arvoa. Kohdeltiinko naista huonosti siksi, että hän oli nimenomaan avovaimo? Ja olisiko häntä kohdeltu paremmin aviovaimona? Vai oliko kyse tilanteesta, jossa asiantuntijat joka tapauksessa olisivat sanelleet, miten toimitaan ja avovaimo veti herneen nekkuliin?
[/quote]
Ei kai tuossa ole mitään epäselvää. Olen itse jo sen ikäinen, että näitä kuolemia on tullut tuttupiirissä jo jonkin verran.
Avopuolisot ovat olleet heikoilla, ellei ole todella tarkkaan kaikkea paperilla.
Matkaan saa pesästä avopuoliso vain sen, mikä on hänen nimillään. Jos on hoitanut asiat huonosti ja autot ja talot on miehen nimillä, ei saa matkaan kuin vaatteet. Ja jopa niinkin on käynyt, että avopuoliso ei ole saanut hautajaisia järjestää.
Minusta kyseisessä tarinassa ei ollut mitään epäselvää. Sillä tällainenhan se avopuolison asema on, jos ei ole papereita ennen kuolemaa tehty kuntoon
[/quote]
No se on kyllä aika lailla avovaimon omaa tyhmyyttä, jos antaa kaiken omaisuuden mennä papereilla miehelle ja alkaa sitten tämän kuoleman jälkeen itkeä, että osa kuuluisi hänelle. Eiköhän nykynuoret koulutetut naiset tajua pitää paperit kunnossa.
Jäin vain ihmettelemään tuota sairaala-kommenttia, kun sanoit että sairaalassa kohtelivat avovaimoa huonosti. On kyllä aika vaikea uskoa, että papereihin lähiomaiseksi merkitty avovaimo olisi jotenkin huonommassa asemassa kuin aviovaimo, koska laki ei näiden kahden välillä eroa tee. Siis kun kyse on sairaalasta. Talousjutut ja perintä ovat tietenkin eri asia.
[/quote]
Sairaala--asiaan en osaa ottaa kantaa, mutta toki avovaimo on joutunut ainakin maksamaan isommat perintöverot jos testamenttia on edes ollut. Sama koskee aina avopuolisoita vaikka kuinka olisi koulutus ja paperit järjestyksessä.
Tämä on mielenkiintoinen aihe, ja haluaisin lisää esimerkkejä niistä tilanteista, jossa avoparia kohdellaan eri lailla kuin avioparia ja asialle ei itse voi tehdä mitään. Mielestäni avo- kuin avioliitossakin omaisuus ja velat ovat omia. En maksaisi senttiäkään asunnosta, autosta tai muusta kalliimmasta omaisuudesta ilman, että omistuoikeudet olisivat täysin selviä ja paperilla. Avoparin kuollessa tetsamentilla voi hoitaa perimysjärjestyksen (ei lasten lakiosuutta). Perintöverot ovat tietenkin enemmän avopuolisoilla.
Esimerkkinä avopari, joilla on 2 lasta asuvat maksetussa asunnossaa, jonka arvo on 200t. Omistus tietenkin 50/50. Toinen avokki kupsahtaa ja on testamentannut puolet omaisuudestaan avokillensa. eli kuolleen 100t omaisuus jaetaan 50t avokille ja 50t lapsille yhteensä. Kuka tässä tilanteessa määrää, miten asunnon kanssa tehdään? Omistajuus prosentteina on kuitenkin eloonjääneellä avokillla. Onko jollain lyödä faktaa tiskiin tällaisessa tilanteessa?
Itse ainakin haluaisin välttää avioliiton sen takia, koska sitä pidetään jotenkin parempana liittona ja ihmiset sitoutuvat toisiinsa vasta aviossa. Mielestäni tämä on vanhanaikaista, etenkin kun niin moni avioliitto päätyy eroon. Eli avoliitossa pysyminen on tietynlainen kannanotto. Avioliiton solminen on kuitenkin helppoa eli siinä mielessä asiat voi hoitaa juridisesti selviksi. Eihän naimisiinmenosta tarvitse kenellekään kertoa, eli tuttavat olettavat, että olette avopari. Ehkä tämä olisi hyvä kompromissi.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 14:17"]
Itse ainakin haluaisin välttää avioliiton sen takia, koska sitä pidetään jotenkin parempana liittona ja ihmiset sitoutuvat toisiinsa vasta aviossa. Mielestäni tämä on vanhanaikaista, etenkin kun niin moni avioliitto päätyy eroon. Eli avoliitossa pysyminen on tietynlainen kannanotto. Avioliiton solminen on kuitenkin helppoa eli siinä mielessä asiat voi hoitaa juridisesti selviksi. Eihän naimisiinmenosta tarvitse kenellekään kertoa, eli tuttavat olettavat, että olette avopari. Ehkä tämä olisi hyvä kompromissi.
[/quote]
No niin, elämä on valintoja. Toiselle periaattellinen valinta on olla tupakoimatta, toiselle periaatteellinen valinta on olla menemättä naimisiin. Vain toisesta näistä periaatteista on hyötyä.
Avioliitolla on sen kestäessä melko vähän merkitystä. Sen suurin merkitys on siinä vaiheessa, kun se päättyy. Oli se sitten kuolema tai ero, ja jokainen liitto päättyy näistä jompaankumpaan. Missään ei muuten ole tilastoja avoeroista, koska asiaa ei voi luotettavasti tutkia eikä tilastoida
Ajatella, tässä maassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka haluaisivat mennä naimisiin, mutta eivät voi mennä!
Olen itsekin kysellyt näitä tältä palstalta, ja aiemmassa keskustelussa saatiin muutamakin ihan merkittävä kohta listattua avioliiton eduksi:
1. Pienempi perintöveroprosentti
2. Leskeneläke
3. Asumisoikeus yhteisessä kodissa puolison kuoltua
4. Isyysolettama, joka voi olla ratkaisevan tärkeä esimerkiksi silloin jos sattumoisin sekä äiti että vauva joutuvat taistelemaan hengestään synnytyksen jälkeen, äiti on tästä syystä poissa pelistä ja vauvan hoidosta pitäisi tehdä päätöksiä - tai perimisen kannalta silloin jos isä sattuu kuolemaan ennen vauvan syntymää.
5. Ryhmähenkivakuutus, josta kuolleen työntekijän aviopuoliso saa korvauksia mutta avopuoliso ei.
6. Aviopuoliso on automaattisesti lähin omainen, tällä voi olla merkitystä vakavissa onnettomuustilanteissa tmv.
Mihinkään noista ei voi vaikuttaa parin keskinäisillä sopimuksilla, siis muuten kuin menemällä naimisiin. Liiton aikana avioliitolla ei siis ole paljon merkitystä (ei ainakaan minulle ja miehelleni), mutta jos toinen kuolee tai vammautuu niin vakavasti että oikeustoimikelpoisuus menee, merkitystä voi olla paljonkin. Minun näkökulmastani kyseessä on siis ilmainen vakuutus, ja aiomme sen mieheni kanssa kyllä ottaa, vaikka sitoutumisemme asteeseen asia ei vaikuta pyhäyksen vertaa.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 12:45"]
Omaisuutta hoitaa virkaholhooja. Ei kannata haaveilla, että saisit tätä kautta pistää sileäksi avopuolisosi omaisuuden hänen kuollessaan. Et saa koskea lasten omaisuuteen.
[/quote]
En ajatellut pistää kenenkään omaisuutta sileäksi (ja olen naimisissa lasteni isän kanssa, joka on siis elossa), mulle ei vaan ole koskaan selvinnyt, että jos on yhteisiä lapsia niin mikä juridinen etu avioliitolla on avoliittoon nähden (pl. leskeneläke).