Lue keskustelun säännöt.
Mitä konkreettista hyötyä avioliitosta siis on? (vs avoliitto)
30.04.2013 |
Olemme avopari, ei yhteistä asuntolainaa eikä yhteistä asuntoa, mutta yhteinen lapsi on. Meistä ei kumpikaan kaipaa mitään virallista sitoutumisen merkkiä, olemme yhä yhdessä vaikka välillä oli tosi paha tilanne - suhteen jatkuminen on merkki halusta olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä.
Onko avioliitosta jotain ihan konkreettista hyötyä esim.lapselle? Sellaista, jota testamentti tms ei voi taata?
Emme väheksy avioliittoa, ymmärrän että joillekin se on tärkeä juttu, mutta se ei vaan tunnu relevantilta meidän tapauksessa - ellei siitä tule jotain positiivista konkreettista seuraamusta. Lähipiirissä on enemmän avio- kuin avoeroja, joten mua ei kiinnosta keskustella avioliitosta sitoutumisen merkkinä. Lisäksi en haluaisi olla suhteessa, jossa ollaan vaan sen takia, että on vaikea erota. Mieluummin olen suhteessa, josta olisi teknisesti helppo lähteä, mutta yhdessä ollaan koska halutaan.
Olisko teillä kellään mitään fiksua uutta kertoa mulle? Kiitos.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 15:04"]
Olen itsekin kysellyt näitä tältä palstalta, ja aiemmassa keskustelussa saatiin muutamakin ihan merkittävä kohta listattua avioliiton eduksi:
1. Pienempi perintöveroprosentti
2. Leskeneläke
3. Asumisoikeus yhteisessä kodissa puolison kuoltua
4. Isyysolettama, joka voi olla ratkaisevan tärkeä esimerkiksi silloin jos sattumoisin sekä äiti että vauva joutuvat taistelemaan hengestään synnytyksen jälkeen, äiti on tästä syystä poissa pelistä ja vauvan hoidosta pitäisi tehdä päätöksiä - tai perimisen kannalta silloin jos isä sattuu kuolemaan ennen vauvan syntymää.
5. Ryhmähenkivakuutus, josta kuolleen työntekijän aviopuoliso saa korvauksia mutta avopuoliso ei.
6. Aviopuoliso on automaattisesti lähin omainen, tällä voi olla merkitystä vakavissa onnettomuustilanteissa tmv.
Mihinkään noista ei voi vaikuttaa parin keskinäisillä sopimuksilla, siis muuten kuin menemällä naimisiin. Liiton aikana avioliitolla ei siis ole paljon merkitystä (ei ainakaan minulle ja miehelleni), mutta jos toinen kuolee tai vammautuu niin vakavasti että oikeustoimikelpoisuus menee, merkitystä voi olla paljonkin. Minun näkökulmastani kyseessä on siis ilmainen vakuutus, ja aiomme sen mieheni kanssa kyllä ottaa, vaikka sitoutumisemme asteeseen asia ei vaikuta pyhäyksen vertaa.
[/quote]
Tää oli hyvä, kiitos. t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:21"]
Jos avopari omistaa asunnon puoliksi, niin toisen kuollessa lapsi perii sen kuolleen eli puolet asunnosta. Omaisuudeksi katsotaan koko asunto, vaikka siitä olisi velkaakin. Omaisuus ja velat on kaksi eri asiaa. Yleensä alaikäiselle lapselle asetetaan virkaholhooja, joka saattaa hyvinkin vaatia, että lapselle maksetaan se hänen osuus asunnosta. Tällöin elossa olevalla vanhemmalla on kaksi vaihtoehtoa - maksaa lapselle hänen osuus eli käytännössä ottaa itse lisää lainaa, jotta voi ostaa asunnon puolikkaan lapselta tai jos ei pysty lisää lainaa ottamaan, niin myydä asunto ja jakaa saadut rahat lapsen kanssa. Tällöin tietysti lapsen osuudesta maksetaan vainajan osuus veloista.
Avioliitossa leskellä on lakisääteinen oikeus jäädä asuntoon ja vainajan perineellä lapsella ei ole oikeutta vaatia asuntoa myyntiin. Avoliitossa tällaista oiekutta ei ole.
[/quote]
Olet erittäin paljon väärässä! Omaisuutta on vain se osuus, josta on velat jo vähennetty edes teoriassa. Eli jos asunnon arvo on 200 000 e ja velkaa siitä 150 000 e, niin tapauksessasi lapsen osuus perinnöstä on 25 000 e, ei suinkaan puolet asunnosta! Velka kun ei periydy ja perittävänä on vain omaisuuden velaton osuus. Tuon verran voi virkaholhooja edellyttää eloonjäänyttä vanhempaa maksamaan pesän varoista lapselle mutta ei euroakaan enempää! Yleensä ei vaadi.
Sinun laskutavallasi lapsi saa 100 000 euron osuuden asunnosta, mutta ei euroakaan velkaa, eloonjäänyt vanhempi puolestaan pitää oman 100 000 euron osuutensa ja kaikki velat.Sen lisäksi hän joutuisi ottamaan 100 000 euroa lisävelkaa lunastaakseen lapselta asunnon. Höpsis, sinun tavallasi se ei todellakaan mene, velat ja omaisuus kun eivät ole kaksi eri asiaa vaan saman asian kaksi eri puolta.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:39"]
Leskeneläke on muutamia satasia eli sen takia ei kannata mennä naimisiin (olettaen, että nainen käy töissä ja saa palkkaa). leskeneläke on osa perhe-eläkettä eli jos on avoliitossa, menee koko summa lapsille.
[/quote]
Kyllä se leskeneläke voi olla enemmän kuin muutamia satasia. Minun tuloni lähes tuplaantuivat leskeneläkkeen myötä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 16:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 13:21"]
Jos avopari omistaa asunnon puoliksi, niin toisen kuollessa lapsi perii sen kuolleen eli puolet asunnosta. Omaisuudeksi katsotaan koko asunto, vaikka siitä olisi velkaakin. Omaisuus ja velat on kaksi eri asiaa. Yleensä alaikäiselle lapselle asetetaan virkaholhooja, joka saattaa hyvinkin vaatia, että lapselle maksetaan se hänen osuus asunnosta. Tällöin elossa olevalla vanhemmalla on kaksi vaihtoehtoa - maksaa lapselle hänen osuus eli käytännössä ottaa itse lisää lainaa, jotta voi ostaa asunnon puolikkaan lapselta tai jos ei pysty lisää lainaa ottamaan, niin myydä asunto ja jakaa saadut rahat lapsen kanssa. Tällöin tietysti lapsen osuudesta maksetaan vainajan osuus veloista.
Avioliitossa leskellä on lakisääteinen oikeus jäädä asuntoon ja vainajan perineellä lapsella ei ole oikeutta vaatia asuntoa myyntiin. Avoliitossa tällaista oiekutta ei ole.
[/quote]
Olet erittäin paljon väärässä! Omaisuutta on vain se osuus, josta on velat jo vähennetty edes teoriassa. Eli jos asunnon arvo on 200 000 e ja velkaa siitä 150 000 e, niin tapauksessasi lapsen osuus perinnöstä on 25 000 e, ei suinkaan puolet asunnosta! Velka kun ei periydy ja perittävänä on vain omaisuuden velaton osuus. Tuon verran voi virkaholhooja edellyttää eloonjäänyttä vanhempaa maksamaan pesän varoista lapselle mutta ei euroakaan enempää! Yleensä ei vaadi.
Sinun laskutavallasi lapsi saa 100 000 euron osuuden asunnosta, mutta ei euroakaan velkaa, eloonjäänyt vanhempi puolestaan pitää oman 100 000 euron osuutensa ja kaikki velat.Sen lisäksi hän joutuisi ottamaan 100 000 euroa lisävelkaa lunastaakseen lapselta asunnon. Höpsis, sinun tavallasi se ei todellakaan mene, velat ja omaisuus kun eivät ole kaksi eri asiaa vaan saman asian kaksi eri puolta.
[/quote]
Eihän edellinen postaaja missään kohtaan väittänyt, että lapsi saisi sata tonnia velattomana vaan sanoi, että lapsen osuudesta maksetaan tietenkin vainajan velat.
Avioliitossa on myös vastuussa toisen veloista.
Meillä oli pitkä avoliitto koska naimisiin meno ei ollut tärkeää ja tehtiin se perheensisäisen adoption takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muutamia satasia vaan puhutaan kyllä ihan 1000 eurosta verottomana.
Aviopuolisot ovat toistensa lähiomaisia, siis voivat päättää asioista silloin kun puolisolla ei ole siihen mahdollisuutta. Ehkä se on ihan ok monille, mutta jos eletään pitkään perheenä mutta avioitumatta, tuntuu ehkä oudolta, että sairaalaan voi sitten ilmestyä avopuolison sisar tai veli lähiomaisena päättämään asioista. Jos suhteet ovat avoimet ja läheiset, eihän tällä ole merkitystä, mutta on muunkinlaisia sukulaisuussuhteita, siksi tästäkin asiasta pitäisi olla viralliset paperit allekirjoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:25"]
Jos ei tiedä asioista juuri mitään, kuten ap:llakin tilanne on, on yksinkertaisinta mennä naimisiin. Sitä vartenhan avioliittoon liitetään juridisia juttuja, että laiskat/tietämättömät ihmiset voisivat helposti toimia oikein ja fiksusti.
Minä en tuota sistoutumisjuttua tajua. Jos kerran yhdessä ollaan hamaan hautaan saakka, eikö silloin olisi sama vaikka naimisiin mentäisiin. Jos avoliitto jo kerran on vahva kuin teräs, miten sen avioliitto voisi murtaa?
[/quote]
Kyllä mä ymmärrän oikein hyvin, ettei halua sitoutua avioliitolla, vaikka onkin sitoutunut toiseen. Eihän se avioliitto takaa suhteen jatkumista ja itse en halua koskaan jakaa omaisuuttani avioliiton päättymisen jälkeen. Selkeämpää, että kumpikin omistaa sen, minkä omistaa. Leskeneläkettä en saisi, kun mies on yli 6-kymppinen jo ja kaikenlisäksi mä en halua, että mies saa mitään vaikka mä kuolisin. Kaikki kuuluu lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku avoliiton kannattaja kertoa mitä hyötyä on olla menemättä avioon? Tai mitä haittaa on avioliitossa?
Täytyy myöntää, että en pystyisi. Siinähän pointti juuri piileekin: en tekisi juridista sopimusta tietämättä tarkalleen, mitkä sen vaikutukset ovat. Avoliitossa on siksi toistaiseksi turvallisempaa. Milloin saamme riittävän tarkan avioliittolaskurin, joka ottaa huomioon ihan kaikenlaiset tilanteet? Sillä voisi tsekata, kannattaako avioliitto omassa tilanteessa.
Ap tässä. Kiitos kommenteista. Meillä tilanne se, että minä (nainen) omistan yksin velattoman asunnon, jossa kaikki kolme asumme (lapsi on alle kouluikäinen). Meistä minä olen myös se, jolla on vakituinen työ ja ok palkka, mies on pätkätyöläinen pikkutuloinen. Hänellä on opintolainaa, minulla ei ole mitään velkaa. Tämä tuskin tulee muuttumaan, joten minulla ei ole siis pelkoa menettää asuntoa jos mies rupeaa ilkeäksi. Mies taas luottaa minuun, eikä halua naimisiin pelkästään sen takia, etten voisi helposti heittää häntä ulos.
Kysymys: jos minä kuolen, asunto menee siis perintönä ainoalla lapselleni, eikö? Jos hän on alaikäinen, mitä asunnolle käytännössä tapahtuu? Saako avopuolisoni ja lapseni jäädä siihen asumaan? Vai onko minun vanhemmillani sitten joku oikeus heittää avomies ulos? Miksi olisi? Enkö mä voi tehdä vaikka testamentin, jossa jätän asunnon lapselle (jää siis muutenkin) mutta myös miehelle asumisoikeuden, tms?
Perustuuko avioliiton järkevyys sille olettamukselle, että aina tulee riitoja ja niin pahoja erimielisyyksiä, ettei niitä voida selvittää? Että jos minä kuolen, mun vanhemmat ja mies riitelevät keskenään?
Joku kyseli, mikä mun ongelma on. Ei mulla olekaan mitään ongelmaa, mutta kun täällä aina huudetaan että vaan tyhmät ei mee naimisiin, ajattelin kysyä että onko siitä jotain suoraa hyötyä, jota ei muuten voi saavuttaa.
Joku toinen ihmetteli miksi emme sitten vaan menisi naimisiin. Miksi pitäisi mennä naimisiin siitä syystä, että 'no ei siitä mitään haittaakaan ole'? Eikö se koko instituution vähättelemistä? Olen halunnut lapseni kastettavaksi, koska halusin hänestä seurakunnan jäsenen, en siksi että luulin että niin pitää tehdä, tai että muutkin niin tekevät, tai että ei kai siitä haittaakaan ole?
Enkä minä halua nimenomaisesti olla liitossa, josta on helppo päästä eroon. Tarkoitin, että en halua olla liitossa, jossa ollaan vain, koska siitä on hankalampaa päästä pois. Avoliitossa ollaan, koska halutaan olla yhdessä. En näe avoliittoa mitenkään harjoitteluna tai heikompana kahden ihmisen siteenä - ehkä jopa päinvastoin. Koska meillä ei ole juuri mitään ulkopuolista joka meidät sitoo yhteen, luotan siihen, että se on se halu olla yhdessä, jonka takia tätä suhdetta jatkamme.